Päijät-Hämeen koulutuskonserni on panostanut uusien oppimisympäristöjen rakentamiseen. Keskeisiä kehittämisen kohteita ovat tietokeskukset. Tietopalvelupäällikkö Sirkku Blinnikka, joka on ollut mukana monen tietokeskuksen suunnittelussa, kirjoittaa tietokeskusten suunnittelusta yleensä ja Heinolan tietokeskuksen rakentamisen vaiheista.
Päijät-Hämeen koulutuskonsernin kirjasto- ja tietopalveluyksikkö toimii maakunnallisena, ammatillisuuteen painottuvana monialaisena korkeakoulu- ja oppilaitoskirjastoverkkona, joka palveluillaan tukee oppimista, opetusta ja alueen tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Verkkoon kuuluu 10 konsernin ylläpitämää ajanmukaista tietokeskusta.
Uusi tietokeskus joka vuosi
Lahden ammattikorkeakoulun ja Koulutuskeskus Salpauksen (toisen asteen oppilaitoksista muodostettu liikelaitos) opiskelijat ja henkilökunta saivat syyskuun alussa jälleen kerran käyttöönsä uuden, nykyaikaisen ja huipputeknologialla varustetun oppimisympäristön, kun elokuussa valmistunut Heinolan tietokeskus (http://kiti.phkk.fi/heinola/index.html) otettiin käyttöön osana kirjasto- ja tietopalveluyksikön tietokeskusverkkoa (http://kiti.phkk.fi/).
Jälleen kerran on osuva käsite, koska konsernissa on tapana myös toteuttaa suunnitelmat. Vanhimmat kirjastotilat ovat vuodelta 1995, jolloin Lamkin sosiaali- ja terveysalan laitokselle rakennettiin uusiin tiloihin tietokeskus. Vuonna 1996 oli Muotoiluinstituutin ja taideinstituutin vuoro uusiin tiloihin. Seuraavana vuonna 1997 ideoitiin ja toteutettiin Kampuskirjasto ja 1998 Teinintien, Fellmannin ja Orimattilan tietokeskukset. Vuosituhannen vaihteessa olivat vuorossa Vipusenkadun tietokeskus opetusstudioineen (1999), Muotoiluinstituutissa oleva tietokeskuksen laajennus (2000), Musiikin tietokeskus (2001) ja nyt avattu Heinolan tietokeskus.
Suunnittelun periaatteet
Pidän hyvän tietokeskuksen kehittämisessä tärkeysjärjestyksenä
1) ammattitaitoista henkilöstöä
2) tietoliikenneyhteyksiä
3) ajanmukaista toimintaympäristöä ja
4) opetusta ja oppimista palvelevaa ja tukevaa aineistoa.
Tilojen suunnittelussa on aina lähdetty liikkeelle yhteistyössä opetuksen kanssa vallitsevasta toimintaympäristöstä, johon palvelua kehitetään. Tilojen tulee vastata nykyisiin opetusmenetelmiin toimimalla avoimena oppimisympäristönä, jolloin tarvitaan kirjahyllyjä, lehtihyllyjä, ryhmätyötilaa ja tietokoneareenoita eli kolme elementtiä: hyllyjä - pöytiä - tietokoneita. Tätä voisi kutsua suunnittelun ensimmäiseksi periaatteeksi.
Suunnittelun toinen periaate on: neliöt tehokäyttöön - mutta esteettisesti viihtyisästi.
Kolmas periaate kuuluu: opitaan tekemään ja suunnittelemaan edellistä paremmin - ei toisteta sellaista toimintoa, joka on osoittautunut käytännössä heikoksi.
Neljännen periaatteen mukaan ei kloonata tietokeskuksia, sillä jokaisen tulee olla omansa näköinen ja erilainen, vaikka toimintakulttuuri on yhtenäinen.
Tärkeää on ollut myös kiinteä yhteistyö arkkitehdin ja kiinteistöyksikön investointirakentamisesta vastaavan tiimin kanssa. Hyvänä asiana olen kokenut tämän yhteistyön vaikutuksen; näin insinöörit eivät päätä kuulematta käyttäjän näkemystä ja tarpeita. Myös johto, niin toimitusjohtaja kuin liikelaitosten johtajat, luottavat asiantuntijuuteemme.
Arkkitehdin ajatteluun vaikuttaminen
Mielenkiintoinen haaste oppimisympäristön suunnittelussa on ollut arkkitehdin ajatuspyörän vaihtaminen kirjastosta tietokeskusvaihteelle ja niihin erilaisiin toimintoihin, joita hyvässä oppimisympäristössä tarvitaan. Tämä haaste tulee esille aina, kun aletaan puhua toiminnasta, kalustamisesta (valvonta, opiskelijoiden itseohjautuvuus, henkilöresurssi), materiaaleista ja väreistä.
Ilahduttavaa on ollut suunnittelussa se vaihe, kun arkkitehti alkaa jo luonnollisesti puhua tietokeskuksesta, eikä suunnittele yleistä kirjastoa. On tapahtunut oppimista. Meillä konsernissa suunnittelun perustana on ollut jotain vanhaa (rakennuksista), vähän lainattua (ideoita) mutta enemmän uutta (irtaimisto).
Tietokeskuksemme on rakennettu ja saneerattu aina jo oleviin vanhoihin koulurakennuksiin. Tällöin meidän nykyaikaisuudesta huolimatta täytyy kunnioittaa myös sitä rakennuskulttuuria, jota rakennus edustaa. Olemmekin usein päätyneet säilyttämään palan vanhaa, joka voi olla lattia tai mahdollisesti vanhat ovet. Värien valinnassa pyritään ottamaan rakennuksen ikä myös huomioon. Lisäksi meidän oltava erittäin kustannustietoisia - määrärahaa on aina rajallisesti käytettävissä. Tämäkin täytyy muistaa ja muistuttaa arkkitehtiakin.
Kalustaminen - haastava osa suunnittelua
Tietokeskusten kalustesuunnittelu on innostavaa ja haasteellista. Kotimaiset ja ulkomaiset opintomatkat kirjastoihin ovat antaneet paljon virikkeitä suunnitteluun. Kiitos teille kollegat! Kalustehankintoihin varatut määrärahat ovat olleet kohtuullisia, jolloin olemme priorisoineet mihin erityisesti haluamme panostaa. Tällöin on noussut esille tärkeysjärjestys, joita ovat hyvä IT-ympäristö pöytineen ja asiakaspalvelutila tiskeineen sekä yleinen viihtyisyys opiskeluympäristönä.
Vähitellen olemme oppineet, että kalustehankinnat kannattaa hajauttaa usealle toimittajalle myös kustannussyistä. Ja aivan erityisen hyväksi on osoittautunut valmiskalusteiden sijasta puusepällä teettäminen piirustusten mukaan. Onneksi Lahden seudulla on todella valioluokan puusepän verstaita, joiden käden jälki on kuin puutaideteos! Tämä on ollut taloudellista ja toimitusvarmuus on ollut aina aikataulun mukainen. Suuret kalustetoimittajat ovat aikataulussa vain silloin, jos hyväksyy varastossa olevan massatuotteen eli pyökkipinnan, kromijalat. Ihmetystä herättää myös ruotsalaisen kirjastoalan kalustetoimittajan ennätyspitkät toimitusajat.
Heinolan tietokeskus suunnittelusta valmiiksi
Heinolan tietokeskuksen suunnittelu aloitettiin kesäkuussa 2000 yhteisesti ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikön ja Heinola instituutin kanssa. Aluksi pohdittiin yhdessä: mikä on tietokeskuksen rooli Heinolassa ja millaisia palveluja sen halutaan tuottavan.
Tämän opetuksen tekemän valinnan jälkeen - aluksi vaikeaksi osoittautunut paikan löytyminen - päädyttiin yksimielisesti nykyiseen paikkaan, joka on pääaulan auditoriotila. Nousimme entisestä pohjakerrostilasta pinnalle!
Sydäntalvella tuli mukaan arkkitehti ja aloitimme ajatustemme siirtämisen luonnoksiksi paperille kohti nykyistä ratkaisua, jossa tilat ovat kahdessa kerroksessa. Alakerrassa ovat työhuone kahdelle, asiakaspalvelutila, "kirjasto" sanomalehtihyllyineen ja 10 tietokoneen nettibaari, joista viisi konetta ovat avoinna käytettävissä rakennuksen aulassa. Yläkerran "parvella" - välipohja rakennettiin - on tiedonhakualue, jossa sijaitsevat 16 mikrotietokonetta ja ohjaajan (korotettu) pöytä mikroineen. Käytössä on langaton IT-verkko. Lisäksi ylhäällä on vielä viisi asiakaskonetta, joita on (myös) mahdollista käyttää osana tiedonhakualueen toimintaa. Yläkertaan on sijoitettu lehtihyllyt ja opiskelijoiden käyttöön työpöytiä ryhmätyöskentelyyn. Tiedonhakuareenalla on myös kameravalvonta.
Alakerran asiakaspalvelutilasta on romutettu "pitkä tiski". Olemme rikkoneet tämän barrikadin asiakkaan ja virkailijan välistä. Lainaustoiminnot suoritetaan korotetulla (95 cm) ovaalin muotoisella pöytätasolla (60 x 200 cm) ja palautukset pudotetaan palautuslaatikostoon aulasta tai tietokeskuksesta. Nämä kalusteet on itse suunniteltu. Värimaailmamme on terra, preussin sininen ja grafiitin harmaa. Materiaaleina ovat lakattu koivuvaneri (hyllynpäädyt, takaseinä, porraskaiteet), peltihyllyt ja linoleumi (pöytätasot). Kalustetoimittajina olivat GWS, BTJ, Isku, EFG, Martela ja kaksi paikallista puusepänliikettä.
Avajaisjuhlamme näkyi myös paikallisessa sanomalehdessä Itä-Hämeessä, joka oli omistanut lauantaina 8.9. etusivunsa kokonaisuudessaan kolmella värikuvalla varustettuna tietokeskuksellemme: "Heinolan tietokeskus avattiin - Valtaa on kyky etsiä tietoa".
Sirkku Blinnikka, tietopalvelupäällikkö, Päijät-Hämeen koulutuskonserni, Kirjasto- ja tietopalveluyksikkö, sirkku.blinnikka@phkk.fi