|
Oltuani kaksi kuukautta yhteistyösihteerinä voin todeta, että esillä on ollut yksi asia ylitse muiden: liittyminen yliopistokirjastojen Linnea2-yhteisjärjestelmähankkeeseen. Kun kaksi ammattikorkeakoulukirjastoihmistä tapaa, tästä asiasta syntyy kolme mielipidettä. Asiaa ei yhtään helpota se, että opetusministeriön ruusuisista lupauksista huolimatta meillä ei ole mitään varmaa tietoa ylimääräisestä rahoituksesta. Yliopistojen Linnea2 -hankkeen karkea budjettiarvio on noin 35 miljoonaa. On äärimmäisen vaikeaa edes arvioida kuinka paljon järjestelmän hankinta maksaisi ammattikorkeakoulukirjastoille. Rahan lisäksi monet muut asiat ovat selvittämättä: miten esimerkiksi arvioidaan eri järjestelmän työvaiheet ja työvoimaresurssit tai tekniset ongelmat ja ratkaisut. Myös sopimuksen luonne sekä ylläpitokustannukset ovat selvittämättä.
On kuitenkin muistettava, että FinELib ei ole riippuvainen millään tavoilla yhteisjärjestelmästä.
Avoimuus
Mitä itse asiassa haluamme? Olemme puhuneet paljon kirjastojen avoimuusperiaatteesta, joka Amyli-raportissa on tärkein yliopistojen ja ammattikorkeakoulukirjastojen yhteistyön edellytys. Tämän avoimuuden kaikki käsittääkseni ainakin jollain tasolla hyväksyvät. Tarkoituksemmehan on tukea opiskelijoita ja heidän opettajiaan, jotta opinnot etenisivät mahdollisimman sujuvasti. Kirjastojen yhteistyö on myös taloudellisesti edullista. Kirjastojen erilaiset resurssit, tarpeet ja muut erityispiirteet aiheuttavat kuitenkin monenlaisia rajoituksia tähän avoimuuteen. Ja sama mallihan on yliopistoissakin. Osa on palvelukirjastoja, joilla on tarpeelliset resurssit ja mahdollisuudet kaikkien palvelemiseen, laitoskirjastot taas palvelevat ensisijaisesti omia opiskelijoita. Mutta se, mitä kaikki toivovat on kirjastojen materiaalin paikannettavuus. Saatavuus aiheuttaakin sitten jo muita ongelmia. Nämä voidaan ratkaista mm. vastavuoroisuudella ja erilaisilla palvelusopimuksilla.
Yhteisluettelo
Yhteisluettelo on ratkaisu paikannettavuuteen. Siihenhän ei tarvita yhteistä järjestelmää; yhteisiä ratkaisuja kuitenkin. Kaikki riippuu loppujen lopuksi siitä, kuinka monella napin painalluksella halutaan päästä perille. Mutta kehitetään ajatusta eteenpäin. Mitä muuta kirjastoyhteistyötä halutaan, minkälaisia yhteisiä ratkaisuja keskenämme ja muiden kanssa? Tässä mielipiteet alkavat vahvasti erota toisistaan.
Ammattikorkeakoulukirjastoilla on monenlaisia kirjastojärjestelmiä. Voidaankin ensiksi kysyä, tarvitsevatko ammattikorkeakoulukirjastot ylipäänsä yhteisen järjestelmän vai voivatko järjestelmät olla erilaisia? Tietysti sen jälkeen kun ne edes ammattikorkeakoulun sisällä ensin saadaan yhteneväisiksi! Monet ovat järjestelmiinsä tyytyväisiä eivätkä ole innostuneita sulautumisesta johonkin suureen ja muualta ohjautuvaan järjestelmään. Nykyiset kotimaiset järjestelmät kuten Pallas ja PrettyLib ovat kehityskelpoisia ja kotimaisia, lisäksi monen mielestä turvallisen pieniä ja tarpeeksi muokattavissa omiin tarpeisiin. Web-sivujen kautta kokoelmat saadaan muidenkin ulottuville, toisaalta niitä ei tarvitse sinne laittaa, jos ei halua. Eli pienin yhteinen nimittäjä, yhteisluettelo - tosin pienten mutkien kautta - on järjestettävissä. Jos nämä järjestelmät saadaan teknisillä ratkaisuilla keskustelemaan toistensa kanssa ja tulevaisuudessa ehkä myös Linnea2-järjestelmän kanssa (Z39.50 ei ehkä sittenkään ole välttämätön, tästäkin on eri mielipiteitä), riittääkö se takaamaan tarpeellisen yhteistyön muiden korkeakoulukirjastojen kanssa? Mitä tällainen ratkaisu maksaisi, kuka neuvottelisi, mitkä olisivat ne synenergiaedut, jotka tällä tavalla saataisiin? Monet katsovat esimerkiksi ettei hankinta ja luettelointi ole heille mikään ongelma, toisille mikään ei ole turhauttavampaa kuin luetteloida teos, joka jo jossain on luetteloitu tuhansia kertoja.
Yhteisjärjestelmä
Linnea2-hankkeessa tarjouskilpailussa mukana olevat neljä järjestelmää edustavat kokonaan uutta kirjastojärjestelmäsukupolvea (Horizon, Innopac, Taos, Voyager). Suurin piirtein kaikki on mahdollista, kunhan ne ensin saadaan toimimaan. Ne osaavat keskustella muiden järjestelmien kanssa (Z39.50 käytössä kaikilla) ja hakuominaisuudet ovat erinomaiset. Järjestelmiin sisältyvä Opac (Online public access catalog) on muokattavissa joustavasti monenlaisiin tarpeisiin ja erilaisille käyttäjille. Järjestelmissä on tietysti hankinta-, poiminta-, luettelointi- ja kaukopalvelumahdollisuudet, lisäksi kokotekstiyhteydet. Monenlaiset tilastoinnit, laskelmat, kopiointi, arkistointi, skannaus, sähköposti, asiakkaan erilaiset tunnistustavat ja monikielisyys ovat uusien järjestelmien ominaisuuksia. Kaikki tämä maksaa miljoonia.
Tarvitsemmeko tätä kaikkea vai tulemmeko toimeen vähemmällä? Putoammeko kelkasta, jos emme lähde mukaan? Onko ammattikorkeakoulukirjastojen liittyminen yliopistojen järjestelmään status-ajattelua vai nostaisiko se ihan oikeasti meidät muuhun tiedeyhteisöön tasavertaisiksi tekijöiksi rakentamaan yhteistä kansallista tietokantaa?
Aluksi uhraukset voivat tuntua kohtuuttomilta, mutta pidemmällä tähtäyksellä ollaankin ehkä voiton puolella. On suuri helpotus, jos voi luottaa siihen, että jossain on valmis organisaatio, joka selvittää taustat, tuntee lakipykälät ja neuvottelee järkevät sopimukset puolestamme, tietysti meidän edustajamme osallistuessa neuvotteluihin. Tällöin monet atk-tekniikkaan liittyvät ratkaisut hoituisivat keskitetysti asiantuntijuudella, vältyttäisiin ehkä monilta järjestelmään liittyviltä hallintoasioilta ja voitaisiin keskittyä olennaiseen - sisältöön ja palvelujen kehittämiseen.
Voidaan ajatella, että mukaan mentäisiin porrastetusti. Ensin liittyisivät mukaan ne, joilla on resurssit tehdä yhteistyötä. Mukaan voisi liittyä myöhemminkin, jos se tuntuu järkevältä. Ehkä kaikkien ei ollenkaan tarvitse tulla mukaan. Alueellista ja koulutusalakohtaista yhteistyötä on joka tapauksessa kehitettävä. Kampus-ajattelu on valtaamassa alaa entistä enemmän myös ammattikorkeakouluissa. Tekniikka menee eteenpäin, matkan varrella löytyy uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja.
Raha ratkaisee?
Loppujen lopuksi kaikki on kiinni rahasta. Siksipä viimeisin idea tässä hankalassa mutta mielenkiintoisessa asiassa on hakea EU-rahaa ammattikorkeakoulukirjastoille hankkeen selvittämiseksi. Konsulttiakin on ehdotettu! Kun asiasta aikanaan tehdään päätös, sitä joudutaan miettimään moneen kertaan ja monesta eri näkökulmasta. Tästä aion pitää omalta osaltanikin huolen. Meillä ei ole tulipalokiire. Asiat kehittyvät myös omalla painollaan. Mutta pidetään mielessä, että kirjastojen verkostoituminen on osa kansallisen tietohuollon varmistamista ja se edellyttää kaikkien kirjastojen osallistumista yhteisen kirjastoverkon toimintaan, kuten opetusministeriö meitä niin kauniisti muistuttaa.
Hyvää kesää kaikille - jos se meidät vielä joskus löytää!
Meri Kuula-Bruun, ammattikorkeakoulukirjastojen yhteistyösihteeri, meri.kuula-bruun@arene.aka.fi
|