Osallistuin International Federation of Library Associations -konferenssiin Milanossa amk-kirjastojen yhteismatkajärjestelyjen kautta. Matkan järjestelyt aloitettiin jo maaliskuussa. Ulla-Riitta Lahtinen AMKIT-konsortiosta hoiti lento- ja hotellivaraukset maksuineen, joten itselleni jäi hoidettavaksi ainoastaan IFLAan ilmoittautuminen sekä Suomen sisäisten matkojen ja lentokenttähotellin varaaminen.
Ilmoittautuminen
IFLA-konferenssin osallistumismaksun maksaminen tilisiirtona osoittautui melko hankalaksi siitä huolimatta, että maksu hoidettiin virallisesti ammattikorkeakoulun talous- ja hallintotoimiston kautta. Kävi nimittäin ilmi, että maksustamme oli hävinnyt 7,99 euroa tilisiirron yhteydessä! IFLAn registration department vastasi kuitenkin sähköposteihini melko nopeasti ja sain sovittua, että maksan puuttuvan summan käteisellä vasta Milanossa.
Paikan päällä Milanossa hyödynsin muiden samalla lennolla matkustaneiden ja samaan hotelliin majoittuneiden amk-kirjastolaisten kanssa mahdollisuutta ilmoittautua sunnuntaina alkavaan konferenssiin jo perjantai-iltapäivästä lähtien. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä ilmoittautumisen yhteydessä jouduimme kulkemaan monella eri tiskillä eivätkä jonot vielä perjantaina kasvaneet kovin pitkiksi. Itse jouduin ensin Accounts-tiskille maksamaan puuttuvan summan osallistumismaksustani, sitten hakemaan konferenssimateriaalin toiselta tiskiltä ja jonottamaan vielä kolmannelle saadakseni social event -tapahtumiin liittyvät liput. Osa materiaaleista ja/tai tarvittavista pääsylipuista jäi vielä saamattakin, ne luvattiin huomiseksi tai muuksi myöhemmäksi ajaksi. Minulle jäi epäselväksi, oliko tämä tyypillistä IFLA-toimintaa vai italialaisista järjestäjistä ja heidän toimintakulttuuristaan johtuvaa.
Avajaispäivä
Sunnuntai alkoi klo 9.30 avajaisilla. Etukäteen oletin avajaisten olevan lähinnä erilaisia virallisenoloisia puheita, mutta ohjelma osoittautui monipuolisemmaksi. Puheissa käsiteltiin IFLAn ja Italian kirjastojen historiaa, toivotettiin osanottajat monelta eri taholta tervetulleiksi ja kiiteltiin tilaisuuden järjestämiseen ja rahoitukseen osallistuneita, kuten Milanon kaupunkia. IFLAn puheenjohtaja Claudia Lux puhui siitä, kuinka luovuus, design ja muoti liitetään Italiaan, mutta niitä kaikkia tarvitaan kirjastoissakin. ”"Human factor" on ehdoton edellytys kirjastojen toiminnassa. Lama ja sen mukanaan tuoma yleinen rahapula on haitta, mutta se voi olla myös mahdollisuus kirjastoille, kun on pakko miettiä tarkemmin, mihin vähät rahat käytetään. Puheiden lisäksi osallistujille näytettiin mm. videoesitys Italiasta - erityisesti Milanon seudusta, Lombardiasta - kulttuurista, kirjastoista jne. sekä viisi "elävää taulua" (tableaux vivants) 
Kirjojen kirjasta, jossa kuljettiin läpi historian Rooman keisarista Konstantinus Suuresta tulevaisuuden digitalisoituun kirjaan, johon voi jopa mennä "fyysisesti" sisään.
Avajaispäivään kuului myös ensikertalaisten infotilaisuus, josta odotin paljon uutta tietoa ja vinkkejä. Kävi kuitenkin ilmi, että koska olin edellisenä päivänä tutkinut ilmoittautumisen yhteydessä jaettavan aineiston ja olin jo aiemmin Suomessa tutkinut IFLAn ja Milanon kotisivuja, en saanut tilaisuudesta kovin paljon uutta asiaa irti.
Ensikertalaisten infotilaisuuden tärkein anti lienee saamamme kolme ohjetta:
1. Suunnittele ohjelma päivittäin.
2. Puhu ihmisille! - tämä nimettiin tärkeimmäksi ohjeeksi.
3. Tee tilaa "epäviralliselle" IFLAlle eli verkostoidu ja tapaa ihmisiä, vaikka et sitten ehtisikään jokaiseen esitykseen mukaan, ja tutustu kaupunkiin ja kulttuuriin.
Esityksiä 24.-27.8.
Ohjelmaa oli paljon, mielenkiintoisimmat esitykset tuntuivat aina osuvan päällekkäin ja oma valinta piti tehdä pitkää tikkua vetämällä tai muuten arpomalla.
Alkuviikosta osuin monesti Karttusen Kirstin kanssa samoihin tilaisuuksiin. Minäkin tempauduin mukaan Eppo van Nispen Tot Sevenarin markkinahenkiseen esitykseen ja kiinnostuin Delftistä.
Proaktiivisuus vaikutti olevan tämän vuoden IFLAssa muotisana, jota toitotettiin monessakin eri esityksessä - eikä tietenkään turhaan: kukapa meistä ei haluaisi olla proaktiivinen kumppani jälkikäteen ongelmiin ja tarpeisiin reagoivan sekä kokoelmiin ja tiloihin keskittyneen kirjastoammattilaisen sijaan?
Kirjastojen välisen yhteistyön, jopa kirjastojen fuusioiden lisääntyessä täällä Suomessakin, erilaisten ja eri-ikäisten työntekijöiden "yhteentörmäykset" voivat tulla aina vain yleisemmiksi. Continuing professional development and workplace learning with new professionals -sessiossa eri esiintyjät puhuivat siitä, kuinka kirjasto- ja tietopalvelualalla pitäisi luoda positiivinen työilmapiiri ja -ympäristö monenikäisille työntekijöille. Nuorten ja kokeneempien ammattilaisten pitäisi ymmärtää paremmin toistensa työtapoja ja tehdä yhteistyötä. Tämä edellyttää uusien ajatusten kunnioitusta ja hyväksyntää, kokemuksen arvostamista, mahdollisuutta oppia uusia asioita omalla tavallaan, vähättelyn lopettamista jne. Pitää muistaa, että kirjastot luovat tulevaisuutta, eivät vain asiakkaille vaan myös henkilökunnalle: olemme luomassa pohjaa tulevaisuuden yhteistyölle. Kaikenikäisten kirjastolaisten on aika avata silmänsä kehitykselle, uudistuksille ja toistensa kunnioitukselle. Jatkuvasta muutoksesta huolimatta vanhempien työntekijöiden arvo on kuitenkin tunnistettava ja tunnustettava: lojaalisuus, luotettavuus, elämänkokemus, asiakastuntemus jne. Ratkaisuna useimpiin ongelmiin toimii tietoisuus: on tiedostettava sukupolvien välinen kuilu, luovuttava stereotypioista, sitoutettava vanhemmat henkilöt uusiin asioihin, innostettava heitä, sijoitettava tietyt vahvuudet omaavat tiettyihin tehtäviin, otettava huomioon ergonomia, tarjottava joustavat työvuorot jne. Viestintään ja muutosjohtamiseen on panostettava, perusteltava ja selitettävä, miksi muutokset on tehtävä. Koulutus toimii myös ratkaisuna, kunhan vain muistetaan, että jokainen oppii tavallaan ja että tarjotaan erilaisia oppimismahdollisuuksia. Erään esiintyjän mielestä kirjastojen on oltava dynaamisia vastatakseen IT-tekniikan muutoksiin sekä käyttäjien tarpeisiin ja odotuksiin. Seuraava kirjastonhoitajapolvi on "Librarian 2.0". Kirjasto- ja tietotyöläinen tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän kommunikointitaitoja niin suullisessa kuin kirjallisessakin viestinnässä, koulutustaitoja, arviointitaitoja, teknisiä kykyjä, suunnittelu- ja organisointitaitoja, innovointia ja projektinhallintataitoja.
FAIFE - Free Access to Information and Freedom of Expression -sessio osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Kaikissa esityksissä oli punaisena lankana etiikka, rehellisyys, avoimuus, tasa-arvoisuus ja se, että kirjastonhoitajan pitää - vai pitääkö? - erottaa omat tunteensa ammatillisesta vastuusta. Case-esimerkeissä kerrottiin päätöksenteosta, sensuurista ja esim. Internetin käytön rajoituksista venäläisissä kirjastoissa, George Christianin taistelusta FBI:tä ja USAn valtiota vastaan kirjastoalan etiikan sääntöjen ja yksityisyyden suojan puolustamiseksi siitä huolimatta, että terrorismin vastainen USA Patriot Act -laki antaa FBI:lle oikeuden käyttää lainaustietoja ja kirjastojen tietokoneiden käyttäjätietoja hyväkseen, Guila Cooperin kokemuksista pariisilaisessa, juutalaisten historiaan keskittyvässä kirjastossa, johon ilmaantui asiakkaaksi mies, joka osoittautui tunnetuksi antisemitistiksi ja holokaustin kieltäjäksi sekä Kanadassa sattuneesta tapauksesta, jossa saksalainen professori kiinnostui yliopiston arkistossa olevasta aineistosta, johon pohjautuen hän julkaisi kirjan hyödyntäen rikollisesti aiempia tutkimuksia.
Digitaalisuus, Google-sukupolvi, Kirjasto ja Web 2.0 - nämäkin termit tulivat esiin monessa esityksessä, mm. Digital library futures: user perspectives and institutional strategies -sessiossa. Meidän pitäisi ymmärtää, että Google-sukupolvi ja seuraavat (eivät vain nuoret) eivät tule ymmärtämään kokoelma-käsitettä ja tämän takia kirjasto pitää järjestää uudella tavalla. Ihmisten tapa lukea ja etsiä tietoa muuttuu. Pitää hyödyntää käyttäjänäkökulma siinä, mitä ihmiset haluavat ja miten he sitä etsivät. Tulossa ei ole vain uusi sukupolvi, vaan uusi aika; tulevaisuus on nyt!
Kirjastojen ja kirjastonhoitajien pitää olla yhteydessä asiakkaaseen ja tiedostaa käyttäjien tarpeet. Kirjastopalvelut pitäisi suunnitella käyttäjän tarpeiden mukaan.
Social evening
Tiistai-illaksi IFLA-vieraita varten oli järjestetty loistavaa kulttuuriohjelmaa:
Galleria Vittorio Emanuele II:ssa oli lasivitriinissä näytillä "da Vinci koodi" kahden vartijan saattamana.
Leonardo da Vincin piirustuksia Codex Atlanticuksesta oli mahdollista myös käydä katsomassa Palazzo Marinossa ja Monet'n lummetauluja oli esillä kuninkaalliseen palatsiin sijoitetussa taidemuseossa. Duomossa, Tuomiokirkossa, soi klassinen musiikki ja kulinaarisia elämyksiä tarjosivat lukuisat Duomon aukion lähellä olevat ravintolat - kunhan vain oli jaksanut kiertää pöytävarausta tekemässä. Minulle ruokailu oli pohjanoteerauksena "todellinen" elämys, joka ei ihan heti unohdu: pöytävaraus 20 henkilölle oli kello 22, ja jo tuntia myöhemmin seurueelle oli pikasyötetty kolme ruokalajia ja kahvit kekseineen. Kyseessä saattoi tietysti olla tarjoilijan vedonlyönti keittiöhenkilökunnan kanssa siitä, kuinka nopeasti hän pystyy ison seurueen "palvelemaan" tai sitten hän vain oli jo saanut tarpeekseen asiakkaista tuon päivän osalta, mutta ennakkoon mielessä välkkyneet kuvat rauhallisesti etenevästä italialaisesta illallisesta seurustelun ja vilkkaan keskustelun lomassa saattoi unohtaa jo ensimmäisen ruokalajin jälkeen. Jos satuit laskemaan haarukan ja veitsen käsistäsi, lautanen vaihdettiin nopeasti seuraavaan ruokalajiin...
Konferenssin päätöstilaisuus
Closing session koostui lähinnä erilaisista kiitospuheista ja palkintojen jaosta. Vuoden paras uutislehti ja posteri palkittiin. Myös IFLAn aktiivitoimijoita palkittiin erilaisista ansioista "scrolleilla" ja mitaleilla. Vaikuttavin puhe minun mielestäni oli Bob McKeen "Vote of Thanks", pelkästään italiaksi pidetty häikäisevän mukaansatempaava ja yllättävän helposti seurattava ja sisällöltään ymmärrettävä puhe, vaikken italiaa osaakaan. Tulevia konferensseja mainostettiin ja vuoden 2012 IFLA-konferenssin
järjestäjämaa julkaistiin: Helsinki, Suomi. Meidät suomalaiset oli ohjeistettu ennen tilaisuuden alkua kiskaisemaan tuossa vaiheessa Suomen pienoisliput esiin hulmuamaan ja heittelemään karkkeja ympärillemme. Uusi johtokunta esiteltiin ja koska tämän vuoden IFLA-konferenssiin osui myös puheenjohtajan vaihdos, niin Claudia Lux luovutti puheenjohtajan tehtävät Ellen Tiselle, joka piti oman "injapuheensa" konferenssin päätökseksi.
Kokemuksia ja tunnelmia
Kaiken kaikkiaan olen melko tyytyväinen ensimmäiseen IFLA-kokemukseeni. Hulinaa, ohjelmaa ja kansainvälistä tunnelmaa oli tarjolla vaikka millä mitalla, mutta itse piti katsoa mitä ja minkä verran jaksoi vastaanottaa ja sulattaa. Kuten ensikertalaisten infossa sanottiinkin, hyvin tärkeä osa konferenssia on se, mitä tapahtuu luentosalien ulkopuolella: tutustuminen niin kollegoihin kuin myös vieraaseen maahan ja sen kulttuuriin. Todennäköisesti haluan mukaan joskus toistekin, vaikkakaan en heti ensi vuonna. Suosittelen!
Sanna Savolainen, Saimaan amk
Kuvat Sanna Savolainen ja Ulla-Riitta Lahtinen