Ammattikorkeakoulukirjastot ovat olemassa pääosin siksi, että ne tyydyttävät oman organisaationsa opiskelijoiden, opettajien, sekä muun henkilökunnan tiedontarpeita. Vaikka useat ammattikorkeakoulukirjastot ovat avoimia myös oppilaitoksen ulkopuolisille asiakkaille, käytännössä niiden tarjoama aineisto rajaa käyttäjäkuntaa. Ammattikorkeakoulukirjastoon tullaan harvemmin hakemaan vaikkapa kevyttä kesälukemista. Kun asiakas saapuu ammattikorkeakoulukirjastoon, hänellä on tarve saada tietoa jostain tietystä aiheesta.
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa selviytymisen yksi edellytyksiä on kyky lukea tarjolla olevaa informaatiota, siis kyky hankkia informaatiota ja muokata siitä tietoa. Nämä seikat korostavat ammattikorkeakoulukirjastojen pyrkimystä tiedonhankintataitojen ohjaukseen. Tiedonhankinnan hallitsemisen on osa opiskelijan ammattikorkeakouluopintoja.
Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjaston Informaatiopalvelukeskus Kainuun elinkeinoelämälle -projektista projektipäällikkö Outi Vaattovaara teki vierailun englantilaisiin yliopistokirjastoihin vuoden 1998 kesäkuussa. Yksi hänen vierailukohteistaan oli Nene - Northampton University Collegen, nykyisen University College Northamptonin kirjasto.
Matka synnytti idean pyytää Northamptonista kirjastonhoitajaa vastavierailulle Kajaaniin kertomaan kuinka siellä ohjataan tiedonhankintataitoja. Tämä toteutui 24 - 28.5.1999, jolloin Kajaanissa vieraili University College Northamptonin kirjastonhoitajat Chris Powis ja Alan Rosling. He luennoivat aiheesta Teaching Skills for Academic Support Staff. Kurssi oli suunniteltu Edulibille, projektille, joka toimii Elib ohjelman alaisuudessa.
Vetäjät Powis ja Rosling innostivat kurssilaisia erilaisiin kokeiluihin, testaamaan vaihtoehtoisten opetustapojen vaikutusta oppimistulokseen. He osasivat myös kasvattaa kuulijoiden itseluottamusta tiedonhankintataitojen ohjaajana. Powis ja Rosling korostivat, etteivät he pyri sanelemaan yhtä, heidän mielestään ainoaa oikeaa tapaa opettaa, sillä ihmisillä on erilaisia oppimistyylejä ja tällöin myös opettamisen ja ohjaamisen tyylejä on samalla tavoin useita.
Vaikka koulutusjaksolla painotettiin kokeilevaa ja luovaa otetta tiedonhankintataitojen ohjaamiseen, tämän ei ole kuitenkaan tarkoitus johtaa tiedonhankintataitojen ohjausta kaaokseen. Powis ja Rosling painottivat erityisesti suunnittelun ja ennakkoon valmistelun tärkeyttä opetustapahtuman onnistumisen edellytyksenä. Kaikkein tärkeintä on ohjauksen tavoitteiden selkeyttäminen ohjaajalle itselleen.
Koulutusjaksoon liittyi paljon ryhmätyöskentelyä, jossa juuri opittua sovellettiin omakohtaisiin kokemuksiin ja käytännön tasolle. Esimerkiksi oppimisprosessia analysoitiin omien positiivisten ja negatiivisten oppimiskokemusten kautta. University College Northamptonissa tiedonhankintataitojen opetukseen on kehitetty informaatioteknologiaa hyödyntävä opetuspaketti Liberation.
Workshop yksi: Opettamisesta ja oppimisesta
Ensimmäisessä workshopissa luotiin silmäys oppimistapahtumaan vaikuttaviin seikkoihin, sekä pyrittiin ymmärtämään erityisesti aikuisten oppimista. Squiresin (1994) mukaan oppimiseen liittyy muutos, joka on melko pysyvä. Muutos voi ilmetä yksilön tavassa ajatella tai tavassa käyttäytyä, mutta useimmiten opittu asia tulee ilmi molemmissa. Oppimistapahtuma syntyy yksilön vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tässä ympäristö nähdään laajassa merkityksessä, joka käsittää fyysisen ympäristön lisäksi informaation, ideat, ajatukset, kanssaihmiset, tapahtumat ja kokemukset. (Squires 1994.) Oppiminen siis ei ole jotain jota tapahtuu vain koululuokissa. Ja oppimista tapahtuu vain saatujen virikkeiden pohjalta, sitä syntyy harvemmin itsestään, ilman ulkopuolisia vaikutteita.
Jotta oppimistapahtuma olisi mahdollinen, vaaditaan siihen neljä perusseikkaa. Oppimistapahtumaan tarvitaan henkilö joka oppii sekä itse tapahtuma jossa opitaan. Tämän lisäksi tulee olla informaatiota josta opitaan, sekä oppimisympäristö. (Squires 1994.) Kirjastossa tällainen oppimisympäristö voi olla vaikkapa tietopalvelupiste.
Ihanteellisessa oppimistilanteessa nämä neljä perusseikkaa toimivat yhdessä. Henkilö, joka oppii itsekin, uskoo pystyvänsä oppimaan. Hän pystyy vastaanottamaan tarjolla olevan informaatiota avoimin mielin ja myös soveltamaan sitä käytäntöön sekä priorisoimaan oppimansa. Oppimisprosessi tulisi myös olla reflektiivinen, eli oppijan tulisi pohtia opittua sekä itse oppimistilanteessa että myös jälkeenpäin. Saatua informaatiota tulisi myös pystyä muokkaamaan; pelkkä ulkoa opetteleminen ei ole hyvä oppimistapahtuma. Onnistuneen oppimisprosessin luomiseksi tarjotun informaation tulisi olla järjestäytynyttä ja sen tulisi olla oppijalle merkityksellistä ja mielekästä. Informaation tulisi myös liittyä aiemmin opittuun, sekä se tulisi tehdä jollain tavalla eläväksi. Oppimisympäristö tulisi muokata virikkeelliseksi. Oppimistapahtuma vaatii ohjaajalta prosessin tietoista tukemista ja oppijan avustamista. On myös tärkeää että oppija saa palautetta, erityisesti onnistuneen suorituksen palkitseminen on tärkeää.
Workshop kaksi: Koulutusjakson suunnittelu
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, kertoo jo kulunut sanonta. Tämä pätee myös koulutusjaksoon ja sen suunnitteluun. Jakson onnistumisen kannalta suunnitteluvaihe on oleellisen tärkeä. Suuri osa opettamistapahtumaan kuuluvasta työstä tehdään jo ennen koulutusjakson alkamista.
Koulutusjaksoa suunnitellessa ensimmäiseksi on määriteltävä kurssin tavoitteet ja toivotut oppimistulokset. Oppimistulokset tulee määritellä niin, että ne palvelevat kurssin tavoitetta. Toivotut oppimistulokset olisi syytä määritellä sellaisiksi, että ne ovat mitattavissa. Eräs hyvä tapa oppia on laittaa opiskelija tekemään asia käytännössä ja antaa lopuksi opiskelijalle palautetta hänen tekemästään.
Kurssin onnistumisen edellytyksenä on luonnollisesti se, että kurssin vetäjällä on selkeä käsitys sen tavoitteista ja tarkoituksesta. Näitä pohdittaessa vetäjän tulisi miettiä seuraavia kysymyksiä: Mitä tarkoitusta koulutusjakson palvelee? Millaisia taitoja ja tietoja osallistujien tulisi koulutusjakson päättyessä hallita?
Myös opiskelijoiden tulisi olla selvillä kurssin tavoitteista ja kaiken koululutusjaksolla tapahtuvan toiminnan tulisi lähteä niistä. Vasta tärkeimpien tavoitteiden määrittelyn jälkeen on aika suunnitella kurssin konkreettinen toteutus. Eli kun ohjaaja tietää mitä hän todella haluaa kurssilla opettaa, hän voi suunnitella sen toteutuksen.
Tavoitteiden määrittelyn jälkeen on suunniteltava koulutusjaksolla tarvittava materiaali; välineet sekä tarpeellinen tieto oppimistulosten saavuttamiseksi. Materiaalia suunniteltaessa on syytä miettiä mitä opiskelijoiden olisi syytä kurssin loputtua tietää ja kuinka paljon tästä on syytä kertoa heille suoraan ja kuinka paljon voi jättää heidän itsensä oivallettavaksi.
Koulutusjaksolla tarvittava materiaali on suunniteltava erikseen sekä itse kurssin vetäjälle, että oppilaille. On myös syytä pohtia kuinka suuri osa materiaalista on syytä olla vaikkapa paperimuotoisena. Jaksoa varten tarvitaan luonnollisesti soveltuvat tilat, jotka myös osaltaan vaikuttavat kurssin ilmapiiriin. Koulutusjakson fyysiset tilat vaikuttavat esim. oppilaiden mahdollisuuteen kommunikoida keskenään. Myös jakson aikataulutus on syytä pohtia jo etukäteen. Aikataulua laatiessa kannattaa vaikkapa kokeilla minkä verran aikaa jakson osio vaatii. Aikataulua suunniteltaessa on hyvä muistaa 20 minuutin sääntö. Yleensä opiskelija jaksaa keskittyä esim. luentoon 20 minuuttia täysipainoisesti, tämän jälkeen luentoon tulisi sisältyä jonkinlaista vaihtelua.
Koulutusjaksolta on myös syytä pyytää palautetta. Palautteen saaminen opiskelijoilta on tärkeää ensinnäkin siksi, että näin voi varmistaa oppimistavoitteen tulleen saavutettua. Toisekseen palautteen kerääminen on väline saada tietoa miten opiskelijat kokivat kurssin. Opiskelijoilta saattaa saada myös uusia ideoita kurssin jatkokehittämistä varten.
Workshop kolme: Opettamismetodit
Kun koulutusryhmä on suuri on opetustapa on yleensä luento, demonstraatio tai kysymys-vastaus -tyylinen opetustapahtuma. Luentoa pitäessä on hyvä pitää ohjeena hokemaa kerro mitä aiot kertoa, kerro se ja tee lopuksi yhteenveto kertomastasi. Erityisesti demonstraatio-tyylisessä opettamistyylissä on tärkeää, että kaikki opettamisvälineet ovat valmiina, niiden toimivuus on syytä testata etukäteen. Toisaalta jos jotain opetustilanteessa menee toisin kuin on suunniteltu, epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Suuren ryhmän kyseessä ollessa sen kontrollointi on työläämpää ja on vaikeampaa varmistaa että opiskelijat ovat todella oppineet.
Kun koulutusryhmän koko on pieni, opetustapana voi olla keskustelu tai seminaari-tyyppinen oppiminen. Opetustapa voi olla myös todellisen tilanteen jäljittely, vaikka roolipeli tai käytännöllinen, workshop-tyylinen oppimistapahtuma. Keskustelu-tyyppinen opetustapa on erittäin vaativa, se vaatii ohjaajalta huolellista valmistautumista. Pienryhmän etuna on, että se mahdollistaa helpommin opiskelijoiden suoran kommunikoinnin sekä ohjaajan kanssa että keskenään.
Opetusmetodi voi olla myös individualistinen, tällaisia opetustyylejä ovat neuvonta ja tutorointi sekä valmentaminen. Individualistinen tapa oppia on myös tehtävän tai harjoituksen tekeminen, esim. esseen kirjoittaminen. Sitä on myös projektiluonteinen työ kuten tutkimuksen teko.
Koulutusjaksoa suunniteltaessa on hyvä miettiä vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
Valmistelu
- miten aloitan luennon?
- jaanko kuulijoille luentomateriaalia?
- tarvitsenko luennolla apuvälineitä, vaikkapa tietokonetta?
- tarvitsenko muistiinpanoja itselleni?
- kuinka kauan luennon on tarkoitus kestää?
- voinko varautua tiivistämään luentoa, jos aika käy vähiin?
- kuinka pidän yllä opiskelijoiden mielenkiintoa?
- voiko luennon aikana jollain tavalla saada ympäristöön vaihtelua?
Ennen aloittamista
- mene hyvissä ajoin luentotilaan valmistautumaan
- testaa teknisten laitteiden toimivuus
- tarkista että istumapaikkoja on tarpeeksi
- tarkista että kaikilta istuimilta näkee taululle/valkokankaalle
- jaa opiskelijoille annettava materiaali valmiiksi pöydille
Aloitus
- miten voit aloittaa herättämällä kuulijoiden mielenkiinnon? Vaikkapa esittämällä kysymyksen, vitsin, jotain joka panee kuulijat ajattelemaan onko syytä kerrata jotain edelliseltä luennolta?
- tarvitseeko ryhmää haastatella tässä vaiheessa?
- kerro koulutusjakson tavoitteet ja pyrkimykset opiskelijoille
Luennon aikana
- ihmisten yhtäjaksoinen keskittymiskyky on yleensä noin 20 minuuttia, tämän ajanjakson kuluttua on syytä järjestää luentoon jotain vaihtelua vaikkapa esittämällä kysymys
- pyri säilyttämään katsekontakti koko opiskelijaryhmän kanssa
- vaihtele äänesi sävyä ja voimakkuutta luennoidessasi
- pyri minimoimaan tarve kirjoittaa muistiinpanoja - jaa luennoitava materiaali myös kirjallisena
- älä lue suoraan muistiinpanoista - käytä piirtoheitinkalvoja tai Powerpointtia itsesi ja opiskelijoiden luennon seuraamisen tukena
- älä arastele käyttää huumoria, mutta varo sarkasmia ja opiskelijoiden nolaamista
- rinnasta opetettava asia opiskelijoiden omiin kokemuksiin aina kun se on mahdollista
Kysymykset
- pyri herättämään kysymyksiä äläkä pelkää jos et heti tiedä vastausta kysymyksiin
- jos olet epävarma kysymyksen oikeasta vastauksesta myönnä se ja opasta opiskelija relevanttien tiedonlähteiden luo
Päätös
- tee yhteenveto opetetusta
- opiskelijat valittavat jos luento venyy pitkäksi, mutta eivät valita jos sen päättää hieman aiemmin
- vältä tilanteita jossa opiskelijat lähtevät sinun vielä puhuessasi - tee selväksi milloin luento on päättynyt
Workshop neljä: Palaute ja arviointi
Mikäli opiskelijoilta pyydetään palautetta luennosta, on syytä pohtia milloin ja miten palaute kerätään ja pyydetäänkö se kaikilta luennolle osallistujilta, vai vain osalta heistä. Syytä on myös pohtia mitä kerätyllä palautteella on tarkoitus selvittää. Palautetta pyydettäessä yhtenä tavoitteena on myös auttaa opiskelijaa pohtimaan kriittisesti oppimaansa.
Opiskelijoilta kootun palautteen arvioinnissa saattaa osoittautua ongelmalliseksi se ettei saatu palaute kuvaa heidän omaa oppimistaan.
Olisi toivottavaa että koulutusjaksolta annettaisiin arvosana. Arvosanan antaminen tulisi tehdä pääosin kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi että sen tulisi auttaa oppijoita ymmärtämään missä he ovat toimineet oikein ja miksi tämä tapa oli oikea. Arvosanan antamisen tulisi myös auttaa opiskelijaa ymmärtämään mikä meni väärin, miksi näin tapahtui ja miten tämän seikan voisi seuraavalla kerralla tehdä paremmin.
Kun opiskelija tietää että koulutusjakson päätteeksi annetaan arvosana, se lisää opiskelumotivaatiota. Arvosanan antamisella opiskelijalle välittyy myös että heille opetettu asia on tärkeää. Arvosanan antaminen kertoo myös jotain annetun opetuksen laadusta. Arvioinnin avulla voi myös testata ovatko oppimistulokset hyödyllisiä. Mikäli oppimistulosten mittaaminen on mahdotonta, on syytä pohtia onko opetettava asia todella tarpeellista.
Koulutusjakson arvioinnin tulisi olla luotettavaa, niin että se mittaisi todella opiskelun tulosta. Sen tulisi myös olla luotettavaa, niin että eri arvioijat antaisivat samaan arvosanan samasta asiasta. Lisäksi sen tulisi olla reilua niin että useimmat jaksolle osallistujat saavat hyvän arvosanan.
Workshop viisi: Informaatioteknologian käyttö opettamisessa ja oppimisessa
Informaatioteknologian hyödyntämisestä opetuksessa seuraavaa tietynlaisia etuja. Tällöin opiskelijat voivat itse valita sekä opiskelunsa ajankohdan että paikan. Perinteiseen luokkahuoneessa tapahtuvaan opiskeluun verrattaessa perinteinen opettamistyyli vaatii opettajalta ja oppilailta paljon aikaa tässä ja nyt -tyylisesti. Teknologiaa käyttäessä valmiin opiskelupaketin rakentaminen tarvitsee aikaa pikemminkin kertaluonteisesti. Teknologian hyödyntäminen mahdollistaa useimmiten myös erilaisten oppimistyylien huomioon ottamisen.
Teknologian käytön eduiksi oppimateriaalin tuottamisessa voi laskea myös nykyisten järjestelmien käyttäjäystävällisyyden. Ne ovat helppokäyttöisiä sekä opettajalle että opiskelijalle ja teknologia mahdollistaa grafiikan ja multimedian yhdistämisen oppimateriaaliksi. Teknologian käyttö on myös melko halpaa, useimmiten niiden hyödyntäminen vaatii vain työpanoksen. Järjestelmät ovat interaktiivisia, antavat käyttäjälle palautetta ja yleensä motivoivat opiskelijaa enemmän kuin perinteiset opetusmetodit, tosin asenteet vaihtelevat eri ihmisillä.
Rajoittavana seikkana voidaan kokea opetuspakettien tuottamiseen tarvittavan työpanoksen mittavuuden. Lisäksi uusi teknologia asettaa vaatimuksia nykyaikaisen laitteiston hankinnalle, sekä näiden laitteistojen ja ohjelmistojen ylläpidolle. Huolestuttavana piirteenä voi pitää myös sitä että itse teknologian käyttö saattaa rajoittaa opetustapaa. Toisaalta on syytä pohtia kriittisesti hyödyntääkö teknologiaa koska näin oletetaan tehtävän, vai siksi että se on todella tarpeen Myös tietoliikenneyhteyksien käytöstä opetuksessa voi aiheutua ongelmia.
Koulutusjakson päättäjäisiä juhlimassa Chris Powis, Airi Hihnala, Alan Rosling ja Eeva Eskelinen.
Eeva Eskelinen, informaatikko FM, Kajaanin ammattikorkeakoulu, eeva.eskelinen@mail.kajak.fi
Lähteet:
Powis Chris & Rosling Alan: Teaching skills for academic support staff. Luentomonisteet. Northampton, University College Northampton
Squires, G. (1994): A new model of teaching and training. Hull, University of Hull