Ensimmäinen CEPOLin e-verkostokoordinaattorien tapaaminen järjestettiin joulukuun puolivälissä Etelä-Englannissa. 1500-luvulta olevaan maaseutukartanoon kokoontui yli 20 maan edustajia: poliiseja, IT-alan ammattilaisia - sekä yksi kirjastolainen Suomen Tampereelta.
CEPOL yhdistää Euroopan poliisipäällystön
CEPOL eli Euroopan poliisikoulu on eurooppalaisten poliisikoulujen ja -korkeakoulujen verkosto, joka perustettiin vuonna 2005. Tällä hetkellä yhteistyössä on mukana 27 täysvaltaista jäsenmaata. Euroopan unionin ulkopuolelta verkostossa ovat lisäksi mukana Islanti, Sveitsi ja Norja. CEPOL järjestää lähes sata kurssia ja seminaaria joka vuosi. Tämän lisäksi se tukee poliisialan tutkimusta ja tiedonvälitystä yli maarajojen.
Moodle ja e-Library tukevat tiedonvälitystä
CEPOLin toiminta muistuttaa paljon Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulun toimintaa, joskin mittakaava on toinen. CEPOLin yhteisenä oppimisalustana käytetään Moodlea, joka on muutenkin käytössä suuressa osassa jäsenorganisaatioita. Tutkimustiedon välityksen avuksi CEPOL tarjoaa juuri 
uudistetun e-kirjaston (e-Library), jonka metatietoratkaisuna on käytetty Dublin Corea. Työtila (workspace) tarjoaa verkoston jäsenille mahdollisuuden jakaa ja yhdessä työstää erilaisia dokumentteja sekä seurata verkoston työryhmien toimintaa. Foorumeilla ja chatissa kuka tahansa verkoston jäsen voi osallistua poliisialaa ja sen tutkimusta koskevaan keskusteluun, johon tarjotaan lisätukea monipuolisella sosiaalisen median hyödyntämisellä. Aktiivisesti päivitettävillä kotisivuilla jaetaan tietoa mm. poliisi- ja turvallisuusalan konferensseista ja tapahtumista.
Verkoston pyörittämiseen tarvitaan verkosto
CEPOLin organisaatiossa näkyy vahva linjaorganisaatio-ajattelu. Pelkästään yhden maan sisällä on viisi eri toimijaa: kansalliset yhteyshenkilö, koulutuskoordinaattori, ylläpitäjä, e-verkostokoordinaattori ja tutkimus- ja tiedekirjeenvaihtaja. Suuremmissa maissa kuten Iso-Britanniassa CEPOLin kansalliset toimijat sijaitsevat fyysisesti ympäri maata, mikä tuo yhteistyöhön omat haasteensa. Onneksi Suomessa poliisialan koulutus ja tutkimus tapahtuu pääosin yhdellä kampuksella: kun kaikki toimijat työskentelevät samassa rakennuksessa, on yhteistyö pakostakin sekä luontevaa että aktiivista.
Yhteistyötä tosiaan tarvitaan, jo niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin uuden tietoresurssin luetteloinnissa e-kirjastoon: informaatikko luetteloi aineiston, tietopalvelupäällikkö tarkistaa sen ja tutkimuspäällikkö hyväksyy ja julkaisee luettelointitiedot. Onneksi tähän moniportaiseen käytäntöön on - suomalaisten vaatimuksesta - luvassa muutos vielä tämän vuoden aikana.
Verkosto on verkosto on verkosto
Virtuaaliammattikorkeakoulussa saamastani verkostokokemuksesta oli tapaamisessa todellista hyötyä. Oli verkosto millainen tahansa, ensimmäinen päivä menee osallistujien kiukutteluun ja pikkuasioiden vatvomiseen - niin myös CEPOLissa. Viralliseen ohjelmaan merkittyyn hyvien kokemusten jakamiseen ei koskaan päästy huolimatta ruotsalaisen puheenjohtajamme tarmokkaista yrityksistä: keskieurooppalaisia puhuttivat ohjelmistojen yksittäiset toiminnot, eteläeurooppalaisten sydämet sykkivät hallinnollisille käytännöille ja päätösvaltasuhteille. Heistä asiantuntijaorganisaatioille tyypillinen epävirallinen toimintatapa oli täysin käsittämätöntä.
Kirjasto luonteva yhteistyökumppani vain Suomessa
Toisen seminaaripäivän aikana pääsimme pureutumaan jo varsinaiseen asiaankin. Yksi tärkeistä e-verkostokoordinaattorien tehtävistä on tiedonvälitys. Lähes kaikki osallistujat pitivätkin suurimpana ongelmanaan sitä, etteivät he saa tietoa maansa uusimmasta poliisialan tutkimuksesta ja tapahtumista. Aina heidän osaamisensa ei myöskään riitä arvioimaan sitä, mitä ja missä muodossa tuota tietoa voidaan välittää verkoston muille toimijoille.
Meille kirjastolaisille on selvää, että kaikki edellä kuvatut ongelmat voidaan ratkaista yhdessä paikassa: kirjastossa. Me saamme ja etsimme aktiivisesti tietoa, arvioimme, järjestämme ja jaamme sitä. Meillä on myös riittävästi tekijänoikeudellista osaamista, liittyi se sitten tiedon välittämiseen tai sen käyttöön. Uskomatonta kyllä, vain Suomessa on ymmärretty ottaa kirjasto CEPOL-yhteistyöhön mukaan heti alusta alkaen.
Kirjastojen mukaan kytkeminen tuntui useimmista paikalla olijoista täysin vieraalta ajatukselta siitä huolimatta, että kykenin osoittamaan useita tapoja joilla he yhteistyöstä hyötyisivät. Tässä jos missä kulttuurierot näkyivät selvästi. Monella ongelma liittyi siihen, ettei verkostokoordinaattorin omassa organisaatiossa ollut olemassa tietopalveluita, eikä organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä kaikkialla kannusteta. Paikalla oli myös sellaisia edustajia, jotka selvästi pitivät kirjastoyhteistyötä arvolleen sopimattomana. Toisaalta, ruotsalainen ja hollantilainen edustaja innostuivat molemmat kirjastoyhteistyöstä.
Vapaa tiedonkulu? Ei kiitos, me olemme poliiseja
Ehkä merkittävin kulttuuriero johon olen Poliisiammattikorkeakoulussa törmännyt liittyy avoimuuteen ja tiedonvälityksen vapauteen - tai lähinnä niiden puutteeseen. Suomen poliisihallinnossa isoveli valvoo ja rajoittaa mm. internetin käyttöä. Niin turhauttavalta kuin se välillä tuntuukin, täällä opin että tilanne voisi olla paljon pahempi - ainakin täällä kuulemieni kokemusten perusteella.
CEPOLin kaltaisen tiedonkulkua edistämään luodun verkoston kuvittelisi perustuvan mahdollisimman suureen avoimuuteen. Valitettavasti satoja vuosia vanhalle hallintokulttuurille vaikuttaisi olevan tyypillistä tietty need to know -ajattelu: tietoa annetaan vain niille, jotka sitä välttämättä tietyssä tilanteessa tarvitsevat. Niinpä kuumia tunteita seminaarissa herätti mm. keskustelu siitä, avataanko CEPOLin tutkimustieto tiedeyliopistojen tutkijoille. Virallinen asema poliisihallinnossakaan ei riitä takaamaan pääsyä CEPOL-verkoston jäseneksi: Malta ja Suomi ovat ainoita, jotka olisivat valmiita avaamaan CEPOL-verkoston myös poliisikokelaille.
Kirjasto suljettu romahdusvaaran vuoksi
Bramshillin kampuksella sijaitsee Euroopan suurin poliisialan kirjasto, jonka kokoelmissa on n. 55 000 nidettä ja 250 lehtinimekettä. Itse johtaja (librarian) oli poissa, mutta talon kaksi informaatikkoa esittelivät mielellään kirjastoa ja sen toimintaa. Valitettavasti vain viikkoa aiemmin oli rakennuksessa havaittu kosteusvaurioita, joiden vuoksi koko katto on vaarassa romahtaa: kirjaston pääsali, lähes 38 m pitkä galleria, on täytetty metallisilla tukirakenteilla ja verkolla.
Koska galleria on toistaiseksi ehdottomassa käyttökiellossa, on kirjaston toiminta keskittynyt yhteen pieneen huoneeseen. Seiniä kattoon asti peittävät kirjahyllyt kertovat siitä, että sama tila on toiminut kartanon kirjastona myös ennen poliisien muuttoa rakennukseen 1950-luvulla.
Matkustaminen kannattaa
Tämän seminaarin kaltaisissa tilaisuuksissa oppii aina paljon. Muiden maiden kulttuureihin ja käytäntöihin tutustuminen muistuttaa myös siitä, millainen lottovoitto on syntyä Suomeen. Tapahtumapaikkana Bramshillia parempaa vaihtoehtoa on vaikea kuvitella: vanhan maaseutukartanon puistossa käyskennellessä anglofiilin sielu lepää.
Teksti ja kuvat Päivi Hollanti, Poliisiammattikorkeakoulun kirjasto, paivi.hollanti@poliisi.fi