|
Mikkelin Akatemian 9. istunto on käsillä. Tilaisuuden puheenjohtajana toimii kuvataiteilija Samuli Heimonen, joka aloitti kertomalla: Olen tehnyt valtaosan maalauksista juuri tämä teema taustalla. Valo synnyttää myös varjoja. Pyhyys voi herättää pelkoa. Rajoja tai rajallisuuksia voi olla monia. Pyhänä pitämiseen liittyy usein kunnioitus. Pyhän kokemisen rapistuminen saattaa olla syynä yhteiskuntamme ongelmiin. Vaara viehättää enemmän kuin turvallisuus. Olemme siirtyneet yksilömaailmaan. Maailma on selitetty eräällä tavalla tyhjäksi. Oikea pyhä on hyvä, vasen pyhä ei ole. Yhteisörituaaleissa pyhä siirtyy puolelta toiselle. Metsä on se paikka jossa pyhyyden voi helpoiten kokea. Luonto voi opettaa meille pysähtymisen taidon. Luonto voi myös olla armoton.
Pelkääkö ihminen hyvää?
Pelko kohdistuu ei toivottuun, huonoon - on ensimmäinen ajatus, mutta kohdistuuko pelkästään, on kysymys, aloitti filosofi Eero Ojanen ja jatkoi: On olemassa pelkoa joka kohdistuu hyvään. Hyvyydestä puhutaan todella vähän. Pahuus vetää puoleensa. Se saa isot otsikot. Hyvyyttä kaihdetaan, siitä ei uskalleta puhua. Hyvyydestä tehdään epätodellista. "Nyt jouduttiin tosipaikan eteen" sanotaan, kun tulee paha paikka. Peleissä on voittoja ja tappioita yhtä paljon. Miksi sanotaan "pudotettiin maan pinnalle", kun yksi peli hävitään. Hyvästä ihmisestä puhuminen herättää vastaväitteitä, ei osata suhtautua. Osa ihmisen mitätöintiä. Ihminen on VAIN eläin, peto, kone, aivokemiaa, hormonien orja, ... kuin haluttaisiin kieltää ihmisen korkeampi puoli. Minulle se on todellisuuden kieltämistä. Ihminen on aina monimutkainen. Mitätöinti kohdistuu aina ihmisen henkiseen puoleen. Itselleni kovat tosiasiat löytyvät käsitteissä hyvyys, totuus, kauneus. Näiden kieltäminen on ydin ihmisen mitätöimistä. Hyvyyttä ei haluta pitää esillä. Miksi? Ihmisen on vaikea luottaa hyvyyteen. Pahan valta tuntuu niin suurelta ja musertavalta. Pelko ei ole hyvyyden pelkoa vaan pelkoa siitä ettei hyvyyttä ole. Se saa meidät kieltämään koko asian.
Äärettömyyden paino - ihminen kosmoksessa
Kari Enqvist selitti omaa kosmologin taustaansa: tutkimusaiheena se mitä on tapahtunut ensimmäisen sekunnin aikana. Ihminen ei ole itseensä sulkeutunut, ihminen on maailmassa. Meidän on vaikea puhua mitä on maailmassa. Hyvin harva tietää siitä, hyvin harva ymmärtää sitä. Luonnontiede on tullut ikään kuin teollisuudeksi. "Kaikki maailman vety ja helium luotiin ajassa, joka tarvitaan ankan paistamiseen." Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään.
USAssa löytyy esimerkiksi saksalainen linna, josta sanotaan "aito kopio". Tällainen simulaatio on aito kopio maailmankaikkeudesta. Tässä ei ole taidetta, tämä tulee tietokoneesta, jossa on vain luonnonlait mukana. Mystiikka katoaa. Simulaatiot näyttävät galaksijoukon nauhamaisen rakenteen.
Ajan nollahetki on samanlainen paikka kuin pohjoisnapa. Pohjoisnapaa pohjoisemmaksi ei pääse. Ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa. Aika kulkee vain eteenpäin.
On havaittu tosiseikka että klassinen logiikka ei päde luonnossa. Hyvyydellä, pahuudella, kauneudella on meille iso merkitys, mutta se voi olla peräisin luonnosta. Selitys ei poista tuntemusta. Se kuuluu ihmisyyteen olipa selitys mikä tahansa. En näe ristiriitaa. Tiede pyrkii kylmyyteen, tunteettomuuteen, jotta näkisimme tosiseikat niin hyvin kuin mahdollista. Maailmankatsomus on tunnetta. Ihminen on kompleksinen tutkittava, sen takia on helpompi tutkia maailman kaikkeutta. Emme ole mehiläisiä, joita kiinnostaa vain se miten paljon hunajaa saadaan eli tuotos. Meitä kiinnostavat myös nämä henkiset asiat.
Pyhä ja paha ikoneissa
Ikoni-sanan käyttö on laajentunut kirkollisesta käytöstä esimerkiksi jääkiekon, popmusiikin tai tietotekniikan pariin, aloitti piispa Arseni ja avasi omaa näkökulmaansa: Ikoneilla on kiinteä suhde kirkon liturgiseen elämään. Ensimmäinen ikoni on ihminen. Se on ikonin ydin. Ihminen eroaa eläimestä: pystyy olemaan luova. Luovan kantasana on luoja. Taiteilija jatkaa luomistyötä, rakentaa jotain uutta olemassa olevista palikoista. Kristillinen kilvoitus: ihminen tekee valintoja hyvän ja pahan välillä koko elämänsä, osin tietoisesti, osin tiedostamatta. 1. Ikonin täytyy opettaa lukutaidotonta kansaa. 2. Ikonin tulee synnyttää rukouksen mieliala. Harras ilmapiiri voi syntyä myös profaanista taiteesta. Olipa kysymys maallisesta taiteesta tai ikonista, tarvitaan hyvä sommitelma, tasapainoisesti laadittu, väritys rauhallinen, hiljainen. Hyvää ja pahaa kuvataan, mutta syntiä ei kuvata ikoneissa. Kuvan avautumiselle on annettava aikaa. Ikonin tehtävä ei ole tyyliin sidottu. Uskonnolliset kuvat ovat hengellisiä kestokulutushyödykkeitä. Tämän päivän ikoni on postmoderni. On eri aikakausien ja eri paikkojen sitaatteja. Kaikelle taiteelle on sama palveleva merkitys: musiikki palvelee, ikoni palvelee. Ikoneissa ei kuvata tunteita. Lasimaalausten, alttaritaulun funktio on sama kuin ikoneilla. Riittävä määrä hyvyyttä ja voi laittaa yhtäläisyysmerkin pyhyyteen. Kirkon kanonisoimat ihmiset eivät ole synnittömiä, mutta ovat poikenneet ympäristöstä hyvyydellään.
Pahuuden ymmärtämisestä
Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä, varmisteli professori Sami Pihlström omaa esitystään Pahuuden ymmärtämisestä. Pahuuden käsitteen asettama haaste ei ole selvittämiseen tai ymmärtämiseen liittyvä vaan eksistentiaalinen: kyse on maailman ja siinä olemisen merkityksestä. Vaikka ymmärrämme tiettyjä tekoja pahoina, maailma jossa näitä ilmiöitä esiintyy voi olla kokonaisuudessaan käsittämätön.
Emme löydä pysyvää pahuuden määritelmää, se on ikään kuin sieni joka leviää. On olemassa ilmiöitä joihin käsite paha sopii. Ei ole asiaa joka kirjoitettaisiin isolla kirjaimella Paha. Se olisi mystifiointia. Kansanmurha on käsittämättömimmästä päästä. Jotain arkipäivän ilmiöitä emme välttämättä kiistattomasti voi esittää pahana. On hyvin monenlaisia asioita, joita voimme pitää pahana.
Ihmisten määrä on lisääntynyt muutamalla miljardilla. Jos ihminen on pahan subjekti ja objekti niin kyllä voidaan sanoa, että paha on lisääntynyt, esitti yleisön edustaja.
Pelko, pahuus ja pyhyys
Kaikki mikä on oleellista, on kielen ja sanojen tuolla puolen. Puhe pahasta on kielen tuolla puolen, sukelsi asiaan professori emeritus Tarmo Kunnas, jonka esitys tiivistyi kalvolle akselille: absurdi paha - karismaattinen paha. On ihmisen tekemisestä johtuvaa pahaa, ihmisestä riippumatonta pahaa. Tsunami mainittiin jo. Mieltymyksemme pelkoon, kauhuun, jännityskirjojen lukeminen tai TV:stä katsominen, on pääsääntöisesti harmitonta. Se on terapiaa, puhdistaa meitä. Pelko on taiteen avulla kesytetty. Valmistaa meitä kohtaamaan oikeita asioita. Moraali ei ole aatteita, arvoja vaan se on vaistonvarainen, tiedostamaton. Se on hienosäätöä kun tapaamme ihmisiä. Kehno paha on samanmoinen. Epätoivoiset olosuhteet tuovat sen esiin. Meissä kaikissa on aineksia vaikka mihin. Jos me olemme vaikeissa olosuhteissa, meissä kaikissa tulee paha esille. Traaginen paha - kehno paha - sairas paha. Kaatuneelta venäläiseltä otettiin saappaat. Kuka sen hyväksyy rauhan aikana, mutta sodassa se oli ihan hyväksyttävää. Tyhmä paha saattaa olla kaikkein vaarallisinta. Tällä hetkellä olemme kaikki mukana tässä tyhmässä pahassa: ei tehdä enemmän sotakoneiden hävittämiseksi. Emme ole sen parempia kuin ihmiset 2. maailmansodan aikana. Silloiset ihmiset oli manipuloitu uskomaan tiettyjä asioita. Pitää olla vastuu myös nuorison edessä. Absurdin pahan vastakohta on tapahtumattomuus. Tyhmän pahan vastakohta on se että tietää. Itse kukin joutuu tällaisiin tilanteisiin: yksilö uhrataan kokonaisuuden puolesta. "Oikeutettu paha".
Pyhyys löytyy kun siirrytään pois tästä Mikkelin kesäyliopistosta, lakiteksteistä, poliittisista tunnuksista. Pieni lapsi, sympaattinen vanhus, kaunis maisema, ihmisen luoma taideteos, lämmin suhde koiraan, mikä vie meidät pois itsestään selvästä, mikä virittää meidät. Kaikilla meillä on tämä joka päivä. Pyhyys on ihan arkisissa asioissa. Se tulee meitä vastaan pelottamatta. Kun varustaudutte vastaanottamaan ystävän illalliselle kotiinne, siinä on pyhyyttä. Se vie teidät toiseen sfääriin. Tatuoinneissa, aggressiivisissa koruissa on pyhyyden kaipuuta, niillä haetaan karismaattista pahuutta. Ilmapiirimme huutaa pyhyyttä. Siitä on tullut liian pehmoa, ei ole voimakasta. Tiedotusvälineet eivät kerro hyvyydestä. On vaikea kuvata hyvyyttä, pyhyyttä. Keskiajalla se oli normaalia. Satanistit on selitettävissä tätä kautta.
Ajattelun palikkalaatikko on nyt aika hyvin levitetty lattialle. Sitä joutuu kokoamaan melko kauan, tiivisti Matti Kunnas. Ne palikat eivät muodosta samanlaista kokonaisuutta kun oli tänne tullessa. Asioiden selittäminen ei poista ihmisen kokemaa tunnetta.
...muistiin kirjaili Kirsti, joka tästä Akatemiasta antoi täydet pisteet, kaikki toimi
|