|
Kun yliopistoissa on 90-luvulla vähennetty laitoskirjastojen määrää ja toimintoja keskitetty, on ammattikorkeakoulujen kehitys ollut päinvastainen. Ammattikorkeakouluihin on perustettu kirjastoja kiivaaseen tahtiin. Kirjastojen perustamisen lähtökohtana on ollut opetusministeriön ammattikorkeakouluille asettamat kehittämisvaatimukset ja -velvoitteet. Ammattikorkeakouluihin tuli perustaa toimivat kirjastot palveluineen: tämä määriteltiin kriteereissä, joiden perusteella ammattikorkeakoulu sai vakinaisen statuksen.
Ammattikorkeakoulut ovat muodostuneet ammatillisen koulutuksen järjestelmästä, jossa liitettiin yhteen useita ammatillisia oppilaitoksia. Yhdistämisellä tavoiteltiin kustannussäästöjä ja hallinnollista tehokkuutta sekä pedagogista syvyyttä. Vaikka oppilaitoksia on yhdistetty ammattikorkeakoulun sateenvarjon alle, on ammattikorkeakouluissa edelleen useita fyysisesti erillisiä toimipaikkoja. Kun näihin yksiköihin on perustettu kirjastoja, ovat ammattikorkeakoulukirjastot muotoutuneet rakenteeltaan hyvin hajautuneeksi: osa ammattikorkeakoulukirjastoista on lisäksi edelleen myös hallinnollisesti hajautettuja.
Ammattikorkeakoulujen kirjastorakenne on muotoutunut yleensä ilman pitemmän tähtäyksen suunnittelua. Ammattikorkeakouluissa on laadittu kirjastosuunnitelmia ja mietitty tulevaa. Kauaskantoisempiin suunnitelmiin ei ole aina ollut mahdollisuutta, koska kirjaston toimintaa on voitu suunnitella milteipä yhden vuoden sykleissä. Kirjastojen vuosittainen käyttöbudjetti on perustunut yhdeksi vuodeksi kerrallaan tehtyihin tulos- ja tavoitesopimuksiin, joissa määritellään kirjaston prosenttiosuus koko ammattikorkeakoulun käyttöbudjetista. Prosentti on vaihdellut ammattikorkeakouluittain ja vuosittain. Näin jopa työvoiman palkkaamisen ennakointi on ollut vaikeaa. Seuraava sopimus, joka tehdään vuosiksi 2001 - 2003, on kolmen vuoden mittainen.
Ammattikorkeakouluissa on koetettu yhdistää kirjastoammattilaisten laatimat kehittämissuunnitelmat sekä lyhyellä aikavälillä muuttuvat budjetit. Joissakin ammattikorkeakouluissa on onneksi voitu suunnitella kirjastojen rakennetta tarkemmin ja investoitu myös kirjastorakennuksiin. Ammattikorkeakoulukirjastojen suuresta määrästä, arviolta 220 erillistä kirjastoa 32:ssa ammattikorkeakoulussa, voi nähdä kirjastojen rakenteeen hajautuneisuuden pieniin kirjastoyksiköihin. Vastaavasti vuonna 1979 22 yliopistolla ja korkeakoululla oli 310 kirjastoyksikköä, mitä Tuulikki Nurminen piti varsin hajautuneena rakenteena. Nurminen totesikin 80-luvulla Joensuun yliopiston pääkirjaston suunnittelun yhteydessä, että jos riittävien pääkirjastotilojen rakentaminen jää myöhäiseen vaiheeseen, kirjastolaitos hajaantuu liian useisiin yksiköihin. Hänen mukaansa hajautuneeksi syntynyttä kirjaston rakennetta on sittemmin hyvin vaikea muuttaa.
Ammattikokeakoulukirjastot sijaitsevat yleensä koulutusyksikköjen yhteydessä ja kirjastot mielletään osaksi koulutusyksikköjä. Koulutusyksikköjen toiveet ja tarpeet onkin pyritty huomioimaan ja kirjastotoiminta on viety lähelle käyttäjiään, erityisesti rakenteeseen ovat vaikuttaneet suuresti sekä rehtorit että opettajat. Myös yliopistojen erilliskirjastot ovat sijainneet laitoksissa ja/tai tiedekunnissa. Pirkko Uusi-Penttilä kuten Nurminenkin on todennut, että yliopiston laitoshenkilökunnan mukaan kokoelmien tulee sijaita siellä missä käyttäjätkin ovat. Yleensäkin opetushenkilökunta ja tutkijat haluavat kirjojen sijaitsevan lähellä työhuoneita kun taas opiskelijat haluaisivat keskittää kokoelmat pääkirjastoon. Tampereen yliopiston kirjastojen yhdistämishankettakin on vastustettu sillä, että palvelut tulisi olla tarvitsijoiden lähellä eli hajasijoitettuina vaikka tästä johtuvat henkilöstökustannukset ovat olleet huomion kohteena.
Hajautettu kirjasto
Ammattikorkeakoulukirjastojen hajautettu rakenne merkinnee asiakaslähtöisempää palvelua sekä yksityiskohtaisempaa asiakkaiden tarpeiden huomioimista mm. hankinnoissa ja kokoelmien järjestämisessä, sisäänpääsyssä tai laina-ajoissa. Pitempiaikainen kirjastohenkilöstö oppii ymmärtämään asiakkaiden tiedontarpeet syvällisesti. Lähellä olevat kirjastot ja niiden aineistot ovat myös helposti saavutettavissa ja yleensäkin pienet kirjastot ovat joustavia. Joissakin kirjastoyksiköissä myös henkilökunnan sisäänpääsy kirjastoon on mahdollista aukioloaikojen ulkopuolella.
Hajautetussa rakenteessa tarvitaan kuitenkin yleensä enemmän tilaa, vaikka ammattikorkeakoulujen yksittäiset kirjastotilat ovatkin suhteellisen pieniä. Tilat eivät ole myöskään usein suunniteltu kirjastotiloiksi vaan ne ovat olleet aikaisemmin esimerkiksi luokkahuoneita tai vaikkapa ruokasaleja, ja siten usein myös epätarkoituksenmukaisia. Nyt on jo näkyvissä, että tilat ovat käyneet toimintojen laajentumisen ja kokoelmien kasvun myötä epätarkoituksenmukaisiksi ja ahtaiksi.
Hajautetussa rakenteessa kirjastoihin on jouduttu hankkimaan paljon päällekkäisiä laitteita ja ohjelmia. Myös kirjastojen kokoelmissa on päällekkäistä aineistoa, eivätkä asiakkaat ole päässeet hyötymään esimerkiksi tieteidenvälisistä kokoelmista. Tasokkaiden neuvontapalvelujen järjestäminen tai harkitun kokoelman kehittäminen ovat nekin vaatineet neuvokkuutta: ammattitaitoista ja kaiken osaavaa henkilökuntaa ei ole tarpeeksi jokaiseen kirjastoyksikköön.
Eri pisteissä toimivien kirjastojen hallinnointiin kuluu paljon aikaa; yhteisten kokousaikojen löytyminen saattaa olla vaikeaa, koska henkilöstö on sidottu kirjastoon aukioloaikojen mukaisesti ja/tai matkat ovat pitkiä. Toimintojen yhteensovittaminen vaatii paljon työtä, ja erilaiset käytännöt voivat heijastua asiakaspalvelussa hämmentävästi (erilaiset kirjastojärjestelmät, laina-ajat, karhuntakäytännöt, jne). Entäpä ne ammattikorkeakoulut, joissa kirjasto ei ole oma tulosyksikkönsä ja jossa ei ole johtajaa perusvoimavarojen hankintaan, hallinnointiin ja kehittämiseen?
Pienten kirjastoyksikköjen palvelujen saatavuus on yleensä kalliimpaa, sillä henkilökunnan tarve ja henkilöstön kuormitus ovat suuria. Pienten kirjastojen aukioloajat joudutaan väistämättä pitämään suppeina koska henkilöstöä on usein vain yksi. Noin 220 ammattikorkeakoulukirjastossa työskenteli syksyllä 1999 noin 350 työntekijää, joilla osalla ei ole lainkaan kirjastoalan koulutusta.
Ammattikorkeakoulukirjastojen rakenteen hajanaisuus johtuu osoittain siitä, että koulutusyksiköt sijaitsevat eri paikkakunnillakin.
Keskitetty kirjasto?
Keskitetty kirjastomalli ei välttämättä merkitse pelkästään yhden kirjaston mallia. Kautto ja Niemitalo esimerkiksi katsovat keskitetyksi rakenteeksi yhden pääkirjaston ratkaisun (yksitasoinen ratkaisu) lisäksi sellaisen rakenteen, jossa on pääkirjasto ja erilliskirjastoja (kaksitasoinen ratkaisu). Rakenteet, joissa on pääkirjaston lisäksi tiedekunta- tai laitosryhmäkirjastoja sekä laitoskirjastoja, he mieltävät hajautetuksi.
Keskitetyssä rakenteessa tarvitaan vähemmän tiloja, samoin laitteita, ohjelmia ja välineitä. Se mahdollistaa myös monipuoliset ja tieteidenväliset kokoelmat, laadukkaat palvelut kuten tietopalvelut. Toimintojen yhteensovittaminen on helpompaa kuin hajautetussa rakenteessa. Henkilöstön keskittämisellä saadaan pätevämpää ja erikoistunutta henkilökuntaa, myös hallinnointiin kuluva aika vähenee samoin toimintojen yhtenäistäminen on yksinkertaisempaa.
Kirjastot voidaan pitää pitempään auki, joskin asiakkaiden kirjastomatkat pitenevät. Kirjastossa käynnit voivat tosin vähetä välimatkojen pidentyessä. Kirjastoa ei myöskään välttämättä koeta omaksi kirjastoksi kuten oman koulutusyksikön kirjastoa tai sitä ei välttämättä myöskään mielletä osaksi opetusta ja oppimista. Keskitetyssä rakenteessa voi esimerkiksi syntyä opettajien käsikirjastoiksi tarkoitettuja haamukokoelmia, jolloin aineisto ei olisikaan rekistereissä eikä muiden saatavilla.
Mikä on tärkeää?
Kun ammattikorkeakoulukirjastojen toiminta on nyt vakiintumassa, joudutaan pohtimaan entistä tarkemmin kirjastopalvelujen kustannuksia, tehokkuutta ja laatua. Opetusministeriön tavoite- ja tulossopimusten kirjastoprosentit eivät ole ikuisia ja näin joudutaan tarkastelemaan myös kirjastojen rakennetta, sillä kirjaston hajautettua rakennetta pidetään tutkimusten mukaan taloudellisesti kalliimpana kuin keskitettyä.
Kun pohditaan kustannuksia, joudutaan myös miettimään kuka kustannukset maksaa. Jos kirjastot ovat kaukana asiakkaistaan, kirjastokäynnit aiheuttavat kustannuksia asiakkaille erityisesti silloin kun kirjastossa käydään usein. Hajautetussa rakenteessa kirjaston käytön kustannukset kohdistuvatkin kirjastolle eikä asiakkaalle. Kun keskitetyn rakenteen kustannussäästöt sekä palvelun laatu ovat merkittäviä, tulisikin käydä keskusteluja, tehdä selvityksiä ja vertailla vaihtoehtoja.
Yksikkökirjastoiltakin edellytetään kehittymistä. Esimerkiksi laitosten henkilökunta toivoo Nurmisen mukaan kokoelmien suurempaa sijoittamista osastoille sekä enemmän henkilökuntaa laitoskirjastojen hoitoon. Kokoelmien kasvattaminen tai henkilöstön lisääminen pieniin kirjastoihin on taloudellisesti kuitenkin vaikeaa. Pienten kirjastojen kokoelmat jäävätkin usein suppeiksi samoin kurssikirjallisuuden määrät joudutaan pitämään pieninä.
Miten hyödyt ja haitat arvioidaan? Mitä laatu merkitsee? Mitä kustannussäästöillä tarkoitetaan? Mitä ollaan valmiita maksamaan yksilöllisyydestä. Mistä ollaan valmiita luopumaan? Kumpi on tärkeämpää, kehittää keskitettyjä, täyden palvelujen laadukkaita sekä tehokkaita kirjastoja vai pitäytyä hajautetuissa ja joustavissa mutta palveluiltaan vaatimattomissa kirjastoissa? Korvaako kirjastoon hankittu ja kirjaston tuottama digitoitu aineisto hajautetun rakenteen puutteet ja miten? Miten sovittaa koulutusyksikköjen toiveet ja tarpeet ja toisaalta rakentaa kirjastopalvelut laadukkaiksi mutta taloudellisesti kohtuullisesti? Mikä on ammattikorkeakoulukirjastojen omaleimaisuus? Miten keskitetty tai hajautettu kirjasto tukee ammattikorkeakoulun uusia opetusmenetelmiä kuten problem based learning -menetelmää?
Tässä vain muutamia niistä kysymyksistä, joita olen joutunut pohtimaan viimeiset kaksi vuotta. Olen koonnut liitteeseen keskitetyn ja hajautetun rakenteen hyviä ja vähemmän hyviä ominaisuuksia. Olen kirjannut ominaisuuksia omista havannoinnistani ja lukemastani kirjallisuudesta, josta erityisesti Nurmisen sekä Kauton ja Niemitalon julkaisut antoivat paljon ajateltavaa.
Muutenkin Nurmisen miltei kahdenkymmen vuoden ikäinen julkaisu Pääkirjaston ja laitoskirjastojen välinen toimintasuhde osoittaa, että ammattikorkeakoulukirjastojen todellisuus erityisesti rakenteen tasolla muistuttaa uusien korkeakoulujen ja niiden kirjastojen perustamisen vaiheita. Kun opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikkö on linjannut voimakkaasti kirjastojen kehittämisen suuntaviivoja 90-luvulla, niin arvovaltaiset tahot kuten Valtion tiedeneuvosto tai valtiovarainvaliokunta korostivat 70- ja 80-lukujen taitteessa, että uusien korkeakoulujen kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseen on osoitettava tarpeeksi voimavaroja. Nurminen tosin toteaa, että arvovaltaisista kannanotoista huolimatta kirjastot jäivät voimavarojen jakamisessa jopa hallinnon jälkeen.
Vai onko keskustelu hajautetusta tai keskitetystä kirjastosta lainkaan tarpeen kun verkkoteokset löytyvät kirjastojen käyttäjäliittymien avulla pienten ja suurten kirjastoyksiköiden lisäksi - tai niistä huolimatta - muualtakin kuin kirjastosta.
LIITE
| KESKITETTY MALLI |
| HYVÄÄ |
EI NIIN HYVÄÄ |
- Monipuoliset ja tieteidenväliset kokoelmat
- Monipuoliset palvelut
- Laadukkaat tietopalvelut
- Pitemmät aukioloajat
- Hallinnointiin kuluu vähemmän aikaa
- Tiloja tarvitaan vähemmän
-> usein myös kirjastotiloiksi suunnitellut
- Henkilöstön keskittäminen
-> myös erikoistunutta henkilökuntaa
- Laitteita, ohjelmia ja välineitä tarvitaan vähemmän
- Toimintojen yhtensovittaminen helppoa
- Aineiston tavoitettavuus ja käyttömahdollisuus |
- Kirjasto saattaa sijaita kaukana: aikaa matkoihin
- Kirjaston kustannukset lankeavat asiakkaille (matkat)
- Kokoelma saattaa olla liian laaja
- Kokoelmat kaukana käyttäjistään
- Neuvontapalvelut kaukana käyttäjistään
- Kirjastokäyntien määrä saattaa vähentyä |
| HAJAUTETTU MALLI |
| HYVÄÄ |
EI NIIN HYVÄÄ |
- Asiakaslähtöisempää palvelua
- Yksityiskohtaisempaa asiakkaiden tarpeiden huomioimista mm. hankinnoissa ja kokoelmien järjestämisessä, sisäänpääsyssä
tai laina-ajoissa -> joustavuus
- Kirjastot ja niiden aineistot helposti saavutettavissa
- Pitempiaikainen kirjastohenkilöstö oppii ymmärtämään asiakkaiden tiedontarpeet
hyvin syvällisesti
- Koulutusyksiköissä työskentelevien mielipiteet
- Eri alojen erilaiset työskentelytavat
- Helppopääsyinen tuki uusille opetusmenetelmille |
- Tilaa tarvitaan yleensä enemmän
- Tilat eivät ole usein suunniteltu kirjastotiloiksi
- Päällekkäiset hankinnat (laitteet, välineet ja ohjelmat)
- Kokoelmien päällekkäisyys
- Tieteidenvälisistä kokoelmista ei hyödytä
- Tietopalvelun taso vaihtelee; tai jopa puuttuu
- Kirjastojen hallinnointi aikaa vievää;
yhteisten kokousaikojen löytyminen saattaa olla vaikeaa
- Toimintojen yhteensovittaminen vaatii työtä
- Erilaiset käytännöt voivat heijastua asiakaspalveluun
(erilaiset kirjastojärjestelmät, laina-ajat, karhuntakäytännöt, jne)
- Korkeatasoisen palvelun puuttuminen
- Taloudellisesti kalliimpaa ->
kustannukset kirjastolle, ei asiakkaalle |
Marja Widenius, kirjastonjohtaja, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, marja.widenius@tokem.fi
|