Kesäkuun alussa järjestettiin Helsingissä IPR University Center - Immateriaalioikeusinstituutin toimesta koulutuspäivä "Tekijänoikeuden kipupisteet kirjastotoimessa - helpottaako lainmuutos tilannetta". Päivän aikana satakunta kirjastojen ja tietopalvelujen edustajaa kuunteli faktoja ja visioita tekijäoikeuden vaikutuksista kirjastojen toimintaan niin oikeustieteen edustajien kuin kirjastoalan kollegoiden kertomana. Tässä artikkelissa ei käsitellä OTT Katariina Sorvarin esityksiä: "Tekijänoikeus verkkoympäristössä, erityisesti teosten välittäminen ja muuttuneet rajoitussäännökset" ja "Kirjaston tallennuksen ja arkistoinnin tekijänoikeuskysymyksiä" eikä asianajaja, VT Kristiina Harengon esitystä "Kirjaston käyttämät tietokannat, tekijänoikeussuojatun aineiston käyttöehdot" vaan keskitytään kirjastoalan edustajien puheenvuoroihin.
Kolme näkökulmaa tekijänoikeuteen
Päivän alussa IPR University Centerin informaatikko Päivi Helander herätteli kuulijakuntaa aiheeseen esittämällä kolme näkökulmaa tekijänoikeuteen. Lain ja juristin näkökulmasta tekijänoikeudessa on kyse tekijän / oikeudenhaltijan oikeuksista. Kansalaisen, tavallisen Matti Meikäläisen, näkökulmasta keskeistä on käyttäjän oikeudet. Kirjaston näkökulmasta kyse on asiakkaiden tarpeista. Kirjastot joutuvat tekijänoikeuden puitteissa miettimään mm. mitä ja millä ehdoin saa lainata, kopioida, antaa kopioitavaksi, tallentaa tai arkistoida. Käyttäjän, myös kirjastojen, oikeudet tekijänsuojattuun aineistoon ovat tekijänoikeuden rajoituksia!
Helander pohti myös kysymystä, miten digiaika ja materiaalin elektronisoituminen on tuonut muutoksia kirjastotoimeen. Etenkin lehdet, mutta enenevässä määrin myös kirjat, ilmestyvät elektronisessa muodossa, jolloin niiden kustantajilla ja oikeudenhaltijoilla on suuri valta materiaalin edelleen jakelun ehtoihin. Tekijänoikeuslaki ei määrittele elektronisen materiaalin käyttöoikeuksia, vaan ne myönnetään erikseen neuvoteltavilla sopimuksilla ja lisensseillä.
Jollei tekijänoikeutta olisi?
Kirjastonhoitaja, kirjastoalan tekijänoikeusryhmän sihteeri, Heikki Poroila Vantaan musiikkikirjastosta visioi puheenvuoronsa alkuun kuulijakunnan mieliin kirjastot maailmassa, jossa ei tekijänoikeutta tunneta. Kirjastot ostaisivat elokuvia ja tietokoneohjelmia vapaasti kokoelmiinsa lainattaviksi ja kopioitaviksi. Sen sijaan painettuja aineistoja ei hankittaisi enää perinteiseen tyyliin, vaan aineistot kopioitaisiin ja digitoitaisiin vaihtelevista lähteistä. Kirjastoista kehittyisi kopiointilaitoksia ja kokoelmien taso romahtaisi. Poroilan esityksen aikana tulikin selvästi esiin, että tekijänoikeus on "välttämätön paha", joka osaltaan tukee sivistysyhteiskuntaa ja kulttuurista kehittymistä. Tekijänoikeuden rajoitukset määrittävät myös sitä, mitä ja millaisia palveluja me olemme kirjastossa tottuneet saamaan: yleisön keskuuteen levittäminen = lainaus, julkinen esittäminen = musiikin kuuntelu kirjastossa, yleisölle välittäminen = elektronisen aineiston käyttö jne. Kirjastojen toimintakykyä ja palvelumahdollisuuksia uhkaava "mörkö" tekijänoikeudesta ja -laista tulee silloin, kun tekijäoikeuden rajoituksia poistetaan ja tekijän oikeuksia kiristetään.
Tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta todennäköistä on, että tekijänoikeuksia tullaan Euroopan unionin alueella jatkossa laajentamaan Yhdysvalloista saadun lainsäädännöllisen esimerkin mukaisesti. Poroilan mukaan kirjastoilla onkin edessä uusien toimintatapojen kehittäminen tai kuihtuminen ja passivoituminen. Mikäli kirjastot taipuvat sopeutumaan kiristyvän tekijänoikeuden edessä, tulevaisuutena voi olla vanhenevien kokoelmien myötä vähäisemmät palvelut. Toinen vaihtoehto kirjastoille on aktivoituminen, jolloin kirjastot itse lähtevät omatoimisesti kehittämään uusia palvelumuotoja vastalauseena toimintaa kaventaville säädöksille. Poroila esitti myös ajatuksen, että tekijänoikeuden näkökulmasta kirjastot toimivat "pahan akselilla", sillä kirjastojen toimintamalliin kuuluu ilmainen materiaalin jakaminen ja kierrättäminen mahdollisimman monille. Tämä maksuttomuus saattaa myös aikanaan johtaa siihen, että kirjastoille tarjotaan jatkossa entistä vähemmän materiaalia välitettäväksi.
Kaukopalvelun kannalta
Kaukopalvelutoiminnan kehitystä ja tuon kehityksen aiheuttamia tekijänoikeudellisia ongelmia selvitti Varastokirjaston palvelupäällikkö Markku Räisänen. Perinteisesti kaukopalvelutoiminnalla on tarkoitettu kirjastojen ja tietopalvelujen välistä lainaus- ja jäljennepalvelutoimintaa. Viime vuosina toiminta on saanut uusia muotoja, johtuen aineistonvälitysmenetelmien ja kirjastojärjestelmien kehityksestä sekä uudenlaisen asiakkuuden muotoutumisesta. Nykyään suurin osa jäljenteistä toimitetaan elektronisesti, sähköpostin liitetiedostoina tai palvelimen kautta, joko tilanneeseen kirjastoon tai jopa suoraan loppukäyttäjille.
Kirjastojärjestelmien kehitys (Voyager) puolestaan tarjoaa kaukopalvelun rinnalle yhteislainausmahdollisuutta. Yhteislainauksen käyttöön ottaneen Voyager kirjaston asiakas voi varata, lainata, noutaa ja palauttaa minkä tahansa kirjan missä tahansa muussa konsortion yhteislainauksen piiriin kuuluvassa kirjastossa. Eikä vain kaukopalvelun toimintamenetelmät ole muuttuneet, vaan muutos on tapahtunut myös kaukopalvelua käyttävissä asiakkaissa. Yhä useammin asiakkaat tekevät itse tiedonhakunsa ja paikantavat materiaalin muissa kirjastoissa. Varastokirjastossa on jopa kokeiltu yksittäisten asiakkaiden itse tekemiä kaukopalvelupyyntöjä. Asiakkaat ovat myös tottuneet uusiin palvelutapoihin ja suorastaan odottavat jo nopeaa palvelua ja artikkeleiden saatavuutta sähköisessä muodossa. Tekijänoikeuden suoja mietityttääkin tällä hetkellä suuresti kaukopalveluhenkilöstöä, sillä sähköinen aineiston välitys vaatii artikkeleiden muuttamisen digitaaliseen muotoon. Ongelmaksi on muodostunut kysymys, voiko tuon sähköisen kappaleen luovuttaa asiakkaalle asti. Valitettavasti koulutuksessa ei saatu vastausta tähän kaukopalveluja mietityttävään kysymykseen. Niinpä joudumme odottamaan ensi syksyä, kun tekijänoikeusneuvosto antaa lausuntonsa Varastokirjastolle asiasta esitettyyn kysymykseen.
Uudet mahdollisuudet
Koulutuspäivä lopetettiin IPR University Centerin pääsihteerin Marja-Leena Mansalan vetämään keskusteluun, jossa pohdittiin "Luoko uusittu tekijänoikeuslaki uusia mahdollisuuksia?". Keskustelun aikana kävi hyvin selväksi, että kirjastoissa tekijänoikeus ja sen mahdollinen / todennäköinen kiristyminen tulevaisuudessa koetaan enemmänkin toiminnan uhkaksi kuin uutta luovaksi mahdollisuudeksi. Tekijänoikeudet muodostunevat tulevaisuudessa enenevässä määrin taloudelliseksi suojaksi, jonka avulla myydään tuotteita eikä niinkään kulttuuriseksi suojaksi. Uhkakuvia vahvistaa myös tekijänoikeuksien keskittyminen yrityksille, joka sekin on merkki taloudellisen hyödyn tavoittelemisesta. Lisäksi tekijänoikeus rajaa yhä tiukemmin digitaalisen aineiston käyttöä ja valitettavasti aineisto on samaan aikaan yhä enemmän digitoitumassa.
Pahimpana tulevaisuuden uhkana nähdään tilanne, jolloin kirjastojen asemaa ilmaisena ja vapaana informaation jakajana ei enää tunnusteta eikä kirjastoja enää haluta aineistojen jakajiksi vaan tuotteet halutaan myydä loppukuluttajille. Tieteellisten kirjastojen kohdalla uhkakuvat alkavat jo olla jossakin määrin nykypäivää, sillä tietokirjallisuus digitoituu nopeammin kuin kaunokirjallisuus. Sikäli mikäli nämä uhkakuvat toteutuvat, vaaditaan yhteiskunnalta tuntuvia taloudellisia satsauksia kirjastoihin tai suomalaisten ylpeyden aihe kattava ja laadukas kirjastoverkko tulee rappeutumaan.
Virpi Lehtimäki, tietopalvelusihteeri
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu