Oulun Eteläisen alueen kirjastot ovat päättäneet, että joka vuosi alueen kirjastolaiset kokoontuvat Ilonan päivänä yhteiseen seminaariin verkostoitumaan, oppimaan jotain uutta, puhumaan ajankohtaisista asioista ja virkistäytymään. Historiansa toinen Ilona-seminaari järjestettiin tänä vuonna Reisjärvellä.
Seminaarissa myös mukana ollut läänin kirjastotoimentarkastaja Merja Kummala-Mustonen iloitsi, että kirjastot olivat uskaltaneet panna ovensa kiinni ja osallistua koko henkilökunnan voimin tapahtumaan. Tilaisuudessa saatiin todellinen tietoisku sosiaalisesta mediasta, tutustuttiin tikiläisiin, kuultiin markkinointityöryhmän terveisiä ja päivitettiin tietoja Seniorinetistä sekä tiedottamisesta. Päivällä vierailtiin paikallisessa kirja-antikvariaatissa ja lopuksi vielä kisailtiin kirjastojen paremmuudesta kirjatuenheitossa.
Helsingin kaupunginkirjaston kirjastovirkailija Markku Ojala oli saapunut valaisemaan sosiaalisen median olemusta. Ojalan mukaan sosiaalinen media tarkoittaa samaa kuin nykyään yhtä yleisesti esiintyvä Web 2.0 -käsite. Hän avasi sosiaalista mediaa kuulijoilleen Facebook-, Flickr-, YouTube-, Wikipedia- sekä Delicious-palveluiden avulla. Kaikkien näiden palveluiden periaatteena on ihmisten yhteisöllisyys Internetissä. Yhteisöllisyys on aina ollut ihmisille tärkeää ja nykyään yhteisöllisyyttä voi kokea myös tietoverkoissa.
Aluksi oli Internet, verkkojen verkko, jolla ääretön määrä tietokoneita kommunikoi keskenään. Tietoverkkojen kehittymisen myötä meillä tänään on käsillä Web 2.0, joka mahdollistaa toiminnallisemman, sosiaalisemman, aikaisempaa avoimemman kommunikoinnin ja vapaamman tiedonjakamisen Internetissä. Web 2.0:n suomien mahdollisuuksien kautta kuka tahansa pystyy olemaan yhteisöllinen, luova ja toteuttamaan itseään Internetissä. Internetin avulla yksi ihminen voi kuulua moneen eri verkkoon, sanoo Ojala.
Wikipedia eli Internetissä toimiva, muokattava tietosanakirja, oli kuulijoille tutuin sosiaalisen median tuote. Wikipediaa on yleensä totuttu pitämään arveluttavana tiedonetsintäpaikkana, mutta Ojalan mukaan se onkin asiallinen paikka, koska Wikipediaan jää aina jälki siitä, kuka muokkasi, mitä muokkasi ja milloin muokkasi jotain. Lähdekritiikkiin perustuva keskustelu on syntynyt ja pysynyt kuitenkin voimakkaana Wikipedian myötä.
YouTube on puolestaan Internetissä oleva yhteisöllinen televisio, joka on avoinna periaatteella 24/7. YouTubissa kuka tahansa voi olla tähti tai ohjaaja ja lisätä sinne omia videoitaan. YouTubin iso etu on sen aikaansitoutumattomuus. Normaalit TV-lähetykset yleensä katsotaan tiettynä aikana ja näin ollen esim. YLE ohjailee meidän käyttäytymistämme. Tosin tavalliset televisiolähetyksetkin ovat lähentyneet YouTube-palvelua, koska nykyään monia ohjelmia voi katsella jälkikäteen Internetin kautta.
Blogit ovat myös yksi sosiaalisen median ilmentymä. Ne ovat www-sivuja, joita joku päivittää säännöllisesti. Blogit, kuten muukin sosiaalinen media, tarjoavat paikan itseilmaisuun ja verkostoitumiseen. Blogien merkityksen ja runsauden huomaa Ojalan mukaan Google-hakujen kautta. Google löytää blogit, koska niihin usein viitataan tai linkataan muissa sivustoissa.
Delicious on puolestaan sosiaalisen kirjanmerkkauksen palvelu. Sen avulla kaikki itseään kiinnostava tieto on aina löydettävissä eivätkä kirjanmerkit ole silloin konekohtaisia. Mielenkiintoisiin sivustoihin liittyviä kirjanmerkkejä voidaan palvelussa jakaa toisten kanssa ja sivustoja voidaan myös asiasanoittaa. Flickr puolestaan on valokuvaussivusto, jonne kuka tahansa voi liittää ottamiaan valokuviaan, asiasanoittaa niitä, tarjota niitä muille katseltaviksi ja samalla sallia kuvien kommentoinnin.
Kirjastot ovat osanneet hyödyntää Internettiä työssään. Kirjastoilla on verkossa omat aineistoluettelonsa (VTLS, OPAC) asiakkaidensa selattavaksi. Yhteiset aineistotietokannat ovat mahdollistaneet kopioluetteloinnin. Kirjastoilla on omat kotisivunsa, joissa opastetaan aineiston paikallistamisessa, kerrotaan aukioloista, kirjailijavierailuista tai muista tapahtumista. Ojala kuitenkin huomautti, että kirjastot eivät ole aktiivisesti itse tuottaneet aineistoa verkkoon.
Vasta nykyään ovat alkaneet ilmestyä erilaiset kirjastoammattilaisten omat blogit. Kirjastot ovat löytäneet tiensä Facebookiin ja ammattikorkeakoulukirjastot tarjoavat sivujensa kautta julkaisujakin. Blogit ovat ottaneet paikkansa kirjastojen "ei virallisina”" -sivuina yleisten kotisivujen rinnalla. Kirjastolaisilla on yleensä ollut halu päästä irti virkamiesmäisyydestä ja blogit ovat antaneet siihen hyvän mahdollisuuden. Blogien kautta on voitu kertoa asiakkalle, mitä kirjastossa tehdään silloin, kun kirjaston ovet ovat lukossa, mutta siellä kuitenkin valot palavat!
Ojalan mielestä tulevaisuudessa sosiaalisen median osaamista tullaan ohjailemaan ja johtamaan paremmin kuin nykyään. Näin samalla esimerkiksi kirjastoalan osaamista viedään verkkoon entistä enemmän. Ojala visualisoi, että tulevaisuus toisi mukanaan erilaisia megatrendejä, joita voimme jo nytkin havaita, kuten e-kirjat. Lukemisen tapakin muuttuu tulevaisuudessa, mutta itse lukeminen ei voi hävitä, koska koko Internet perustuu kirjoitettuun tekstiin. Ojala näkee, että ammattikorkeakoulukirjastot ovat sopeutumassa tilanteeseen, koska niissä on jo nyt tarjolla paljon e-aineistoja. Tulevaisuudessa myös kirjastojen asiakkaat pääsevät kuvailemaan kirjastojen aineistoja eli yhteisöllisyys on tullut jäädäkseen myös kirjastopalveluihin.
Internetissä ja kirjastossa on samanlaisia piirteitä. Samoin kuin kirjasto, myös Internet on projekti, joka ei tule koskaan valmiiksi. Ojalan mukaan kirjaston on oltava jatkuvassa elinikäisen oppimisen tilassa ja pystyttävä haistamaan aikansa ilmiöt sekä vastaamaan niihin. Yksi haaste on sosiaalinen media.
Haapaveden Opistolla uskotaan, että kirjastoissa tarvitaan edelleen uusia, nokkelia ja humaaneja tietopalveluiden asiantuntijoita. Tai ehkä näistä kasvatetaankin uuden sosiaalisen median tulkitsijoita ja toimijoita. Haapavedellä on lehtori Ulla-Mari Kiven johdolla aloitettu uusi, toisen asteen kirjasto- ja tietopalvelualan koulutus. Alkaneen linjan erityispiirteenä ovat kulttuurialan opinnot, joilla halutaan vastata kirjastojen akuuttiin tarpeeseen kulttuurialan osaajista. Ulla-Mari Kivi oli tuonut kaikki 14 opiskelijaansa eli tikiläistä mukanaan Ilona-päiville.
Sanna Näätänen, Haapaveden Opiston pedagoginen informaatikko, esitteli Oulun Eteläisen kirjastojen markkinointityöryhmän. Työryhmän tarkoituksena on miettiä, miten alueen kirjastot pystyisivät yhdessä markkinoimaan toimintaansa. Tietopalvelusihteeri Janne Koski , TietopalveluORIGOsta (Kpamk), mainosti ylpeänä Jokilaaksojen kirjastojen uusia, yhteisiä Facebooksivuja. Hän rohkaisi kaikkia käymään sivulla, kirjautumaan faniksi tai lisäilemään omia kirjoituksiaan sivustolle. Jokilaakson kirjastot olivat edenneet sosiaalisessa mediassa jo niin pitkälle, että Haapajärven kirjaston kirjastonhoitaja Kirsi Nahkanen esitteli kirjastojen oman blogisivuston. Olipa sivulle ilmestynyt jo yksi blogikin.
Nivalan kirjastotoimenjohtaja Päivi Holsti kertoi uudistetusta Seniorinetistä ja siellä toimivasta virtuaalivinkkauksesta. Seniorinet on Tiekkö-kirjastojen yhteinen voimainponnistus, josta löytyy ikääntyneille sopivia kirjavinkkauksia, jumppaohjeita ja erilaisia kirjoituksia. Uutuutena sivulla on Kysymystori, jossa kirjastoalan ammattilaiset vastaavat esitettyihin tiedonhakukysymyksiin. Seniorinetissä on jo pari alueen kirjoittajan blogiakin.
Toimittaja Leena Nygård Keskipohjanmaa-lehdestä kertoi omia nostalgisia muistojaan lapsuutensa kirjastosta. Nykyisessä kulttuuritoimittajan työssään hän piti kirjaston olemassaoloa hyvin tärkeänä tiedonhaun ja sananvapauden kannalta. Tiedottamisen ammattilaisena hän oli sitä mieltä, että kirjastoissa vallitseva yhteisöllisyys tai sen puute, heijastuu myös sen ilmapiiriin ja sitä myötä asiakaskuntaankin. Hyvä työilmapiiri poikii ideoita ja ideoista on osattava ajallaan tiedottaa. Hän kehottikin miettimään, mikä on paras tiedottamisen tapa. Usein riittää pelkkä hyvin laadittu kirjallinen tiedote, jonka toimittaja muokkaa uutiseksi. Olennaisinta on muistaa ilmoittaa miksi tiedotetaan sekä mitä, missä ja milloin jotakin tapahtuu.
Päivällä vierailtiin reisjärvisessä antikvaarisessa kirjakaupassa ja moni poistui sieltä kirja kainalossaan. On harmi, ettei tähän kirjoitukseen voi liittää kaupassa leijaillutta, vanhoille kirjoille ominaista tuoksua. Ilona-seminaarin päätteeksi kisailtiin kultaisesta kirjatuesta. Pisimmät heitot heittivät tänä vuonna Haapaveden Opiston tieto- ja kirjastopalvelualan opiskelijat ja he saivat kultaisen kirjatuen luokkansa koristeeksi vuoden ajaksi.
Päivä toi tietoa, sen aikana tavattiin vanhoja tuttuja ja ihailtiin Reisjärveä kauniina syyspäivänä. Tikiläiset tiivistivät oppimismotivaationsa runon muotoon, johon on hyvä yhtyä: "Me lissää oppia halutaan, on tämä niin mukavaa". Mitähän kuulemme ensi vuonna Kalajoella?
Hannele Myntti
Informaatikko
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, TietopalveluORIGO