|
Clifford Lynch: From automation to transformation. Forty years of libraries and information technology in higher education.
Julkaisussa Educause review, January/February 2000 ja http://www.educause.edu/pub/er/erm00/pp060068.pdf.
Asiakas vaatii ohjelmien ja palvelujen saumatonta yhteistoimintaa - pehmeitä siirtymiä tallenteista toisiin ja indekseistä kokotekstidokumentteihin. Ja vieläkin enemmän.
Kristallipallosta katsottua
Tämän vuosituhannen alussa tieteellisten kirjastojen keskeisiä aiheita ovat:
- Uusi kaanon vakiintuu tieteelliselle kommunikaatiolle ja kirjaston suhde siihen myös koskien valintaa, hankintaa, organisointia ja hallinnointia, saavutettavuutta ja säilytystä.
- Ongelman osoittaminen hankinnan, hallinnoinnin ja säilytyksen kohdalla digitaaliseksi siirtyvän aineiston osalta tulevaisuuden tutkimustyötä silmälläpitäen.
- Uuden tasapainon etsiminen kollektiivisten, keskitettyjen toimintojen ja paikallisen toiminnan kesken. Jaettujen verkkoresurssien maailmassa on mahdollista keskittää enemmän hallinnointia, organisointia ja kuvailua, sekä sisällön tallentamista ja taloudelliset laskelmat rohkaisevat tähän keskittämiseen. Silti on tarpeita paikalliseen kontrolliin ja paikallisten organisaatioiden tarpeisiin vastaamiseen.
- Palvelujen rajojen määritteleminen kirjastolle maailmassa, jossa tieto on dynaamista ja se pikemminkin manipuloidaan kuin yksinkertaisesti esitetään kirjaston asiakkaille.
- Rahoituslähteiden uudelleen ratkaiseminen tilanteessa, missä perinteisen aineiston hankintakulut ovat kasvavassa määrin kestämättömiä tai sietokyvyn äärirajoilla ja missä kirjastot ovat samanaikaisesti asetettu vastaamaan ei-perinteisen verkkoinformaatioon investoimiseen ja hankintaan.
- Kirjaston uusien roolien kehittäminen korkeakouluympäristössä kohtaamaan verkkoinformaation vallankumouksen tarpeet. Näitä rooleja voivat olla informaation lukutaidon (verkkolukutaito) opettaminen, tiedonlähteiden evaluointi, multimediatiedon käsittely, tietointensiivisten tutkimusprojektien kumppanuus.
Kirjastojen tietotekninen kehitys on jaettavissa Lynchin mukaan kolmeen eri vaiheeseen, jotka seuraavat toisiaan neljän vuosikymmenen ajan nykypäivään saakka. Tulevasta ei osaa varmuudella sanoa, mutta taaksepäin katsoen voidaan Lynchin mukaan löytää
1. automatisoinnin vaiheet 1 - 3 (jo 40-luvulta lähtien aina 1980-luvun alkuvuosiin saakka)
2. innovaatioiden vaihe (1980-luvulta 1990-luvun loppupuolelle)
3. transformaation vaihe (1990-luvun lopulta eteenpäin).
Ensimmäinen automatisoinnin vaihe - vastaus lainauksen ongelmiin
Kirjastot ottivat nopeasti informaatioteknologian mahdollisuudet käyttöönsä painettujen kirja- ja lehtikokoelmien hallinnan ja varsinkin lainaustoiminnan apuneuvoksi. Aineiston viivakooditarroitus ja lainausten valvonta atk:n avulla paransivat kirjastojen tehokkuutta työläiden perusrutiinien kohdalla.
Tietokoneiden ja ohjelmistojen tulo kirjastoihin toi uusia haasteita osaamiselle. Yllätyksiä, ikäviäkin, tuottivat monet pienet ohjelmistoja kehittävät yritykset, jotka eivät kuitenkaan pysyneet pystyssä. Yllätyksiä tuli myös hieman myöhemmin siinä, että moni kirjasto sai todeta helpoksi siirtymän manuaalisista luetteloista atk-luetteloihin ja huomattavasti vaikeammaksi siirtymän ensimmäisen polven atk-kirjastojärjestelmästä seuraavaan kirjastojärjestelmään. Tietojen siirrettävyys oli mahdotonta, vaikeaa tai tuli ainakin kalliiksi.
Saavutuksia automatisoinnin ensimmäisen vaiheen aikana olivat jaettuihin luettelointiresursseihin ja kopioluettelointiin rakentuvat yhteenliittymät. Jaetun luetteloinnin ideana oli säästää kalliilla asiantuntijatyövoimalla tehtyä työtä ja jos mahdollista hyödyntää jo muiden tekemää luettelointityötä, vastavuoroisuusperiaatteella. OCLC aloitti Ohiossa 1960-luvulla USA:ssa tämän idean toteuttamisen, maantieteellisesti lähempänä löytyy meille samanlaisesta toteutuksesta ruotsalainen Libris.
Toinen automaation vaihe - OPAC, käyttäjäystävällinen näyttöluettelo
Automaation toinen vaihe toi mukanaan OPAC:in eli näyttöluettelon. Fyysinen korttiluettelo väistyi ja kirjastojen auloista raahattiin pois painavat kortistolaatikot. Tilalle pystytettiin atk-luetteloiden päätteet, jotka tekivät käyttäjille mahdollisuuden hakea luetteloista tietoa aivan uudella tavalla ja huomattavasti monipuolisemmilla hakuelementeillä. Näyttöluettelo oli tehokas työkalu, joka avasi massiiviset kokoelmaluettelot tieteellisissä kirjastoissa opiskelijoiden, tutkijoiden ym. loppukäyttäjien käyttöön.
Kirjastokonsortioiden yhteisluettelot syntyivät tämän aikakauden aikana. Suomen Linda-tietokanta, yliopistokirjastojen yhteisluettelo on tämän aikakauden lapsi. Se on nyt 2000 luvulla jo tavallaan edellistä sukupolvea.
Tiivistelmä- ja indeksointipalvelut sekä kaupalliset tietokantojen online-palvelujen välittäjät kehittyivät. Käytön kalleus rajasi käyttäjien määrää 1990-luvun alkuun saakka, mutta periaatteessa kuitenkin nämä resurssit olivat saatavissa käyttöön - ei kuitenkaan ilman hakujärjestelmät asiantuntevaa tietopalveluhenkilöstöä. Näiden tietokantojen käyttö on edelleen kallista, mutta sopimusjärjestelmien ja tietoverkkojen kehittymisen myötä organisaatioiden, esim. kampusten lisenssien kautta niiden käyttö yleistyi.
Kirjaston loppukäyttäjä jäi kuitenkin vielä tyytymättömäksi: hyvät näyttöluettelot kertoivat missä kirja on, mutta pääsy lopulliseen dokumenttiin ei vielä auennut ruudulta. Näyttöluetteloissa ei myöskään useimmiten löytynyt arvokas kausijulkaisuaineisto, varsinkaan osakohteiden tasolla, edes viitteiden muodossa.
Tieto tiedosta, pääsy tietoon ei enää riittänyt. Kirjastojen perinteisesti omana työnään pitämä sekundaaritieto jäi riittämättömäksi.
Automaation kolmas vaihe - Print Content Goes Electronic
Teknologia mahdollisti 1990-luvulla yhä suurempien tietomäärien varastoinnin yhä taloudellisemmin ja tietoverkkojen nopeus, varmuus ja kapasiteetti kasvoivat. Oli lopulta mahdollista ja taloudellista siirtää ja jakaa tietosisältöä, joko kuvamuodossa (esim. Adoben PDF-formaatissa) tai ASCII-tekstinä. Webin oma HTML tarjoaa vielä lisävaihtoehdon.
Kustantajat ja välittäjäorganisaatiot ryhtyivät pakkaamaan ja muokkaamaan materiaalinsa sähköiseen muotoon ja tarjoamaan sitä kirjastoille. Lynch väittää, että monet käyttäjät (englanninkielisessä maailmassa), varsinkin opiskelijat, nopeasti ryhtyivät välttämään tai hylkimään painettua aineistoa sähköisen aineiston vaivattomuuden vuoksi, huolimatta siitä että painettu olisi voinut olla muutoin käyttöön sopivampaa. Tämä trendi on hänen mukaansa jo mennyt siihen, että Webin hakukoneet ovat joidenkin henkilöiden, vaikkapa opiskelijoiden, ensisijaisia portaaleja tietoon: koska nämä palvelut indeksoivat web-sivut kokotekstinä voidaan tehdä oletus, että kaikki sisältö on saatavissa verkosta online.
Sähköiseen muotoon siirtyminen toi uudet ongelmat. Niiden kanssa painitaan juuri nyt. Mikä on painetun ja sähköisen julkaisun suhde? Onko niissä eroavuuksia, puuttuuko jotain? Mitä kirjasto todellisuudessa saa? Pääsy kustantajan tai välittäjän online-palveluun jättää ongelmia ainakin pitkäaikaissäilytyksen ja kaukopalvelun suhteen.
Integraation puute on ainakin toistaiseksi toinen ongelma. Kirjastot haluavat tarjota asiakkailleen pehmeän pääsyn viitetietokannoista kokotekstitietokantoihin ja viittauksista ja lähdeluetteloista itse mainittuun tekstiin. Kirjaston käyttäjät haluavat liikkua vaivatta ja saumattomasti erilaisten tuotteiden ja aineistontarjoajien joukossa. Kustantajat ja välittäjät taas tahtovat erottua omina tuotteinaan toisten joukosta. Lynch jättää avoimeksi kysymyksen käyttäjäystävällisyyden lisäämisestä ja vastuunkannosta tässä asiassa: standardien kehittymisen lisäksi se edellyttää halua toimia joko kustantajien ja välittäjien tai kirjastojen puolella. Kirjastoille tämä tulee mahdollisesti merkitsemään lisää kuluja.
Kokotekstiksi toistaiseksi siirretty aineisto on lähes kokonaan aikakauslehtiaineistoa, ei niinkään kirjoja. Lynch näkee syyksi tällä hetkellä ainakin pitkien tekstien lukemisen epämukavuuden ruudun kautta. Tämän asian mahdollisesti aika hoitaa jo piankin. Mutta tässäkään asiassa ei tulevaisuutta voi ennustaa.
Kolmannessa vaiheessa kirjastot ovat ryhtyneet myös digitoimaan itse omia erikoisaineistojaan. Digitoinnin kohteina ovat olleet nimenomaan kaikkein arvokkaimmat, vanhimmat, aiemmin suurelta yleisöltä usein varjellut aarteet. Juuri nämä ovat saaneet nyt ensimmäisen sijan digitaaliseen asuun siirryttäessä.
Verkkotiedon vallankumous - innovaatio ja transformaatio
Tieteellinen kommunikaatio, opetus ja tutkimus koki muutoksen Lynchin mukaan 1980-luvun lopulta lähtien. Syynä tähän oli Lynchin mukaan verkostoituminen ja kehittyvä tietotekniikka. Kymmenen vuoden ajan on riittänyt uudenlaista luovuutta, innovaatioita ja kokeilunhalua. Digitoidut sisällöt ja palvelut ovat olleet käytössä missä tahansa mihin aikaan tahansa. Niitä voi käyttää ja uudelleenkäyttää, niitä voi navigoida ja integroida ja räätälöidä kullekin sopivaksi.
Tietoverkko ja sen käyttö sekä verkossa oleva tieto on murtanut maantieteen järjestämisen ja organisoinnin peruslähtökohtana. Kaikki verkkoresurssit ovat yhtä läsnä ja lähellä, ne voivat täydentää toisiaan, tiedon tuottajan ja käyttäjän suhde on muuttunut monimutkaisemmaksi. Tiedon jakaminen ja yhteistyö kansainvälistyi uudella tavalla.
Kuitenkaan Lynch ei näe, että tieteelliset kirjastot muuttuisivat itse kokonaan digitaalisiksi kirjastoiksi, mutta niistä tulee olemaan pääsy kasvaviin sähköisiin aineistoihin.
Odotukset kirjastojen palveluja kohtaan ovat muuttuneet. Henkilökohtaisia palveluja käyttäjille halutaan rakennettaviksi, yhteistyö ja integroituminen muuhun toimintaan kirjastotoiminnan ulkopuolelle on lisääntynyt myös olennaisesti. Yhteistyö tietoteknisten asiantuntijoiden kanssa on ollut eri vaiheissa erilaista, mutta jatkuvasti lisääntyvää.
Lynch näkee tieteellisten kirjastojen haasteet ja kysymykset laajoina tulevaisuudessa. Onko kirjastojen syytä ottaa vastuu kaikesta digitaalisesta aineistosta ja missä määrin kuuluisi, kysyy hän.
Verkkotiedon vallankumous on alkanut, sanoo Lynch, mutta se on vasta imeväisiässä. Miten tieteelliset kirjastot vastaavat haasteeseen ottaa uusiutuneena huomioon opetus, oppiminen ja tutkimus - jotka nekin ovat mukana tietotekniikan vallankumouksessa.
P.S. Clifford Lynchin artikkeliin From automation to transformation perustuvan tekstin käännös on tehty "tulkiten lyhyesti", mutta toivottavasti pieteetillä.
Iiris Karppinen, kirjastonjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, iiris.karppinen@hamkk.fi
|