ISBN-uudistus astuu voimaan 1.1.2007. Uudessa ISO-standardissa ISO 2108:2005 puututaan ensimmäisen kerran ISBN-tunnuksen rakenteeseen tunnuksen käyttöönoton jälkeen: ISBN-tunnukset muuttuvat 10-merkkisistä 13-merkkisiksi. Tammikuun alusta kirjastojärjestelmän täytyy mahdollistaa 13-merkkinen tallennus ja haku. Kuinka ammattikorkeakoulujen Voyager taipuu merkkien lisäykseen - vai tuleeko muutos väärän puun takaa?
Tausta
Kirjojen numerointi alkoi 1960-luvun lopulla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1965 Britannian suurin kirjavälittäjä W.H. Smith ilmoitti aikeensa siirtää koko kirjavarastonsa tietokantapohjaiseksi ja palkkasi ryhmän konsultteja sen ajan Britannian julkaisualan huipulta selvittämään kirjojen standardisoidun numerointijärjestelmän perustamista. Työn tuloksena syntynyt SBN-järjestelmä (Standard Book Numbering) otettiinkin käyttöön Britanniassa vuonna 1967.
Jo samana vuonna 1967 ISO:n (International Organization for Standardization) TC 46 -komitea (Technical Committee on Documentation (TC 46)) kiinnostui Smithin aikaansaannoksesta ja alkoi selvittää mahdollisuutta ottaa brittien SBN kansainväliseen käyttöön. Vuonna 1970 julkaistiin ISO-standardi 2108, jossa SBN-järjestelmä laajennettiin kansainväliseksi standardiksi. (ISO/CD 2005)
Maailmanlaajuisesti tärkein avainelementti julkaisun yksiselitteiseen tunnistamiseen koko sen elinkaaren ajan erilaisissa jakelukanavissa oli syntynyt. Suomi liittyi järjestelmään vuonna 1972. Suomen kansallinen standardi SFS 3496 valmistui 1976 ja uudistettu standardi julkaistiin 1993. ISBN-järjestelmä on nykyisin käytössä yli 150 maassa ja sitä ylläpitää, kehittää ja koordinoi kansainvälinen ISBN-keskus Staatsbibliothek zu Berlin - Pressischer Kulturbesitz Berliinissä.
Muutosten aika 2002 -2007
1960-luvun brittien kehittämä ISBN-järjestelmä oli sopiva sen ajan painettujen kirjojen numerointiin, mutta järjestelmässä ei osattu varautua elektronisen julkaisemisen ja muiden julkaisualan muutosten aikaansaamaan ISBN-numeroiden tarpeen kasvuun. Tammikuussa 2002 ISO/TC 46/SC 9 perustivat kansainvälisen työryhmä WG 4:n selvittämään ISBN-numeron laajentamista. Kahdeksas editio standardista ISO 2108 julkaistiin toukokuussa 2005. Uudistuksella varmistetaan tunnusten riittävyys myös tulevaisuudessa. Uudistetussa standardissa määriteltiin merkkimuutoksen käyttöönottopäiväksi 1.1.2007.
Käytännössä 10-merkkinen ISBN-tunnus muuntuu 13-merkkiseksi, kun tunnuksen eteen liitetään EAN-tunnuksen (viivakoodin alla olevien numeroiden) etuliite 978. Samalla tunnuksen lopussa oleva tarkistusmerkki lasketaan vastaavan 13-merkkisen tunnuksen laskukaavalla. Ainoastaan valmiiksi lasketut jo olemassa olevat mutta käyttämättömät 10-merkkiset ISBN-tunnukset voidaan muuntaa 13-merkkisiksi tunnuksiksi.
Suomessa on vielä runsaasti jäljellä käyttämättömiä yksittäisiä ISBN-tunnuksia ja vapaita kustantajatunnuksia. Kun olemassa olevat, käyttämättömät 10-merkkiset ISBN-tunnukset on käytetty loppuun 978-etuliitteen kanssa, otetaan käyttöön etuliite 979, jota jo käytetään nuottijulkaisujen ISMN-tunnusten viivakoodissa. Kun 979-etuliite otetaan käyttöön, on erittäin todennäköistä että vanhat kustantajatunnukset muuttuvat.
Kirjojen kansissa voi esiintyä jo nyt kaksi ISBN-tunnusta, sekä uusi että vanha allekkain, esimerkiksi seuraavasti:
ISBN-13: 951-98548-9-4
ISBN-10: 978-951-98548-9-2
Uusi vuosi 2007 ja Voyager
Tammikuun alusta kirjastojen ja kirjastojärjestelmäntoimittajien pitäisi pystyä tukemaan sekä 10- että 13-merkkistä ISBN-tunnusta samanaikaisesti. Kirjastojärjestelmän pitäisi kyetä takaamaan asiakkaalle julkaisun löytyminen tietokannasta, tekipä hän haun käyttäen kumpaa tunnusta tahansa. Nykyinen ammattikorkeakoulujen kirjastoissa käytössä oleva Voyagerin versio ei kuitenkaan vielä tue 13-merkkistä tunnusta. Ongelma on AMKIT-konsortiossa tiedossa ja asiaan etsitään ratkaisua. Vuoden 2006 toisella vuosineljänneksellä julkaistava Voyager 6.1 tukee 13-merkkisiä ISBN-numeroita. Mitä tehdään ennen uuteen versioon siirtymistä, on vielä avoin kysymys. Asiaa on tarkoitus käsitellä juhannusaattona pidettävässä Endeavorin kansainvälisen käyttäjäryhmän hallituksen kokouksessa. Kuulemme asiasta toivottavasti lisää syksyn kuluessa.
Minna Marjamaa, informaatikko
Laurea-ammattikorkeakoulu