Sain mahdollisuuden perehtyä islantilaisiin kirjastoihin kuukauden ajan Nordinfon myöntämän "mobiliteettistipendin" turvin. Suurimman osan ajasta vietin isäntäkirjastossani Islannin kansalliskirjasto/yliopistokirjastossa (Landsbókasafn Íslands - Háskólabókasafn), joskin tutustuin myös muihin kirjastoihin kuten Pohjois-Islannissa sijaitsevaan Akureyrin yliopistokirjastoon (Bókasafns Háskólans a Akureyri).
Reykjavikin yliopisto/Islannin kansalliskirjastoa
Matkaan lähtö tuntui kevyeltä ajatellessani että suomalaisena on helppo mukautua islantilaiseen yhteiskuntaan, sillä Islanti tuntui edellisen vierailuni perusteella tutulta. Sen pohjoismainen kulttuuri on jokseenkin samanlainen kuin suomalainen, samoin ihmisten ajattelutapa. Maasta saa tietysti erilaisen käsityksen riippuen siitä, viettääkö maassa muutaman päivän turistina vai pääseekö tutustumaan maahan esimerkiksi työyhteisön kautta.
Vaikka en kohdannut vaikeuksia, koin kuukauden mittaisen "työskentelyni" vieraan tutussa ympäristössä vaativana joskin antoisana. Sopeutumistani Landsbókasafn Íslands - Háskólabókasafniin helpotti minulle osoitettu tukihenkilö, kirjastonhoitaja Anna Jensdottir, joka oli tukeni koko vierailuni ajan. Hän auttoi minua käytännön asioissa pehmentäen sopeutumistani: neljä viikkoa Annan kanssa sujuikin erinomaisesti.
Esikuvaoppimista
Olen ollut mukana kehittämässä ammattikorkeakoulukirjastoja lähes kymmenen vuoden ajan. Pidänkin tärkeänä tutustua ja perehtyä erilaisten kirjastojen toimintaan, sillä kirjaston rakentaminen, kehittäminen sekä organisaatiolle soveltuvien mahdollisimman parhaitten käytäntöjen löytyminen on välillä työlästä. Kehittämisen yhtenä apuvälineenä voi käyttää mm. esikuvaoppimista, mikä oli yksi syistäni lähteä stipendiaatiksi Islantiin. Perehtyminen eri organisaatioitten toimintatapoihin sekä niiden analysoiminen on yksi esimerkki esikuvaoppimisesta. Tämä ei tarkoita kopioimista, mikä ei olekaan onnistuneen toiminnan perusta. Tärkeää onkin pohtia sitä, miten jokin organisaatio on tullut hyväksi ja aikoo pysyä sellaisena.
Vierailuni perusajatukseksi nousi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulukirjaston vertaaminen kahteen islantilaiseen yliopistokirjastoon. Yritykset ovat jo vuosia hyödyntäneet saman toimialan yritysten tuloksia vertailemalla toimintaa ja tuloksia toistensa kanssa. Benchmarking-menetelmässä otetaan oppia siitä miten toinen organisaatio toimii ja miten ko. organisaatio on tullut niin hyväksi kuin se on. Vierailuni tavoitteeksi asetin bechmarking -menetelmän soveltamisen tunnistaakseni oman organisaationi eli Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjaston rakennetta ja toimintaa entistä paremmin.
Kirjastoihin tutustumisen lisäksi kokosin paljon fakta- ja tilastotietoa sekä kävin pitkiä keskusteluja useiden kirjastoalan ammattilaisten kanssa että haastattelin kollegojani. Oivalsin, että käymämme keskustelut ja haastattelut osoittivat benchmarkingin toimivan molemminpuolisina toisiltaan oppimisena, sillä myös islantilaiset kollegani saivat minulta uutta tietoa mm. elektronisesta aineistosta ja kirjastojen www-sivuista sekä niiden suunnittelusta.
Tähän kirjoitukseeni olen koonnut muutamia pieniä benchmarking -työstäni nousseita huomioita. Varsinaista benchmarking -raporttia olen kirjoittamassa stipendini antajalle, Nordinfolle. Raportti tosin ei tule olemaan syvyydessään tai laajudessaan Iiris Kuusisen ja Maria Nurmisen syksyllä 1999 ilmestyneen julkaisun luokkaa (Iiris Kuusisen artikkeli Kreodi 4/1999).
Keskitettyjä kirjastoja
Kun ammattikorkeakoulukirjastot Suomessa ovat muotoutuneet hajanaisiksi rakenteeltaan, islantilaiset kohdekirjastoni ovat rakenteeltaan keskitettyjä, jolloin toiminnatkin ovat keskitetty. Näin kirjastojen aukioloajat on saatu joustaviksi, asiakkaille on voitu tarjota mm. parhaat mahdolliset neuvontapalvelut sekä monipuoliset ja tieteidenväliset kokoelmat. Hankinta, luettelointi, aineiston käyttökuntoon saattaminen tehdään myös kirjastossa keskitetysti.
Vaikka keskistetyssä kirjastossa työvoiman tarve on yleensä pienempi ja henkilöstön kuormitus tasaisempaa, esimerkiksi kansallis/yliopistokirjaston pitkät aukiolot vaativat paljon työvoimaa, sillä rakennuksen tilaratkaisun vuoksi jokainen sen neljästä kerroksesta joudutaan pitämään auki ja miehitettynä. Kirjaston aukioloja on lisätty opiskelijoiden esittämästä suorasta vaatimuksesta hallitukselle, sillä opiskelijat lukevat mielellään kirjastossa. Seurasin aamuisin kun opiskelijat odottivat kirjaston avautumista ja kello 8.15 ovien auettua syöksyvät vuolaasti virtaavan joen tavoin parhaille lukupaikoille.
Myös Akureyrin yliopistokirjaston kaikki toiminta kahta pientä erillistä lukupaikkaa lukuun ottamatta on keskitetty yhteen rakennukseen, vaikka yliopiston toimintoja oli kampuksen ulkopuolellakin. Näin kirjasto kykenee tarjoamaan pienuudestaan huolimatta kaikki mahdolliset kirjaston palvelut laadukkaasti.
Opiskelijoilla omat kurssikirjat
Islantilaiset tilastoivat toimintojaan eri painotuksin: kaikissa kirjastoissa ei tilastoida mm. kävijämääriä tai tiedonhakuja eikä kirjaston toimintaa seurata niin tarkasti kuin Suomessa. Pohdin useaan kertaan kansalliskirjaston lainauslukuja, jotka kokoelman suuruudesta huolimatta olivat suhteellisen vaatimattomat (800 000 kokoelma/72 000 lainaa/7 100 kaukolainaa) verrattuna oman kirjastoni lainauslukuihin (62 000 kokoelma/159 000 lainaa/3 100 kaukolainaa).
Kollegojeni kanssa käymistäni keskusteluista sainkin selville, että kirjastoihin ei juuri osteta kurssikirjallisuutta, sillä opiskelijat ostavat käytetyimmän kurssikirjallisuutensa itse huolimatta siitä, että kirjat ovat Islannissa Suomeakin kalliimmat. Opiskelijat tarvitsevat kirjaston hankkimaa aineistoa yleensä vasta opinnäytetöitä tehdessään. Kirjastot hankkivatkin opiskelua täydentävää oheiskirjallisuutta, joita ostetaan 1-2 kappaletta/nimeke ja joka hankitaan pääsääntöisesti opettajien ja tutkijoiden ehdotusten perusteella. Kansallis/yliopistokirjaston lainauslukujen pienuus selittyy myös kansalliskirjaston kokoelman luonteesta, jolloin aktiivikokoelman määrä on varsinaista kokoelmaa pienempi. Akureyrin lainausluvut osoittavat, että Pohjois-Islannissa lainataan kirjallisuutta suhteessa enemmän, vaikka opiskelijat ostavat sielläkin kurssikirjallisuutensa (33 500 kokoelma/14 000 lainaa/1 550 kaukolainaa) itse.
Opiskelijat ovat omaksuneet kirjojen ostamisen eivätkä esitä kirjastoille vaatimuksia kurssikirjallisuuden hankkimisesta kokoelmiin. Opiskelijat lukevat tentteihin siis kirjastoissa ja käyttävät ahkerasti yliviivauskyniä. Hämmästelinkin ensimmäisten päivien aikana kynien käyttötapaa henkilökunnan silmien alla, ennen kuin sain tietää että kirjat ovat opiskelijoiden omia.
Akateemisesti koulutettuja
Kansallis/yliopistokirjaston henkilöstöstä on akateemisesti koulutettuja 60 prosenttia, Akyreyrin kuudesta työntekijästä viidellä oli akateeminen koulutus, vaikkakaan kaikilla ei ole kirjastoalan tutkintoa. Islannissa on pula työvoimasta ja kirjastoalan koulutuksen saaneista on suorastaan pula. Valmistuvat kirjastonhoitajat hakeutuvat nykyisin yksityiselle sektorille parempien palkkaetujen vuoksi. Kirjastonhoitajat ovat yleensä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita, sillä Islannissa ei ole toistaiseksi kirjastoalan maisterin koulutusta. Maisterin tutkinnon suorittaneet ovat saaneet koulutuksensa useimmiten Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa. Yksi islantilaisista kollegoistani oli suorittanut maisterin tutkinnon Walesissa etäopiskeluna, mikä koulutusmuoto onkin yleistymässä kirjastoalalla Islannissa. Kirjastohenkilöstö on erittäin kielitaitoista, koska he joutuvat käyttämään opiskelussaan pääsääntöisesti vieraskielistä aineistoa ja/tai matkaamaan viikinkien perinteiden mukaisesti merien taakse saadakseen lisäkoulutusta.
Islannissa ei ole kirjastovirkailijan tutkintoa ja assistentit ovatkin usein alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka ovat ajautuneet kirjastoon töihin. Suomalainen, välillä muutaman vuoden kadoksissa ollut kirjastovirkailijan ammattitutkinto, herätti suurta kiinnostusta. Kirjastonhoitajat joutuvat osallistumaan laajasti myös Suomessa kirjastovirkailijan töiksi luokiteltuihin tehtäviin.
Työtä eläkeikään saakka
Islantilaiset ja suomalaiset kirjastot ovat toimintavoiltaan hyvinkin yhteneväiset; joskin erojakin löytyy. Neljän viikon työkokemukseni jälkeen havaitsin muutaman selkeän eron. Kun Suomessa korostuu kiivas ja nopeatempoinen työtahti, isäntäkirjastoni työtahti tuntui rauhallisemmalta ja siten miellyttävältä. Kukaan kirjastossa ei puhunut työuupumuksesta tai haikaillut varhaiseläkkeelle. Uusi ystäväni Anna aikoo työskennellä eläkeikään eli kuusikymmentäseitsemänvuotiaaksi saakka - ehkä pitempääkin. Vaikka minussa alkoi jopa itää ajatus, että islantilaiset eivät ehkä ole työssään niin tehokkaita kuin suomalaiset(?), olen ajatellut kirjastoni kiireeseen palattuani ja työpöytäni isoja paperipinoja selaillessani, että meillä suomalaisilla olisi jotakin olennaisen tärkeää opittavanamme islantilaisesta työkulttuurista.
Kumpi on parempi vaihtoehto: jäädä kiivaan työtahdin uuvuttamana varhaiseläkkeelle vai työskennellä rauhallisessa tahdissa aina eläkeikään saakka?
Uusia oivalluksia ja ajatuksia
Islantilaisissa kirjastoissa vierailu oli helppoa, koska islantilaiset menevät keskusteltaessa melko pian olennaiseen. He ovat suoraviivaisia ja kollegat myös keskustelevat avoimesti kaikista asioista ja vastaavat suoraan kysymyksiin. He ovat myös hyvin auttavaisia.
Vaikka vierailu uusine työympäristöineen, työntekijöineen, vieraalla kielellä, olikin vaativaa, uskon sen kannattaneen. Ennen stipendimatkaa on kuitenkin syytä pohtia tarkkaan mitä vierailultaan haluaa, sillä syventyminen omaan tavoitteeseen jo ennen matkaa on tärkeää. Vierailuohjelman sisällön olisi myös oltava valmiina ennen kuin saapuu "uuteen työpaikkaansa" ja olisi tiedettävä mitä vierailukirjasto pystyy tarjoamaan eli toteutuvatko tavoitteet. Pelkkä oleilu, vaikka kuinka miellyttäväksi se muotoutuisikin, ei vastaa stipendin tarkoitusta.
Kuitenkin. Mitä syvemmälle isäntäkirjaston arkeen pääsee, sen enemmän saa oivalluksia ja uusia ajatuksia oman kirjaston kehittämiseen.
Kuvia Islannista
LIITE
KAKSI YLIOPISTOA - KAKSI KIRJASTOA
Kaksi vierailukirjastoani ovat osa yliopistoja, Akureyrin ja Reykjavikin yliopistoa (engl.kieliset sivut). Ne poikkeavat suuresti toisistaan, sekä historialtaan että kokonsa puolesta. Ammattikorkeakoulujärjestelmää ei Islannissa ole, joskin yliopistojen rinnalla on pienempiä ja uusia oppilaitoksia, joissa annetaan opetusta samoilla aloilla kuin suomalaisissa ammattikorkeakouluissa.
Akureyrin yliopisto (Háskólinn Á Akureyri)
Pohjois-Islannissa sijaitseva Akureyrin yliopisto on perustettu vuonna 1987. Yliopisto on nuori kuten suomalaiset ammattikorkeakoulutkin. Yliopiston neljässä tiedekunnassa (kasvatustiede, kalastustiede, terveystiede sekä johtamisopinnot) opiskelee noin 500 opiskeljaa; täydennyskoulutuksessa on lisäksi noin nelisensataa. Ulkomaisten opiskelijoiden osuus on toistaiseksi vähäinen (2%). Vakituisen opetushenkilökunnan (noin 45) lisäksi yliopistossa opettaa myös osa-aikaisia, yliopiston ulkopuolisista luennoitsijoista (100). Yliopistosta käsin johdetaan myös yliopiston tutkimusinstituuttia (Rannsóknastofnun Háskólans á Akureyri), jonka tavoitteena on tukea ja vahvistaa yliopiston ja teollisuuden välisiä yhteyksiä. Yliopistolla on myös yhteydet neljään islantilaiseen tutkimuslaitokseen.
Suurin osa yliopiston toiminnasta on sijoitettu yliopistokampukselle Sohlborgiin, jonkin verran Akureyrin keskustan ulkopuolella.
Akureyrin yliopistokirjasto (Bókasafns Háskólans Á Akureyri)
Yliopistokirjasto perustettiin heti yliopiston perustamisen yhteydessä 1998. Vaikka kirjaston perustavoitteena on tarjota kirjastopalveluja ensisijaisesti yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle, se palvelee myös yliopiston ulkopuolisia asiakkaita. Kirjasto on virkeä, vielä pieni ja se muistuttaa suomalaisia ammattikorkeakoulukirjastoja. Kirjaston toiminta rahoitetaan yliopistobudjetista.
Kirjastossa työskentelee 6 työntekijää, joista viidellä on yliopistollinen koulutus. Kirjaston kokoelmassa on paperinmuotoista aineistoa 32 000, muuta aineistoa kuten av-aineistoa on noin 1 000 sekä noin 500 tilattua aikakauslehteä. Elektronista aineistoa on toistaiseksi vähän. Kirjastonjohtaja on ollut kuitenkin aktiivisesti mukana suunnittelemassa Islannin elektronista kirjastoa, jonka aineistohankinnan pääpainona on tässä vaiheessa viitetietokannat.
Kirjaston toiminta on keskitetty yliopistokampukselle joskin kirjastolla on myös kaksi pientä lukutilaa muussa osassa kaupunkia. Kirjaston uusitut tilat (1 037m²) ovat otettu käyttöön muutama vuosi sitten. Kirjasto on auki talvisin kuutena päivänä viikossa (9-18); kesäisin päivittäisiä aukioloaikoja on vähennetty (12-15). Kirjastojärjestelmä Libertas on sama kuin Reykjavikin yliopisto/kansalliskirjastolla: Akureyrin yliopistokirja voi käyttää järjestelmää ilman erillisiä maksuja.
Kirjastossa on opiskelijakäytössä 25 tietokonetta ja niistä kaikista on yhteys internetiin. Uusia tietokoneita tuotiin juuri käyntini aikana kirjastoon lisää. Tietokoneissa on tekstinkäsittely- ja taulukko-ohjelmat, erilaisia webbiselaimia, graafisia ohjelmia sekä kvalitatiivisen aineiston analyysiohjelmia. Ohjelmia hankitaan opiskelijoiden tarpeen mukaan.
Kirjasto antaa kirjastonkäytön opetusta, jota ei toistaiseksi tilastoida. Tavoitteena on muuttaa kirjastonkäytön opetusta siten, että opiskelijat perehdytetään kirjaston ja sen palvelujen käyttäjäksi kolmivaiheisesti. Kirjastotoiminnan kehittämisen tukena käytetään vuosittain tehtäviä asiakaskyselyjä, joiden perusteella kirjaston toimintaa suunnataan asiakaslähtöisemmäksi.
Kuvia kirjastosta
Reykjavikin yliopisto (Háskóli Íslands)
Reykjavikin valtion yliopisto on perustettu 1911. Yliopisto on Islanin suurin ja siellä on 9 tiedekuntaa (humanistinen, odontologinen, liiketaloustieteellinen, tekninen, lainopillinen, lääketieteellinen, luonnontieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja teologinen tiedekunta) sekä lukuisia tutkimusinstituutteja. Yliopistossa työskentelee vajaa 400 opettajaa sekä 281 tutkijaa; vierailevia luennoitsijoita on 1200. Opiskelijamäärä on noin 6000, joista 59 prosenttia naisia.
Yliopistossa voi suorittaa yli 50 erilaista tutkintoa. Vaikka yliopiston opetuskielenä käytetään islantia, tiedekunnat tarjoavat nykyään myös englannin kielistä opetusta.
Suurin osa yliopiston toimipisteistä ja toiminnasta on keskittynyt yliopistokampukselle Sudurgatanille.
Islannin kansalliskirjasto - Reykjavikin yliopistokirjasto (Landsbókasafn Íslands - Háskólabókasafn)
Islannin kansalliskirjasto/yliopistokirjasto perustettiin 1994, jolloin Islannin kansalliskirjasto (perustettu 1818) ja Reykjavikin yliopistokirjasto (perustettu 1940) yhdistettiin ja niiden toiminta keskitettiin uuteen, yliopistokampukselle valmistuneeseen rakennukseen. Kirjastoon kuuluu lisäksi 18 pientä osastokirjastoa, jotka ovat pääsääntöisesti laitosten käsikirjastoja. Toiminta on keskitettu kuitenkin pääsääntöisesti pääkirjastoon.
Kirjaston velvoitteet määritellään laissa (vuodelta 1994), jonka mukaan kirjaston tulee mm. kerätä painettua että muun muotoista aineistoa ja asettaa se yleisön käytettäväksi. Kirjasto kerää erityisesti islantilaista aineistoa ja sillä on vapaakappaleoikeus kaikkeen Islannissa julkaistuun aineistoon. Kirjasto kerää myös muualla painettua Islantia koskevaa aineisto. Kirjastolle on määrätty laissa useita muitakin velvoitteita. Kirjasto palvelee kaikkia yli 17-vuotiaita mutta sen tärkein asiakastyhmä ovat yliopiston opettajat ja opiskelijat, joilla on vapaa lainausoikeus. Ulkopuolisilta asiakkailta peritään vuosittainen lainausmaksu.
Kirjaston toiminta rahoitetaan pääosin valtion varoin. Yliopistoon on perustettu lisäksi kirjanhankintarahasto, jolla katetaan yliopiston tarpeisiin suunnatun aineiston hankinta. Rahastoa valvova toimikunta määrittelee mm. sen miten hankintaan tarkoitetut varat jaetaan tiedekuntien hankintojen kesken. Vuoden 1996 jälkeen aineistonhankintamenoja on jouduttu leikkaamaan.
Kirjasto on Islannin suurin tieteellinen kirjasto. Suhteellisen uudet kirjastotilat ovat suuret (13 000 m²) ja ne sijaitsevat neljässä eri kerroksessa. Opiskelijoille varattuja lukupaikkoja on 700 ja heidän käytössään on 70 tietokonetta, joita ollaan nyt uusimassa. Tietokoneissa on mm. tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmat sekä yhteydet internetiin.
Henkilökuntaa on 99, joista 58:lla on akateeminen koulutus. Henkilökuntaan kuuluu myös vahtimestereita että naulakonhoitajia. Painetun kokoelman suuruus on 800 000 ja av-aineiston 18 000; tilattujen kausijulkaisujen määrä on vajaa 1 700. Kirjaston kokoelmassa on lisäksi käsikirjoituksia sekä erikoiskokoelmia. Kokoelmasta peräti kaksi kolmasosaa on vieraskielistä. Kirjastonjohtaja Einar Sigursson arvioi aktiivikokoelman määräksi 200 000 - 300 000. Kirjastossa ei ole kovin paljon elektronista aineistoa koska Islantia koskevaa konsortiota vasta rakennetaan. Sen tavoitteena on turvata yliopistojen, tutkimuslaitosten sekä koulujen pääsy elektroniseen aineistoon FinELibin tapaan. Konsortio toivoo valtion osoittaista rahoitusta.
Kirjastojärjestelmänä on integroitu Libertas, joka otettiin käyttöön 90-luvun alussa. Järjestelmä on käytössä kahdeksassa muussa islantilaisessa kirjastossa. Gegnir-aineistotietokantaa voi käyttää telnetin avulla myös kirjaston ulkopuolelta. Koska Libertas-järjestelmä myytiin Innovative Interfacelle, kirjastossa pohditaan järjestelmän vaihtamista joko Innovativen ylläpitämään Innopac-järjestelmään tai avian muuhun järjestelmään. Kirjastossa on oltu kiinnostuneita suomalaisten yliopistokirjastojen ratkaisusta. Järjestelmä pyritään uusimaan kolmen vuoden kuluessa.
Kirjastonkäytön opetus painottuu ensimmäiseen vuoteen, jolloin arviolta 30 prosenttia opiskelijoista saa kirjastonkäytön opetusta. Opetus sisältää mm. oman aineistotietokannan käytön sekä kirjaston tietokantojen opetusta. Kirjastonkäytön opetus ei liity opetussuunnitelmiin vaan sitä annetaan opettajien toiveiden mukaan. Erityisesti yhteiskuntatieteissä miltei kaikki opiskelijat saavat opintojen alkuvaiheessa kirjastonkäytön opetusta kun taas tekniikan alan opiskelijat kiinnostuvat opetuksesta opinnäytetyön tekemisen alkuvaiheessa. Vuonna 1998 kirjastonkäytön tunteja pidettiin noin 500 ja osallistujia oli 1 851.
Kirjastonhoitajat ovat selvitelleet vuodesta 1994 lähtien asiakkaiden kirjaston käyttöä. Kirjaston käytön painopiste on vuosien aikana muuttunut, sillä kirjastoa käytetään erityisesti lukemispaikkana kun tietokoneiden käyttö on puolestaan vähentynyt huomattavasti. Syynä lienee tietokoneiden vanhentuneisuus eli hitaus. Tietokoneita ollaan uusimassa.
Kirjastolla on kansalliskirjastona runsaasti muuta toimintaa ja vapaakappalekirjastona ylimääräisiä velvoitteita: islantilaisen aineiston kerääminen, järjestäminen ja säilyttäminen ovat näistä keskeisimpiä. Kirjaston tehtäviin kuuluvien erikoiskokoelmista ja käsikirjastokokoelmista huolehtimisen lisäksi kirjastolla on myös vilkas näyttelytoiminta.
Marja Widenius, kirjastonjohtaja, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, marja.widenius@tokem.fi