|
Sähköpostilla - ja muutenkin - kommunikoinnista
Viestejä ja puheluja tulee kiitettävästi ja niiden yhteydessä palautetta, sekä myönteistä että joskus kielteistä. Sähköposti on uusi päivittäinen kommunikointiväline. Kirjoitan tähän "uusi" siksi, että tapa miten sitä käytetään, joskus mietityttää. Kollegojen kesken on juteltu ja naureskeltukin että tuskin me aivan yhtä herkästi pienessä kiukussa tartumme puhelimeen tai tulemme kokouksiin purkamaan tunteitamme kuin nykyisin sähköpostitse. Normaalit käytöstavat jarruttavat kiukunpuuskiamme, onhan meille opetettu että katsotaan silmiin ja tervehditään ja parhaassa tapauksessa jopa hymyillään. Siinä jo ehtii yleensä vähän lauhtua ja valita sanojaan paremmin. Mutta sähköpostin kanssa tällaiset seikat saattavat unohtua ja väärinymmärrysten määrä on suuri. Mehän emme näe toista emmekä voi tulkita ilmeitä ja eleitä. Kaunokirjallistenkin efektien kanssa on lyhyissä viesteissä vähän niin ja näin. Jokainen tulkitsee rivien välit luonteensa ja mielentilansa mukaisesti. Kokonaan eri asiahan on, jos vastapuolen tuntee, mahdolliset väärinkäsitykset on silloin helppo selvittää. Keskustelulistoillemme tulee jatkuvasti uusia asioita, kyselyjä ja selostuksia. Meillä on asioista hyvin erilaisia mielipiteitä. Siksipä voisi olla hyvä miettiä kaksi kertaa miten viestin kirjoittaa ja ovatko ne äkkipikaisimmat tarkoitettu kaikille jos kenellekään. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Tämä koskee tietenkin mitä hyvänsä kanssakäymistä niin kokouksissa, työpaikoilla, kotona kuin puhelimessakin. Tämä pieni vinkki meille kaikille tasapuolisesti.
Tehokkuudesta - entä solidaarisuus?
Tehokkaitahan meidän pitäisi olla, mutta mitä se on ja kenen ehdoilla, minkä hinnan siitä maksamme? Vielä viime syksynä joku reagoi voimakkaasti kun käytin sanaa solidaarisuus jossakin tilaisuudessa. Kehotin vain ihmisiä muistamaan käsitteen todellisen merkityksen ilman 70-luvun painolasteja. Olen ilokseni huomannut että sitä ovat samanaikaisesti alkaneet muutkin käyttää, sitä on "ilmassa". Professori Juha Siltala toteaa eräässä joulunajan haastattelussaan miten äärimmilleen viety tehostaminen kiristää ilmapiiriä ja kyttäystä ja edistää solidaarisuuden puutetta. Peloissaan oleva ihminen ei pysty olemaan solidaarinen kun pelkää putoavansa leikistä. "Pirteän konsultin" reippaat sanat väsyneelle "suorittajalle" sitoutumisesta ja muutosvastarinnasta voivat olla myös "ylhäisen tulosmittaajan sadistisia vaatimuksia". Ruotsalainen professori Sven-Eric Liedman haluaa palauttaa solidaarisuudelle sen alkuperäisen poliittisen merkityksen: yhteiskunnan koossa pitäminen edellyttää juuri solidaarisuutta, meillä on ihan konkreettisesti yhteisiä etuja. Solidaarisuus on ihmisen omaa yhteistä tietoista ja luovaa toimintaa yhteiseksi hyväksi omissa ympyröissään kuten vaikkapa työpaikoilla. Ensi kerralla kun kokouksessa on palava halu olla muita parempi, nokkelampi ja opportunistisempi, paras tapa oman erinomaisuutensa esille tuomiseksi ei välttämättä ehkä olekaan maton vastustajan alta vetäminen ja nolaaminen vaan ihan toiset metodit. Jos kollega on jonkun mielestä tehnyt virheen, häntä voisi rakentavasti auttaa. Eikä kaiken tosikkomaisuuden keskellä kannata huumoria unohtaa. Mehän saimme juuri seurata harvinaisen siistiä vaalikampanjaa, jossa sai myös nauraa ihan tasapuolisesti, ilman vahingoniloa. Tai muistelkaapa Umberto Ecoa ja Ruusun nimeä. Ja vielä, kun seuraavan kerran toteaa jollekin tehneensä töitä vuorokaudet ympäri ilman nukkumaanmenoaikoja, voisi perjantaina iltapäivällä istahtaa kahvikupin ääreen ja mennä - aikaisemmin kotiin.
Solidaarisuudella
Meri Kuula-Bruun, yhteistyösihteeri, Arene ry, Meri.Kuula-Bruun@AKA.fi
|