1. MILLAINEN ON
...hyvä informaatikko?
Informaatikko on tietysti tietokantojen ja aineistojen asiantuntija. Informaatikko työskentelee asiakkaan kanssa yhteistyössä. Hän suhteensa asiakkaaseen muodostuu sen perusteella, millainen tiedontarve asiakkaalla kulloinkin on. Hän vastaa, että aineisto on löydettävissä, ohjeet itsenäiseen tiedonhankintaan ovat selkeät, hän opastaa sopiviin aineistoihin tai tietokantoihin, neuvottelee ja keskustelee asiakkaan kanssa ja on halukas ja kykenevä ohjaamaan asiakkaan oppimisprosessia.
...hyvä opettaja?
Tuntee kirjaston mahdollisuudet, osaa itse hakea informaatiota monipuolisesti, on oman opetusalansa ekspertti ja osaa muotoilla hyviä oppimistehtäviä sekä suunnitella strategioita, jotka kehittävät opiskelijoiden oppimista.
... hyvä asiakas?
Koulutammeko yhdessä hyviä asiakkaita? kirjasto tarvitsee hyviä opettaja- ja opiskelija-asiakkaita. Hyvä asiakas on mielestäni sellainen, joka on motivoitunut hankkimaan informaatiota ja on selvillä siitä, mitä hän kirjasto parhaimmillaan voi hänelle antaa. Hän on siis vaativa asiakas ja samalla nöyrä tutkija. Hän toimii vuorovaikutuksessa kirjastonsa kanssa, tekee hankintaehdotuksia, heittää linkkivinkkejä kirjaston kotisivulle lisättäväksi. Hän kokee oppilaitoskirjaston omaksi työhuoneekseen, jossa hän viihtyy, tekee töitä ja löytää apua tarvittaessa.
2. MITEN YHTEISTYÖ SAADAAN HEDELMÄLLISEKSI?
Millaista on hedelmällinen yhteistyö?
Yhteistyö on vastavuoroisuutta. Se sisältää nykyisin vielä usein puuttuvan molemminpuolisen tiedottamisen. Opettajalta kirjastonhoitaja tarvitsee tiedon opetettavasta aihekokonaisuudesta ja tavoitteista sekä tehtävien vaatimuksista. Opettajan ja kirjastonhoitajan keskustelu hyvissä ajoin ennen kurssia auttaa orientoitumaan tulevaan, työskennellessään sitä panee merkille aineistoja jotka voisivat olla käyttökelpoisia opiskelijoiden tehtäviin. Näin voi löytää materiaalia, jota kannattaa hankkia kokoelmia täydentämään. Vierastan kuitenkin ammattikorkeakoulussa sitä, että kirjastonhoitaja kokoaisi valmiita paketteja opiskelijoiden työskentelyä varten. Kirjaston, internet-lähteet mukaan lukien tulee olla kompleksinen kokonaisuus. On tärkeä oppimiskokemus, jos oivaltaa, että kipua koskevaa kirjallisuutta voi löytyä lääketieteen, psykologian sosiologian tai fysiologian luokista.
On tärkeää, että opettaja työskentelee opiskelijoita ohjaten kirjastossa yhdessä informaatikon kanssa. Oppimisprosessia voi arvioida ja ohjata sen kuluessa ja saavuttaa parempia tuloksia kuin vain lopputulosta arvioimalla. Kirjallisuuden lukemista ja työstämistä omaan työhön ei ohjata tarpeeksi vähäisten resurssien vuoksi.
Roolit löytyvät
Tietäjän rooli on ajat sitten vaihtunut kanssakulkijan rooliksi, joka kuitenkin sisältää asiantuntisuuden: vaikka en tiedä kaikkea, vaikka en tunne jokaista ohjelmaa, jokaista linkkiä, vaikka opiskelija löytää nopeammin, usein hienompiakin linkkejä ja yhteyksiä, minulla on jotakin, jota voin hänelle vastavuoroisesti antaa: ammattitaito tietokantojen rakentamiseen ja tehokkaaseen käyttöön sekä luovan ongelmanratkaisun taito, jota voin käyttää ohjatessani opiskelijaa, joka harhailee informaatioviidakossa.
Informaation hankintatilanteet ovat aina uusia ongelmanratkaisutilanteita, joissa parhaimmillaan ääneen pohditaan tehtävää opiskelijan kanssa. Tällainen ääneen pohdinnan taito, reflektointi, on asiantuntijan tunnusmerkki. Tätä taitoa voi parhaiten opettaa altistamalla itsensä näissä tilanteissa tuntemattomalle ja kuuntelemalla opiskelijaa, kysymällä häneltä pedagogisesti eteenpäinvieviä kysymyksiä, ei niinkään vastaamalla hänen kysymyksiinsä silloin, kun vastaus riippuu siitä, mitä valintoja opiskelija tekee oppimistehtävää suorittaessaan. Silloin kun opiskelija tarvitsee faktatiedon, joka vie häntä harppauksen eteenpäin, tiedon salaaminen ja temppuilu ei ole eettisesti oikein. Esim. Kaisa Rissasen tutkimuksessa opiskelijat kommentoivat loukkaantuneina opettajaa, joka ilmoitti tietävänsä, mistä tiedot tehtävään saa, mutta hän ei kerro, koska opiskelijoiden tehtävä on nyt hakea tietoa. Toisaalta joku ei halunnut kysyä kirjastonhoitajan apua, koska "kirjastonhoitaja hössöttää hirveesti ja tunkee vaan 100 kirjaa käteen ja sit oot siinä ihan, et okei kiitos".
Yhteinen rooli: oppija
Kun nähdään opiskelijan työskentely prosessina, jota yhdessä ohjataan, oma rooli asiantuntijuuden lisäksi on aina oppijan rooli. Prosessin ohjaaminen edellyttää useita kontakteja opiskelijan kanssa. Tällöin ajatus työn lopullisesta muodosta, tarvittavasta aineistosta kehittyy reflektion ja oivallusten kautta myös ohjaajilla, se on heillekin aina oppimisprosessi. Tiedonhankinnan ohjaus etenee kartoittavasta selailusta yhä täsmällisempään aiheenmukaiseen hakuun.
3. TIEDONHALLINTATAIDOT OPPIMISEN TAITOINA
Tiedonhallintataidot (information skills) korostuvat ammattikorkeakoulun opiskelussa. Tiedonhallintataidot eivät ole vain tiedon hankinnan taitoja, vaan myös oppimisen taitoja, jotka auttavat opiskelijaa arvioimaan ja soveltamaan hankkimaansa informaatiota. Menestyksekäs opiskelu edellyttää itseohjautuvuutta. Tiedonhankinta erilaisista painetuista ja atk-pohjaisista tietokannoista on itseohjautuvan opiskelijan perustaito. Tietokantojen olemuksen ja sisällön tuntemus takaavat relevanttien dokumenttien löytämisen.
Opiskelija tarvitsee mielekkäitä oppimistehtäviä, joiden työstämisessä hänellä on aito tiedontarve. Käsitekartan laatiminen auttaa hahmottamaan aiheen sisältöä ja rajoja ja helpottaa hyvän hakukysymyksen muotoilua. Hakukysymys, eli kuvaus siitä, mistä asiasta tietoa ollaan hakemassa, on puolestaan pohjana hakusuunnitelman laatimisessa. Aiheeseen liittyvät käsitteet järjestetään hierarkkisesti käsitekartaksi, jolloin hakusuunnitelma voidaan luoda. Hakusuunnitelma järjestetään samalla tavalla hierarkkisesti, ja käsitteiden väliset suhteet voidaan osittain määritellä myös Boolen operaattoreita käyttäen.
Käsitekarttaansa luodessaan opiskelija tekee valintoja ja luo samalla oman näkökulman (fokuksen) aiheeseensa. Tämä käsitekartta kuvaa hänen hahmottamaansa jäsentynyttä tietorakennetta. Sen luomiseen hän on käyttänyt kriittisesti valikoiden hankkimaansa aineistoa. Ajattelun ja aineistojen avulla opiskelija luo oman synteesin tutkimuskohteestaan. Opiskelija pystyy nyt kirjoittamaan tai muulla tavoin esittämään loogisesti etenevän kertomuksen aiheestaan. Näin opiskelijan kognitiiviset rakenteet muuttuvat ja rikastuvat: hän oppii. Tämä on kehämäinen, vaihe vaiheelta syvenevä prosessi.
Edellä määritellyn tiedonhallintataitojen kehittymisen ja oppimisen suhteen voi kuvata seuraavasti:
4. MIKÄ ON AMK-KIRJASTOAINEISTON ROOLI?
Opetussuunnitelmalähtöisyys
Amkbib-listalla on käynnistynyt keskustelu kirjastonhoitajan roolista OPS-työskentelyssä. Eräs näkökulma tähän rooliin on pohtia, millaisia aineistoja ammattikorkeakoulukirjastossa tarvitaan ja kannattaa kehittää. Mikä suhde niillä on opetussuunnitelmaan? Jos OPS poikkeaa yliopisto-OPS:sta, poikkeaako kirjastoaineisto yliopiston aineistosta? Menetelmätieto on keskeisellä sijalla, mutta myös tuorein tieteellinen tutkimustieto, koska ammattikorkeakoulussa ajatellaan koulutettavan työelämään työn asiantuntijoita, jotka hallitsevat työnsä tieteellisen perustan.
Työelämä ja palvelutoiminta
Jos käsitellään hakukysymyksiä, joissa halutaan aineistoa hyvin abstrakteista aiheista, yleensä humanistisesti suuntautuneista, aiheen analysointi on välttämätöntä, on valittava käsitejärjestelmä, jota käyttää, mutta on tunnettava muutkin, jotta voi saada kattavasti kirjallisuutta. Tällaista kirjallisuutta on olemassa ja tarpeen mukaan hankittavissa kirjastoon. Mutta jos aihe on esimerkiksi jonkin laboratoriolaitteen toimintaperiaate? Millaisia vastaavia laitteita yleensä on markkinoilla? Miten kirjasto voi palvella tällaisissa kysymyksissä? Onko tällaisia aineistoja järjestetty lainkaan, puhumattakaan että ammattikorkeakoulukirjastojen toimesta?
Miten hankinnassa yhdistetään voimavarat?
Usein edellä kuvatunlainen aineisto on yksittäisten opettajien kokoamaa ja muilta, niin opettajilta kuin kirjastonhoitajiltakin, pimennossa. Tässä on haaste ammattikorkeakoulukirjastoille, koska ammattikorkeakoulun rooli ja olemassaolon keskeinen oikeutus on tehdä kiinteää yhteistyötä yritysten ja työelämän kanssa, erityisesti tarjoamalla palvelutoiminnan ja opinnäytetöiden muodossa taitotietoa. Haaste on yhteinen opettajille ja informaatikoille. Kyseessä ovat aineistot, jotka vanhenevat nopeasti. Toisaalta, tyypillinen ongelmatilanne esim. tekniikan palvelutoiminnassa on se, että saadaan kunnostettavaksi laite, jonka kaikki toiminta- ja huolto-ohjeet ovat hukassa. Vanha aineisto voisi tässä suhteessa olla aarre.
5. TIEDONHALLINTATAIDOT OPETUSSUUNNITELMASSA
Tiedonhankintaa liittyy eri muodoissa kaikkeen opiskeluun. Miksi siis pitäisi olla erillinen tiedonhankinnan kurssi? Eikö lukutaitoa, tiivistämisen ja referoinnin taitoa, ymmärtämisen taitoa ja tiedonhankinnan tekniikkaa pitäisi vaalia läpäisyaiheena kaikissa kursseissa?
Oman näkemykseni mukaan tiedonhankinnan kurssia tarvitaan opetussuunnitelmassa tekemään näkyväksi tämä tärkeä taito, erityisesti tilanteessa, jolloin kaikki opettajat eivät vielä hallitse tiedonlähteitä ja tiedonhankintamenetelmiä tai tunnista niiden merkitystä opiskelijan ohjauksessa. Hyvä integraatio ja ajoitus on edellytys tiedonhankintataitojen omaksumiselle. Olen päätynyt erilaisten kokeilujen kautta samanlaiseen johtopäätökseen kuin Liisa Salmi: tarvitaan kaksivaiheinen kurssi, joista ensimmäinen osa keskittyy kotimaisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin sekä kirjastoaineistoihin ja ajoittuu opintojen alkuun. Toinen vaihe on opinnäytetyön käynnistysvaiheessa, jolloin otetaan mukaan kansainväliset tietokannat ja tarkennetaan kotimaisten tietokantojen käyttöä. (Salmi 1998, 39)
6. MITEN YHTEISTYÖTÄ RAKENNETAAN?
tunnetaan toisen taidot
toista osapuolta arvostetaan
itseä arvostetaan
sitoudutaan yhteiseen kasvatuspäämäärään
OAMK:n Opinto-opas 1998-1999 sivu 10: "Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen yleisenä tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alaiset valmiudet sekä niiden teoreettiset perusteet asiantuntijatehtävissä toimimista varten. Lisäksi tavoitteena on antaa edellytykset alan kehityksen seuraamiseen ja ajan tasalla pysymiseen sekä valmiudet jatkuvaan kehittymiseen. Tutkintoa suorittaessaan opiskelija hankkii myös riittävän kielitaidon sekä alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät valmiudet."
Puheenvuoro pidettiin Kajaanissa Pohjois-Suomen ammattikorkeakoulukirjastojen kokoontumisessa 18.11.1998.
Eeva Kurttila-Matero, opettaja Oulun seudun ammattikorkeakoulu, eeva.kurttila-matero@oamk.fi
Lähteet:
Kuhlthau, C.C. (1993) Seeking Meaning. A Process approach to Library and Information Services. Ablex Corporation, Norwood, NJ.
Kurttila-Matero, E. (1998) Tiedonhallintataitojen opetus ammattikorkeakoulun oppimisympäristössä. Teoksessa Forsman & Väyrynen: tiedonhankintataidot korkeakouluopiskelussa. Tampereen yliopiston kirjaston julkaisuja. Sarja A; 7. Tampere.
Rissanen, K. (1998) Joustavat oppimisympäristöt. Suomen kuntaliitto. Kuntaliiton painatuskeskus. Helsinki.
Salmi, L. (1998) Teaching information retrieval to medical students. Careful steps to new methods. Sesam, Vol. 8, 37-39.