Minne kirjastoluettelo on menossa? Mikä on kirjastojen aineistoluettelojen tulevaisuus? Millaisia tietojärjestelmiä kirjastot tarvitsevat? Miten järjestelmätoimittajien tulisi vastata uusiin palvelutarpeisiin?
Näitä kysymyksiä pohdittiin syyskuussa Helsingissä Karen Calhounin vierailuluennolla, jonka oli järjestänyt Kansalliskirjasto. Samoja teemoja sivusi myös Kimmo Tuominen puheenvuorossaan valtakunnallisilla kirjastonjohtajien neuvottelupäivillä Porvoossa syyskuussa. Teeman käsittely jatkuu uunituoreessa Tietolinja-lehdessä Kimmo Tuomisen ja Juha Hakalan artikkeleissa sekä Roy Tennantin marraskuussa pitämällä luennolla "The Future of the ILS", joka on kokonaisuudessaan ja luentokalvoineen katsottavissa ja kuunneltavissa internetissä. Tässä kirjoituksessa tartun vain joihinkin mainittujen lähteiden yksityiskohtiin, ja suosittelenkin lämpimästi alkuperäisiin lähteisiin tutustumista.
Luettelolle uutta luonnetta
Cornellin yliopiston kirjaston järjestelmäpalveluista vastaava apulaisjohtaja Karen Calhoun teki Kongressin kirjaston tilauksesta selvityksen otsikolla "The Changing Nature of the Catalog and Its Integration with Other Discovery Tools". Tämän vuoden kesäkuussa julkaistu raportti luettiin huolella myös kirjastojärjestelmätoimittajien konttoreissa ja se on luultavimmin jo vaikuttanut toimialan kehittämisstrategioihin.
Raportissaan Calhoun heittää kirjastoille isoja haasteita. Niiden pitää aiempaa tarkemmin määritellä ja rajata kohderyhmä, jolle palveluja halutaan suunnata. On nimettävä ja valittava kirjaston strategiset päämäärät, joita myös aineistoluettelon täytyy tukea. Calhoun nimeää kirjastoille kolme strategiavaihtoehtoa: laajentuva palvelusisältö, laajentuva toimiala tai koko tietoalan kehityksen johtaminen. Strategiavaihtoehtoihin sisältyviä käytännön toimenpiteitä Calhoun esittelee yhteensä 32, ja niihin sisältyy mm. luettelointidatan monipuolisempi hyödyntäminen, tuotannon automatisointi tai omista luetteloista luopuminen kokonaan ja siirtyminen yhteisluetteloihin.
Karen Calhounin esittämät ajatukset on esitetty tiivistetysti oheisissa kaavioissa, jotka olen kopioinut ja vapaasti suomentanut Calhounin raportista. Ensimmäisessä kaaviossa hahmotetaan palvelujen kehittämistä kirjaston käyttäjien ja käyttötapojen näkökulmasta. Toisessa on listattu eri strategiavaihtoehtoihin soveltuvia toimenpiteitä.
.jpg)
Lisätietoa ja kaavioiden alkuperäiset versiot löytyvät raportista "The Changing Nature of the Catalog and Its Integration with Other Discovery Tools", [URL: http://www.loc.gov/catdir/calhoun-report-final.pdf ]
Kirjastojuttuja kaikille
Eduskunnan kirjaston palvelujohtaja Kimmo Tuomisen esitelmässä ja artikkelissa esitellään Kirjasto 2.0 -ideologiaa ja siihen sisältyviä uusia palvelumahdollisuuksia. Perinteinen kirjasto kuvataan termillä Kirjasto 1.0, jonka lähtökohtana on, että kirjasto on yksin vastuussa palvelutuotannostaan. Kirjasto 2.0-ajattelutapaan sisältyy keskustelun, vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden näkökulma, joka voidaan ulottaa myös kirjaston aineistoluettelon rikastamiseen yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Esimerkkeinä voidaan mainita kirjaston asiakkaiden tuottamat kirja-arvostelut, lukuvinkit tai kirjapäiväkirjat, joita toki voivat tuottaa myös kirjastoammattilaiset samalla tavalla. Ilmoille on heitetty ajatus myös automatisoidusta kirjasuosittelupalvelusta, joka Amazon-kirjakaupan tapaan suosittelisi lisälukemista tyyliin "tämän kirjan lainaajat ovat lainanneet myös tämän toisen".
Käytännön sovelluksena Tuominen mainitsee LibraryThing-palvelun, jolle ehdotan suomenkieliseksi nimeksi Kirjastojuttuja sikäli mikäli palvelu joskus Suomeen rantautuu. Mielestäni nimi kuvastaisi hyvin palvelun vuorovaikutteista ja keskustelevaa luonnetta. LibraryThingiin sisältyy mm. käyttäjien omia kokoelmaluetteloja, jotka Roy Tennantin mukaan ovat malliesimerkki tehokkaasta kopioluetteloinnista: "löydät kirjan tiedot LibraryThingin hakukoneella, ja yhdellä klikkauksella ne on kopioitu omaan luetteloon - kopioluettelointia parhaimmillaan". LibraryThingissä käyttäjät voivat myös antaa kirjoille kuvailutermejä eli "tägejä" (engl. tags), ja järjestelmä ylläpitää rekisteriä suosituimmista termeistä. Lisäksi järjestelmä suosittelee käyttäjälle muuta luettavaa sen perusteella, mitä kirjoja hän on tallentanut omaan kokoelmaansa. Järjestelmä vertaa kunkin käyttäjän kokoelmaa muihin, ja koostaa suositukset muiden käyttäjien kokoelmien perusteella. Kyseessä on siis automatisoitu yhteisöllisyys, joka rakentaa itse itseään.
Jää nähtäväksi millä aikataululla ja laajuudella kirjastojen ylläpitämiin aineistoluetteloihin liitetään vastaavanlaista yhteisöllisyyttä. Voisivatko kirjastoväen ja tiedontarvitsijoiden asiasanoitukset ja "tägitykset" elää rinta rinnan samassa tiedonhakusovelluksessa? Hyötyisivätkö molemmat toisistaan? Kumpi hyötyisi enemmän?
Järjestelmät kehityksen kieputuksessa: inventaarijärjestelmistä löytämisjärjestelmiin!
Kirjastojärjestelmätoimittajat pyrkivät parhaan kykynsä mukaan vastaamaan kirjastojen ja niiden asiakkaiden laajeneviin palvelutarpeisiin, mutta kukaan ei tiedä tarkalleen minkälaisia järjestelmiä kymmenen tai edes viiden vuoden päästä tarvitaan.
Kirjastojärjestelmät kehitettiin alun perin kirjastoammattilaisten työkaluiksi, ja kirjastoammattilaiset ovat myös esittäneet kehittämistarpeet, joiden mukaan järjestelmätoimittajat ovat tehneet kehitystyötään. Nykyiset kirjastojärjestelmät palvelevat kohtuullisen hyvin inventaarijärjestelminä: onko jokin tietty kirja kokoelmissa ja missä se on tällä hetkellä. Myös järjestelmien tiedonhakuominaisuudet on kehitetty kirjastoammattilaisille ja ne ovat useimmiten turhan monimutkaisia asiakkaalle, joka vain harvoin haluaa valita hakutavan tai käytettävät hakuindeksit.
Roy Tennant (User Services Architect, California Digital Library) kehottaa siirtämään järjestelmien suunnittelun painopisteen kirjastoista niiden asiakkaisiin. Asiakas haluaa löytää jotain ja saada sen käsiinsä tai taskuunsa jollakin itselleen sopivalla keinolla. Asiakasta ei kiinnosta missä ja kenen tieto on. Häntä kiinnostaa vain miten, kuinka nopeasti ja millä hinnalla hän saa sen. Asiakkaan pitäisikin pystyä valitsemaan kuhunkin tilanteeseen sopivin keino, olipa se lainaaminen, varaaminen, kaukolaina tai ostaminen, ja olipa kyseessä painettu tai elektroninen, ääniteos tai teoksen elokuvaversio, ja halusipa hän sen käsiinsä tai tietokoneen tai mobiililaitteen näytölle. Tulevaisuuden kirjastojärjestelmien pitää pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin.
Tennant ehdottaakin, että kirjastojen inventaarijärjestelmät siirrettäisiin takaisin takahuoneisiin, ja asiakkaita varten rakennettaisiin erilliset löytämisjärjestelmät (Discovery Systems tai Finding Tools). Ne voivat olla monihakujärjestelmiä kuten Nelliportaali tai Tiedonhaun portti, tai yhteisluettelojärjestelmiä kuten OCLC:n Open WorldCat, jonka käyttäjä voi määritellä hakemaan koko WorldCat-yhteisluettelosta tai haluamistaan paikallisista kokoelmista. Kansalliskirjaston kehittämisjohtaja Juha Hakalan tuoreessa artikkelissa esitellään Open WorldCatia tarkemmin.
WorldCatin, Tiedonhaun portin ja Nelliportaalin toiminnan kriittisenä perustana on yhteensopivuus ja tiedonsiirto ristiin eri järjestelmien välillä. Oleellisia ovat standardoidut ja avoimet rajapinnat, joiden kautta järjestelmät voivat kerätä ja hyödyntää toisiin järjestelmiin tallennettua metadataa monipuolisesti. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Amazon-kirjakauppapalvelun kansikuvat tai kirjojen sivukopiot, joita voidaan linkittää myös kirjastojen järjestelmiin. Amazonista kirjastojärjestelmät voivat ottaa oppia etenkin käyttäjän palvelemisessa: Amazonin tavoin kirjastojärjestelmänkin pitäisi neuvoa käyttäjää tiedon löytämisessä ja löydetyn tiedon hyödyntämisessä. Roy Tennant haastaa kirjastojärjestelmät tarjoamaan esimerkiksi toiminnon, jolla tiedonhakija voi yhdellä klikkauksella tuottaa löydetystä teoksesta halutun tyylisen lähdeviitteen omaan tekstinkäsittelyohjelmaansa. Sellaista vaivattomuutta käyttäjät tarvitsevat ja haluavat, ja kirjastojärjestelmällä on mahdollisuus ottaa paikkansa kysyttyjen palvelujen tuottajana. Tai ainakaan se ei saisi olla niiden esteenä.
Kirjastojärjestelmätoimittajat ovat siirtymässä monoliittisista jättiläisjärjestelmistä modulaarisempiin ja avoimempiin järjestelmiin, joihin käyttäjäyhteisöt voivat itse tuottaa lisäpalveluja. Tässä kehityksessä oma sijansa on myös kokonaan avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmillä, joista isoimpia näyttöjä ovat antaneet uusiseelantilainen Koha ja Yhdysvalloissa Georgiassa kehitetty Evergreen, joka julkaistiin syyskuussa 2006. Tällä hetkellä Evergreen on käytössä yli 250 yleisessä kirjastossa ja sen kautta on hoidettu jo pari miljoonaa lainatapahtumaa. Tennant muistuttaa, että vaikka vapaan lähdekoodin järjestelmä on kissanpennun tavoin ilmainen ("free as a kitten"), se vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja siten aiheuttaa myös kustannuksia. Avoimen lähdekoodin järjestelmät eivät ehkä pysty kilpailemaan suurten järjestelmätoimittajien järjestelmien kanssa, mutta ne voivat ainakin näyttää kehityksen suuntaa ja olla testausalustoina uusille palveluille.
Kuva: Koha-järjestelmän hakutulosnäyttö (Nelsonvillen yleinen kirjasto, Ohio, USA)
On toivottavaa, että tuore uutinen Endeavorin ja Ex Libriksen yhdistymisestä samaan konserniin tuo myös kirjastoille hyviä uutisia liittyen kirjastojärjestelmien toiminnallisuuden kehittymiseen. Endeavorin Voyager ja Ex Libriksen Aleph ovat merkittäviä järjestelmiä tieteellisillä kirjastomarkkinoilla, ja edessä on näytön paikka, jonka uusi Ex Libris Group toivottavasti osaa hyödyntää. Kirjastot jäävät seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla ja unohtamatta, että muitakin järjestelmiä on tarjolla ja niitä myös tarvitaan kirjastojen palvelukokonaisuudessa.
Mikään yksittäinen järjestelmä ei pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin, mutta kirjastojen ja järjestelmien välisellä yhteistyöllä päästään parhaaseen mahdolliseen asiakaspalveluun kaiken kokoisissa kirjastoissa. Pienikin kirjasto voi olla palveluiltaan suuri, jos se tekee oikeat strategiset valinnat, käyttää voimansa oikein ja hakee oikeat kumppanit.
Itse jään haaveilemaan maailman yhteisestä kirjastoluettelosta, johon aineiston bibliografiset tiedot luetteloidaan vain kertaalleen syntypaikassaan. Kirjastot hyödyntävät yhteistä päätietuetta ja lisäävät paikallisiin järjestelmiinsä vain nidekohtaiset inventaaritiedot. Muita tietoja noudetaan yhteisluettelosta sen verran kuin tiedonhakija kulloinkin katsoo tarvitsevansa, viitetiedoista kansikuvien tai sisällysluettelojen kautta aina kokotekstiin ja lisälukemistosuosituksiin saakka.
Asiakkaille toivon löytämisjärjestelmää, joka on helppokäyttöinen, nopea, neuvova ja vuorovaikutteinen. Tämän uskon toteutuvan nopeammin kuin maailman yhteisluettelon. Google on osaltaan jo sitä ainakin vapaan verkkoaineiston suhteen, ja sillä on hyvät mahdollisuudet ja selkeät tavoitteet parantaa katettaan myös kirjastojen halllittujen kokoelmien suuntaan, jos kirjastot tähän kumppanuuteen haluavat. Sen jokainen päättää itse. Oikeaa päätöstä on vaikea suositella saati ennustaa.
Katri Vänttinen, kehittämispäällikkö, AMKIT-konsortio
Lähteet:
Calhoun, Karen (2006): The Changing Nature of the Catalog and Its Integration with Other Discovery Tools. [URL: http://www.loc.gov/catdir/calhoun-report-final.pdf ]. (11.12.2006)
Hakala, Juha (2006): WorldCat.org. [URL: http://www.lib.helsinki.fi/tietolinja/0206/WorldCat.html ]. (11.12.2006)
Tennant, Roy (luento 10.11.2006): The Future of ILS. [QuickTime video (159 MB), URL: http://tybalt.minitex.umn.edu/ils/tennantbb.mov ]. (11.12.2006)
Tuominen, Kimmo (2006): Kirjasto 2.0 ja tulevaisuuden näyttöluettelot. [URL: http://www.lib.helsinki.fi/tietolinja/0206/kirjasto20.html ]. (11.12.2006)
Palveluja, joihin tekstissä on viitattu:
Evergreen (Georgia Library Pines), http://gapines.org/
KOHA, http://www.koha.org
KOHA (Nelsonville Public Library), http://search.athenscounty.lib.oh.us/
LibraryThing, http://www.librarything.com/
Nelliportaali, http://www.nelliportaali.fi
Tiedonhaun portti, http://tiedonhaunportti.kirjastot.fi/
WorldCat, http://worldcat.org/