|
Satakunnan ammattikorkeakoulu teki pari vuotta sitten rohkean päätöksen. Kun oppilaitoksessa aloitettiin uusi, liiketalouden kansainvälinen, kokonaan englanniksi toimiva koulutusohjelma, päätettiin myös pedagogisesti ryhtyä kokeilemaan uusia tuulia. Toimintatavaksi valittiin ongelmaperustainen oppiminen, englanniksi problem based learning tai pbl, ensimmäisenä liiketalouden alalla Suomessa. Samalla odotukset kirjaston tarjoamista palveluista lisääntyivät entisestään.
Ongelmaperustainen oppiminen on pedagoginen suuntaus, joka on saanut alkunsa lääketieteen opetuksesta, mutta levinnyt sieltä luontevasti muille aloille. Keskeistä sen mukaisessa ajattelussa on tarkastella asioita kokonaisuuksina ja oppia etsimällä ratkaisuja ongelmiin. Liiketaloudessa keskeisenä tarkastelukohteena on tietenkin yritys ja ratkaistavat ongelmat kumpuavat yrityksen arkipäivästä. Oleellista on, että ratkaisussa ei painoteta yhtä oikeaa vastausta vaan kannustetaan opiskelijoita löytämään rohkeasti erilaisia ratkaisuja ja pohtimaan miten eri ratkaisut vaikuttavat yrityksen tulevaisuuteen.
Ongelmaperustainen oppiminen valittiin mm. siitä syystä, että se vastaa tämän hetken ja tulevaisuudenkin työelämän haasteisiin. Nopea muutosvauhti ja maailmanlaajuisen tiedonvälityksen mukanaan tuoma tietotulva vaativat opiskelijalta ennen kaikkea kykyä tarttua tilanteisiin ja taitoa selvittää ongelmia. Tärkeää on myös oppia selviämään paineessa, löytämään tietoa sekä suodattamaan sitä. Ei siis riitä, että tietää asioita, pitää osata tietää mikä tieto on arvokasta missäkin tilanteessa, miten tietoa voi hyödyntää ja miten tieto toimii päätöksen perustana. Sen jälkeen pitäisi voida arvioida miten tehty päätös, valinta, vaikuttaa tulevaisuuteen mahdollisuuksia lisäävästi tai rajaavasti.
Opettamisesta oppimiseen
Opetusmenetelmän radikaali muuttaminen ei ole pieni tehtävä. Varsinkin kun siihen liittyy koko opetussuunnitelman muokkaaminen menetelmän toteuttamista tukevaksi. Satakunnan ammattikorkeakoulussa työhön lähdettiin yhteisvoimin koko koulutusohjelmaa toteuttavan opettajaryhmän toimesta ja alusta saakka mukana oli kirjaston edustus. Itsestään selväähän on, että tämän tapainen tiedonkäsitettä uudelleenarvioiva opetustapa vaatii läheisen yhteistyön kirjaston kanssa. Itse asiassa voisi jopa sanoa, että ongelmaperustainen oppiminen siirtää oppimistapahtuman ainakin osittain luokkahuoneesta kirjastoon. Oleellisia taitoja ovatkin silloin tiedonhankintataidot ja kyvyt itsenäiseen prosessointiin.
Miltä oppimisprosessimme sitten näyttää käytännössä? Ensinnäkin olemme luopuneet mahdollisimman pitkälle opettamisesta. Emme opeta, vaan tuemme oppimista. Tämä tarkoittaa sitä, että perinteinen luokkaopetus on supistettu minimiin. Luokkaopetus on luentotyyppistä ja vapaaehtoista. Ajatuksena on, että mikäli opiskelija löytää tiedon kirjoista, ei luennoilla tarvitse käydä. Luokkaopetuksen sijaan kokoonnumme tutor-ryhmissä, joissa on paikalla yksi opettajatutor ja alle kymmenen opiskelijaa. Tässä pienryhmässä avataan tiedon portit tutor-opettajan esittämällä ongelmalla ja seuraavalla kerralla kootaan löydetty tieto yhteen, syntetisoidaan se ja keskustellaan tehdyistä valinnoista sekä niiden seurauksista. Tutor-opettaja ei välttämättä ole käsiteltävän alan asiantuntija, koska emme hae ns. oikeaa vastausta. Tärkeänä opetusmuotona on myös harjoitusyritystoiminta. Opiskelijat pyörittävät virtuaalisia yrityksiä, joista nousee ratkaistavia ongelmia hyvin luonnollisesti. Tällöin yrityksen viikkokokous toimii tutor-istuntona.
Entäpä kirjaston rooli? Tutor-istuntojen välillä opiskelija hankkii, sulattaa ja jäsentää tietoa, jotka hän voi sitten esittää omana tai yhdessä työparinsa kanssa löydyttyinä ratkaisuina seuraavassa istunnossa. Tuon tiedon ja prosessoinnin hän tekee kirjaston palveluja käyttäen. Ilman nykyaikaista ja toimivaa kirjastoa oppiminen on siis käytännössä mahdotonta.
Katseet kohdistuvat kirjastoon
Mitä kirjastolta sitten odotetaan? On helppo aloittaa konkreettisista asioista. Kirjaston tulisi olla lähellä, jotta opiskelijat voivat sen vaivatta saavuttaa. Kirjastossa tai sen välittömässä läheisyydessä tulisi olla riittävät tilat itsenäiseen opiskeluun tietokoneen kanssa ja ilman. Kirjastossa tulisi olla riittävä määrä asiantuntevaa henkilökuntaa, jotta heikommatkin opiskelijat edistyvät tiedonhaussaan. Ja kirjastossa tulisi tietenkin olla riittävästi uutta aineistoa, sekä tietoverkkojen välityksellä pääsy uusiin aineistoihin jotta tiedonhaku tutor-istuntojen välissä (yleensä vain pari päivää) on mahdollista. Kirjaston on myös oltava valmis kouluttamaan opiskelijoita tiedonhankintataidoissa, koska varsinkin ensimmäisenä vuonna taidot voivat olla hyvinkin eri tasoa. Tämä kaikki vaatii resursseja, johon oppilaitoksen on sitouduttava.
Yhtä tärkeää kuin nämä fyysiset edellytykset on kuitenkin asenne uutta opiskelutapaa kohtaan. Oppilaitoksen sisäinen avoimuus ja yhteistyö on kaiken perusta. Opettajien täytyy tietää, miten kirjasto toimii ja kirjaston, miten opettajat toimivat. Viikkopalaverit ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on kysyä ja vastata sähköpostitse tai käytävällä aina kun joku asia tulee mieleen. Toimiminen yhteisten tavoitteiden puolesta on itsestäänselvyys. Ongelmaperustaisen oppimisen näkökulmasta tulevaisuuden ammattikorkeakoulu voisikin kuvata sanoin: joustava, avoin, nykyaikainen ja positiivinen oppimisympäristö, jossa raja kirjaston ja muun oppilaitoksen välillä on hävinnyt lähes olemattomiin.
Lue myös Kaisa Paasion artikkeli "Kirjasto uuden edessä".
Päivi Heinonen, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu, paivi.heinonen@cc.spt.fi
|