Kaakkoisen Suomen ammattikorkeakoulujen (KAKE) eli Kymenlaakson, Mikkelin ja Saimaan ammattikorkeakoulujen informaatikot tekivät matkan Pietariin 27.9 - 1.10.2010. Matka oli osana kolmen ammattikorkeakoulun yhteistä Venäjä-osaamisen kehittämishanketta. Matkalle osallistuivat Kirsti Karttunen ja Tapio Salmela (MAMK), Sari Lötjönen ja Sanna Savolainen (Saimia), Pekka Malvela, Eeva Savolainen ja Marianna Lehtiö (KYAMK).
Tutustumiskohteina Pietarissa olivat Talousyliopiston kirjasto (FINEK), Pedagogisen yliopiston kirjasto, Polyteknisen yliopiston kirjasto, Kansalliskirjasto, Dom Knigi -kirjakauppa sekä Suomi-talossa sijaitsevat FINPRO ja Mikpolis-keskus.
Maanantai 27. syyskuuta
Pietariin matkustimme Sibelius-junalla. Osa porukasta nousi junaan Kouvolasta ja loput Vainikkalasta. Perillä Pietarissa olimme iltapäivällä. Ryhmä majoittui Dostoyevski-hotellissa, joka oli tutustumiskohteisiin nähden keskeisellä paikalla eli lähes kaikki kävelymatkan päässä. Hotelliin kirjautumisen jälkeen tutustuimme hotellin lähiympäristöön, etsimme yhdessä mm. lähimmän ruokakaupan. Samoin kävimme illalla yhdessä ruokailemassa. Näin ryhmän tiivis viikko alkoi iloisissa tunnelmissa. Ryhmästä osa oli ensimmäistä kertaa Pietarissa, osa osasi venäjästä alkeet ja osa oli täysin englannin kielen varassa. Joten luvassa oli todella kaikin puolin mielenkiintoinen matka.
Tiistai 28. syyskuuta
Tiistai-päivä alkoi aamupäivän vierailulla Pietarin talousyliopiston (FinEc) kirjastoon. Oppaaksemme lupautunut Alexander Bekulov tuli hakemaan meitä hotellista. Aleksander työskentelee Mikkelin ammattikorkeakoulun Mikpolis-keskuksen Pietarin-toimistossa. Hän toimi ryhmän tulkkina koko päivän, tulkaten esitykset ja keskustelut englanniksi ja päinvastoin.
FinEc-yliopisto on yksi parhaimmista liiketoiminnan koulutuksen yliopistoista Venäjällä. Sisäänpääsy yliopistoon on vaikeaa, sillä ala on suosittu ja kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Myös konkreettisesti sisäänpääsy on vaikeaa, koska kulku yliopistorakennukseen poikkesi totutusta suomalaisesta tavasta, sillä ovella oli kulunvalvonta ja vartijat vielä vahvistamassa sitä.
Kirjaston varajohtaja Olga Nikitina toivotti meidät vieraat tervetulleiksi. Hän kertoi kirjaston toiminnoista ja siitä, kuinka sen on sopeuduttava niukkoihin määrärahoihin. Siitä syystä kirjasto on joutunut supistamaan palvelujaan. Kirjaston hankintoja helpottaa se, että yliopiston opettajakunta julkaisee kirjoja oman talon kustantamana, ja samoja kirjoja käytetään opetussuunnitelmien mukaisina oppikirjoina.
Kirjastonhoitaja Ljubov kertoi FinEcin kirjaston toiminnasta ja sen volyymeistä. Kuulimme venäläisen yliopistokirjaston toiminnan poikkeavan suomalaisesta käytännöstä mm. siinä, että lainattavat kirjat eivät ole avohyllyissä kirjaston asiakkaiden itse haettavissa. Tämä tapahtuu siten, että opiskelija tilaa haluamansa kirjan yliopistokirjaston kirjaston tiskiltä. Kirja haetaan varastosta ja opiskelija tulee uudemman kerran hakemaan hänelle varatun kirjan.
Toinen ero suomalaiseen korkeakouluun verrattuna on se, että Venäjällä valtio määrää kirjastoille pakollisiksi hankinnoiksi opetusministeriön hyväksymiä oppikirjoja. Niiden pitää kuulua kirjastojen kokoelmiin. Valtio ei kuitenkaan velvoita käyttämään niitä opetuksessa, vaan tässä suhteessa myös venäläisellä korkeakouluopetuksella vallitsee akateeminen vapaus.
Osalle ryhmästä oli uusi asia se, että Venäjän lain mukaan korkeakoulun kirjaston täytyy tarjota lainattavaksi kaikki koulussa käytettävät oppikirjat jokaiselle opiskelijalleen. Venäjän yliopisto- ja korkeakoulukirjastoissa samaa kurssikirjaa voi olla satoja kappaleita, joten kurssikirjat vaativat suuria varastotiloja.
Esittelyjen jälkeen kirjastokierroksella näimme lukusaleja, lainausosaston, käsikirjaston ja ATK-luokan. Luokassa oli meneillään tiedonhankinnan opetuksen tunti opettajan tarkassa valvonnassa.
Iltapäivällä lounaan jälkeen tutustuimme Dom Knigi - kirjakauppaan. Dom Knigi eli Kirjatalo on vuonna 1904 valmistunut liike- ja toimistorakennus Pietarin ydinkeskustassa Nevski-prospektilla. Rakennus tunnetaan myös Singerin talona, koska se rakennettiin amerikkalaista Singer-ompelukoneyhtiötä varten.
Dom Knigi - kirjakaupassa meidät otti vastaan kaupallinen johtaja Irina Gennagievna. Hän kertoi, että Dom Knigi on iso kirjakauppaketju, jolla on myymälöitä Venäjän suurkaupungeissa. Saimme kuulla neuvostoajoista, jolloin mikä tahansa kirja oli neuvoskansalaiselle arvokas ja hyvä sijoituskohde kodin kirjahyllyyn.
Kirjojen ja kirjakaupan osalta nykymeno on täysin toisenlaista. Monille kirjat ovat kertakäyttötavaraa, joka ostetaan matkalukemisiksi. Lukemisen jälkeen kirja jätetään milloin mihinkin. Entiseen verraten muuttuneet toimintatavat ovat asettaneet kirjakaupat uuteen tilanteeseen. Niiden on keksittävä uudet toimintamallit menestyäkseen muuttuneessa markkinatilanteessa. Erikoistuminen tarjoaa menestymisen mahdollisuuden pienille kirjakaupoille.
Kirjakaupan henkilöstöllä on vahva koulutustausta ja vankka asiatuntemus. Kuka tahansa ei voi tulla töihin kirjakauppaan, kaikilla työntekijöillä on yliopistotutkinto. Kokoelmista vastaavien hankkijoiden tulee olla erikoistuneita alansa asiantuntijoita. Dom Knig eroaa kilpailijoistaan siinä, että se ei tarjoa lahjuksia kirjastonjohtajille kilpaillessaan toimitussopimuksista.
Dom Knigin vierailun alussa pääsimme käymään Singerin talon loisteliaissa sisäosissa, joita Pietarin kaupungin ja alueen johto käyttää edustustiloina. Dom Knigissä koimme toisenkin huomionosoituksen, kun pääsimme Singerin talon katolla olevaan lasikupoliin. Sieltä avautui laaja näkymä yli Pietarin kattojen. Tavallisesti vain tarkasti valikoidut VIP-vieraat pääsevät lasikupoliin.
Keskiviikko 29. syyskuuta
Keskiviikon aamupäivän ensimmäinen vierailukohde oli Venäjän pedagogisen yliopiston kirjasto Russian State Pedagogical University. Tapasimme oppaamme Natalia Sokolovan Kazansky tuomiokirkon luona. (Lisätietoa Nataliasta löytyy torstai-päivästä.) Hän johdatti meidät pedagogiseen yliopistoon. Tässäkin yliopistossa oli käytössä jo tutuksi tullut kulunvalvontaportti kampusalueelle tullessa.
Vierailun alussa kiertelimme kirjaston eri tiloissa. Kirjasto oli kiinni, koska oli kuukausittaisen "sisätyön" päivä. Yli 200 vuotta vanha kirjasto oli todella vakuuttava näky. Nykyajan tekniikan vaatimukset oli hienosti yhdistetty vanhan ja arvokkaan rakennuksen uumeniin. Kierroksella näimme mm. valtavan kirjavaraston, kirjojen pölyjen poistokoneen, miniatyyrikirjojen näyttelyn ja salin, jossa opiskelijat voivat valvottuna käyttää Internetiä. Kirjavarastossa huomiomme kiinnittyi siihen, että kirjat oli merkitty eri värikoodein. Heillä on käytäntönä merkitä eri alat omalla värikoodilla. Kirjaston avokokoelma koostuu lähinnä pedagogisesta, filosofisesta ja liikuntatieteellisestä aineistosta, muu aineisto löytyy muista kirjastoon kuuluvista kokoelmista. Valtavan kirjamäärän selittää se, että kaikille opiskelijoille pitää olla kurssikirjat. Kirjasto onkin yksi suurimmista Venäjän yliopistokirjastoista.
Kierroksen jälkeen istuuduimme upeaan talvipuutarhaan kuuntelemaan isäntien esitystä kirjaston toiminnasta ja samalla nautimme venäläisestä vieraanvaraisuudesta kahvin ääressä. Kuulimme monenlaista faktaa kirjaston toiminnasta. Meille esiteltiin mm. kirjaston tarjoamia online-palveluja, kirjastoluetteloita ja venäläistä indeksiä, johon on koottu tietoja venäläisistä eri alojen tutkijoista ja heidän julkaisuistaan. Meitä nauratti heidän käytäntönsä olla perimättä myöhästymismaksuja. Niiden sijaan joutuu määräajaksi kirjaston käyttökieltoon. Aineiston myöhästymisen voi korvata myös omalla työllään kirjaston määräämissä tehtävissä. Mitenkähän meillä Suomessa tuo sama systeemi toimisi?
Iltapäivällä tutustuimme Venäjän kansalliskirjastoon. Kansalliskirjaston rakennus on ensimmäisiä juuri kirjastoksi rakennettuja rakennuksia. Kirjastorakennuskompleksia on vuosien saatossa laajennettu vanhan rakennuksen jatkoksi. Kirjaston kokoelmissa on monia harvinaisia aarteita, kuten Voltairen henkilökohtainen kirjasto (avoin vain tutkijoille), hepreankielinen vanha testamentti vuodelta 1008 - 1010 ja historiallinen raamattu (kuninkaiden kirja) vuodelta 1333.
Kirjastolla on värikäs historia. Oppaamme kierrätti meitä suuren kirjaston eri osastoilla ja kertoi hyvin eloisasti sekä suurella asiantuntemuksella kirjaston historiasta, kokoelmista ja toiminnasta. Itse kirjasto toimii lukusalina tavallisille käyttäjille eli aineistoa ei lainata kirjaston ulkopuolelle. Lukusalissa käyvien määrä on viime vuosina vähentynyt, koska nykyisin nuoret käyttävät mieluummin Internetiä tiedonhankintaan kuin tulevat tutkimaan asiaa kirjoista tai muusta materiaalista.
Kansalliskirjasto oli todella mielenkiintoinen paikka historiasta kiinnostuneille, siellä näki omin silmin monia todella vanhoja ja harvinaisia kirjoja sekä muutenkin tuntui historian havinaa. Kuten se, että kansalliskirjaston lukusalissa Lenin on käynyt lukemassa kirjoja. Valitettavasti on myös ikäviä esimerkkejä, kuten se, että Gutenbergin raamatun alkuperäinen ensi painos on myyty neuvostovallan aikana, jäljellä on vain yksi alkuperäinen sivu. Kirjastossa valokuvaaminen oli kielletty, joten emme saaneet ikuistettua mitään kuvallista materiaalia.
Torstai 30. syyskuuta
Torstai-päivän aloitimme tutustumisella Suomi-taloon, johon on sijoittunut useita suomalaisia yrityksiä ja yhteisöjä. Talon yhteydessä toimii myös pieni suomalainen koulu. Tutustuimme rakennukseen, jota osin vielä saneerattiin. Opaskierroksemme oppaalta löytyi avain joka huoneeseen ja hän tunsi sokkeloisen rakennuksen kuin omat taskunsa. Oppaan mukaan useat amerikkalaisyritykset ovat ottaneen yhteyttä Suomi-taloon ja tiedustelleet mahdollisuutta saada toimitilat sen suojista. Tilat on kuitenkin tarkoitettu vain Suomi-taustaisille yrityksille ja muille organisaatioille.
Yksi Suomi-talon sijoittuneista toimijoista on Mikpolis-keskuksen Pietarin-toimipiste, joka hoitaa Mikkelin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen Venäjä-suhteita. Toimistossa tapasimme opiskelijavaihdosta vastaavan Olga Starkovskaya'n. Hän on erittäin hyvin perehtynyt Mikkelin, Kymenlaakson ja Saimaan ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaan ja toimintatapoihin. Lisäksi hän tuntee suomalaista koulutusjärjestelmää ja yhteiskunnan toimintaa. Olga kertoi hiljan vierailleensa Kouvolan Kasarminmäen kampuksella. Opiskelijavaihdon käytännön järjestelyjen lisäksi Olga järjestää infotilaisuuksia venäläisten koululaisten vanhemmille. Niissä Olga kertoo KyAMK:n, MAMK:n ja Saimian koulutustarjonnasta ja opiskelusta. Tilaisuuksissa selvitetään myös yleisiä asioita opiskelusta Suomessa ja suomalaisista toimintatavoista. Siten madalletaan kulttuurieroista johtuvaa kynnystä ja vältetään niistä johtuvia väärinkäsityksiä. Infotilaisuuksiin kutsutaan nimenomaan koululaisten vanhempia, koska Venäjällä myös vanhemmilla on sanansa sanottavana nuorten valitessa opiskelupaikkaansa ja elämänuraansa.
Seuraava tutustumiskohde Suomi-talossa oli Finpro. Ekaterina Malevskaya-Malevich esitteli Finpron toimintaa Venäjällä ja erityisesti Pietarin toimipisteen kannalta. Finpro palvelee pääasiasiassa pk-yrityksiä, mutta myös suuryritykset hyödyntävät sen asiantuntemusta. Pääosa rahoituksesta tulee työ- ja elinkeinoministeriöltä, mutta sillä on myös maksullista palvelutoimintaa. Toimeksiantojen mukaan Finpro tekee mm. tutkimuksia markkinoiden tai kannattavuuden selvittämiseksi ennen kuin yritykset tekevät päätöksiä menemisestä uusille markkina-alueille. Finpro voi etsiä suomalaisella toimeksiantajalle venäläisiä yhteistyökumppaneita ja edistää erilaisten hankkeiden toteutumista. Lisäksi Finpro järjestää konferensseja ja seminaareja, joissa kummankin maan eri alojen toimijat voivat tavata toisiaan ja luoda uusia verkostoja. Keskustelussa tuli esille oppilaitosten ja Finpron yhteydet, joista mainittiin Finpron ylläpitämä merenkulun ja liiketalouden opiskelijoiden suosima Laivauskäsikirja.
Iltapäivän toinen vierailukohde oli KyAMK:n ja Saimian partnerioppilaitos, Saint Petersburg State Technical University (SPbTU) Pietarin pohjoisosassa. Ohjelma oli laadittu yhdessä Natalia Sokolovan kanssa, ja hän vastasi loppupäivän opastuksesta ja tulkkauksesta. Ohjelma koostui venäläisen kirjastokonsortion, Kodeks-tietokantajärjestelmän ja BHV Publishing House´n julkaisutoiminnan esittelystä sekä kirjastokierroksesta.
Natalia Sokolova on venäläisen kirjastokonsortion johtaja ja hän työskentelee SPbTU:n kirjastossa. Sokolovan johtamaan konsortioon kuuluu luoteisvenäläisiä yliopistokirjastoja ja tiedekirjastoja. Yhteistyönä on syntynyt mm. RUSLANet-verkosto.
Luoteisvenäläisten toimijoiden ohella konsortioon kuuluu kaukana idässä Uralin toisella puolella sijaitsevia kirjastoja ja lisäksi mm. Kazakstan kuuluu verkostoon. Konsortion jäseniltä edellytetään vastavuoroisuuden periaatetta. Vastineeksi siitä, että kirjasto saa käyttöönsä muiden jäsenten tietoaineistot, sen pitää sallia muiden osakkaiden käyttää omia tietovarantojaan. Yhteiset tietoaineistot muodostavat kokonaisuuden, Russian Library Consortia Resources. Konsortio saa rahoitusta Venäjän valtiolta sekä lukuisilta sponsoreilta. Liittymässä on mukana lähes 90 kirjastoa, ja jäsenien käytettävissä on miljoonia nimekkeitä. Lisäksi sillä on kattava artikkelitietokanta (The Union Catalog of Periodicals), josta osakkaat voivat nettilomakkeella tilata haluamansa artikkelin. Tilaajakirjastolle artikkeli lähetetään pdf-tiedostona, mutta asiakkaalle artikkeli annetaan paperitulosteena.
Seuraavaksi kuulimme Kodeksista, joka on yli 150 ohjelmisto- ja tietotekniikka-alan toimijan yhteenliittymä. Esittelijänä toimi johtaja Igor Meleshkin. Kodeks tuottaa myös räätälöityjä tietojärjestelmiä. Päätoimisto sijaitsee Pietarissa. Kodeks on perustettu vuonna 1991, ja sillä on runsaat 10 000 asiakasta Venäjällä ja ulkomailla. Sen kautta on hankittavissa runsaat 150 tietokantaa, yli 500 000 muuta dokumenttia ja se tarjoaa myös online-palveluja.
SuBHV Publishing House´n katsauksen esitteli organisaation toimitusjohtaja Andrei Konovanov. Pääosa kustannustalon julkaisemasta aineistosta on venäjänkielistä. Aihealueista se on painottunut luonnontieteellisiin ja tekniikan alan julkaisuihin. Vuosittain kustannustalo julkaisee paljon uutuuksia ja mukana on myös opetusministeriön hyväksymiä kurssikirjoja. BHV Publishing House on julkaissut myös e-kirjoja. E-kirjojen valikoima kattaa n. 3000 nimekettä, ja kirjoja voi hankkia nimekkeittäin, ei tarvitse hankkia koko "pakettia".
Esitelmien päätteeksi teimme kierroksen SPbTUn kirjastossa. Se on yksi suurimmista tieteellisistä tekniikkaan painottuneista kirjastoista Venäjällä. Kokoelmassa on yli 2 600 00 nidettä. SPbTU:n kirjaston sähköisiä aineistoja ovat kirjastotietokanta, e-lehtitietokanta ja eri alojen tietokannat. Kirjaston aineisto löytyy tuttuun tapaan kirjastotietokannasta. Painettu aineisto ja myös e-lehdet ovat pääosin venäjänkielisiä. Kurssikirjat ovat varastohyllyissä, ja opiskelija joutuu tilaamaan tarvitsemansa julkaisut venäläisen kirjastokäytännön mukaisesti asiakaspalvelutiskiltä.
SPbTU-yliopiston kellarissa sijaitsi pieni paino, jossa automatisoidulla kirjaskannerilla skannattiin kirjoja ja sen jälkeen painettiin niitä yliopiston ja kirjaston tarpeen mukaan. Ottaen huomioon Suomessa voimassa olevat tekijänoikeudet meitä vierailijoita ihmetyttivät kirjojen kopioinnin ja tekijänoikeuden väliset mahdolliset ristiriitaisuudet. Näitä asioita pohdimme keskenämme paluumatkalla emmekä maininneet niistä iltapäivän esiintyjille. Tosin jälkeenpäin selvisi, että kirjat olivat yliopiston omia kustantamia. Näin tekijänoikeus-asiat olivat kunnossa.
Kierroksen jälkeen seurasi vielä kahvitarjoilu, jolloin SPbSTU:n kirjastonjohtajat Elena V. Dementjeva ja Aleksandr Plemnek liittyivät seurueeseen.
Pitkän päivän päätteeksi kiirehdimme "puolivirallisen ohjelman" mukaiselle yhteiselle illalliselle, jonne myös Natalia Sokolova ja Elena V. Dementjeva saapuivat seurustelemaan kanssamme ja nauttimaan portugalilaisen ravintolan tarjoamia välimerellisiä antimia. Venäläiseen illallistyyliin kuuluen kohotimme kohteliaasti maljoja toistemme kunniaksi, nautimme hyvästä ruuasta ja seurasta sekä nauroimme paljon.
Perjantai 1. lokakuuta
Perjantain osuus alkoi tutustumisella Venäläisen taiteen museoon. Museo on avattu vuonna 1898 nimellä Aleksanteri III:n venäläisen taiteen museo. Museokokoelman pohjana ovat Eremitaašin ja muiden palatsien taulut, ja kokoelmaa on sittemmin täydennetty.
Itse palkkaamme englantia puhuvan oppaan johdolla saimme katsauksen eri aikakausien venäläisestä maalaustaiteesta.
Ennen junan lähtöä, ennättivät Pekka ja Marianna vielä toimittaa heille uskotun tärkeän tehtävän: käydä ostamassa kasa kyrillisin kirjaimin varustettuja näppäimistöjä.
Kaikki osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että matka oli todella antoisa. Ohjelma oli tiivis, mutta kaikin puolin onnistunut. Ryhmähenki oli katossa ja olimme taas oppineet tuntemaan toisiamme paremmin. Kotona Suomessa olimme perjantai-iltana. 
Pietarin kattojen yläpuolella Dom Knigin lasikupolista kuvattuna Iisakin kirkkoon päin. (kuva: Sanna Savolainen)