Kreodi arkisto |
Kreodi 2 / 2010 |
Artikkelit |
||
|
|||
|
|
Viimekeväisessä konsortion pedaryhmän järjestämässä seminaarissa Luo ja uudistu työssä ja opetuksessa esiteltiin uusi tapa kertoa kirjaston palveluista. Nigel Morgan ja Sonja Härkönen Cardiffin yliopistosta olivat saapuneet Suomeen tuomaan kefalonialaista metodia, ja vakuuttavan esittelyn myötä metodi rantautui myös Rovaniemen ammattikorkeakouluun, jossa se otettiin käyttöön syksyllä. Ryhdyimme pohtimaan, alkaisimmeko rakentaa kirjastoesittelymme uuteen uskoon. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti avattaisiin syksyllä, ja uuden upean kirjaston esittelyynkin tarvittaisiin jotain uutta. Eikähän pahitteeksi ollut muidenkaan toimipisteiden esittelyjen elvyttäminen - koimme asiantuntevat kirjastokierroksemme ja pikkuinfoa tihkuvat käyttösääntöjen, lainausten, varausten ym. läpikäymisemme puuduttaviksi, tylsiksi ja lähestulkoon turhiksi. Kovin kauan ei siis tarvinnut jahkailla, alammeko työhön vai emme. Meillä oli hauskaa kesällä... Halusimme tehdä materiaalin niin, että se olisi muunneltava, helposti päivitettävä ja helppokäyttöinen. RAMK-kirjastossa kirjastoesittelyjä toteuttavat kaikki, ja tarjosimme kaikille mahdollisuuden käyttää uutta tapaa. Suunnittelimme ensin teemat, jotka esittelyssä näkyivät erivärisinä dioina ja kysymyskortteina, eli seurasimme aika lailla alkuperäisen menetelmän ideaa. Diasarjoja kuvittamaan hankimme valokuvamallin. 15-vuotias Emma antautui kuvauksiin täysillä, ja Heidi vangitsi kameransa avulla amk-opiskelijan ensiaskelia uuden oppilaitoksen kirjaston käyttäjänä. Kuvien avulla havainnollistimme kätevästi paitsi tiloja myös palveluita, varauksentekoa ja monta muuta asiaa. Sen jälkeen seurasi hauskin ja työläin vaihe, eli PowerPoint-esitysten kokoaminen. Heidi teki oman diasarjan Matkailuinstituuttiin, minä Rantavitikan kampukselle. Lisäksi teimme englanninkieliset esitykset. Valokuvien lisäksi käytimme dioilla muutakin sopivaa materiaalia, esimerkiksi karttoja, ajatuskuplia, kirjastokortin kuvaa ym. Jokaiseen diaan sijoitimme myös puhekuplan, joka sisälsi laminoidulle kortille kirjoitetun kysymyksen. Tekstin määrän dioilla jätimme minimiin - tulkitsimme metodin hengen ja pedagogisen ytimen luottavan kuvaan, visuaaliseen ilmaisuun, väreihin ja vuorovaikutukseen. Musiikkia emme ainakaan tässä vaiheessa halunneet mukaan. ...entä opiskelijoilla syksyllä? Uudet opiskelijat valloittivat oppilaitoksen syyskuun alussa. Tyypillisesti kirjastoesittelyihin oli varattu erilaisia tiloja, aikoja ja opiskelijamääriä. Muunneltavuuden vaatimus joutui siis koetteille. Pienen teknisen hidasteen olimme havainneet onneksi jo kesällä, eli emme onnistuneet saamaan esimerkiksi Rantavitikan auditorioon kahta näyttöä (esittäjälle ja katsojalle). Ongelma ratkesi tyydyttävästi siten, että näytöllä näkyi diaa vaihdettaessa diojen numerot, joista valitsimme kulloinkin oikean dian. Toisaalta vaikka esittelytila olisikin ollut luokkaopetukseen tarkoitettu tila, mahdollisti kefalonialainen metodi sen, että kaikki kirjaston tarjoamat palvelut ja tilat sekä niiden varustelu tuli kuvienkin avulla esiteltyä opiskelijoille. Tästä oli hyötyä varsinkin siinä vaiheessa, kun MTI-kirjasto oli vielä kiinni eikä kirjastoesittelyjä pystynyt fyysisesti kirjaston tiloissa järjestämään. Kuvia uusista tiloista oli ja ne elävöittivät esittelyä sopivasti. Eli Kefalonia-materiaali takaa muunneltavuutta kirjastoesittelyihin! Emme keränneet varsinaista palautetta uudenlaisista esittelyistä, mutta satunnaista palautetta toki saimme. Opettajilta saamamme palautteen perusteella tällä metodilla tarjoiltu tieto kirjastosta oli sopivassa määrin kevyttä, eikä se ollut kuulemamme mukaan "turhan tärkeästi" esitetty. Alkutaipaleella opiskelijalle tarjoillaan uuden opiskelijan tietoa muutenkin niin paljon, että tietomäärä kirjastoesittelyissä pysyi hyvänä. Palautteen mukaan opiskelijat pysyivät mukavasti mukana asiassa. Jonkin verran metodi aktivoikin kuuntelijaa, ainakin esittämään oman kysymyksensä ajallaan. Myös spontaaneja kysymyksiä esitettiin enemmän kuin tavallisissa esittelyissä, puhumattakaan hymyistä ja jopa naurusta, jotka kaikki kertoivat vuorovaikutuksesta ja mielenkiinnosta - näin ainakin tahdomme uskoa! Kefalonialaisella metodilla tehtyä materiaalia voi käyttää ilman kysymyskorttejakin. Kokemus kansainvälisten opiskelijoiden kanssa osoittautui positiiviseksi ilman näitä opiskelijoiden esittämiä kysymyksiä. Dioja voi käydä teemoittain läpi ja kysellä sekä kuunnella miten opiskelijat ottavat tiedon vastaan. Kansainväliselle opiskelijalle on uutta mm. se, että kirjoja voi lainata niin monta kuin haluaa eikä rajoituksia lainamäärälle ole. Oma tuntuma on, että opiskelijat tunsivat tulevansa lähemmäksi henkilökuntaa tällaisen esittelyn jälkeen, ja siitä todisteena pidettäköön sitä, että nämä Suomeen tulleet opiskelijat ovat sen jälkeen tervehtineet nimeltä henkilökuntaa. Heidi Minkkinen |
|