|
On sinänsä säväyttävä ajatus, että tällainen kolmen nollan vuodenvaihde tapahtuu juuri meidän sukupolvemme aikana. Ironista siinä on se, että uuden vuosituhannen pitää tulla juuri siinä ihmiskunnan kehitysvaiheessa, jossa mekaaninen numerosarja on ehditty upottaa väärässä muodossa moniin teknisiin laitteisiin, joita vielä muutama vuosikymmen sitten ei oltu keksittykään. Tarkka ajoitus ihmiskunnan historian pitkässä juoksussa! Ne kirjastot, joilla on ajanmukainen järjestelmä ja ajanmukaiset laitteet voivat turvallisin mielin juhlia vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. 2000-luvun uhka tai haaste kirjastoille ei tule vuosiluvusta, vaan sillä on pitemmät juuret: koko yhteiskunnan tiedonvälityksen infrastruktuurin ja sitä kautta asiointitapojen nopea muutos. Varsinainen taitekohta oli itse asiassa jo noin viisi vuotta sitten, kun Internet sähköposteineen suorastaan roiskaisemalla levisi myös kotien käyttöön. Lähes samaan aikaan kännykät irrottivat ihmiset seinän vierestä kommunikoimaan mistä vain. Sähköinen, lainvoimainen allekirjoitus yhdistettynä sähköisiin asiointi- ja maksupalveluihin täydentävät paletin. Onko monikaan oikein kunnolla pysähtynyt ajattelemaan, mitä tämä kaikki tulee merkitsemään kirjastojemme kannalta? Kovin kevyiltä ja visiottomilta ainakin opetusministeriön ja Hykin strategiat tässä suhteessa tuntuivat.
Asiakkaan ehdoilla
Tekninen kehitys, liikkuva asiointi ja nopean tiedon tarve ovat vihdoinkin nostaneet asiakkaan hänelle kuuluvaan asemaan. Se on alkanut hiljalleen heijastua myös kirjastojen palvelujärjestelmiin. Otan seuraavassa esille kolme aluetta, joilla näen kehitystarpeiden olevan erityisen suuria lähivuosina:
1) yksilölliset palvelut
2) kokoelmapolitiikka
3) kaukopalvelu
Muitakin hedelmällisiä keskustelunaiheita olisi, kuten sisällönkuvailu, joka on 'aikojen alusta' elänyt omaa ruususen elämäänsä kaukana asiakkaan arkimaailmasta, mutta jätetään se toiseen kertaan. En liioin puutu tässä elektronisten julkaisujen käytön yleistymisen mukanaan tuomiin muutostarpeisiin kirjastojen palvelujärjestelmissä. Sekin olisi kokonaan oman juttunsa arvoinen asia.
1. Yksilölliset palvelut
Itsepalvelun status on noussut kohisten ja se on yhdessä vuosikymmenessä muuttunut 'epäpalvelusta' lisäarvoa tuottavaksi etäpalveluksi. Näin myös kirjastoissa. Siitä ei ole kuin kolme vuotta, kun PallasPro-kirjastojärjestelmä ensimmäisenä Suomessa toi kirjastojen asiakkaille mahdollisuuden hakea, uusia ja varata kirjaston julkaisuja Internetin kautta. Tällä hetkellä ei voisi kuvitellakaan järjestelmää, joka ei näitä palveluita tarjoaisi. Etäpalvelua täydentävät kirjastoissa rivakasti käyttöönotetut lainaus- ja palautusautomaatit. Kirjastot ovat innostuneita automaateista lähinnä siksi, että ne säästävät henkilöresursseja. Asiakkaat sen sijaan aivan muista syistä. Itsepalvelu on nykyasiakkaille luonteva ja nopea tapa asioida ja se tarjoaa ainakin näennäisen intimiteettisuojan lainaustapahtumaan.
Seuraava askel asiakaspalvelussa ovat yksilölliset palvelut. Kullakin asiakkaalla on omat tarpeensa ja tapansa ja kirjaston tulee mukautua niihin eikä yrittää kouluttaa asiakasta omiin käytäntöihinsä. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun enenevä osa asioinnista tapahtuu verkon kautta eikä valvonnan alla kirjastossa. Ensimmäinen aito yksilöllinen etäpalveluohjelmisto kirjastojen asiakkaille on TietoEnatorin kehittämä PallasPro-IntroActive. Se on tuotantokäytössä Tampereen kaupunginkirjaston asiakkailla ja tulossa käyttöön ainakin 3-4 kaupunginkirjaston asiakkaille muutaman kuukauden sisällä (vuoden 2000 alkukuukausina).
IntroActive on Internet-pohjainen palvelu, jonka avulla asiakas saa automaattisesti tiedon kirjastoon saapuneista, itseään kiinnostavista uutuuksista esim. sähköpostilla. Suoraan sähköpostiviestistä asiakas voi avata kirjaston IntroActive-palvelun, tutkia saapuneita uutuuksia ja tehdä niihin varauksia. Asiakas voi myös tallentaa uutuuksia omiin elektronisiin kirjahyllyihinsä vastaista käyttöä varten. Hyllyjen määrän, nimet ja logiikan asiakas määrittelee itse omien tarpeittensa ja mieltymystensä mukaan. Omista hyllyistään käyttäjä voi milloin tahansa käydä katsomassa siellä olevien julkaisujen saatavuustilannetta kirjastossaan ja jättää varauksia halutessaan. Tiedot ovat jatkuvasti ajan tasalla. Keskeistä tässä palvelumallissa on se, että nyt ensimmäisen kerran kirjastojärjestelmien historiassa asiakas voi rakentaa oman logiikkansa ja tarpeensa mukaan itselleen henkilökohtaisen virtuaalikirjaston, joka on koko ajan aktiivisesti yhteydessä oman kirjaston kokoelmiin.
IntroActive on verraton apuväline tutkijalle tai opiskelijalle, harrastajalle tai muuten vain ahkeralle lukijalle. Niin luetut kuin lukemattomatkin kirjat pysyvät hyvässä järjestyksessä omissa hyllyissä. Niihin voi kirjoitella omia kommentteja ilman että kirjaston täti hermostuu. IntroActive on samalla tuotepohja, joka on helposti laajennettavissa esimerkiksi tenttikohtaisten kirjojen automaattiseksi varauspalveluksi. Opiskelijan ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa järjestelmälle, mihin tenttiin on menossa, mitkä kirjat ja milloin aikoo lukea. Järjestelmä huolehtii varausten teosta ja siten kirjojen oikea-aikaisesta saatavuudesta huomioiden todennäköiset jonotusajat ja niihin vaikuttavat tekijät. Monia muitakin yksilöllisiä palveluita tullaan rakentamaan IntroActiven pohjalle kirjastojen toivomusten mukaan 2000-luvun hengessä.
Kun PallasPro-järjestelmän yksilölliset palvelut muutaman vuoden sisällä yhdistetään hyvin toimivaan langattomaan viestintäverkkoon, kirjaston asiakkaalla on tiedon avaimet aina taskussaan. WAP-teknologiaan perustuvan kokeiluprojektin olemme jo TietoEnatorissa käynnistäneet.
2. Kokoelmapolitiikka
Mahdollisimman kattavat ja omalle asiakaskunnalle fokusoidut täsmäkokoelmat ovat aina olleet kirjastojen perimmäisenä tavoitteena. Milloin määrärahojen puutteen vuoksi, milloin luonnollisen vanhenemisen kautta omien kokoelmien taso harvoin yltää edes tyydyttävälle tasolle. Tarvitaan apuja muualta, muista kirjastoista. 80- ja 90-lukujen valtakunnalliset yhteisluettelot ovat merkittävästi auttaneet puuttuvien julkaisujen metsästystä muiden kirjastojen kokoelmista. 2000-luvulle siirryttäessä massiivisten, fyysisten yhteisluetteloiden käyttökelpoisuus kyseenalaistuu nopeasti mm. seuraavista syistä:
1) Valtakunnallisten yhteisluetteloiden koko on kasvamassa niin suureksi, että haut tuottavat paljon turhia viitteitä ja oikeiden seulomiseen kuluu resursseja.
2) Uuden käytännöt ja standardit (mm. IntroActive, Z39.50) tarjoavat mahdollisuuden rakentaa tarpeen mukaan virtuaalisia yhteisluetteloita joko kirjastokohtaisesti (esim. haut kohdistetaan vain teknisiin kirjastoihin) tai jopa asiakaskohtaisesti (tietyn asiakkaan haut kohdistuvat vain niihin kirjastoihin, joihin hänellä on käyttöoikeus). Tietoverkkojen teho ei kauaa ole minkäänlainen hidastava tekijä, saati sitten este, hajautettujen tietolähteiden käytölle.
3) Asiakkaan tarvitsemia aineistoja on yhä enemmän muualla kuin kirjastojen kokoelmissa. Näitä monimuotoisia verkkotiedonlähteitä on voitava sujuvasti yhdistää kirjasto- tai asiakaskohtaisiin hakutapahtumiin. Tämän toimintamallin testiareenana on Suomessa Monet-projekti, jota Lapin maakuntakirjaston vetämänä ja yhdessä useiden alueen kulttuuri- ja tiedelaitoksien kanssa parhaillaan toteutetaan. Vastaavanlaisia hankkeita on suunnitteilla muuallakin.
4) Asiakkaat tarvitsevat tietoa eivätkä pelkkiä viitteitä. Tieto voi olla monimuotoista sisältäen tekstiä, kuvia, ääntä ja näitä kaikkia on pystyttävä yhdistelemään samaan hakutapahtumaan. Kirjaston rooli tulee muuttumaan omiin kokoelmiinsa tuijottavasta lainauspaikasta tiedon porttaaliksi, jonka kautta asiakkaat saavat käyttöönsä hajautetut monimuotoiset tiedonlähteet yksilöllisten tarpeittensa mukaan.
Tekniikka tarjoaa yhä paremmat mahdollisuudet myös kirjastojen kokoelmapolitiikan koordinoinnille. Samojen, harvemmin käytettävien julkaisujen hankkiminen useisiin kirjastoihin on resurssien hukkaa. Mitä enemmän julkaisut kiertävät, sitä laajempi valikoima saadaan käyttöön. Koordinointi ja kierrätys, siinä 2000-luvun haasteet.
3. Kaukopalvelu
Kirjastojen välisen lainauksen (ILL) kehittyminen aidoksi kaukopalveluksi, asiakaslähtöiseksi lainaukseksi (ALL), ei enää ole tekniikasta kiinni - asenteista kylläkin. Kun jokaisella kirjastonkäyttäjällä on pian käytössään sähköinen henkilökortti ja sähköisellä allekirjoituksella on aitoa vastaava oikeudellinen status, kaukolainaus suoraan toisten kirjastojen asiakkaille on yhtä turvallista kuin omille käyttäjille. Maksukin voidaan saada suoraan verkon kautta jo tilausvaiheessa, jos näin halutaan. Hakumenetelmät paranevat, asiakkaiden taidot kasvavat ja kirjastojen tarjoamat porttaalipalvelut ohjaavat entistä paremmin asiakasta oikeille tiedonlähteille. Miksi asiakas ei voisi oikean julkaisun löytäessään tilata sitä itse kotimaisesta etäkirjastosta? Kaukopalvelijat keksivät säännöistään varmasti heti suoralta kädeltä viisitoista syytä, mutta kertokaa edes yksi sellainen hyvä syy, mitä ei voitaisi nykytekniikalla helposti hoitaa. Kirjaston asiantuntija-apua luonnollisesti tarvitaan ajoittain niin julkaisujen tunnistamiseen kuin paikantamiseenkin. Kirjaston statusta varmasti tarvitaan vielä pitkään esim. ulkomaisten fyysisten julkaisujen saamiseksi suomalaisten asiakkaiden käyttöön. Tekninen ongelma asiakaslähtöisen kaukolainauksen turvallinen järjestäminen kotimaisten kirjastojen kesken ei ole, kirjastopoliittinen kylläkin. ALL-järjestelmä voi tunnistaa automaattisesti, ettei kaukolainapyynnön kohde ole oman kirjaston kokoelmissa; se voi tunnistaa helposti lainaajan käyttöoikeudet (lainakiellossa oleva ei voi yrittää lainata muualta) ja huomioida julkaisuja koskevat paikalliset rajoitukset (ei-lainattavat, uutuudet jne).
PallasPro-kirjastojen ja Varastokirjaston välillä on keväästä lähtien ollut käynnissä mielenkiintoinen kokeilu ensiaskeleena kohti asiakaslähtöistä kaukolainausta. IntroALL-ohjelmiston avulla voivat muutamien kaupunginkirjastojen asiakkaat jo nyt siirtyä yhdellä napin painalluksella omasta kirjastojärjestelmästä Varastokirjaston järjestelmään ja jättää sinne kaukolainapyynnön suoraan Internetin kautta. Julkaisu toimitetaan edelleen asiakkaan omaan lähikirjastoon lainattavaksi (ellei kyseessä ole kopio, joka tulee suoraan asiakkaalle). Jo tällä kevyellä IntroALL-versiolla voidaan poistaa tilausvaiheen työt turhanaikaisine lomakeralleineen. Palvelusta on varsin hyviä kokemuksia ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Palvelua on mahdollista kehittää edelleen joko niin, että kirjan toimituksen yhteydessä väliaikainen lainaustietue siirretään automaattisesti vastaanottavan kirjaston järjestelmään lainauksenvalvontaa varten tai niin, että koko lainausprosessi jätetään kokonaan lähettävän kirjaston ja asiakkaan väliseksi asiaksi. Jälkimmäinen tapa ilmeisesti yleistyy, kun maksaminen ja asiakkaan tunnistus hoidetaan elektronisesti suoraan verkon yli.
Kirjastopoliittisesti kysymys on suurempi kuin teknisen suorituksen kannalta. Tarvitaan periaatepäätöksiä siitä, millaisia palveluita muiden kirjastojen asiakkaille ollaan valmiita tarjoamaan. Loogisesti tästä seuraa se kysymys, milloin kirjasto ryhtyy tarjoamaan kotiintoimituspalveluita myös omille asiakkailleen - maksua vastaan luonnollisesti. Etätyön lisääntyessä ja etäisyyksien muutenkin menettäessä merkitystään tästäkin on syytä ryhtyä keskustelemaan.
Quo vadis bibliotheki?
Suomalaisilla kirjastoilla on loistava tulevaisuus edessään, ainakin siitä päätellen, että yhteiskuntamme marssii tietoteknisen kehityksen keulilla ja kirjastot mainitaan juhlapuheissa usein tietoyhteiskunnan vetureiksi. Mutta tuleeko kirjastoista vetureita vai se jonon jatkona keikkuva tavaravaunu, johon dokumentit kasataan? Se ei ole kiinni tekniikasta, vaan kirjastojen omista asenteista, visioista, valmiuksista luopua vanhasta, rohkeudesta tarttua uuteen, uskalluksesta olla erilainen. Innovaatioita syntyy erilaisuudesta, ei tahtimarssista.
Huolissani olen jossain määrin siitä, että lähes koko tieteellisten kirjastojen kenttä on liikuttavan yksimielisesti hyppäämässä samaan laivaan. Lyhyellä tähtäyksellä se voi tuntua houkuttelevalta ja yksittäiselle kirjastolle helpolta ratkaisulta, mutta onko se sitä myös pitemmällä tähtäyksellä. Nykyisessä tekniikan ja yhteiskunnan muutosvauhdissa purtta on pystyttävä kääntelemään näppärästi. Iso laiva kääntyy vitkaan ja kapteeni määrää suunnan - matkustajat seuraavat mukana. Jo muinaiset kreikkalaiset, vai oliko se Mårtensson, totesivat, että vain purjehdus on tärkeää - kumpikaan ei tainnut määränpäästä mainita mitään.
Antti Soini, kirjastojärjestelmien toimialapäällikkö, TietoEnator, antti.soini@tietoenator.com
|