Kreodin lukijoille:
Pidin oheisen puheenvuoron 4. Ammattikorkeakoulupäivillä Aulangolla 18.5.2000. Koska tässä on tiivistettynä paljon asiaa ja myös linjavetoja, ajattelin sen sopivan yhtä hyvin yhteistyösihteerin palstalle vain vähän toimitettuna.
Elisabeth Järnefelt, Suomen kulttuurin äidiksikin mainittu, oli nuori ja kokematon vanhan sivistyneen pietarilaisen ylimyssuvun jäsen, kun hän viime vuosisadan puolenvälin jälkeen joutui yllättäen muuttamaan Suomeen. Vannoutuneen fennomaanin vastavihittynä puolisona hän ei voinut kuvitella miten totaalinen tämä muutos olisi. Hän ei osannut sanaakaan suomea tai ruotsia ja puoliso kieltäytyi puhumasta äidinkieltään ruotsia eikä suostunut myöskään puhumaan venäjää. Vain suomi kelpasi. Suomalainen kulttuuri oli Elisabethille vierasta ja kömpelöä, suomenkielisyys sivistyneistön keskuudessa vielä nuorta ja etsivää. Koska Elisabethilla oli vahva balttilais-venäläinen kulttuuritausta ja koko suku oli hyvin monipuolisesti taiteellisesti lahjakasta, oli hänelläkin vahva varsinkin venäläisen kulttuurin tuntemus ja intohimo korkean sivistyksen pariin. Yhtäkkiä hänen oli ruvettava fennomaaniksi ja lukuisat lapset oli kasvatettava samaan henkeen. Nuorin pojista, Eero, ei saanut oppia venäjää aluksi ollenkaan ja äidin ja pojan oli vaikeaa selvittää asioita toisilleen. Myös puolisot kommunikoivat keskenään kummallekin vieraalla kielellä, suomenkielellä. Elisabeth rakasti kirjallisuutta, mutta suomenkielinen kirjallisuus oli pysähdyksissä Kiven jälkeen. Näin sai Elisabeth itselleen elämäntehtävän. Vieraudestaan, ainaisesta Pietarin kaipuustaan ja onnettomasta avioliitostaan huolimatta Elisabethin kodista tuli Suomen keskeisimpien kulttuurivaikuttajien ja poliittisten intohimojen kasvupaikka. Elisabeth halusi seurata aikaansa, oppia uutta ja olla mukana suomalaisen kulttuurin kasvussa ja hän jaksoi muuttua läpi elämänsä, jota kesti 90 vuotta. Hän eli varsinkin loppupuolen elämäänsä äärimmäisessä niukkuudessa toisten armoilla kaiken omaisuutensa menettäneenä, silti arvostettuna ja ajan virtauksia seuraavana keskeisenä suomalaisena kulttuurihahmona ja vaikuttajana. Hänellä oli vahva tunne elämän läsnäolosta sen realiteetteja unohtamatta. Elisabethin taidekäsityksen mukaan taide on realismia tunnetasolla.
Niin hyvät kuulijat, mitä tällä halusin sanoa? Nyt on trendikästä puhua muutoksesta ja sen hallinnasta. Mielestäni ihmiset elävät aina muutosten keskellä. Olosuhteista riippuen ne ovat välillä jyrkempiä, välillä lempeämpiä. Mutta liikettä on aina. Tietoyhteiskuntaa rakennetaan vauhdilla. Nyt sitten kysytään mitä sillä tarkoitetaan, mitä on tieto ja elämmekö infoähkyssä. Kirjastoissa olemme näiden kysymysten äärellä päivittäin. Me tiedämme että verkot ja koko ympäristömme ovat täynnä enemmän tai vähemmän relevanttia informaatiota. Meidän tehtävämme on saada kaaokseen jonkinlaista järjestystä aivan kuten jo Aleksandriassa aikoinaan. Ideat ovat vanhoja, välineet uusia ja niitä tulee koko ajan lisää.
Korkeakoulukirjastoissa uutena elementtinä perinteiseen kirjastotyöhön on tullut toisenlaisen yhteistyön vaatimus. Opettajien, opiskelijoiden ja kirjastohenkilöstön välinen syventynyt yhteistyö ja tietopalvelujen kehittäminen ja markkinoiminen on yksi keskeinen elementti nykyisessä työnkuvassamme. Opetustaitojen lisäksi meidän on opittava markkinamiehiksi, pr-henkilöiksi ja lobbareiksi. Mutta jos oikein mietimme asiaa, niin on muidenkin ollut opittava. Emme ole poikkeuksia tässä tilanteessa. Tämä on verkostoitumista. Mutta siinäpä me kirjastoihmiset harvaan asutussa Suomessa olemmekin taitavia ikivanhoista perinteistä johtuen. Jo alusta saakka Suomen kirjastolaitos on verkostoitunut ja halunnut tehdä keskenään yhteistyötä. Se on ollut meidän tapamme kehittyä tarkoituksena viedä sivistystä sinne, missä ei juuri muita mahdollisuuksia ollut, pitkien taipaleiden taakse. Verkostoitunut kirjastolaitoksemme kuuluu kehittyneimpiin koko maailmankin horisontista katsoen.
Kun korkeampaa koulutusta alettiin uudistaa, yhtenä lähtökohtana oli koko koulutustason nosto ja antaa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet korkeakoulutukseen myös alueellisesti. Samalla haluttiin monipuolistaa opiskelukokonaisuuksien sisältöjä yhdistämällä eri aloja ja tuomalla opiskeluvaihtoehtoihin mukaan käytäntöön liittyvää soveltavaa tutkimusta. Tässä uudentyyppisessä korkeakoulukehityksessä ovat ammattikorkeakoulujen kirjastot olleet aktiivisesti alusta asti mukana. Moni innostunut kirjastoalan ammattilainen on löytänyt uusia mahdollisuuksia ja päässyt toteuttamaan tuoreita ammattinsa ideoita juuri ammattikorkeakoulukirjastoissa. Ja se näkyy tuloksissa.
ARENE RY:N KIRJASTO- JA TIETOPALVELUTYÖRYHMÄ
Arene ry:n ensimmäinen kirjasto- ja tietopalvelutyöryhmä
Vuonna 1998 Arene ry nimitti kirjasto- ja tietopalvelutyöryhmän johon kuului jäseninä kirjastonhoitajia ja rehtoreiden edustaja. Tämä ensimmäinen työryhmä, johon kuuluivat puheenjohtaja Tapio Varmolan lisäksi Sirkku Blinnikka Lahdesta, Tarja Koskimies Seinäjoelta, Esa Lempiäinen Satakunnasta, Iris Tahvanainen Espoosta, Marja-Riitta Viiri Pohjois-Karjalasta, Marja Widenius Kemi-Torniosta sekä Kati Vänttinen, silloin Etelä-Karjalassa, sai paljon aikaan. Työryhmän johdolla tehtiin useita selvityksiä ammattikorkeakoulujen kirjastojen silloisesta tilasta ja tulevaisuudesta. Strategioissa ja raporteissa selvitettiin myös verkostoitumista ja yhteistyömahdollisuuksia yliopistokirjastojen kanssa. Nämä selvitykset ovat ilmestyneet koottuina OPM:n n koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarjassa nimellä "Mahdollisuuksia ja muutosenergiaa".
Tämän ensimmäisen aktiivisen ja talkoohengessä toimineen työryhmän vaikutus on ollut huomattava kirjastojemme nykyiseen kehitykseen. Lisäksi monet muut aktiiviset amk-kirjastonhoitajat ja informaatikot varsinaisen työryhmän ulkopuolella ovat vapaaehtoisesti antaneet amk-kirjaston kehittämiseksi omaa korkeatasoista työpanostaan. Punaisena lankana tässä enimmäkseen talkoovoimin tehdyssä kehittämistyössä on ollut kirjastojen laadullisen tason nosto tieteellisiksi kirjastoiksi yhteistyössä keskenään ja muiden korkeakoulukirjastojen kanssa.
KiTipro
Viime vuoden aikana Arenen piirissä päätettiin muuttaa sen muutamien työryhmien luonnetta. Kirjasto- ja tietopalvelutyöryhmästä tehtiin kirjasto-ja tietopalveluprojekti, lyhyesti KiTipro. Sen puheenjohtajana toimii maaliskuun alusta nimitetty uusi Arenen pääsihteeri Kaj Malm. Muina jäseninä on viisi kirjastonjohtajaa: Hanna-Riina Aho Kokkolasta, Marja Anttonen Turusta, Maria von Hertzen Arcadasta, Eva Ijäs Jyväskylästä, Seija Pohjalainen Tampereelta, Anja Tsokkinen Pohjois-Savosta, rehtoreiden edustajina Simo Lahtinen Diakista ja Pertti Vuorela Kymenlaaksosta. Ryhmän sihteerinä toimii yhteistyösihteeri. Kirjastoryhmän kokoonpanosta päättää viime kädessä rehtoreiden neuvosto, mutta kirjastokenttä on voinut ehdottaa jäseniksi omia ehdokkaitaan, jotka ovat tulleet valituiksi. Työryhmällä ei ole varsinaisia sääntöjä toimikausista mutta jäsenet vaihtuvat niin, että kukin kirjastonjohtaja vuorollaan pääsee mukaan vaikuttamaan tässä ryhmässä.
Kun kirjasto- ja tietopalvelutyöryhmä alkutaipaleella toimi talkoovoimin ja sen jäsenten taitavan 'improvisaation' varassa luonnollisesti kentän ääntä kuunnellen, nykyiselle KiTiprolle on määritelty selkeät tehtävät. Tämän vuoden toimintasuunnitelman mukaisesti keskitytään yhteisjärjestelmään ja FinELibiin. Sen lisäksi hoidetaan muita kirjastojen kehittämiseen kuuluvia tehtäviä, kuten
- tilastointi. Tänä vuonna tieteellisten kirjastojen yhteistilastoinissa on mukana 15 amk-kirjastoa. BTJ-Kirjastopalvelun julkaisemaan kirjastotilasto-koosteeseen tulee muutama lause myös amk-kirjastoista näiden annettujen tilastojen perusteella. Nopean silmäyksen jälkeen voi tässä mainita, että toisen asteen poisjättäminen tilastoista vääristää tilastoja ja se on tarkoistus mainita julkaisun esipuheessa. Joitakin ongelmia on lisäksi FinELibin käyttömaksuissa, siitä mihin ne kirjataan (aineiston hankinta vai muut menot). Kokonaisuuteen tämä ei juuri vielä vaikuta mutta antaa vääristyneen kuvan yksittäisen kirjaston tilanteesta. Painettu tilastojulkaisu ilmestyy nyt ilmeisesti viimeistä kertaa, jo ensi vuodeksi on luvassa helpompi tapa kirjata tilastot itse suoraan verkkoon, jossa niitä voi myös helpommin korjata ja päivittää. Tämä meille onneksi sillä ensi vuonnahan me olemme kaikki tässä mukana.
- laatu ja arviointi. Viime syksyn lopussa perustettiin amk-kirjastojen laatutyöryhmä. Tämän kevään aikana Korkeakoulujen arviointineuvostolle on jätetty peräti kaksi amk-kirjastojen arviointihakemusta, jotka täydentävät erinomaisella tavalla toisiaan: Amk:n laatutyöryhmän nimissä (johon kuuluvat Keski-Pohjanmaan, Kymenlaakson, Lahden, Mikkelin, Pohjois-Karjalan ja Humanistisen amk:n kirjastot sekä yhteistyösihteeri) anovat hankemäärärahaa ammattikorkeakoulukirjastojen laadullisten mittareiden kehittämiseksi, jossa keskitytään mm. tiedonhankinnan opetuksen vaikuttavuuteen, opinnäytetöiden lähteisiin ja niiden ajankohtaisuuteen ja monipuolisuuteen sekä kirjaston vaikuttavuuteen koko oppimisprosessissa. Tämän hankkeen lisäksi Seinäjoen, Kemi-Tornion, Kajaanin ja Humanistisen amk:n kirjastot hakevat tukea toteuttaakseen Hyvät kirjaston käytännöt-tietokannan (good library practices). Lisää tietoja näistä hankkeista kannattaa kysyä asianosaisten kirjastojen edustajilta.
- koulutus, josta esimerkkinä ovat mm Aulangon 4. amk-kirjastopäivät. Muutakin koulutusta on tulossa. Pääsihteerimme kanssa on ollut puhetta mm. didaktisesti suuntautuneen päivän järjestämisestä yhdessä ammattikorkeakoulujen opettajille ja kirjastohenkilöstölle, jossa yhdessä selvitettäisiin tietopalvelujen ja kirjaston osuutta oppimis- ja opetusprosessissa. Lisäksi on keskusteltu atk- ja kirjastohenkilöstön yhteisestä koulutuksesta.
Jokainen ammattikorkeakoulun kirjasto toimii kuitenkin itsenäisesti ja tekee myös omaa kehittämistyötään, tilanteen mukaan yhdessä tai erikseen. Eikä talkoohenki ole mihinkään KiTiprosta kadonnut. Jokainen antaa hyvälle asialle aikaansa ja moni ryhmän ulkopuolinenkin on mukana eri projekteissa. Asiatuntemusta meiltä löytyy ja sitä käytetään hyväksi. Yhteistä korkeatasoista ammattikorkeakoulujärjestelmäähän tässä kehitetään.
Yhteistyösihteeri
Verkostoituminen on tällä hetkellä mainittava jokaisessa tärkeässä esityksessä, useamman kerran jo tässäkin esityksessä mainittu. Vaikka usein kavahdankin uusina lanseerattuja termejä ja trendejä, joita sitten hoetaan loputtomiin niin että varsinainen idea unohtuu, niin tässä asiassa olen täysillä mukana. Asiahan ei ole uusi, termi on. Olen itse verkossa työni puolesta mitä suurimmassa määrin. Arenen kirjastotyöryhmän aloitteesta saatiin ammattikorkeakoulujen kirjastoille yhteistyösihteeri runsas vuosi sitten suunnittelemaan ja koordinoimaan kirjastojen keskinäistä yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita sekä kehittämään edelleen yhteistyötä yliopistokirjastojen sekä muiden kirjastojen kanssa. Vuosi on ollut hurjaa menoa. Vasta runsas vuosi sitten seisoin Haagan kirjastopäivillä esittelemässä uutta tehtävääni ja ihmettelemässä mihin olenkaan ryhtynyt. Nyt olen kaiken keskellä, tekemässä ja oivaltamassa, selvittämässä kysymyksiä ja antamassa vastauksia parhaan kykyni mukaan. Kohtaan päivittäin uusia näkökulmia milloin mihinkin ongelmaan. Asioita joista en voinut sanoa minkäänlaista mielipidettä eilen vastaan tänään jo rutiinilla. Viime vuonna päiviemme otsikko oli "Velhot verkossa". Velhoksi en itseäni ollenkaan tunne enkä toivottavasti vaikuta vaaralliselta hämähäkiltäkään, vaikka monenmoisia lankoja ja piuhoja pitkin tietooni paljon tuleekin. Myyttisen hämähäkkien esiäidin, Araknen, viisauden ja rohkeuden soisin kuitenkin itselleni. Araknehan menetti päänsä kun uskalsi uhmata jumaliaan taidoillaan ja suorastaan päättömältä on tämäkin meno joskus tuntunut monen erilaisen mielipiteen ristitulessa. Mutta aina se langanpää on löytynyt ja kutomista on voinut jatkaa uusien mallien ja ideoiden synteesiä etsien ja myös toteuttaen. Olen sekä lobbari että virkamies yhteistyötä tehden mahdollisimman monen tarpeellisen tahon kanssa.
KOHTI TIETEELLISTÄ KIRJASTOA
Yhteistä kirjastopolitiikkaa etsimässä
Valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1999-2004 todetaan Suomen korkeakoulujärjestelmää kehitettävän ns. duaalimallin mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä että yliopistot ja ammattikorkeakoulut nähdään rinnakkaisina ja tasavertaisina korkeakouluina. Näiden korkeakoulujen tutkimuksen ja opetuksen tukipalveluihin on tarkoitus suunnitelman mukaan suunnata riittävästi resursseja. Nyt on aika sisäistää käsite korkeakoulukirjastoista, jotka käsittävät sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen kirjastot. Samalla on otettava huomioon tutkimuslaitosten kirjastot, tieteellisiä kirjastoja kaikki, joiden asiakkaina on samoja opiskelijoita ja tutkijoita. Vaikka eroja intresseissä ja ohjelmissa onkin, tavoitteet ovat yhteiset: luoda tasa-arvoinen tieteellinen kirjastolaitos, joka tarjoaa käyttäjilleen yhtäläiset edellytykset, nykyajan vaatimuksia vastaavat tehokkaat välineet ja substanssiltaan korkeatasoista materiaalia opiskelun ja tutkimuksen tueksi ja kunnon opetusta tiedon hankintaan näillä välineillä. Resurssien vähyys on yhteinen ongelman sekä yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa että tutkimuslaitosten kirjastoissa. Sen sijaan että riidellään siitä kuka saa enemmän tai kenen puolella mikin ministeriön sektori on tai kuka lobbaa paremmin etuja itselleen, tulisi asettaa yhteinen kirjastopoliittinen tavoite: tieteelliset kirjastot tarvitsevat edellä mainituista syistä resursseja joiden jakamista pitäisi järkevästi pystyä koordinoimaan sekä ministeriöiden sisällä että eri ministeriöiden kesken. Voisiko jopa ajatella jonkinlaista kirjastojen yhteistä koordinointikeskusta, jossa olisi eri ministeriöiden ja eri tyyppisten kirjastojen edustajia suunnittelemassa maallemme yhteistä järkevää kirjastopolitiikkaa?
Tiedän että tässä vaiheessa moni reagoi ja älähtää että juurihan siitä keskittämisestä ja ohjaamisesta haluttiin päästä eroon, vaadittiin holhouksen poistamista ja oikeutta itsemääräämiseen. Kun se toteutettiin, miksi nyt huudetaan taas ministeriöitä apuun? Mutta diasporan jälkeen olisi ehkä aika keskustella siitä, mihin tällä on tultu. Mikä on hyvää keskittämistä ja kuinka itsenäisiä itse asiassa ollaan ja suhteessa mihin, mitä itsenäinen päätöksenteko itse kullekin merkitsee? Minkälaisia jakoperusteita voisi olla että ratkaisut tuntuisivat oikeudenmukaisilta? Yksi ylhäältä johdettu jäykkä rahanjakomalli ei toimi vaan voisi ehkä yrittää löytää uusia joustavampia laskentatapoja. Vai olisiko kenties parempi noudattaa kerran yhdessä sovittua mallia siitä miten valtakunnassa esim. atk-järjestelmät, Funet ja FinELib rahoitetaan?
Kehitys kulkee kulkuaan ja nyt tilanne on kirjastomaailmassa taas uudenlainen, ei vähiten ammattikorkeakoulujen perustamisen vuoksi. Koko koulutuspolitiikkaa on tarkoitus kehittää siten että jopa 70 % lukion tai ammattikoulun päättävästä nuorisoikäluokasta pääsisi aloittamaan korkeakouluopinnot. Se on kunnianhimoinen tavoite ja siksi on huolehdittava myös opetuksen korkeasta tasosta. Kirjasto- ja tietopalvelut ovat oleellinen osa tätä opetusta.
Yhteiseen toimintaan
Suomen kirjastolaitos on korkeatasoinen, mutta se ei voi hyvin. Laman aikana luotiin ammattikorkeakoulujärjestelmä sekä tasa-arvosyistä, kansainvälistymisen vuoksi että taloudellisilla perusteilla. Ammattikorkeakoulut ovat nyt tosiasia, ne ovat täällä tänään. Kun tällainen järjestelmä luotiin ja kehitys halutaan jatkossa turvata niiden laadullisten kriteerien mukaan mitkä sille asetettiin, se vaatii resursseja joihin on satsattava. Ei se ole keneltäkään muulta pois, vaikka näin joskus halutaan ajatella. Asian voi nähdä myös toisin. Koko kirjastosektorilla on ongelmia, ne ovat osittain yhteisiä. Yhteisten ongelmien edessä kannattaa seistä yhdessä, ei vastakkaisilla puolilla. Solidaarisuudesta voi olla ihan oikeasti hyötyä ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteisellä äänellä lobataan paremmin kuin yhdellä.
KANNANOTTO OPETUSMINISTERIÖLLE
Kannanotto korkeakoulujen kirjasto- ja tietopalveluyhteistyön järjestämiseksi
Arene ry:n hallitus pääsihteeri Kaj Malmin ja puheenjohtaja Tapio Varmolan johdolla kävivät OPM:n puheilla pari viikkoa sitten. Tilaisuudessa tavattiin korkean tason ministeriön edustajia joiden kanssa keskusteltiin ammattikorkeakouluasioista ja kirjasto- ja tietopalveluiden ongelmista annettiin erillinen kannanotto. Keskustelujen pohjana olivat Kehittämissuunnitelmassa esitetyt velvoitteet mm. kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseksi yhteistyössä koko korkeakoulusektorin kanssa. Kannanotossa käsiteltiin keskitettyä rahoitusta Funet-verkon, yhteisjärjestelmän ja FinELibin osalta. Erityisesti kiinnitettiin huomiota ammattikorkeakoulukirjastojen rooliin tasa-arvoisina päätöksentekijöinä yhteisjärjestelmän ja FinELibin hallinnossa. Mahdolliseen Voyager-konsortioon halutan mennä täysivaltaisina jäseninä yliopistokirjastojen kanssa mutta omalla aikataululla. Jos taas amk-kirjastot muodostavat oman konsortion, OPM:n on taattava sille sellainen rahoitus etteivät ammattikorkeakoulut joudu rahoituksessa eriarvoiseen asemaan yliopistojen kanssa. FinELib-palvelut tulisi myös tarjota kaikille korkeakouluille samankaltaisilla ehdoilla.
Jatkotoimenpiteiksi ehdotettiin perustettavaksi erityinen korkeakoulujen kirjastoasioiden neuvottelukunta, jota johtaisi opetusministeriö ja jossa lisäksi korkeakoulujen strateginen johto olisi edustettuna. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi edistää Kehittämissuunnitelman mukaisesti kirjasto- ja tietohuoltoyhteistyötä. ARENE ry:n kannanotossa esitetään lopuksi selvitystyön välttämättömyyttä ammattikorkeakoulukirjastojen kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi. Selvitystyön alulle paneminen olisi uuden neuvottelukunnan kiireellinen tehtävä.
Paikalla saatujen OPM:n edustajien lupausten mukaisesti tällainen neuvottelukunta yritetään saada koolle jo ennen juhannusta. (Paikalla olivat mm. Linna, Hirvi, Mäenpää OPM:stä). Tällainen lupaus viittaa mielestäni siihen, että yhteisjärjestelmähankkeen ja FinELibin keskitetty rahoitus etenee, miksi muuten tällaista neuvottelukuntaa ryhdyttäisiin perustamaan? Edellä esitetyn perusteella suhtaudun optimistisesti tulevaisuuteen. OPM:ssä suhtaudutaan kirjastojemme kehittämiseen vakavasti ja hallituksen tulevaisuuspakettiin on OPM:n toimesta kirjattu amk-kirjastojen kehittämiseen huomattava panostaminen. Tulevaisuuspaketin kohtalosta kuulemme näillä näkymin kuitenkin vasta kesäkuussa.
YHTEINEN KIRJASTOJÄRJESTELMÄ SUOMEN KORKEAKOULUILLE?
Yliopistojen aikataulu ja amk-pilotit
Yhteisjärjestelmän tilanne on nyt se että siirtyminen Voyageriin viivästyy puoli vuotta. Early test-kirjastojen (HYK+Helka, HKKK ja Oulu) on kuitenkin päästävä testaamaan ohjelmistoa aikaisemmin, joten heidän koulutuksensa on aikataulun mukaisesti tänä kesänä. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön yliopistoissa touko/kesäkuussa v. 2001. Samaan aikaan yo-kirjastojen kanssa siirtyy kaksi amk-kirjastoa: Turku ja Satakunta. Lisäksi Mikkelin amk siirtyy mahdollisesti omalla sopimuksellaan niin pian kuin mahdollista. Heidän sopimukseensa liitetään mahdollisuus siirtyä muiden amk-kirjastojen konsortioon myöhemmin.
Amk-kirjastojen Voyager-projektiorganisaatio
KiTipron toimesta on perustettu amk-kirjastojen ensimmäinen projektiorganisaatio, jonka vetäjänä on Marja Anttonen Turun amk:sta ja muina jäseninä pilottikirjastojen edustajat Kaisa Paasio Satakunnan amk:sta ja Marja-Leena Saarinen Mikkelistä sekä koko amk-kirjastokentän edustajana Pirkko Pietiläinen Oulusta ja sihteerinä Meri Kuula-Bruun. Pilottikirjastojen siirtymissuunnitelmat laaditaan siten etteivät ne sulje pois mitään ratkaisuja jotka koskevat koko amk-kirjastokenttää eli projektiorganisaatio tekee projektisuunnitelman piloteille siten, että kaikki amk-kirjastot voivat jatkossa olla optiolla mukana sopimuksissa. Projektiorganisaatio selvittää kaikkien amk-kirjastojen osallistumisen Voyager-konsortioon ja liittymisaikataulut. Projektiorganisaatiota voidaan täydentää ja muuttaa amk-kirjastojen tarpeiden mukaiseksi sitten kun amk-kirjastoja liittyy mukaan Voyageriin.
Aikataulullisesti amk-kirjastot siis siirtyvät Voyageriin n. puolivuotta jäljessä ensimmäisessä Linnea2-raportissamme ennakoidusta aikataulusta. Myöskin ns. siirtymisaallot kaipaavat tarkennusta. Mukaan lähtevät halukkaat ja aika näyttää ketkä seuraavat perässä. Loppujen lopuksi "keskitetty-rahoitus-vai-ei" on ratkaisevaa tässä asiassa. Lisäksi haluaisin vielä erikseen painottaa, että periaatteessa kaikki amk-rehtorit hyväksyivät yhteisjärjestelmään siirtymisen kun Kokkolassa esittelimme Linnea2-työryhmämme raportin. Kunhan vain keskitetystä rahoituksesta sovitaan. Samoin oli ymmärtääkseni tilanne myös kirjastojen johtajien keskuudessa kun raporttiamme perusteellisesti ruodittiin sekä Lahdessa että Porvoossa. Ja yksi tärkeimmistä kriteereistä (kaikista kauhuskenaarioista huolimatta ja ekonomisten seikkojen ohella, jotka kaikki on selvitetty sekä raportissamme että suullisesti kokouksissa) oli juuri strateginen linjan veto amk-kirjastoille: kohti korkeakoulutasoisia ja kehittämiskelpoisia kirjasto- ja tietopalveluja yhdessä muiden korkeakoulukirjastojen kanssa OPM:n kuuluttaman synergian nimissä.
FinELib
Opetusministeriölle menneessä kannantotossa otettiin kantaa myös FinELibin rahoitukseen. HYK:n rahoitusmallin mukaisesti peruspalvelumaksut amk-kirjastoille olisivat n. 150 000 mk vuodessa eli n. 6000 mk/amk ja lisäksi tulisivat aineistolisämaksut, joista vielä ei ole selvillä yksityiskohtia. Tämä raha käytettäisiin lisähenkilön palkkaamiseen FinELibiin. Henkilön tehtävä olisi amk:n ja tutkimuslaitosten erikoisaineistoista huolehtiminen. Tällaiset maksut kuuluisivat luonnollisesti keskitetyn rahoituksen puitteisiin ja odotamme OPM:n ratkaisuja ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.
Ruokaa, terveyttä ja kirjastoja?
Haluaisin vielä lyhyesti referoida erästä vasta ilmestynyttä Korkeakoulujen arviointineuvoston raporttia "Portfoliosta koulutuksen kehittämiseen: ammatillisen opettajakoulutuksen arviointi". Kohdassa Opintojen ohjaaminen ja tukipalvelut lukee näin: Tukitoiminnot kuten terveydenhuoltopalvelut, ruokailu ja kirjasto on järjestetty tarkoituksenmukaisesti.". Rinnastus vähän mietityttää. Ruokailu ja terveydenhuolto ovat sinänsä ihan tärkeitä asioita. Tietenkin on mielenkiintoista että kirjastot koetaan niiden rinnalla itsestään selvyyksinä ja tarkoituksenmukaisina. Mutta kirjasto- ja tietopalvelut ovat tänään jotakin muuta kuin vain tukipalveluja ja niiden tarkoituksenmukainen toiminta voidaan kokea monella eri tavalla kokijasta riippuen. Raportissa ei ole nähty kirjasto- ja tietopalveluja ja tiedonhankintataitoja osana koko oppimisprosessia. Kyse on arvostuksesta. Joillekin kirjasto on edelleen passiivinen tilan ja kirjan tarjoaja, ei aktiivinen ohjaava opetuksen osa. Ei nähdä ammattitaitomme ja asiantuntijuutemme merkitystä tietopalvelujen sisällön muokkaajina, tiedonhakutaitojen opettajina, lisääntyvien elektronisten tiedonlähteiden ja välineiden sekä monipuolisten oppimisympäristöjen kehittäjinä. Tuskin kovin moni kirjastonhoitaja on vielä tyytyväinen tietopalvelujensa käyttöasteeseen ja monipuoliseen hyödyntämiseen. Mutta me tiedämme miten arvokkaita aarteita meillä on tarjolla ja toivottavasti tunnemme arvomme ja tarpeellisuutemme oppimisen prosessissa, meidän tehtävämme on tätä asiaa lobata, markkinoida ja selvittää vaikka jokaiselle vastaantulijalle.
Aloitin rautaisella järnefeltillä ja lopetan vähän pehmeämmällä feltillä eli Brofeldtilla. Juhani Ahon rakasti kesää yli kaiken ja vaikka elämä opetti ettei aina kesäänkään voi luottaa, tuo ikuinen sunnuntailapsi jaksoi silti elää toivossa ja näillä romanttisen kauniilla joskin totuudenmukaisilla sanoilla haluan toivottaa teille kaikille lämmintä valoisaa kesää. Aho kirjoittaa näin: 
Täällä on niin kylmä täällä Suomessa, täällä on kylmä kesälläkin. Tosinhan innostuu kesä välistä meillekin tulemaan. Yht'äkkiä, keskellä kylmiä, itäisiä tuulia ja sumeisia pahasiivoisia säitä avaa taivas siniset silmänsä, luo talven peitteen päältään, ja paitahihasillaan hypähtää aurinko vuoteeltaan.
Se alkaa paahtaa kuin etelän mailla, haihduttaa jäät keveinä usvina ilmaan, ja hanget kiiruhtavat kuin pelästyneet hiiret piilopaikkoihinsa kivien koloihin.
Talven alla ollut nurmikko saa ihastuksesta vihreät verensä poskilleen, koivu lehahtaa uuteen lehteen, joka hellästi hymyilee totisen petäjikön kupeella, tuomikko pukeutuu muutamissa päivissä kukkashelyihinsä, ja koko maisema tuoksuu tuoreutta ja lämminneen maan mehua. (Juhani Aho: Lastuja: Kevätkylmät)
Meri Kuula-Bruun, yhteistyösihteeri, Arene ry, Meri.Kuula-Bruun@AKA.fi