Hanna Saario kirjoittaa Kuusamossa huhtikuussa pidetystä RaJu 2002 -seminaarista, jossa käsiteltiin elektronisten dokumenttinen käyttöä, luettelointia, saavutettavuutta ja löytyvyyttä.
RaJu 2002 - Digitaaliset aineistot kirjastojen kokoelmissa -seminaari pidettiin Kuusamossa 25.-26.4. järjestäjinään Oulun yliopiston kirjasto ja Campus Naturpolis. RaJu (rakenteinen julkaiseminen yliopistoissa) oli alun perin OPM:n tietoyhteiskuntaohjelman hanke (alkuperäinen kotisivu http://lib.hut.fi/RAJU/), jota siinä toimineet päättivät jatkaa vapaamuotoisemmin varsinaisen hankerahoituksen loputtua. 
RAJU 2002 seminaari oli suunnattu kaikille elektronisten dokumenttien parissa työskenteleville, pääpaino oli (maksuttomien kotimaisten) elektronisten dokumenttien käytön, luetteloinnin, saavutettavuuden ja löydettävyyden ongelmien ja ratkaisujen esittelemisessä.
Seminaarin veturi Ville Varjonen on Oulun yliopistokirjaston etätyöläinen Kuusamossa. Seminaarissa huomattavaa oli "projektivapaus" eli järjestelyt hoidetaan ilman erillistä rahoitusta; näin säästetään työaikaa ja voidaan toimia vapaammin. Varjosen mukaan järjestelyt oman toimen ohella olivat toki vaativat, mutta hyvä yhteistyö ja monikirjastoisuus mahdollisti seminaarin. Oli kuulemma ollut helpottavaa tehdä työtä ilman hankekahleita, projekteja ja niiden byrokratiaa.
Mielenkiintoisia selvityksiä ja esittelyitä erilaisista digitaalisen aineiston järjestämisen ja jakelun ratkaisuista kuultiin paljon. Koska esitelmät ovat luettavissa osoitteessa http://www.kirjasto.oulu.fi/raju2002/, esittelen tiivistetysti muutaman alustuksen.
Verkkokirjat kehittynevät kirjastojen ja kustantajien yhteistyöllä
Ari Rouvari HYK:sta kertoi opiskelijakirjaston digitaalisten kurssikirjojen jakelukanavahankkeesta. Muina hankkeina e-aineistojen lisäksi heillä on tällä hetkellä kirjasto - oppimiskeskus ja tiedonhaun ja -hallinnan opetus. Viime mainitustahan on viritelty myös laajempaa yhteistyötä.
Keskeisimmät ratkaistavat ongelmat elektronisten aineistojen jakelun ja hallinnan kehittämishankkeessa liittyvät teemoihin DRM (Digital Resource Management), tekijänoikeuskysymykset ja paikallisuus vs. keskittäminen. Jaeltavina resursseina ovat digitaaliset artikkelit, verkkokirjat ja e-kirjat sekä niiden lukulaitteet. Opiskelijakirjasto pyrkii saamaan tutkintovaatimusten mukaiset artikkelit, jotka harvoin ovat kokoteksteinä tietokannoissa, jaeltua paremmin verkoitse elektronisessa muodossa. Jokaiselle omaan verkkoon laitetulle artikkelille on pitänyt erikseen hakea lupa. Näiden lupien hallinnointi on työlästä ja opiskelijakirjastolla onkin niille oma tietokantansa. Kotimaisiin artikkeleihin on kuitenkin ollut helppo saada luvat. Kirjoittajat ovat pikemminkin mielissään, kun heidän töitään näin tehokkaasti levitetään, joten luvat ovat usein myös irronneet miltei ilmaiseksi. Ulkolaisille on jouduttu jotain maksamaankin, muttei mahdottomia. Tämä palvelu on nostanut kovasti opiskelijatyytyväisyyttä: kun tutkintoon kuuluvat artikkelit saa helposti verkosta, säästyy kaikkien aikaa ja vaivaa huomattavasti.
Loppuunmyydyt kurssikirjat ovat myös ongelma kirjastoissa. Opiskelijakirjasto neuvotteli kustantajien kanssa näistä käyttöönsä digitoidut versiot, jotka Yliopistopaino teki. Teknisesti käyttö olisi melko helppoa, mutta jakelun kanssa on ongelmia, koska kustantajat haluavat rajata käyttöä, jolloin tunnistaminen yms. tekee asian kovin mutkaiseksi. Verkkokirja-asia kehittynee jatkossa (yliopisto)kirjastojen ja kustantajien yhteistyöllä, joka nyt on kuulemma hyvällä alulla. Verkkokirjojen käyttöön tarvitaan selkeää käytäntöä, jolloin ne kokonaisuudessa vähentäisivät työmäärää eivätkä lisäisi sitä.
Sisällöt olennaisia
Jarmo Saartin puheenvuoro oli mielenkiintoinen yleisesitys digiaineistoihin ja kirjastoihin liittyen. Hän korosti sisältöjä (tiedosto)muotoja olennaisempana asiana ja kirjaston (järjestämis- ja valinta-) työn tuottamaa lisäarvoa. Vertailun vuoksi: Renardus-hakupalvelu http://www.renardus.org/ sisältää vain 3 promillea Googlen aineistosta, josta Saarti päättelee yleisen hakukoneen tarjoavan vain vähän todella olennaisia lähteitä. Keskusteltiin myös siitä, miten kirjastojen osaamista pitäisi paremmin saada markkinoitua myös kaupalliselle atk-puolelle, mikä olisi paitsi järkevää, myös todennäköisesti nostaisi alamme arvostusta. Esim. MARCin kehittelyssä ja käytössä syntynyttä tietämystä voisi hyödyntää kirjastojen ulkopuolellakin, koska siellä nyt kehitellään vastaavia metadatasysteemejä, tehdään siis uudelleen jo tehtyä työtä.
Marja-Leena Harjuniemi kertoi Jyväskylän yliopistokirjaston käytännöstä luetteloida painetun lehden tietueeseen myös linkki e-versioon (tästä on selkeä PowerPoint-esitys Rajun sivuilla). Etuna on asiakasystävällisyys ja heidän saamansa palaute onkin ollut erittäin kiittävää. Menettelyä voi kuitenkin kritisoida, mm. koska LINNEAssa on eri käytäntö ja luetteloinnin keskittyessä tietueet poimitaan pääasiassa sieltä. FineLibin tuleva käyttöliittymä myös todennäköisesti helpottaa lehtihakuja. Yleensä e-lehtien luetteloinnissa kannattaa aina käyttää URN:ää, resurssin nimeä, joka on pysyvä, vaikka sijainti (URL) muuttuisi, niin tietueiden päivitystarve vähenee. Tähän liittyen pitäisi käyttää resoluutiopalvelinta (kts. esim. http://ww.doi.org - Digital Object Identifier, http://www.w3c.org/Addressing/ tai http://www.handle.net/), jonka voi määrittää Voyageriin (siis mitä resoluutiopalvelinta ohjelma käyttää) ja URN laitetaan sitten linkissä palvelimen nimen perään.
Dr. Elma
Pekka Olsbo kertoi Jyväskylän yo-kirjaston julkaisuportaalin kehittämisestä, jolla pyritään ottamaan hallintaan yliopiston verkko- ja painetut julkaisut. Tähän on varmasti tarvetta, tietävät kaikki, jotka ovat Jyväskylästä kirjallisuutta hankkineet. Julkaisuportaaliin aiotaan keskittää kaikkien julkaisujen tiedot, myynti, automaattinen laskutus ja kirjanpito, verkkojulkaisujen tietokanta, verkko-oppimateriaalit ja -kurssit, julkaisuvaihto, tiedotus ja mainonta, palvelut julkaisijoille, käyttäjäprofiilit jne.
Kehittäminen on kesken, mutta ehtona on mm., että bibliografiset tiedot saadaan Voyagerista. Tekijänoikeusongelmaa pidetään vaikeana, sen ratkaisemiseksi on Dr ELMA-hanke (Digital Rights of Electronic Learning Materials), jossa oppimateriaalin hallintaa tarkastellaan tekijän- ja käyttöoikeuksien näkökulmasta. "Tuloksena hankkeesta on pilotoitu malli, jonka avulla tekijän- ja käyttöoikeuksia voidaan hallinnoida elektronisessa ympäristössä yleisesti. Hankeen osa-alueita ovat tekijän- ja käyttöoikeuksien hallinnan lisäksi hallittavan materiaalin identifiointi sekä metatiedon tuottamiseen liittyvät haasteet." Kun kaikki tekijänoikeustieto on hallussa, voidaan vasta julkaista. Tavoitteena projektissa on luoda järjestelmä, jolla voidaan kattaa kaikki julkaisujen ja oppimateriaalien tuotantoon ja jakeluun kuuluvat toiminnot. Kun Dr. Elma on valmis, se tulee myyntiin. Tavoitteena on kaupattava tuote, jonka kautta sisältötuotanto tehdään niin, että tekijänoikeus on aina hallinnassa.
Päivien viimeinen esitys, Ville Varjosen katsaus Z39.50:neen, antoi aihetta miettiä, paljonko erillisiä tietokantoja ja -järjestelmiä kannattaa rakentaa, kun Z39.50 standardi mahdollistaa viitteiden haun miltei kaikista tietokannoista. Näin voitaisiin tosiasiallisesti käyttää yhtä, esim. Voyager-kokoelmatietokantaa, mutta asiakkaalle näyttäytyisi erilainen käyttöliittymä tarpeen mukaan, vaikkapa "Oppilaitoksemme julkaisut" -verkkosivusto. Tällainen olisi "yksinkertainen ja kevyt" malli elektronisen julkaisemisen kokeiluun ja aloittamiseen.
Siis varsin houkutteleva pienin resurssein toimiville.
Hanna Saario, informaatikko, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, hanna.saario@mail.diak.fi
Kuvat:
Kuva 1. Seminaarin osallistujia. Kuvaaja: Hanna Saario