|
Ammattikorkeakoulujen kirjastohenkilökunnalle uusi toimintaympäristö- ja kulttuuri, jatkuvat muutokset ja nopea kehitysvauhti ovat aiheuttaneet huolta omasta asemasta ja työsuhteen ehdoista. Tunnetusti kankea ammattijärjestökoneisto ei ole riittävän nopeasti ja tehokkaasti pystynyt vastaamaan jäsenistön odotuksiin muuttuneessa ja alati muuttuvassa tilanteessa. Edunvalvontaa on myös haitannut se, että ei ole oikein ollut varmuutta siitä, minkä järjestön edunvalvonnan reviiriin akateemisesti koulutettu ammattikorkeakoulujen kirjastoväki parhaiten kuuluisi. Järjestäytyminen on myös erittäin hajanaista, kuten myöhemmin tässä selvityksessä ilmenee.
Kuntien asiantuntijat - KUMULA ry:ssä, johon valtaosa kuntasektorin kirjastonhoitajista kuuluu, on pitkään ollut tarve kartoittaa ammattikorkeakoulukirjastohenkilökunnan palkkauksellinen asema. Tämä tekemäni kysely on perusselvitys. Samaa asiaa sivuaa vuonna 1998 tehty ja vuonna 1999 julkaistu Mahdollisuus asiantuntijuuteen -selvitys, joka sisältyy OPM:n julkaisuun Mahdollisuuksia ja muutosenergiaa (ISBN 952-442-233-6). Tavoitteena on antaa yleiskuva ammattikorkeakoulujen akateemisesti koulutetun kirjastohenkilökunnan koulutustasosta, palkkauksesta, työsuhteen ehdoista sekä järjestäytymisestä. Osan tuloksista toivon palvelevan heidän edunvalvontansa tarpeita. Tämä perusselvitys voisi myös toimia apuna jatkotutkimuksiin viittaavien kysymysten formuloinnissa.
Kohderyhmä
Kyselyllä oli tarkoitus tavoittaa kaikki ammattikorkeakoulujen kirjastoissa työskentelevät akateemisen loppututkinnon suorittaneet henkilöt. Tämän kohderyhmän suuruudesta ei ole mitään tarkkaa tietoa, mutta ammattikorkeakoulukirjastojen yhteistyösihteerin arvion mukaan ammattikorkeakoulukirjastoissa työskentelee kaikkiaan noin 250 henkilöä, joista arviolta puolella eli 125:llä on korkeakoulututkinto.
Selvityksen kohderyhmän nimi- ja osoitetiedot poimin ammattikorkeakoulujen Internet-kotisivuilta tehtävänimikkeen perusteella. Mukaan otetut nimikkeet olivat yleisimmin kirjastonhoitaja, informaatikko, kirjastonjohtaja ja kirjastonhoitaja-informaatikko. Nimikkeen perusteella tekemäni valinta tuotti kohderyhmäksi 130 henkilöä. Vastauksia palautettiin kaikkiaan 80. Kahdella vastaajalla ei kuitenkaan ollut korkeakoulututkintoa, joten jätin heidät pois aineistosta. Käsiteltyjen vastausten kokonaismääräksi muodostui siten 78 kpl. Vastausprosentiksi tuli 61, mitä voidaan pitää kohtuullisen hyvänä varsinkin kun kysely tehtiin kesäaikana.
Kysely meni kaikkiin muihin ammattikorkeakouluihin paitsi Yrkeshögskolan Sydvästiin ja Yrittäjien va. ammattikorkeakouluun, koska näillä ei ollut omaa kirjastoa vaan paikalliset kaupunginkirjastot hoitivat niiden kirjastopalvelut. Vastauksia saatiin ilahduttavasti kaikista ammattikorkeakouluista. Yksi vastaajista ei halunnut ilmoittaa, missä ammattikorkeakoulussa työskentelee.
Kyselyn tulokset
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita nuorehkoja naisia
Kyselyyn vastanneista oli valtaosa naisia, 81 %. Joka viides vastaaja oli mies. Kirjastoalahan on tunnetusti hyvin naisvaltainen. Kuntasektorilla, joka on kirjastoalan suurin työnantaja, oli vuonna 1998 kirjastoalan akateemista koulutusta edellyttävissä tehtävissä toimivista naisia noin 86 prosenttia.
Suurin ikäryhmä vastanneista oli 30-39 -vuotiaat, 44 %. Kolmannes oli 40-49 -vuotiaita. Ikäryhmään 50-59 -vuotiaat kuului 17 % ja yli 60 -vuotiaita oli vain 1 %. Nuoria, alle 30-vuotiaita vastaajia olin niin ikään vähän, vain 5 %. Nuorten vähäinen osuus selittyy sillä, että akavalaisten keskimääräinen valmistumisikä on ylemmällä korkeakoulu- ja tutkijakoulutusasteella 28 vuotta.
Koulutukseltaan kyselyyn vastanneet ovat suurimmalta osaltaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, 86 %:lla on ylempi korkeakoulututkinto. Alempi korkeakoulututkinto on 12 %:lla, mutta tutkijankoulutus (lisensiaatti) vain yhdellä henkilöllä. Suoritetuista ylemmistä korkeakoulututkinnoista ehdottomasti yleisin oli filosofian maisterin/kandidaatin tutkinto, joka oli lähes puolella vastanneista. Yhteiskunta- tai valtiotieteiden maistereita/kandidaatteja oli kolmannes. Ylemmistä korkeakoulututkinnoista seuraavaksi yleisin oli diplomi-insinööri, mutta heitä oli vain 4 %.
Suoritettujen tutkintojen pääaineista oli ylivoimaisesti yleisin kirjastotiede- ja informatiikka/informaatiotutkimus. Se oli pääaineena kuitenkin vain kolmasosalla vastanneista. Muiden pääaineiden hajonta olikin sitten varsin laaja, mikään pääaine ei yltänyt yli 10 %:n osuuteen. Huomiota herättävää oli kuitenkin humanististen ja luonnontieteiden yleisyys ja vastaavasti talous- ja yhteiskuntatieteiden (kirjastotiedettä lukuun ottamatta) vähäisyys pääaineena.
Erilaisia sivuaineita oli lähes yhtä paljon kuin vastaajia eli seitsemisenkymmentä. Ylivoimaisesti yleisin niistä oli kirjastotiede ja informatiikka/informaatiotutkimus, mitä oli lukenut lähes puolet vastanneista. Suosituimpia sivuaineita olivat humanistiset tieteet kuten eri kielet ja kirjallisuus, mutta myös luonnontieteet ja jonkin verran yhteiskuntatieteet.
Kirjava tehtävänimikkeistö...
Yleisin tehtävänimike tämän kyselyn aineistossa oli informaatikko. Se oli 45 %:lla eli lähes puolella vastanneita. Toiseksi yleisin oli kirjastonhoitaja, mikä nimike oli neljäsosalla. Kirjastonjohtajia oli 11 % ja kirjastonhoitaja-informaatikkoja 5 %. Viidellätoista prosentilla oli jokin muu nimike, joita oli 10 erilaista: erikoiskirjastonhoitaja, johtava informaatikko, kirjasto- ja tietopalvelukeskuksen johtaja, kirjasto- ja tietopalvelupäällikkö, kirjastokoordinaattori, kirjaston kehittämisjohtaja, opettaja-informaatikko, tietopalvelupäällikkö, tietopalvelupäällikkö/informaatikko sekä toimialainformaatikko. Nimikkeitä on melkoinen kirjo, 78 vastanneella 14 erilaista.
Tehtävänimikkeeseensä oli tyytyväisiä 79 %. Joka viides sen sijaan oli sitä mieltä, että hänen tehtäviään kuvaisi paremmin jokin muu nimike. Eniten tyytymättömyyttä herätti kirjastonhoitaja -nimike, jonka sijaan olisi haluttu informaatikko -nimike, mutta oli myös yksi päinvastainen vastaus. Kaksi informaatikkoa, yksi johtava informaatikko ja yksi kirjastonjohtaja pitivät nimikettä tietopalvelupäällikkö paremmin tehtäviinsä sopivana.
Kysyttäessä vastaako tämänhetkinen työ koulutusta, oli alle puolet (44 %) täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Tasan puolet vastaajista oli jokseenkin samaa mieltä. Koulutuksen ja työtehtävien vastaavuus koettiin siten melko hyväksi.
...ja lavea palkkahaitari
Palkkausta selvitettiin kolmella kysymyksellä: päätoimen kokonaisansiot toukokuussa 1999, kokemus/ikälisien määrä sekä kokemus-/ikälisien laskentapohjana oleva peruspalkka. Kysymykseen kokonaisansioista vastasivat lähes kaikki, mutta kokemuslisä- ja peruspalkkaan vain noin puolet vastaajista. Ilmeisesti kokemuslisien määrästä ja niiden laskentapohjana olevasta peruspalkasta ei kaikilla ollut tietoa tai kysymystä ei pidetty tärkeänä.
Alle 10 000 mk:n kokonaiskuukausiansiot oli neljänneksellä vastaajista. Tuloluokkaan 10 000 - 12 999 sijoittui suurin osa eli 47 %. Viidesosalla kokonaisansiot olivat yli 13 000 mutta alle 17 000 mk/kk. 17 000 - 20 000 markan ansioihin ylti 4 % vastaajista (kolme henkilöä) ja vain yhden kokonaisansiot ylittivät 20 000 mk. Palkkojen tarkastelu nimikkeittäin ei tuota tämän selvityksen aineistosta kovin luotettavia tuloksia, koska vastaajien määrä on pieni. Kirjastonhoitajien (15 vastaajaa) kokonaisansiot ovat 10 205 mk, informaatikkojen (34 vastausta) 11 730 mk ja kirjastonjohtajien (9 vastausta) 14 458 mk/kk.
Jonkin työehtosopimuksen piiriin ilmoitti kuuluvansa reilu puolet (57 %) vastaajista. Peräti 28 % ei kuitenkaan osannut sanoa, kuuluuko oma työsuhde jonkin työehtosopimuksen piiriin. Luku tuntuu hämmästyttävän suurelta. Seitsemän prosenttia vastaajista katsoi, että eivät kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin, mutta käytännössä heihin sovelletaan jotakin työehtosopimusta. Nämä sopimukset olivat kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES) ja kunnallinen opetusalan ns. C-sopimus. Kokonaan työehtosopimusten ulottumattomissa vastasi olevansa 6 %.
Puolet niistä, jotka ovat työehtosopimuksen piirissä, ilmoittivat sopimukseksi selkeästi kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES). Kymmenestä vastauksesta ei voinut päätellä, mitä sopimusta tarkoitetaan (kunta-ala, virkaehtosopimus, Akava). Kunnallisen opetusalan C-sopimusta ilmoitti noudatettavan kaksi vastaajaa. Samoin kaksi vastaajaa puhuivat paikallisesta tai oman ammattikorkeakoulun sopimuksesta. Sopimuksesi ilmoitti palvelulaitosten tes:in neljä vastaajaa. Yksittäisiä mainintoja saivat valtio toimistotyö, erityispalvelut, yksityinen opetusala ja yksityiset valtionapulaitokset.
Selvityksessäni kysyttiin myös, pitäisikö ammattikorkeakoulujen kirjastohenkilöstöllä olla oma työehtosopimus. Kysymykseen omasta työehtosopimuksesta vastasivat lähes kaikki. Tosin puolet vastaajista eivät osanneet ottaa kantaa tähän kysymykseen. Kaikista vastaajista 38 % piti omaa sopimusta tarpeellisena, 11 % ei-tarpeellisena.
Kysymykseen ammattijärjestöön kuulumisesta vastasivat kaikki. Järjestäytymisaste on yllättävänkin korkea, 96 %. Kuvanneeko tulos todellista tilannetta vai sitä, että ammatillisesti järjestäytyneet pitävät tällaisia työmarkkinatutkimuksia muita tarpeellisimpina ja vastaavat siten kyselyyn? Eniten oli järjestäydytty Kirjastonhoitajat ja informaatikot - KIBI ry:hyn, 43 % vastanneista. KIBI on akavalaisen Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys. Joka neljäs (28 %) kuului Kuntien asiantuntijat - KUMULA ry:hyn, joka puolestaan on Akavan Erityisalojen Keskusliitto - AEK ry:n jäsen. Loput 29 % vastaajista jakaantuivat 13:een eri ammattiliittoon.
Tämän selvityksen viimeinen kysymys liittyi järjestäytymisen kirjavuuteen. Siinä kysyttiin, mikä nykyisistä ammattijärjestöistä pystyisi vastaajan mielestä parhaiten ajamaan hänen etujaan, mikäli järjestäytyminen olisi yhdenmukaisempaa. Kysymys on kieltämättä hankala, jos ei tunne eri järjestäytymisvaihtoehtoja ja -periaatteita. Kysymyksen hankaluus aiheutti sen, että vain reilu puolet vastaajista ilmoitti mielipiteensä ja monet niistäkin olivat melko empiviä.
Kaksi kolmasosaa vastanneista (64 %) katsoi, että Kirjastonhoitajat ja informaatikot - KIBI ry pystyisi parhaiten ajamaan ammattikorkeakoulujen kirjastohenkilöstön etuja. Joka neljännen (24 %) vastaajan mielestä Kuntien asiantuntijat - KUMULA olisi paras edunvalvoja. Muiden kuin näiden kahden järjestöjen kannalla olevat pitivät parhaana oman koulutusammattinsa (esim. Kemistiliitto tai Tekniikan opettajien liitto). Kannatusta sai myös ajatus koko tietopalvelualan liitosta, joka ajaisi niin yritysinformaatikkojen kuin julkisen sektorin ja opetuksen kirjasto- ja tietopalveluammattilasten asiaa.
Yhteistyötä edunvalvontaan
Tekemäni selvityksen perusteella rohkenen suositella ammattikorkeakoulujen kirjastojen henkilökunnalle entistä tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä edunvalvontansa tehostamiseksi ja ammattikuvansa terävöittämiseksi. Edunvalvonnallisesti paras etsikkoaika on silloin, kun työorganisaatio kehittyy voimakkaasti yhteiskunnan tukemana. Toimintojen ja organisatorisen aseman vakiinnuttua ovat muutokset vallitsevaan tilanteeseen vaikeampia. Havaintojeni perusteella ammattikorkeakoulujen akateemisesti koulutettu kirjastohenkilöstö on aktiivista, nuorekasta ja ammatillisesti kunnianhimoista, joten heillä on kaikki edellytykset luoda täysin uusia toimintatapoja sekä kehittää koko kirjastoalaa.
Raportti tästä tekemästäni selvityksestä on kokonaisuudessaan luettavissa maaliskuun alkupuolella KUMULA ry:n kotisivuilla www.kumula.net. Kiitän lämpimästi kaikkia selvitykseen vastanneita!
Reija Ala-Peijari, toiminnanjohtaja, kumula@kumula.net
|