Kreodi arkisto |
Kreodi 1 / 2010 |
Lähikuvassa |
|
|
|
|
Sosiaalinen media on edelleen kuuma peruna: Mukana pitäisi olla, mutta miten? Asiakkaat eivät tunnu juuri ottaneen osallistavia opacin tekniikoita, kirjaston blogia tai facebookia omakseen ja viestintä tapahtuu yhä enemmän kirjastolaisten välillä kuin asiakkaiden kanssa. Esittelen muutaman onnistuneen viestintätavan sosiaalisessa mediassa, ensimmäisenä niistä Utön lainausaseman facebook-sivut. Utön lainausasema sijaitsee Suomen eteläisimmällä asutulla saarella ja kirjasto on auki torstaisin klo 18-20. Vaikka lainausaseman puitteet ovat vaatimattomat, sen facebook-sivuilla käydään aktiivista kommentointia viikoittain ja jäseniä sivuilla on enemmän kuin millään amkien kirjastoista. Kirjasto on kokoonsa nähden saanut paljon huomiota ja mainosta toiminnastaan. Mikä on Utö Bibbanin salaisuus? Haastattelin kirjastonhoitajaa Susanna Sjömania. Utön lainausasema mereltä. Kuva: Susanna Sjöman. 1. Utön lainausasema on herättänyt varmasti monen kirjastolaisen uteliaisuuden facebookissa. Kerro vähän toiminnastanne: Milloin lainausasema perustettiin, kuinka paljon lainausta on vuosittain? "Utön lainausasema on perustettu v. 1961 ja se on alusta lähtien sijainnut parinkymmenen neliön kokoisessa huoneessa Utön kotiseututalolla. Uskoisinkin, että Utön lainausasema on paitsi Suomen eteläisin, myös pienin. :) Kirjaston materiaali saatiin alun perin pienestä majakkakirjastosta sekä saaren asukkailta, jotka lahjoittivat kirjoja omista hyllyistään. Osa kirjaston materiaalista onkin arvokasta museotavaraa, jonka parasta säilyttämistapaa vasta suunnitellaan. Utön lainausasemalta lainataan runsaat tuhat nimikettä vuosittain." 2. Tulevatko asiakkaat kirjastoon veneellä? "Kaikki asiakkaamme joutuvat tulemaan saareemme "veneellä". Utöhön on kesäkelilläkin neljän tunnin yhteysalusmatka Nauvon saarelta Pärnäisistä. Joskus harvoin joku Utössä vieraileva lähisaarelainen - jurmolainen tai aspöläinen lainaa meiltäkin jotain. Useimmiten he kuitenkin suuntaavaat sisäsaariston kirjastoihin, lähelle muita asiointipaikkojaan. "
"Olen ammatiltani kääntäjä, en suinkaan kirjastonhoitaja. Päätyöni on yksinäistä, joten kahden tunnin rupeama kerran viikossa on mukava tapa nähdä muita saarelaisia ja vaihtaa kuulumisia. Lisäksi hoidan muita kirjaston asioita toiset kaksi tuntia viikossa. Sekin tuo vaihtelua varsinaiseen työhöni. Olen luonteeltani itsenäinen työskentelijä, joten parasta hommassani on se, että pomo on tosi kaukana! :) Kirjastotoimenjohtaja pääkirjastossa Paraisilla sekä Utön materiaalia täydentävän Korppoon kirjaston kirjastonhoitaja ovat tosin mukavia ja ymmärtävät ulkosaariston oloja hyvin, joten heidän kanssaan asioiminen sujuu joustavasti. " 4. Milloin Utön lainausasema otti facebookin käyttöön? "Sivut avattiin marraskuussa 2009. Niitä luettuaan kirjastotoimenjohtaja totesi, että Länsi-Turunmaan pääkirjastonkin pitää heti mennä Facebookiin..." 5. Onko facebookin käytössä jotakin periaatteita tai hyväksi koettuja käytänteitä? Onko facebookilla keskeinen merkitys Utö Bibbanin viestinnässä? "Olen melkoisen vihreä Facebookissa. Minusta FB:n etu on, että jokainen puhuu omalla nimellään ja jopa kasvoillaan. Sen vuoksi keskustelu säilyy asiallisena. Utö Bibbanin viestintä ei voi perustua pelkästään Facebookiin, koska valtaosa asiakkaistamme ei käytä sitä. Jos olisin taitavampi netinkäyttäjä, niin olisin luultavasti perustanut lainausasemalle oman blogin. Ainakin lukijoita on luultavasti kuitenkin enemmän tällä tavoin. Utön lainausasema viestittää edelleenkin pääasiassa kyläkauppamme Utö Handelin ja Kirjaston omalla ilmoitustaululla. FB on viihdettä ja peeärrää. " "Sanopa se! Olen tutkinut fanilistaa, enkä tunne sieltä kuin parikymmentä henkilöä. Uskoisin, että moni liittyneistä on joskus käynyt Utössä, vaikkei olisi kirjastossa vieraillutkaan. Toisaalta aika moni meistä tukee tällaisessa maailmantilanteessa mielellään jotain pientä ja turvallisentuntuista. Kenties Utön lainausaseman FB-sivustot edustavat heille sitä? Olen itsekin iloisesti yllättynyt, että sivut elävät. Utön lainausaseman kaltaisilla pienillä tekijöillä on eräässä suhteessa etulyöntiasema, jota suuret kirjastot eivät voi hienoillakaan kampanjoilla koskaan saavuttaa. Elämä saaristossa on konkreettista. Me emme voi rehvastella upeilla teknisillä välineillä (Utön kirjastolla ei toistaiseksi ole edes tietokonetta!) tai mahtavalla aineistomäärällä. Sen vuoksi kirjoitan kaikesta pienestä, uudesta kirjalaatikosta, jonka Korppoon kirjasto lähetti meille pariksi kuukaudeksi, koululaisten yhteistyöstä kirjaston kanssa, lumenluonnista, tuuraajasta, joka tuli avuksi, kun olin itse sairaana... Pieni on kaunista, ja onneksi ihmiset edelleenkin tuntuvat ajattelevan niin. "
Utön majakka näkyy läheltä lainausaseman nurkalta. Kuva: Susanna Sjöman. Kiitos Susannalle haastattelusta. Jäämme odottamaan seuraavaa Utön lainausaseman päivitystä – ne ovat raikas tuulahdus toisesta todellisuudesta. Seuraavalla kerralla haastattelen Kirjaston tätejä tai Kouvolan kaupunginkirjastoa. PS: Utön lainausasema löytyy facebookista omalla nimellään. Minna Marjamaa |
|