Kirjastonhoitajat ovat esiintyneet populaarikulttuurissa niin sarjakuvien, elokuvien, kirjallisuuden kuin mainostenkin henkilöhahmoina. Kirjastonhoitajan kuvaa kirjallisuudessa on tutkittu (Burns 1998; Hakanen 1992; Kirkpatrick 1958; Matilainen 1992) ja siitä on kirjoitettu paljon (mm. Colquhoun 1952; Filstrup 1978; Fischer 1988; Griffen 1987; Hutton 1965; McReynolds 1965; Moynahan 1974; Olën 1987; Pankin 1978; Sapp 1987; Slater 1979; Walsh 1987; Williams 1981).
Kirjallisuuden kuva kirjastonhoitajasta ei ole kovin attraktiivinen: kirjastonhoitaja kuvataan kirjallisuudessa usein stereotyyppisesti ja kliseemäisesti. Kuva on usein negatiivisesti värittynyt. Kirjallisuus nostaa kirjastonhoitajan tunnuspiirteiksi vähemmän mairittelevia ominaisuuksia sekä kuvaa heidät ulkoisesti vähemmän puoleensavetäviksi:
"Tyttö oli eräänlainen aikuisopiskelija, meitä muita vanhempi nainen, joka ei koskaan sanonut sanaakaan tunneilla. Hänellä oli silmälasit ja hän näytti kirjastonhoitajalta, aivan mitättömältä. Hänestä oli mahdotonta kuvitella mitään seksuaalista." (Rydberg 1998, 138).
"Vastaanotossa oleva nainen oli ällistyttävän ruma. Hän oli vanha ja näytti amerikkalaisten nuortenelokuvien kirjastonhoitajalta. Vastaanottovirkailijoiden olisi pitänyt olla kauniita ja ystävällisiä. oisin kuin tämä." (Holt 1998, 144 - 145).
"Some female librarians look as if they had started off as Anglican eaconesses and realized their lack of vocation just in time." (Austwick 1962).
"Katsoin silloin tällöin kelloa, ajattelin Brendaa ja odotin ruokatuntia ja itten iltapäivää jolloin siirtyisin neuvontatiskille yläkertaan ja John McKee, oka oli vasta kahdenkymmenenyhden mutta käytti hihanpitimiä, marssisi tärkättynä alas portaita puurtamaan palautettavien ja lainattavien kirjojen leimaamisessa. John McKuminauhakäsi oli viimeistä vuottaan Newarkin opettajakorkeakoulussa missä hän perehtyi Deweyn kymmenjärjestelmään valmistautuessaan elämäntehtäväänsä. Kirjastosta ei tulisi minun elämänuraani, sen tiesin. Kuitenkin oli ollut vähän puhetta - asiasta oli puhunut Scapallo, vanha eunukki, joka oli jotenkin oppinut matkimaan miehen ääntä - että minut asetettaisiin kesälomalta palattuani käsikirjaston hoitajaksi, paikalle joka oli ollut täyttämättä aina siitä aamusta kun Martha Winney putosi korkealta tuolilta tietosanakirjaosastossa ja katkaisi kaikki ne haperot luut, joiden yhteenliittymää puolta nuoremmilla naisilla sanotaan lantioksi."(Roth 1970, 51).
"Kirjastonhoitajat valitaan tarkoitukseen sopivasta materiaalista. Alalle etsitään henkilöt joilla on kutsumus. Heitä ei tarvitse eristää, he eristäytyvät itse. Heillä on kortistot, kaapistot ja hyllystöt. He rakentavat tunnelimaisia käytäviä, kaivavat onkaloita, hoippuvat syvällä kellareissa kuin noidat." (Paasilinna 1973, 79).
"Kaupunginkirjaston henkilökunta on tavanomaisen synkkää, aivan kuin laitos olisi vankilan haaraosasto. Koska Zenillä ei ollut lainauskorttia, hänen oli näytettävä poliisimerkkinsä päästäkseen yleensä sisään. Hän kiipesi toisen kerroksen lehtilukusaliin ja ilmoitti naisvirkailijalle tarvitsevansa paikallislehden vanhoja numeroita.
- Täyttäkää lomake, nainen vasta nostamatta katsettaan kutimestaan.
Lomakkeita ei näkynyt, mutta toinen laitokseen teljetty selitti että niitä on seuraavan kerroksen käytävässä.
/./ Zen ojensi takaisin ne lomakkeet, jotka koskivat kolmea viime kuukautta. Nainen tutkaili niitä löytämättä kuitenkaan uusia virheitä tai puutteita, laski kutimen käsistään huokaisten vastahakoisesti ja vaappui ulos." (Dibkin 1995, 272 - 273).
"Eivät oppineet naiset, kirjaston uutterat harmaavarpuset, sitä paitsi olisi säikkyneet minun kohtuullista paheellisuuttani, sillä kohtuullista se oli, kuten kaikki minkä tein, ja kirjastonaiset kilpailivat keskenään suvaitsevaisuudessa, kuin kyyhkyläiset he kuhersivat, kuin kissamirrit he kehräsivät hyvää tahtoaan kuullessaan harhapoluille erehtyneistä nuorukaisista. Sehän oli kovin kirjallista, siitä kerrottiin mestariteoksissa. Tosin kyyhkyläiset nokkivat armottomasti hengiltä sairaat lajitoverinsa ja suloinen kotikissa syö halukkaasti laululintuja". (Holappa 1998, 219).
Myös valtalehtemme, Helsingin Sanomien sivuilla, kirjastonhoitajaa ja kirjastoa luonnehditaan edelleen 90-luvulla typistetyn stereotyyppisesti:
"Lapsuuden kirjasto oli ahdas ja pölyinen talo, jonka lattiat narisivat ja jossa kuiskailtiin salaa nutturapäisen kirjastonvirkailijan haukankatseen alla." (Hellman 1998).
Kirjastonhoitajasta kaunokirjallisuuden kuvaamana nousee voimakkaasti esiin kirjastonhoitajan vartijarooli: kirjastonhoitaja mielletään usein "sähiseväksi vartijahirmuksi" tai "hiljaiseksi hiirulaiseksi", joka noudattaa vartijarooliaan ja säntillisesti sääntöjään. Kirjastonhoitajan valvonnan välineiksi nousevat katse ja hiljaisuuteen kehottava shhhh usein yhdistyneenä huulien edessä pystyssä olevaan etusormeen.
Kun kirjallisuudessa kirjastonhoitajia kuvataan myös hiljaisuuden papittarina, kirjastonhoitajan hahmoa käytetään mm. mainoksissa viittaamaan hiljaisuuteen. Yhdysvaltalaisessa Reesen Peanut Butter Cups mainoksessa tiukasti, leukaan asti napitettu kirjastonhoitaja vastaa - kysyttäessä kuinka hän syö makeisensa - syövänsä ne mahdollisimman hiljaa. Myös Saturn -automainoksessa kuuttakymmentä lähestyvää kirjastonhoitajaa käytetään asiantuntijana mahdollisimman äänettömän auton valinnassa. Kirjastonhoitaja nähdään suhisemassa autoille ja valitsemassa lopulta Saturn auton sen eriomaisen hiljaisuus -ominaisuutensa vuoksi.
Sarjakuvissa kirjastonhoitajat kuvataan myös sangen yksiviivaisesti. Sarjakuvissa toistuvat niin vartija -rooli kuin hiljaisuus -stereotypia. Kirjastonhoitaja valvoo/vahtii kirjaston kokoelmia ja hänen tavoitteenaan on saada asiakas sekä palauttamaan aineisto kirjastoon että korvaamaan lainaukseen liittyvät rikkeet kuten oheisessa Aku Ankka -stripissä:
Kuva 7.2. Aku Ankka -strippi (Helsingin Sanomat 29.5.1999).
Kirjaston käytöstä saattaa seurata rangaistuksia kuten oheisessa Tiikeri -sarjakuvastripeissä: 
Kuva 7.3. Tiikeri -strippi (Helsingin Sanomat 02.05.00). 
Kuva 7.4. Tiikeri -strippi (Helsingin Sanomat 09.02.93).
Kirjastonhoitaja hiljaisuuden papittaren roolissa nähdään sangen negatiivisena:
Kuva 7.5. Aku Ankka -strippi (Seura 11.2.2000). 
Kuva 7.6. Touhula -strippi (Kaleva 21.08.2000).
Kirjastonhoitajuus on liitetty myös muotiin, sillä kirjastonhoitajan pukeutuminen on ollut jopa yhden maailmalla tunnetun muotisuunnittelija Calvin Kleinin kokoelman esikuvana. Klein näet lanseerasi vuonna 1994 vaatekokoelman, jota kutsuttiin "kirjastonhoitajalookiksi". Kokoelman näkyvänä ja kirjastonhoitajaan viittaavana piirteenä pidettiin polveen asti ulottuvia hameenhelmoja sekä kokoelman vanhanaikaista ilmettä (On-the-knee hemline 1994, 1). Ja kun kirjastonhoitajan habitus oletetaan ilmeeltään vanhanaikaiseksi, riisutaan kirjastonhoitajalta eroottisuuskin. Ruotsalaisen kirjailijan Carina Rydbergin on vaikeaa yhdistää kirjastonhoitajaan seksuaalisuutta:
"Hänellä oli silmälasit ja hän näytti kirjastonhoitajalta, aivan mitättömältä. Hänestä oli mahdotonta kuvitella mitään seksuaalista." (Rydberg 1998, 138).
Tatuoidun kestojulkkiksen Wilma Schlizewskin mukaan kirjastonhoitajat eivät ole myöskään niitä ihmisiä, jotka pitäisivät ulkonäköänsä tärkeänä ja myös hänen on vaikea kuvitella "tapettiin sulautuvia kirjastonhoitajia" eroottisina ja normaaleina:
"Onhan se selvää, että ihminen joka haluaa itselleen isommat rinnat on aika ulospäin suuntautunut! Eivät nynnyt halua silikonirintoja ja näytellä itseään. [.] On vaikeaa kuvitella, että ujo, syrjäänvetäytyvä, tapettiin sulautuva kirjastonhoitaja menisi täräyttämään itselleen ensimmäisenä silikonirinnat. Ulkonäköään tärkeänä pitävät ihmiset myös käyttäytyvät eri lailla." (Wilma Schlizewski 1997).
Kirjastonhoitaja elokuvassa
Eri ammatit ovat olleet elokuvissa vahvasti esillä elokuvahistorian alusta alkaen. Myös kirjastonhoitajat ovat päätyneet elokuvahahmoiksi. Elokuvan tekijöiden erityisen mielenkiinnon kohteita ovat erityisesti olleet mm. poliisin, toimittajan, lakimiehen ja lääkärin ammatit. Ja kun elokuvan tekijät ovat kuvanneet esimerkiksi lääkäreitä pääsääntöisesti ylistävästi, jopa palvovasti, on kirjastonhoitajuutta kuvattu vähemmän mairittelevasti.
Kun kirjastonhoitaja kuvataan suomalaisessa kirjallisuudessa luonteenpiirteiltään hiljaiseksi, vaatimattomaksi, taka-alalle vetäytyväksi, useimmiten naiseksi, joka pyyteettömästi ja uhrautuvasti palvelee asiakkaitaan (Matilainen 1992; Hakanen 1992), elokuvien kirjastonhoitajat ovat ominaisuuksiltaan ja luonteenpiirteiltään laveampia. Elokuvien kirjastonhoitajat maalataan laveasti niin arroganteista ja tylyistä kirjastonhoitajista kirjallisuuden maailmaan lempeästi johdatteleviin kirjastonhoitajiin kuin nenäkkäistä kirjastonhoitajista palvelualttiisiin asiakaspalvelijoihin; kirjastonhoitaja kuvataan niin hiirulaismaisena, säikkynä ja taka-alalle haihtuvana hahmona kuin seksuaalisesti virittyneenä, ilottelevana elämännautiskelijana.
Negatiiviset ominaisuudet näyttäytyvät pääsääntöisesti sivuosien kirjastonhoitajissa: keskeisten roolien kirjastonhoitajat ovat epätavallisempia ja heidän ominaisuutensakin ovat laveampia, inhimillisempiä kuin sivuroolien kirjastonhoitajat, vaikka elokuvan kirjastonhoitajat ovatkin yleensä arkisia ihmisiä. Kun elokuvien kirjastonhoitajat on kuvattu tavallisina ihmisinä, kirjastonhoitajan luonteesta välittyy tällöin naiseen yleisesti koodattuja ominaisuuksia kuten vähään tyytyminen, kärsivällisyys ja odottaminen. Arkisella, rutiineista koostuvalla kirjastotyöllä korostetaan henkilöiden vaatimattomuutta. Pääosaelokuvista löytää persoonallisen kirjastonhoitajan elokuvien sivuosassa esiintyvien kaavamaisten kirjastonhoitajien vastakohtana. Pääosien kirjastonhoitajat on kuvattu pääsääntöisesti työssään viihtyvinä ammatti-ihmisinä, jotka ovat palvelualttiita ja asiakkaistaan kiinnostuneita. Keskeisten roolien kirjastonhoitajanaisten ominaisuuksista näkyvimmät ovat ystävällisyys, vaatimattomuus ja hyväntahtoisuus. Nämä kirjastonhoitajanaiset ovat kuvattu tehokkaina, dynaamisina ja innovatiivisina - ominaisuuksilla, jotka yleensä liitetään mieheen (Kinnunen 1991).
Sivuosien kirjastonhoitajat ovat vastakohtia keskeisten roolien kirjastonhoitajille, sillä sivuosien kirjastonhoitajat ovat usein hiirulaismaisia, säikkyjä ja/tai arrogantteja sekä palvelutilanteissa epämiellyttäviä ja tylyjä. SOFIEN VALINTA -elokuvassa (SOPHIE'S CHOICE, ALAN J. PAKULA, USA 1982) puolalainen emigrantti Sophie Zawistowska menee kirjastoon lainatakseen rakastamansa runoilijan teoksia. Englannin kieltä murtaneena hän tulee kysyneeksi amerikkalaisen runoilija Emil Dickensin teoksia Emily Dickensonin sijasta. John Rothmanin esittämä kirjastonhoitaja nöyryyttää asiakastaan erityisen epämiellyttävällä tavalla. Kirjastonhoitajassa yhdistyvät sekä ilkeys että tylyys:
Sophie: "Anteeksi voisitteko kertoa mistä löytäisin sen teosluettelon, jossa mainitaan 1800-luvun amerikkalainen runoilija Emil Dickens."
Kirjastonhoitaja: "Luettelohuone on vasemmalla mutta ette te sitä nimeä löydä".
Sophie: "En löydä. Miksi en löytäisi sitä".
Kirjastonhoitaja: "Charles Dickens on englantilainen kirjailija. Ei ole ketään amerikkalaisrunoilijaa nimeltä Dickens."
Sophie: "Anteeksi, olen varma. Amerikkalainen runoilija Emil Dickens."
Kirjastonhoitaja: "Kuulkaas nyt. Sanoin, ettei häntä ole olemassa. Kuvako siitä pitää piirtää? Uskokaa nyt jo."
Sophie: "Hyvä on." (SOFIEN VALINTA).
SOFIEN VALINTA -elokuvan tietopalvelukohtausta käytetään joissakin yhdysvaltaisissa kirjastokouluissa esimerkkinä kirjaston ala-arvoisesta palvelusta (Raish 2000).
Marginaalisuus
Kirjastonhoitajat näyttäytyvät populaarikulttuurissa usein marginaalisina ja stereotypistettyinä hahmoina; tällöin kirjastonhoitajan representaatio niin kirjallisuudessa kuin elokuvassakin on kutistettu, yksipuolinen ja vääristynyt. Elokuvan kirjastonhoitajan ammatti ei vertaudu esimerkiksi lääkärin ammattiin, joka on valovoimainen. Kirjastonhoitajan ammatti on suhteellisen marginaalinen ja se symboloi tiettyä sosioekonomista asemaa ja yhteiskunnallista statusta. Kun kirjastonhoitajan olemusta ja identiteettiä hahmotetaan populaarikulttuurin tuotteiden kuten sarjakuvan, kirjallisuuden tai elokuvan kautta, korostuvat stereotypistetyt ja ritualisoidut representaatiot niiden sisältämien negatiivisten stereotypioiden vuoksi. "Vääristyneen kirjastonhoitajan" tunnuspiirteet ilkeys/tylyys, vanhapiikuus, sekä ulkoiset stereotypiat kuten nuttura, silmälasit ja tätimäinen ilmiasu tai miehen nukkavieru olemus, typistävät kirjastonhoitajan kuvaa ja pitävät stabiilina. Tällöin mm. asuista ja niihin sisältyvistä vihjeistä tulee symbolisia merkkejä.
Nuttura ja silmälasit viestivät kirjastonhoitajuudesta: 
Kuva 7.10. Ruutu Rib Kirby -sarjakuvasta (Helsingin Sanomat 20.9.1999). 
Kuva 7.7. Mary (Donna Reed) kirjastonhoitajan roolissa elokuvassa Ihmeellinen on elämä.
Lähde: http://www.lib.byu.edu/dept/libsci/films/mary.html
"Vääristyneen kirjastonhoitajuuden" kritiikkiä
Kirjastonhoitajat ovatkin kritisoineet vuosisadan alusta alkaen populaarikulttuurin sisältämää "vääristynyttä kirjastonhoitajuutta" erityisesti Yhdysvalloissa, jossa stereotyyppisen kirjastonhoitajan käsitettä käytettiin ensimmäisen kerran jo vuosisadan alussa (McReynolds 1985). Kirjastonhoitajan kuvaa on pidetty vinoutuneena ja sen on uskottu jopa vaikuttaneen negatiivisesti ammattikuvaan ja olleen esteenä myös palkkauksen kehittymiselle. Populaarikulttuurin kirjastonhoitajakuviin reagoidaan voimakkaasti siksi, että elokuvien, kirjallisuuden tai sarjakuvien kuvat kertovat mm. siitä tavasta miten asioihin, ilmiöihin tai tiettyihin ammatteihin suhtaudutaan. Ne toimivat tiedostettujen ja tiedostamattomien asenteiden peilinä (Hietala 1999).
Kirjastonhoitajat - erityisesti Yhdysvalloissa - ovat myös etsineet keinoja, jolla tätä populaarikulttuurin "vääristynyttä kuvaa" voitaisiin muuttaa. Representaation kiistämisen tavoiksi on esitetty erilaisia kirjastonhoitajan imagoa kohentavia kampanjoita, kirjastonhoitajia on neuvottu lähestymään negatiivisia representaatioita huumorilla ja kirjastonhoitajia on kehotettu jopa katsomaan peiliin ja käyttäytymään sekä pukeutumaan uudella, vauhdikkaammalla tavalla sekä kiinnittämään huomiota tyyliinsä. Kirjastonhoitajia on houkuteltu myös "muuttumisleikkeihin" (Sampson 1995).
Kun sivuosan kirjastonhoitajien representaatiossa korostuu "vääristynyt kirjastonhoitajuus", toimii tämä stereotyyppistetty hahmo tehokkaammin kuin mitkään kirjastonhoitajuutta kuvaavat kirjoitukset, koska " vääristyneen kirjastonhoitajan" kaltaisia kuvia, jotka kantavat viestiä tai merkitystä konnotaation tasolla, ei voi olla lukematta ilman, että ne väittäisivät jotain kuvattujen ihmisten toiseudesta ja erilaisuudesta (Hall 1999). Edes kirjastojen palvelututkimusten myönteiset palautteet eivät ole juuri muuttaneet populaarikulttuurissa esiintyviä kuvia ja/tai imagoa kirjastonhoitajista. Kuva tuntuu asettuneen luonnolliseksi osaksi yhteiskuntaa. Näillä "naturalisoituneilla" representaatioilla, joissa korostuvat negatiiviset stereotypiat, on taipumusta peittää alleen myönteiset kuvat, jotka on löydettävissä pääosien kirjastonhoitajista.
Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa tukeuduttiin novellien sivu- ja taustahenkilöihin sekä heistä saatuun tietoon, painotettiin, että kertomusten taustahenkilöt ja -tapahtumat, jotka ovat normaaleja ja jokapäiväisiä, paljastavat päähenkilöitä ja -tapahtumia aidommin yhteisöelämän ilmiöitä (Pietilä 1976). Elokuvien sivuosissa olevat kirjastonhoitajat ilmaisevatkin kirjastonhoitajaan liittyviä stereotyyppisiä ja negatiivisia asenteita pääosaelokuvia tehokkaammin. "Vääristyneen kirjastonhoitajan" hahmot ovat lohduttomia tyypittelyjä, niillä on myös yhteiskunnallisia kytkentöjä. Nämä hahmot häivyttävät pääosassa esiintyvät kirjastonhoitajahahmot, jotka muuttuvat ja muotoutuvat uudelleen sekä saavat erilaisia ja uusia identiteettejä.
Hallin (1999) mukaan on mahdollista puuttua representaation kentän toimintaan. Representaatioiden muuttamiseksi voidaan rakentaa erilaisia strategioita, joilla kielteiset kuvat voidaan kyseenalaistaa ja muuttaa kielteisiä representaation käytäntöjä myönteisempään suuntaan. Pohdittuaan rodullisten representaatiojärjestelmien kiistämistä, Hall on löytänyt kolme strategiaa, joiden avulla voidaan tarttua olemassa oleviin merkityksiin ja ottaa ne haltuun. Strategiat ovat nurinkääntäminen, myönteistäminen ja vastaan taisteleminen.
Nurinkääntäminen toteutuu kääntämällä konkreettisesti asiat nurin. Kun elokuva esittää kirjastonhoitajat vääristyneinä ja typistettyinä, heidät samanaikaisesti "poissuljetaan" sankaruudesta riistämällä kirjastonhoitajilta glamour ja samaistumisen tuottama mielihyvä, mikä voidaan liittää esimerkiksi lääkäri- tai lakimiessankareihin. Kirjastonhoitajaelokuvista on löydettävissä nurinkääntämisen strategia. Esimerkiksi LEIKKI KAHDELLE (ONLY TWO CAN PLAY, SIDNEY GILLIAT, ENGLANTI 1962) ja PARTY GIRL (PARTY GIRL, DAISY VON SCHERLER MAYER, USA 1995) -elokuvien kirjastonhoitajat voi tulkita kirjastonhoitajan stereotypioiden nurinkääntämisenä. John Lewisin (LEIKKI KAHDELLE) seksuaalisuus, joka ilmenee kyltymättömänä kiinnostuksena naisasiakkaista, kääntää kirjastonhoitajan lukutoukkamaisuus- ja kuivuusstereotypiat nurin. Mary (PARTY GIRL) kuvataan bailaavana ja identiteettiään vaihtelevana postmodernina yöihmisenä, johon yhdistetään kunnianhimoinen kirjastonhoitajuus. Kun Hall toteaa, että nurinkääntäminen ei välttämättä merkitse representaation kukistumista ja horjuttamista, nämä erilaiset elokuvien kirjastonhoitajakuvat tuovat tervetullutta vaihtelua tavanomaiseen kirjastonhoitajan kuvagalleriaan.
Toisessa kyseenalaistamisen strategiassa on kyse populaareissa representaatioissa esiintyvän kielteisen kuvaston korvaaminen myönteisellä kuvastolla. Myönteistäminen pyrkii poistamaan epätasapainon ja sen perustana on erilaisuuden hyväksyminen. Hall puhuu jopa ylistämisestä. Myönteistämisessä vastakohdat käännetään nurin, jolloin alisteinen asetetaan etusijalla tai kielteinen puoli myönteiseksi lauseen "Musta on kaunista" tavoin. Tavoitteena on rakentaa positiivinen samaistuminen kohteeseen, joka aikaisemmin on torjuttu. Myönteistäminen laajentaa sekä representaatioiden alaa että olemiseen liittyvien merkitysten monimuotoisuutta ja näin kyseenalaistaa stereotyyppisen pelkistävyyden. TÄYDELLINEN SIHTEERI -elokuvan (DESK SET, WALTER LANG, USA 1957) kirjastonhoitajien representaatiot ovat hyviä esimerkkejä myönteistämisestä, joskin ne ovat vain yksittäisen elokuvan kuvastoa. Kirjastonhoitaja Bunny Watson kollegoineen täydentää ja laajentaa myönteisyydellään kirjastonhoitajien kuvastoa, mutta ei syrjäytä kielteistä kuvastoa. Myönteistäminen ei myöskään murra kielteisen kuvaston perustaa.
Kun Henry Jones Juniorin eli Indiana Jonesin sävyisä tieteilijä muuttui nuorekkaaksi ja rennoksi tiedemieheksi (Hietala 1999), vapautui samalla tiedemies kammiostaan. Uusinnettu tiedemies muokkaa katsojien käsityksiä tiedemiehistä myönteisemmiksi. Kirjastonhoitaja nähdään yhden kerran Indiana Jonesin kaltaisena älyn ja ruumiin yhdistävänä sankarina - ja vieläpä naispuolisena. Yhdeksänkymmentäluvun lopulla tehty elokuva MUUMIO (THE MUMMY, STEPHEN SOMMER, USA 1999), jossa naiskirjastonhoitaja, joka on samalla myös menneisyyden tunteva egyptologi, vapauttaa elokuvan "vääristyneen kirjastonhoitajan" sekä antaa kirjastonhoitajalle sekä laveamman persoonallisuuden että mielenkiintoisen identiteetin. MUUMIOssa kirjastonhoitaja Evie ratkaisee tietämyksensä avulla Hamunaptran temppelin mysteerin ja pelastaa yhteisön suurelta onnettomuudelta vastoin miespuolisten kollegoittensa ennakko-odotuksia. Evien metamorfoosi mahdollistaa onnistumisen ja menestymisen ja vapauttaa kirjastonhoitajan hiljaisuuden temppelistään kaaoksen ja kosmoksen sankarittareksi. Vaikka kirjastonhoitaja Evie nousee pätevyytensä, rohkeutensa ja asiantuntijuutensa ansiosta sankarittaren rooliin, hän ei vähättele myöskään kirjastonhoitajuuttaan:
Evie: "En ehkä ole tutkimusmatkailija, seikkailija, aarteenetsijä tai pyssysankari, herra O'Connell, mutta olen ylpeä siitä, mikä minä olen.
O'Connell: Ja mikä se on?
Evie: ".. eee. Olen kirjastonhoitaja. Ja nyt suutelen teitä, Herra O'Connell." (MUUMIO).
Vastastrategioista kolmas taistelee representaatiota vastaan sen sisältä käsin. Vastaantaisteleminen tarkoittaa keskittymistä representaation muotoihin. Strategiassa ei pyritä välttelemään kirjastonhoitajuutta siksi, että kirjastonhoitajan kuvastoon liittyy esimerkiksi vallan tai alistamisen problematiikkaa, vaan kirjastonhoitajan habitus nostetaan myönteisellä tavalla esittämistapojensa olennaisimmaksi paikaksi. Tällä tavalla "vääristyneen kirjastonhoitajan" kuva toimii itseään vastaan. Huumorin käyttö ja itselleennauraminen ovat oleellinen osa vastaantaistelemisen strategiaa. INDIANA JONES JA TUOMION TEMPPELI -elokuvassa kirjoja keskittyneesti leimaavassa, vanhassa ja pölyttyneessä kirjastonhoitajamiehessä alleviivataan "vääristynyt kirjastonhoitaja". Kuva on niin pitkälle viety, että se alkaa toimia itseään vastaan. Itse asiassa "hämähäkinseittinen" kirjastonhoitaja alkaa näyttäytyä perin myönteisenä alleviivatussa habituksessaan. Myös Kummelit -televisiosarjan eräät kirjastonhoitajia kuvaavat jaksot toimivat tietämättään vastaantaistelustrategian tavoin. Kirjastonhoitajan kutistettu kuva muuttuukin varsin sympaattiseksi.
MUUMIO -elokuva osoitti, että myös vähemmän attraktiivisesta hahmosta kuten kirjaston hiljaisuuteen hautautuneesta elokuvan kirjastonhoitajasta voidaan muokata kiinnostava samaistumisen kohde. Uudet tekstit, joko nurinkäännetyt, myönteistetyt tai vastaan taistelevat, tuottavat uutta todellisuutta ja tunnustavat populaarikulttuurin kirjastonhoitajan laveammaksi ihmiseksi. Populaarikulttuurissa vallitsevaa "vääristynyttä kirjastonhoitajan" kuvaa tulee lähestyä myös huumorin avulla ja paljastaa siihen sisältyvät positiiviset merkitykset.
Marja Widenius, kirjastonjohtaja, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, marja.widenius@tokem.fi
Lähteet:
Austwick, John (1962): The county library murders. London, Robert Hale.
Burns, Grant (1998): Librarians in Fiction. A Critical Bibliography. Jefferson, North Carolina and London, McFarland & Company.
Colquhoun, Jean (1952): As Others See Us - or Why Don't They? Julkaisussa Wilson Library Bulletin, 26 (March):536 - 537.
Dibkin, Michael (1995): Rottakuningas. Jyväskylä, Gummerus.
Filstrup, Jane M. (1978): The Shattered Calm. Libraries in Detective Fiction. Julkaisussa Wilson Library Bulletin, 53 (Dec):320 - 327.
Fisher, David (1988): The mysterious case of the archetypal librarian. Julkaisussa NLW, New Library World, 1988 (June): 105 - 107.
Griffen, Agnes M. (1987): Images of Libraries in Science Fiction. A typology of libraries as envisiones under various scenarious of the future. Julkaisussa Library Journal, 112 (September, 1):137 - 142.
Hakanen, Liisa (1992): Kirjasto kirjallisuudessa. Kirjaston kuva suomalaisessa kaunokirjallisuudessa 1880-luvulta 1990-luvulle. Pro gradu -tutkielma. Taideaineiden laitos, Tampereen yliopisto.
Hall, Stuart (1999): Identiteetti. Suom. ja toim. Mikko Lehtonen ja Juha Herkman. Tampere, Vastapaino.
Hellman, Heikki (1998): Kirjasto ja lähihoito. Julkaisussa Helsingin Sanomat 31.10.1998.
Hietala, Veijo (1999): Tutkijallakin vihdoin ruumis ja tunteet. Julkaisussa Tiede 2000, 19 (2):20 - 23.
Holappa, Pentti (1998): Ystävän muotokuva. Helsinki, WSOY.
Holt, Anne (1998): Sokea jumalatar. Suom. Katriina Savolainen. Jyväskylä, Gummerus.
Hutton, Muriel (1965): Librarians in Literature. Books 359, 1965 (May/June):99 - 102.
Kinnunen, Merja (1991): Työt, sukupuolet ja sukupuolen myytit. Julkaisussa Myytit ja symbolit. Kirjoituksia suomalaisista kulttuuritulkinnoista (108 - 125) / toim. Ulla-Maija Peltonen & Kirsti Stenvall. Tampere, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1991.
Kirkpatrick, Mary (1958): American and Foreign Fictional Librarians. A Comparison. Cleveland, Western Reserve University.
Matilainen, Mielikki (1992): Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden kuvaamana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto, Sosiologian laitos.
McReynolds, Rosalee (1985): A Heritage Dismissed. Julkaisussa Library Journal (November, no 1):25 - 31.
Moynahan, Julian (1974): Libraries and Librarians. Novels and Novelists. American Libraries 5(Nov): 550 - 553.
Olën, Sandra (1987): The image of librarians in modern fiction. Julkaisussa Mouseion, 1987, Vol 5, (no. 2):48 - 57.
On-the-knee-hemline. Julkaisussa American Libraries, Vol. 35 (Issue 11, Dec94): 979.
Paasilinna, Erno (1973): Synnyinmaan muistot. Helsinki, Otava.
Pankin, Mary F.P. (1978): Librarians in Mystery Stories. West Virginia Libraries, 31 (Winter):11 - 18.
Pietilä, Veikko (1976): Sisällön erittely. Helsinki. Gaudeamus.
Raish, Martin (2000): Librarians in the movies. An Annotated Filmography. http://www.lib.byu.edu/dept/libsci/films/introduction.html [Viitattu 28.01.2000].
Roth, Philip (1970): Hyvästi, Columbus. Helsinki, WSOY.
Rydberg, Carina (1998): Korkeinta kastia. Helsinki, Otava.
Sampson, Eleri (1995): First impression. The power of personal style. Julkaisussa Library Management, Vol 16 (Issue 4):1 - 4.
http://emerald-library.com/brev/01516dd1.htm [Viitattu 04.01.2000].
Sapp, Gregg (1987): The librarian as main character. A professional sampler. Julkaisussa Wilson Library Bulletin, 1987 (Jan):29 - 33.
Slater, Margaret (1979): Career patterns and the occupational image. A study of the library/information field. London, Aslib.
Walsh, Daniel Peter (1987): On Fire or on Ice. Prefatory Remarks on the Library in Literature. Julkaisussa: Reference Librarian (Summer 1987): 211 - 238.
Williams, Lisa (1981): Libraries and Librarians in Murder-Mystery-Suspense Fiction, 1931 - 1980. A Content Analysis. Chapel Hill, University of Carolina.
Wilma (1997) Schlizewski. Eivät nynnyt halua silikonirintoja. Iltasanomat 30.5.1997.
TEKSTISSÄ MAINITUT ELOKUVAT
LEIKKI KAHDELLE (ONLY TWO CAN PLAY)
1962, UK
KESTO: UK:106
KIELI: Englanti
VÄRI: Mustavalkoinen
OHJAUS: Sidney Gilliat
NÄYTTELIJÄT: Peter Sellers, Mai Zetterling, Kenneth Griffith
KÄSIKIRJOITUS: Kingsley Amis, Bryan Forbes
ROMAANI: Kingsley Amis (The uncertain feeling)
LAJI: Komedia
John Lewis (Peter Sellers) on ammattiinsa ja avioliittoonsa tyytymätön kirjastoapulainen sekä sivutoiminen teatteriarvostelija. Lewis tutustuu yhteen kirjaston asiakkaaseen Liziin (Mai Zetterling), joka on myös kirjastolautakunnan puheenjohtajan aviovaimo. Seitsemän vuoden kutinasta kärsivä Lewis on kiinnostunut naisista: pian Lewisin ja Lizin välille syntyy sähäkkä viritys, joka ei kuitenkaan saa täyttymystään vaikka sitä itsepintaisesti etsitään.
MUUMIO (THE MUMMY)
1999, USA
KESTO: USA:124, Suomi:125
KIELI: Englanti
VÄRI: DeLuxe
ÄÄNI: DTS / Dolby Digital / SDDS
OHJAUS: Stephen Sommers
NÄYTTELIJÄT: Brendan Fraser, Rachel Weisz, John Hannah, Arnold Vosloo
KÄSIKIRJOITUS: Nina Wilcox Putnam, Richard Schayer
LAJI: Seikkailu/toiminta/trilleri/kauhu
Kirjastonhoitaja Evelyn Carnahan (Rachel Weisz) on myös egyptologi Kairossa 20-luvulla. Hän sotkeutuu vaaralliseen, toiminnalliseen seikkailuun, jossa Carnahan ja seikkailija Rick O'Connel (Brendan Fraser) yrittävät tappaa muumion, egyptiläisen papin Imhotepin, joka on palannut maan päälle kostaakseen. Imhotep on aikanaan muumioitu elävältä; hänet myös kirottiin. Carnahan taitaa muinaisia kieliä ja osaa tulkita hieroglyfejä ja on siten ratkaisevassa asemassa seikkailijoiden selvittäessä Hamunaptran mysteereitä.
PARTY GIRL (PARTY GIRL)
1995, USA
KESTO: USA:94
KIELI: Englanti
VÄRI: TechniColor
ÄÄNI: Dolby
OHJAUS: Daisy von Scherler Mayer
NÄYTTELIJÄT: Parker Posey, Anthony DeSando, Sasha von Scherler
KÄSIKIRJOITUS: Harry Birckmayer
LAJI: Komedia
Mary (Parker Posey) on vapaamielinen nuori nainen, joka viettää vilkasta nuoren naisen elämää New Yorkissa. Mary joutuu pidätetyksi laittomien juhlien järjestämisestä. Mary soittaa apuun kummitätinsä, kirjastonhoitaja Judy Lindendorfin (Sasha von Scherler) saadakseen pidätyksestä vaadittavat lunnasrahat. Maksaakseen takaisin lainan, Mary aloittaa työskentelynsä kummitätinsä kirjastossa. Aluksi Mary vihaa työtään eikä halua oppia edes Deweyn kymmenjärjestelmää. Vähitellen kirjastotyö alkaa kiinnostaa ja Mary suunnittelee lähtevänsä suorittamaan kirjastohoitajan opintoja.
SOPHIEN VALINTA (SOPHIE'S CHOICE)
1982, USA
KESTO: USA:151
KIELI: Englanti, puola, saksa
VÄRI: TechniColor
OHJAUS: Alan J. Pakula
NÄYTTELIJÄT: Meryl Streep, Kevin
Kline, Peter MacNicol
KÄSIKIRJOITUS: Alan J. Pakula
LAJI: Draama
Sophie Zawistowska (Meryl Streep) on puolalainen emigrantti, joka on selvinnyt natsien keskitysleiristä. Sophie löytää amerikkalaisesta Nathanista (Kevin Kline) ainoan syyn miksi elää. Säkenöivää ja epävakaista Nathania riivaa kuitenkin Holocaust. Sophie ja Nathan ystävystyvät nuoren amerikkalaisen kirjailijan Stengon (Peter MacNicol) kanssa, joka on elokuvan kertoja. Sofien ja Nathanin onnea varjostaa Sophie aaveet ja Nathanin pakkomielle. Sophie päätyy kirjastoon hakeakseen rakastamansa runoilijan teoksia: kirjastossa Sophie joutuu vahvoja silmälaseja pitävän mieskirjastonhoitajan (Johan Rothman) nolaamaksi.
TÄYDELLINEN SIHTEERI (DESK SET)
1957, USA
TUNNETTU MYÖS NIMELLÄ: His Other Woman (1957) (UK)
KESTO: USA:103
KIELI: Englanti
VÄRI: DeLuxe
ÄÄNI: Mono
OHJAUS: Walter Lang
NÄYTTELIJÄT: Spencer Tracy, Katharine Hepburn
KÄSIKIRJOITUS: Henry Ephron, Phoebe Ephron
LAJI: Komedia
Mystinen mies, insinööri Richard Sumner (Spencer Tracy) ilmaantuu tv-aseman tietopalveluun tarkoituksenaan tietokoneistaa tietopalvelu sekä tv-aseman toimistot. Kirjastonhoitaja Bunny Watson johtaa tietopalveluosastoa ja on kolmen muun tietopalvelussa työskentelevän kirjastonhoitajan esimies. Watson on pätevä työssään ja ymmärtää pian Sumnerin aikeet. Vaikka Bunny on pystyvä ja pätevä nainen työssään hän ei ole onnistunut löytämään yksityiselämässään kumppania. Joskin hän on seurustellut seitsemän vuoden ajan esimiehensä Mike Cutlerin (Gig Young) kanssa Cutlerin asettamien ehtojen mukaisesti. Tarina kulminoituu kun tietopalvelun kirjastonhoitajat erotetaan Sumnerin ohjelmointivirheen vuoksi. Kirjastonhoitajat palkataan kuitenkin heti uudelleen, koska tietokone ei kykene korvaamaan kirjastonhoitajien osaamista. Watsonin ja Sumnerin sukkelat ja nasevat dialogit johtavat rakastumiseen.