|
Mulla on kriittinen syksy. Kriittinen vähän kaikkea kohtaan ja siksi silmiini osuus yhtäsun toista, jossa kirjoitetaan tai puhutaan onnellisuudesta, työpaikalla hyvinvoinnista, työviihtyvyydestä ja sosiaalisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että itse olisin jotenkin onneton. Pohdiskelen vain joutessani, mistä syntyy kokemus, jos joku sanoo olevansa onnellinen tai viihtyvänsä jossain, esim. työssään. Jotenkin yksinkertaistaen, olen tullut siihen tulokseen, että kyse on arvostamisesta, jota voi osoittaa niin monella tapaa ja vastaavasti olla osoittamatta.
Kunpa sitä osaisi olla riittävän arvostava kollegoitaan kohtaan arkisena työpäivänä ja muistaa huomata. Yhteistä kekoa sitä joka tapauksessa rakennetaan ja se yhdessäolon voimavara on antoisa asia. Yhdessäolo antaa turvallisuutta. Ja kun on turvassa, voi paremmin kohdata myös niitä huonompia päiviä. Ja sekin voi sitä auvoista, onnellista olotilaa lisätä.
Puhuvat minua viisaammat joutenolosta ja luovasta laiskuudesta. Jonkinlaista kohtuullistamista kai yleisesti kaivataan, kun nämä asiat otsikoihin nousevat. Juha Hakala kävi meillä henkilöstön kehittämispäivässä kertomassa, että tekee töitä vain töissä. Hyvä neuvo! Jos vähän vähemmällä saisi aikaan saman tai ainakin yhtä hyvän tai edes riittävästi.
Kohtuudella kohti onnellisuutta!
Hanna-Riina Aho lokakuussa 2010
p.s. tämän lehden ilmestyminen viivästyi sitkeän flunssani takia
Seuraava Kreodin dead line 5.2.2011
|