|
Hyvää joulukuuta kaikille.
Vilkaisin ohimennen minkälaista tekstiä olin kirjoittanut aloittaessani nykyisen työni yhteistyösihteerinä. Huomioni kiinnittyi heti erääseen lauseeseen: ".luonnollisesti yhteistyön laajentaminen myös amk-kirjastojen ulkopuolelle kuten korkeakoulukirjastoihin." (Kreodi 2/99). Elettiin siis aikaa ennen KeSua (Koulutuksen kehittämissuunnitelmaa v 1999- 2004), jolloin en vielä itsekään kiinnittänyt huomiota sanomiseni ristiriitaan. Mehän olemme luonnollisesti korkeakoulukirjastoja yliopistojen rinnalla. En vain ollut miettinyt ja sisäistänyt asiaa. Mutta onneksi on sellainen työ, jossa oppii. Tämän asian sisäistin lukiessani Helsingin yliopiston kirjaston Kansalliskirjastotstrategia-luonnosta.
Epätäsmälliset käsitteet vaikeuttavat ymmärtämistä ja keskustelua silloin kun pitäisi tehdä päätöksiä tai ottaa ratkaisevasti kantaa. Keskusteluhan tietysti sinänsä voi olla rönsyilevää ja epätäsmällistä ja siksi juuri hedelmällistä. Mutta olisi hyvä muistaa, että monia käsitteitä pidetään itsestään selvyyksinä vaikka niiden merkitys on muuttunut tai laajentunut eivätkä ne enää kerro kuulijalle kuin ammuvainaan aikaisista ennakkoluuloista. Siksi Kansalliskirjastostrategia-luonnoksen lukeminen oli niin hankalaa. Keskusteltuamme luonnoksesta kollegojen kesken päädyimme siihen tulokseen että luonnos on itse asiassa täynnä ristiriitoja ja epätäsmällistä sanontaa, jota voi tulkita mielensä ja tarpeidensa mukaan. Ja kun on kysymys Kansalliskirjaston strategiasta, voi olettaa että siellä tulkitaan asiat kuten heille sopii. Luonnoksesta oli itse asiassa mahdoton sanoa mielipidettään mm. siksi, kun ei voinut tietää mitä kirjastoa kulloinkin tarkoitettiin: tieteellinen, yleinen, korkeakoulukirjasto, ammattikorkeakoulukirjasto, erikoiskirjasto, kansalliskirjasto, kirjastolaitos etc. Terminologian epätäsmällisyyksiin ja ristiriitoihin kiinnitti huomionsa myös Suomen kirjastoseura kannanotossaan (ks. Kirjastolehti nr. 11-12 /99.). Ehkä tässä olisi jopa asetuksen muutos paikallaan.
Toinen epätäsmällisyys ja ristiriitaisuus johon jatkuvasti törmää on ammattinimikkeittemme kirjavuus ja sitä myöten palkkaus. Se alkaa virkailijatasolta ja päätyy johtajaan, jos sellaista edes on nimitetty. Vaikka amk-kirjastoissamme jokainen joutuu tekemään vähän kaikkea sen ei suinkaan pitäisi tarkoittaa sitä että meitä voi nimittää miksi sattuu ja palkkaa maksaa kirjavin ja jopa mielivaltaisin perustein. Onneton palkkaushan on vanha asia tällä alalla, mutta siihen ei edelleenkään pidä alistua selkä kumarassa. Tiedän että amk-kirjastonjohtajat yrittävät parhaansa monissa paikoissa tilanteen korjaamiseksi. Ongelmallisuutta lisää usein se, ettei johtajienkaan asema ole kovin selvä taustaorganisaatiossaan. Kirjasto- ja tietopalvelu ymmärretään edelleen monessa paikassa omaksi erilliseksi toiminnakseen ja johtajan vastuu- ja vaikutusalue on supistettu minimiiin. Myös ammattikorkeakoulujen oma asema on usein epäselvä kuntiensa hallinnollisissa kuvioissa.
Mitä enemmän saamme omalta osaltamme kirjasto- ja tietopalveluasiaa selkiinnytettyä opettajille ja opiskelijoille osana koko amk:n toimintaa ja opetusta, sitä tarpeellisemmiksi meidät toivottavasti koetaan. Meidän on entistä enemmän mietittävä omaa ammattitaitoamme, oman osaamisemme hallintaa ja miten välitämme sitä muille. Uudet elektroniset apuvälineet, uuden sukupolven kirjastojärjestelmät, verkottuminen ja yleensä koko teknisen infrastruktuurin kehittäminen tapahtuu siksi, että saisimme paremmat mahdollisuudet keskittyä itse asiaan, substanssiin. Kun pääsemme eroon päällekkäisyyksistä työssämme saamme aikaa keskittyä olennaiseen: kehittää sisältöä ja palveluja tarkoituksenmukaisiksi sekä seurata erikoisalojemme kehitystä ja tutkimusta.
Käyköön tämä joulusaarnasta täältä sihteeristöstä. Onneksenne en osaa lähettää ääniviestiä, muuten joutuisitte vielä kuulemaan sooloesityksenä lempilauluani: Joulu, joulu kohta saa, oi koeta kiiruhtaa! ILOISTA JOULUA TEILLE KAIKILLE!
t. Meri Kuula-Bruun
Meri Kuula-Bruun, ammattikorkeakoulukirjastojen yhteistyösihteeri, ARENE ry, meri.kuula-bruun@arene.aka.fi
|