Nuorkirjastolaisten ensimmäinen keskustelutilaisuus järjestettiin Turun messuhallissa kirjamessujen aattona 30.9.2010. Paikalla oli noin 70 osallistujaa panelistien ja esiintyjien lisäksi: kirjastoalan opiskelijoita, työntekijöitä ja jonkin verran esimiehiä ja johtoa. Tässä tunnelmia innostuneen illan jälkeen.
Aiheeseen johdatti aamupäivällä kaksi esitystä: Jukka Relander puhui aiheesta Tienviittoja tulevaisuuteen ja Turun kaupunginkirjaston palvelujohtaja Ulla-Maija Maunu tulevaisuuden työkaluista kirjastoissa. Relander näki kirjaston roolin tulevaisuudessa sivistysperinteen inhimillisenä käyttöliittymänä joka tarjoaa tietoyhteiskunnan tukipalveluja kansalaisille ja takaa demokraattisen pääsyn tietoon. Maunu tarkasteli useampia jo toiminnassa olevia hyviä käytänteitä kirjastoissa ja niiden mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Varsinaiseen kolmituntiseen paneelikeskusteluun oli valittu yhdeksän panelistia, jotka lyhyehköissä alustuksissa nostivat esiin nykyisen kirjastolaitoksen epäkohtia ja mahdollisuuksia sekä provosoivat kuulijoita keskusteluun ja väittelyyn. Tilaisuuden tarkoituksena oli nostaa kissa pöydälle. Yleisössä kierteli Päivi Almgren mikrofonin kanssa ja tarjosi tilaisuutta kommentoida alustuksia.
Marcia ja muovitusta – Onko skillset vanhennut?
Nuorkirjastolainen liikehdintä on saanut alkunsa huolesta, mihin kirjastot ovat menossa ja riittääkö työntekijöiden osaaminen pitämään kirjaston pystyssä tulevaisuudessa. Yksi liikkeen perustajista Marjo Perälä kertoi alussa lyhyesti liikkeen ideasta ja tavoitteista. Paneelikeskustelun ensimmäisessä alustuksessa Veera Ristikartano, toinen liikkeen primus motoreista pohti, kuinka kirjasto jättäytyy kehityksen ulkopuolelle pitäytyessään perinteisissä toimintamalleissaan. Kirjastoista ei tunnu löytyvän rohkeutta eikä tahtoa panostaa uudenlaisiin kokonaisvaltaisiin ratkaisumalleihin vaan edelleen suurin osa rahoituksesta menee perinteisten toimintojen turvaamiseen. Painettujen kirjojen merkityksen vähentyessä myös perinteisen ydinosaamisen merkitys vähenee eikä kirjaston työntekijöistä tule koodareita yhdessä yössä.
Allekirjoittanut esitti kysymyksen siitä, mitä kirjastolaisen osaaminen oikeastaan on ilman marcia ja OPACin perinteisten palvelujen ohjausta kirjastorakennuksen sisällä. Luettelointi on yliopisto- ja korkeakoulukirjastoissa varsin raskas apparaatti ja käsin luetteloitujen tietueiden merkitys tulevaisuudessa vähenee. Silti siitä halutaan pitää kiinni. Materiaalia - sekä tieteellistä että kevyttä lukemista - löytyy koko ajan enemmän ja enemmän ilmaiseksi verkosta ja Google löytää jo nyt varsin hyvin lisensoitujen tietokantojen sisältöä. Tällöin myös tiedonhaun ohjaustyön tarve vähenee. Kirjastot uhkaavat jäädä marginaaliin tiedontarjoajana, kun asiakas saa materiaalin suoraan omalla koneellaan ilman apua. Mitä palveluita jäljellejäävästä osaamisesta voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa? Tähän ei vielä kentällä tunnu löytyvän kokonaisvaltaista vastausta.
Mitä maisteri oikeasti osaa?
Antti Virrankoski puhui kirjaston rekrytointipolitiikasta. Kirjastoihin on perinteisesti palkattu tutkinnon perusteella, ei osaamispohjaisesti. Työpaikkailmoituksessa ei ole täsmennetty, mitä työntekijän tulisi osata eikä rekrytoija välttämättä tunnista haastateltavassa tehtävään tarvittavia taitoja. Asiantuntijoiden tulisi hoitaa rekrytointia, ei henkilöstöhallinnon tai johdon. Alustus herätti keskustelua myös siitä, ovatko nykyiset kelpoisuusvaatimukset (useimmissa tapauksissa maisterin tutkinto kirjastonhoitajan tehtävään) enää asianmukaisia ja tarjoaako nykyinen koulutus kykyä selviytyä tulevaisuuden tehtävissä.
Mihin unohtui käyttäjä?
Kaarina Sainio peräänkuulutti kirjastolaisten arvostusta omaan alaansa. Osaaminen pitää saada esiin kirjastoissa sallivan ilmapiirin avulla. Sainio näki kirjaston tulevaisuuden ratkaisuna nimenomaan henkilökunnan eikä tekniset ratkaisut - Tämä herätti helpottunutta vastakaikua yleisössä.
Inkeri Kulpakko kertoi Kemijärven kirjastossa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli tarkasteltu kuntalaisten syitä, miksi he eivät käytä kirjastoa. Inkeri ja Veera hahmottelivat tulevaisuuden toimintamallina hajautettuja tai sulautettuja palveluita eri puolilla kuntaa tai korkeakoulua niiden toimintojen lähellä, missä ne ovat tarpeen.
Heikki Marjomaa kertoi Kirjasto 10:ssä nuorten kanssa tehdyistä tapahtumista ja mahdollisuuksien antamisesta käyttäjille. Kun antaa mahdollisuuden tehdä omaa juttua, löytyy kyllä innostusta ja käyttäjiä. Kirjaston rooli on tarjota puitteet ja katsoa, mitä siitä syntyy.
Open Accessista ja Open Datasta kirjaston tulevaisuus?
Informaation määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta samalla lisensoitujen aineistojen hinnat nousevat kiihtyvällä tahdilla ja kirjaston tulee yhä vaikeammaksi tarjota kattavasti aineistoa asiakkaille. Timo Tuominen ja Antti Pakarinen esittivät kirjaston rooliksi tulevaisuudessa Open Access –julkaisemisen promotoinnin, fasilitoinnin ja tiedotuksen.
Samoin kirjaston tulee profiloitua avoimen datan tuottajina ja käyttäjinä. Yleisöstä kuului kysymys, miksi kirjaston pitäisi lähteä tämmöiseen piratismiin? Avoin data lisää demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä, mahdollistaa käyttäjien omat kehitystyön ja lisäisi kirjastokentän tehokkuutta. Hyödyllisyydestä Marjomaa esitti hyvän esimerkin: Kun kesällä Helmetin luettelointitiedot avattiin avoimena datana, eräs käyttäjä rakensi avoimen datan pohjalta Helmetin viivakoodinlukijan, jossa puhelimen viivakoodinlukijalla voi selvittää, onko kirja tai levy saatavilla jossakin kirjastossa.
Digital Natives ja kirjastolaiset
Mace Ojala tiivisti ajan hengen: Kirjaston viime aikojen ilmiö on ollut digital nativesien pelko eli se että aivan pian kirjastoon tulee www:n käytön jo äidinmaidossa omaksunut sukupolvi ja käyttäjien ja kirjaston välille kasvaa kuilu.
Todellisuudessa pelko on turha: Digitaalinen todellisuus halkoo jo kirjastoammattilaisten omaa joukkoa. Toistaiseksi tämän Nintendon ja Commodore 64:n ja Googlen kasvattama sukupolvi ei vielä ole paljon päässyt vaikuttamaan asioihin.
Tilaisuuden jälkeen kutsuttiin läsnäolijoita mukaan ravintola Kerttuun suunnittelemaan kirjastopoliittista pamflettia. Ilta jatkui innostuneen ideoinnin parissa ja lopputuloksena syntyi pamfletin selkäranka.
Lisää aiheesta:
Macen blogissa: Nuorkirjastolaisten keskusteluista Turusta mieleen jäänyttä
Kirjastokaista: Jukka Relander visioi kirjastojen tulevaisuutta
Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka (2010): Julkinen data, johdatus tietovarantojen avaamiseen