|
Kreodi arkisto |
| Kreodi 2 / 2005 |
Artikkelit |
|
|
||
|
|
|
Koulun tärkein anti oppilaalle on uteliaisuus! (Claes Andersson, 1995) Opinahjoissa opitut tiedot vanhenevat muutamassa vuodessa. Siksi on pyrittävä herättämään oppijan motivaatio ja pysyvä halu tiedonhankintataitojen kartuttamiseen. Mutta kuka osaisi sanoa mitkä ovat parhaat opetusmallit ja -konstit? Mitkä herättävät kiinnostusta, motivoivat opiskelijoita ja johtavat parhaisiin oppimistuloksiin? Informaatiolukutaidon osaamistavoitteet on määritelty ja opintosuunnitelmiakin on olemassa, mutta opetus jakautuu opettajille, informaatikoille, asiantuntija-tutoreille ja itse oppijoille. Tarkentumatta jää helposti, kuka vastaa silloin IL-opetuksessa mistäkin. Oppijoiden kiinnostus informaatiolukutaitojen kehittämiseen riippuu viime kädessä siitä, onko opettajilla valmiuksia kertoa opetustyönsä lomassa, kuinka he itse hankkivat, arvioivat ja analysoivat tarvitsemaansa tietoa. Tämän korostaa opettajakorkeakoulujen merkitystä informaatiolukutaidon nostamisessa sille kuuluvaan asemaan. Oppijat koostuvat usein hyvin erilaisista ryhmistä: nuorista, aikuisista, maahanmuuttajista sekä erikoisopintoja suorittavista tai täydennyskoulutuksessa olevista opiskelijoista. Heidän perustaitonsa ja taustansa saattavat vaihdella voimakkaasti. Ryhmille on tämän takia keksittävä erilaisia mielekkäästi toteutettavia, teemoitettuja tehtäviä. Lisäksi valmistumassa olevat voisivat kertoa opintojaan aloittaville tiedonhankinnan taitojen merkityksestä omaan opiskeluunsa. Kai Halttunen (s. 19-21) on todennut, että oppiminen on tilannesidonnaista ja että kontekstitonta, irrallista tiedonhaun opetusta on syystäkin arvosteltu. Pakolliset tiedonhankinnan verkko-opetukset järjestetään usein väärään aikaan, eivätkä ne aina liity senhetkiseen opiskeluaiheeseen. Opiskelijoille ei silloin synny ymmärrystä siitä, mitä ja miksi tehdään. Kokeilemme Laurea-ammattikorkeakoulussa mallia, jossa tiedonhankinnan opetus liitetään aineopetukseen. Opiskelijoita evästetään ja ohjataan opintojen alusta alkaen opinnäytetyön valmistumiseen saakka. Hankkeet ja projektityöt ovat monialaisia, koska tiedon hankkiminen ja käsittely ylittää ammattirajat. Ajattelu- ja lähestymistapa sekä tiedonhankintatavat muuttuvat mielenkiintoisessa ympäristössä. Informaatikon pitää osata tehdä tilanteeseen sopiva ja kiinnostava opetussuunnitelma, jossa osataan arvioida myös käytettävissä oleva aika siten, että oppijoille jää aikaa prosessoida kuulemaansa. Opetustilanteeseen vaikuttavat fyysinen tila, opiskelijoiden lukumäärä, työskentelytapa (yksin/pareittain/ryhmässä), harjoitusten kontrollointi, mahdollisuus reflektointiin jne. Olisi ihanteellista, jos kirjastossa olisi ”omainformaatikko”, joka tukee opiskelijan valmistumista. Oppimisen laatu yksilöllisessä ohjauksessa paranee. On yleisesti tiedossa, etteivät verkkokurssit suurelle ihmismäärälle tuota toivottuja tuloksia. Kun tiedon etsijä huomaa tiedonhankinnan osaamisella saavutetun hyödyn, hän oppii arvostamaan tätä taitoa. Tiedonhankinnan taidot ja ajattelutapa ulottuvat opiskeluajan jälkeiseen jatko-opintoihin, työhön ja elämään. Harvalla kirjastoammattilaisella on opettajan koulutus tai pedagogisia opintoja. Tästä syystä kirjastojen olisi verkotuttava yhä selvemmin myös opetuksen alalla: tarvitsemme didaktisia ohjeita, käytännön opetusvinkkejä ja ideoita tiedonhankinnan opetuksen niveltämiseen muuhun opetukseen. Meidän on nähtävä oman organisaatio vahvuudet ja heikkoudet. Organisaation koko, rakenne, henkilöstö, traditiot ja jopa koulutusala vaikuttavat tiedonhankintaan soveltuvaan opetusmalliin. Jo näistä syistä tiedonhankinnan opetuksen malli on muokattava juuri kyseisessä toimintaympäristössä ja omassa organisaatiossa toimivaksi. Informaatikoille pitäisi avata sellainen foorumi, missä voisi käsitellä nimenomaan vinkkejä, hyväksi tai huonoksi koettuja opetuskokemuksia. Näin voisimme viestittää niin isommista kuin pienistä konkreettisista kikoista toisillemme. Opetusyhteistyötä olisi viritettävä yli kirjastosektorirajojen, sillä tiedonhankinnan opetus olisi liitettävä kaiken tasoiseen opetukseen ja sivistyspalveluihin. Monika Cseh, informaatikko Laurea-ammattikorkeakoulu |
|
Viitteet: |