Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjastohenkilöstön tämän kesäinen opintoretki tehtiin Vilnaan, joka on historialtaan värikkään Liettuan pääkaupunki. Nykyistä Liettuaa asuttivat balttilaiset heimot jo 7.- ja 2. vuosisadalla e.Kr. Liettua-nimikin ilmestyi aikakirjoihin miltei tuhat vuotta sitten eli vuonna 1009. Maalla on ollut vivahteikas ja sotaisa historiansa vuosisatojen saatossa; se on valloittanut ja menettänyt alueita naapureilleen. Liettuan nimikin hävisi välillä Euroopan poliittiselta kartalta 123 vuodeksi. Myös 1900-luku oli poliittisesti epävakaata aikaa; toisen maailmansodan saksalaismiehityksen jälkeen Liettua pakotettiin neuvostotasavallaksi, kunnes se saavutti itsenäisyyden vähän yli 10 vuotta sitten.
Mikhail Gorbatsovin aloittama Neuvostoliiton avoimuuspolitiikka aktivoi liettualaiset ja kommunistien yksinvalta kumottiin. Alkuvuodesta 1990 pidetyissä vaaleissa kansanrintama 'Sajudis' sai äänivyöryn ja valtionpäämieheksi valittiin Vytautas Landsbergis. Itsenäisyysjulistus annettiin 11.3.1990, minkä myös kansanäänestys hyväksyi seuraavana vuonna.
Itsenäisyyden alkutaival on ollut vaikea. Vuonna 1992 tapahtui vallanvaihto, jolloin työväenpuolue sai enemmistön parlamenttiin. Venäjä kotiutti joukkonsa vasta vuoden 1993 elokuussa ja talousjärjestelmän muuttaminen on kangerrellut. Talouselämää on koetellut myös pankkikriisi.
Vilnan vanha kaupunki
Opintomatkamme alkoi Vilnassa pienellä kävelykierroksella vanhassa kaupungissa oppaan johdolla. Saimme nopean esittelyn sen historiallisesti tärkeimmistä rakennuksista kirkkoineen ja puistoineen. Näimme myös eksoottisia ruokaravintoloita ja mm. nykyisen presidentin linnan. 
Pääkaupunki Vilna on maan talouden, tieteen ja kulttuurin keskus. Vilnan viehättävä vanha kaupunki on yksi itäisen Euroopan laajimpia (359 hehtaaria) ja se sisältyy UNESCOn World Heritage -listalle, sillä sen arkkitehtuuri on ainutlaatuinen http://www.vilnius.lt/. Kaupunki on kehittynyt raatihuoneen aukion ympärille; Vilnan keskeisin Pilies-katu kulkee Suurherttuan linnasta raatihuoneelle.
Kaupungin pohjakaava on puoliympyrän muotoinen: vanhan kaupungin kapeat ja kaartuvat kadut ja kujat yhdistävät pienten jokien tavoin kirkkoja ja palatseja sekä käsityöläisten kiltoja. Harmonisesti maalatut ja väritykseltään toinen toisiinsa sointuvat talot on koristeltu taitavin ornamentein. Eri ammatteja kuvaavat, koristeelliset kilvet viestivät eri ammatinharjoittajien työstä.
Opastettu kierroksemme vanhassa kaupungissa päättyi Vilnan yliopiston edustalle. Vanha jyhkeä rakennus teki vaikutuksen ulkomuodollaan. Juuri tällaista voi kuvitella olevan vain vuosisatoja vanhoissa yliopistoissa. Yliopiston ovien narina kertoi sen kävijämäärän runsaudesta, tuoksu sen vuosisataisesta iästä. Vaikka ulkona oli hiostavan kuuma, yliopiston rakennukset olivat sisältä viileitä ja paikoin hämäriä. Meidät ohjattiin läpi portaikkojen ja käytävien kirjastonjohtaja Birutè Butkevicienen (birute.butkeviciene@mb.vu.lt) työhuoneeseen. Hän kertoili meille eloisasti kirjastosta ja sen historiasta erään työntekijöistänsä toimiessa sujuvalla englanninkielellään tulkkina. Häneltä saimme myös opastetun kierroksen kirjaston ja yliopiston eri rakennuksissa.
Vilnan yliopisto
Vilnan yliopisto perustettiin vuonna 1579. Se on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista Itä- ja Keski-Euroopan korkeakouluista. Yliopisto toimi pitkään Liettuan ainoana korkeamman tason oppilaitoksena suojellen kulttuurisia ja tieteellisiä perinteitä. Sillä oli myös suuri vaikutus Liettuan naapurimaiden kulttuurielämään. Neljäsataavuotisen olemassaolonsa aikana yliopisto on kokenut niin hyviä kuin huonojakin vuosia ja onkin ainutlaatuinen todiste Liettuan historiasta.
Vilnan yliopisto
- opiskelijamäärä: n. 17 000
- henkilökunta: n. 3 000
Kuningas Stephen Bathory muutti vuonna 1570 perustetun Jesuiitta-koulun korkeammaksi koulutusjärjestelmäksi nimeltä Academia et Universitas Vilnensis Societatis Jesu. Yliopisto oli muiden kuuluisien eurooppalaisten yliopistojen veroinen, vaikka sijaitsikin kaukana muista Euroopan kulttuurikeskuksista. Sillä on ollut myös erinomaisia opettajia ja oppilaita kuten runoilija Mathias Casimir Sarbievius, kuuluisa retoriikan ja filosofian professori Zygimantas Liauksminas; ensimmäinen Liettuan historian kirjoittaja Albertas Vijukas-Kojelavicius; professori Martin Smiglecki, jonka kirja 'Logics' oli erittäin suosittu mm. Englannissa ja Ranskassa.
Jesuiittajärjestön hajottua vuonna 1773 yliopiston valtasi maallinen virkavalta ja kun Venäjä otti Liettuan haltuunsa, yliopisto nimettiin uudelleen Vilnan tärkeimmäksi kouluksi. 1800-luvun alussa yliopisto muutettiin Vilnan keisarilliseksi yliopistoksi. Monet tunnetut nimet yhdistettiin yliopistoon sinä aikana: mm. kuuluisat wieniläiset lääkärit Johann Peter Frank ja hänen poikansa Joseph Frank, kuuluisa historioitsija Joachim Lelewel, runoilijat Adam Mickiewicz ja Juliusz Slowacki sekä historioitsija Simonas Daukantas.
Jatkuvaa muutosta
Tsaarin vastaisen liikkeen seurauksena Tsaari Nikolai I sulki aikanaan yliopiston; se aukaistiin uudelleen vasta vuonna 1919. Yliopisto on kokenut paljon muutoksia myös 1900-luvulla. Kun Vilna ja sen alue liitettiin Puolaan, yliopisto toimi Puolan suojeluksessa toiseen maailmansotaan saakka. Yliopiston opiskelijoiden joukossa oli noina aikoina myös tuleva Nobel-palkinnon voittaja Czelaw Milosz. Yliopisto palautettiin Liettualle toisen maailmansodan alkaessa, mutta jo seuraavana vuonna Neuvostoliiton miehityksen aikana se muutettiin uudelleen Neuvostoliiton ideologian mukaiseksi. Natsit sulkivat yliopiston sodan aikana 1943, mutta se jatkoi toimintaansa seuraavan vuoden syksyllä.
Neuvostovallan aikana, huolimatta ideologisesta painostuksesta, Vilnan yliopisto kasvoi ja voimistui. Yliopisto alkoi vapautua Neuvostoliiton ideologiasta jo pari vuotta ennen Liettuan itsenäistymistä vuonna 1990. Silloin yliopisto sai takaisin itsehallintonsa ja otti käyttöön omat lakinsa.
Vilnan yliopistolla on 12 tiedekuntaa, 101 laitosta, 25 klinikkaa ja Yliopistollinen sairaala, neljä tutkimuslaitosta, 16 opetus- ja tutkimuskeskusta, Liettuan suurin kirjasto, tähtitieteellinen observatorio, kasvitieteellinen puutarha, ATK-keskus ja Johanneksen kirkko. Yliopistossa opiskeli viime vuonna vajaa 17 000 opiskelijaa; henkilökuntaa oli noin 3 000. Yliopiston tiedekunnat ja laitokset toimivat laajalti yhteistyössä muiden ulkomaisten yliopistojen kanssa. Yliopisto on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen 40 ulkomaalaisen korkeakoululaitoksen kanssa Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa.
Vanha kaupunki on edelleen yliopiston keskus
Yliopistorakennukset ulottuvat koko Vanhan kaupungin alueelle. Rakennustyyliin ovat vaikuttaneet goottilainen, renessanssi, barokki ja klassinen tyyli. Kampus alkoi muotoutua noin vuonna 1570 Vilnan piispalle kuuluneeseen kaupunkikortteliin. Myöhemmin se laajeni asteittain itään ja pohjoiseen kohti Johanneksen kirkkoa. Kampus muodostuu 12 rakennuksesta, Johanneksen kirkosta ja kellotornista ja sitä ympäröi neljä katua. Rakennusten ympärillä on 12 eri kokoista ja muotoista pihaa. Vuonna 1753 rakennettiin Astronominen tutkimuskeskus.
Nykyisin rehtorin toimisto, kirjasto, filosofian ja historian tiedekunnat ja monet tieteidenväliset keskukset sijaitsevat yhä Vanhassa kaupungissa. Muut rakennukset sijaitsevat eri puolilla kaupunkia neljällä muulla alueella. 1960 ja -70 -luvuilla Vanha kampus ja ympäri kaupunkia sijaitsevat rakennukset eivät vastanneet yliopiston kasvavia tarpeita. Niinpä vuonna 1968 alkoi uuden Antakalniksen kampuksen rakentaminen. Nykyisin siellä sijaitsevat taloustieteen, oikeustieteen, fysiikan ja viestinnän tiedekunnat sekä ATK-keskus.
Vilnan yliopiston kirjasto
Vilnan yliopiston kirjasto perustettiin 1570 eli yhdeksän vuotta aikaisemmin kuin yliopisto. Kirjaston kokoelma perustui useiden suurmiesten kuten Puolan kuninkaan lahjoituksiin. Ajan kuluessa kirjastoon on kerätty monia harvinaisia julkaisuja. Vuodesta 1965 lähtien kirjasto on ollut Yhdistyneiden kansakuntien ja sen alajärjestöjen julkaisujen säilytyspaikka. Tällä hetkellä kirjaston turvasäilytyksessä on yli viisi miljoonaa julkaisua.
Harvinaisten julkaisujen osastolla on noin 180 000 ennen vuotta 1800 julkaistua arvokasta tieteellistä, kulttuurista ja historiallista työtä. Kirjaston vanhimmat aineistot löytyvät käsikirjoitusosastolta. Siellä on mm. taideteoksia, valokuvia, arkkitehtuurisia suunnitelmia ja pergamentteja sekä kuuluisien henkilöiden, kuten Victor Hugon ja Voltairen nimikirjoituksia. Kirjastossa on myös museo, jossa on vanhoja teleskooppeja ja karttapalloja, valikoima historiallisia ansio- ja kunniamerkkejä, arvokas rahakokoelma sekä graafisia töitä Liettuan historiasta.
Vilnan yliopiston kirjasto
- kävijät/vuosi: 19 725
- lukupaikat: 1 172
- henkilökunta: 228
Vuonna 1998 valmistui UNESCOn rahoituksella toteutettu CD-rom Historical Collections of the Vilnius University Library, johon on kuvattu ja kuvailtu kirjaston merkittävimmät kokoelmat.. CD-romin sisältö on nähtävillä myös www-sivuilla http://www.unesco.org/webworld/mdm/visite/vilnius/eturinys.htm.
Alkuperäisen kirjastokompleksin vanhin ja kiehtovin osa on Franciszek Smuglewicz -sali. Smuglewicz (1745-1807) oli arvostettu taidemaalari ja Vilnan yliopiston professori. 1700-luvun loppuun asti sali oli professoreiden ja opiskelijoiden jokapäiväisessä käytössä ruokasalina. Vuonna 1803 sali annettiin kirjaston käyttöön ja Smuglewicz sai tehtäväksi salin sisustamisen. Hän maalasi seinille mm. kuuluisien henkilöiden, kuten Sokrateen ja Platonin muotokuvia. Siitä asti salia on käytetty lukuvuosien alkujen ja loppujen juhlistamiseen ja muihin juhlatilaisuuksiin. Vuonna 1867 taidemaalari V. Gryaznov korvasi Smuglewiczin toteuttaman sisustuksen pseudo-Byzanttisilla koristeilla, mutta 1900-luvun alussa sali kunnostettiin ja restauroitiin takaisin Smuglewiczin sisustuksen mukaiseksi.
Harvinaisuuksien kokoelma
Vilnan yliopiston kirjastolla on yksi mielenkiintoisimmista ja harvinaisimmista kokoelmista Euroopassa. Tuntuikin siltä, kuin olisimme vierailleet valtaisassa museossa. Tunnetta korosti ehkä se, että vierailupäivämme sattui yliopiston lukuvuoden viimeiselle päivälle, minkä vuoksi käytävät, huoneet ja pihat olivat miltei tyhjillään. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kirjastohenkilökuntaa jokapäiväisessä työssään opiskelijoiden ja professoreiden kanssa.
Tietokoneita ei kirjastossa ollut montakaan - toisin kuin omassa kirjastossamme. Kirjastonjohtaja kertoi, että ensimmäiset - käytetyt - tietokoneensa he saivat 1980-luvun puolivälissä lahjoituksena Norjasta. Vaikka työntekijät arvostavat vanhoja perinteitä ja niiden säilyttämistä, tietotekniikkakin on otettu ilolla vastaan. Suohan se esimerkiksi mahdollisuuden asettaa kirjaston kokoelmat maailmanlaajuisesti näkyville www-sivujen kautta. Nykyään kirjastossa olevat koneet ovat ajantasaisia, vaikka niitä ei monta olekaan. Meille esitellyissä tiloissa koneita oli yhteensä vain kymmenkunta.
Tapaamamme kirjaston työntekijät olivat ylpeitä vuosisatoja vanhoista arvokkaista kokoelmista ja rakennuksista. Ystävällinen ja iloinen oppaamme harmitteli tiukkaa aikatauluamme, koska olisi kovin mielellään kertonut ja näyttänyt meille kaiken! Puolitoistatuntisemme loppuvaiheessa hän ottikin loppukirin ja kirjaimellisesti juoksutti meitä hameen helmat liehuen pitkin käytäviä ja poikki pihojen viittoen oikealle ja vasemmalle. Tutustumiskierroksemme päätyttyä hän vielä harmitteli ajan loppumista luovuttaessaan meidät haikeudella seuraavan kohteemme oppaalle. Yliopiston portille saapui mustapartainen mies, joka toivotti hieman kangertavalla englannillaan meidät tervetulleiksi tutustumaan omaan kirjastoonsa.
Liettuan teknillinen kirjasto
Perjantai-iltapäivän viimeisenä tutustumiskohteenamme oli Liettuan teknillinen kirjasto muutaman korttelin päässä yliopistolta. Matkaväsymys alkoi jo painaa - olihan lämmintä noin 30 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Yliopiston käytävillä kirmailun jälkeen saimme hetkiseksi hengähtää ja istahtaa teknillisen kirjaston pihan penkeille kuuntelemaan selostusta kirjaston taustasta.
Teknillinen kirjasto on kaikille avoin yliopistosta riippumaton valtion rahoittama yksikkö, joka koostuu kuudesta eri puolilla maata sijaitsevasta kirjastosta. Vilnassa sijaitsevassa kirjastossa on kymmenen eri osastoa ja työntekijöitä n. 160. Kirjaston aineisto koostuu noin 28 miljoonasta talouteen ja tekniikkaan liittyvästä dokumentista. Asiakkaita kirjastolla on n. 17 500, jotka ovat pääasiassa yliopiston opiskelijoita ja tutkijoita. Tutustumispäivänämme heitä ei juuri näkynyt, kuten ei henkilökuntaakaan, lukuvuoden päättymisen vuoksi.
Liettuan teknillinen kirjasto
- kävijät/vuosi: n. 17 500
- henkilökunta: n. 160
Luostarista kirjastoksi
Rakennus, jossa kirjasto sijaitsee on hyvin vanha. Se on toiminut alun perin luostarina, myöhemmin asuntolana, sitten sotilasparakkina ja vuodesta 1978 lähtien Liettuan teknillisenä kirjastona. Avaralla ulkopihalla pidetään paljon konsertteja ja muita erilaisia esityksiä. Rakennus on kunnostettu sekä sisältä että ulkoa. Seinät on maalattu vaaleiksi ja erilaiset kuvat ja freskot koristavat kattoa. Pitkien käytävien seinustoilla olevat lukupöydät ja kirjaston muut huonekalut on valmistettu erikoistilauksena kirjaston tiloihin. Kun ihmettelimme lukupöytiä vastapäätä olevien seinustojen erityisen matalia ovia, oppaamme kertoi, että niiden takana on entisiä munkkikammioita. Valitettavasti ovet olivat lukossa, joten emme päässeet kurkistamaan sisälle kammioihin.
Ehdimme tutustua tarkemmin vain muutamiin kirjaston osastoista. "Patent Information Centre" (PIC) on vuonna 1999 perustettu patenttien ja standardien lukusali. Keskus saa patentteja yli 30 maasta ja kansainvälisestä järjestöstä ja patenttien vaihtoa tehdään 44 patenttitoimiston kanssa. PIC:ssä on yli 24 miljoonaa patenttidokumenttia, joista suurin osa on tallennettu CD- tai DVD-romeille.
Vilnan kirjastokulttuuri poikkeaa huomattavasti suomalaisesta ammattikorkeakoulujen kirjastokulttuurista; lukusaleja on paljon, ja ne ovat isoja ja tyylikkäitä. Teknillisessä kirjastossa aineisto on toistaiseksi luetteloitu käsikortistoihin. Aineisto on sijoitettu varastotiloihin, joista virkailijat noutavat asiakkaalle halutun materiaalin. Isossa lukusalissa on yksi tietokonepääte ja koko kirjaston tietokoneiden määrä on noin 30, johon sisältyvät myös virkailijoiden tietokoneet. Opiskelijat eivät käytä tietokoneita ja Internetiä paljoakaan - tiedonlähteenä käytetään mieluiten perinteistä kirjaa, kun meillä vastaavasti panostetaan enenevässä määrin digitaaliseen aineistoon ja tietokantoihin. Myös kotikoneilta Internetin käyttö on vähäistä korkeiden maksujen vuoksi.
Myös teknillisessä kirjastossa tapaamamme työntekijät vaikuttivat hyvin ylpeiltä ammatistaan. Kun me ammattikorkeakoulukirjastojen työntekijät esittelemme ylpeinä uusinta tietotekniikkaa ja uusien julkaisujen määrää, niin Vilnassa meille esiteltiin ensimmäiseksi vuosisatoja vanhoja harvinaisia kirjoja ja kattofreskoja. Tutustuminen niin Vilnan yliopistoon, sen kirjastoon kuin myös Liettuan teknilliseen kirjastoon oli mielenkiintoista ja antoisaa. On avartavaa ja opettavaistakin huomata, kuinka erilaista kirjastotyö ja suhtautuminen omaan työhönsä voi ollakaan toisenlaisessa kulttuurissa.
Vaikka. tekisihän se meillekin terää nostaa jalat pöydälle, laittaa kädet ristiin niskan taakse, nojata tuolilla taaksepäin, luoda katse kattoon ja irrottautua hetkeksi tietokoneen näyttöruudusta ja päivän kiireistä nauttimalla työhuoneen kattofreskojen upeista yksityiskohdista. ;)
Liettuan teknillinen kirjasto:
Osoite: Sv.Ignoto g. 6, LT-2600 Vilnius
http://www.tb.lt/
Yliopiston kirjasto:
Osoite: Universiteto 3, LT-2633 Vilnius
http://www.mb.vu.lt/aindex.htm
Kangas Elina, atk-assistentti, elina.kangas@tokem.fi
Kälkäjä Anita, tietopalvelusihteeri, anita.kalkaja@tokem.fi
Pellikka Liisa, kirjastosihteeri, liisa.pellikka@tokem.fi
Pernu Marja, tietopalvelusihteeri, marja.pernu@tokem.fi
Piri Anita, kirjastosihteeri, anita.piri@tokem.fi
Rönkkö Kaisa, tietopalvelusihteeri, kaisa.ronkko@tokem.fi
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelu
Lähteet:
http://www.vilnius.lt/
http://www.vsaa.lt/index_en.htm
http://www.vu.lt/english/
WSOY Iso tietosanakirja, 1996
Kuvat:
Marja Widenius