|
Jokkmokk 10.9.2001
Apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtanen kutsuu kirjastoalan ammattilaisia Kemiin, jota kymmeniä vuosia sitten kansakoulun maantiedon oppikirjassa kuvattiin yhdellä puhuvalla lauseella: "Kemi on pieni kaupunki pohjoisessa, jossa luonto on karua ja ihmiset yksinkertaisia".
Hyvät naiset ja herrat, hyvät konferenssivieraat
Maailmassa on yksi ihmisryhmä, jota on aina mukava lähestyä, joka on aina ystävällinen, jolta saa aina ammattimaista apua ja joka ei vielä koskaan ole tuottanut pettymystä. Voitteko arvata mistä puhun. Kenestäpä muusta kuin kirjastohenkilökunnasta, kirjastotyöntekijöistä, kirjaston hengestä. Tämä ei ole pelkkä kohteliaisuus, vaan se on vilpitön vuosikymmenien kirjastokokemuksiin perustuva vakaumus.
Minulle kirjasto ei ole vain paikka, josta lainataan kirjoja. Se on paljon muutakin. Se on olotila, jossa voi viihtyä, katsella ja kosketella kirjoja, lukea pätkän sieltä toisen täältä, katsella kuvia. Se on paikka, jossa voi kuunnella musiikkia, lukea lehtiä tai vain olla ja mietiskellä, katsella ihmisiä. Tai jutella teidän kirjaston hengettärien kanssa - ainakin Kemissä henkilökunta on pääosin naisia. Minusta sekin on hyvä asia, sanovatpa tasa-arvoihmiset mitä hyvänsä. Kirjasto on atmosfääri, aivan oma maailmansa. Se on itseisarvo.
Kirjasto on myös herkkä kehityksen aistija. Sieltä löytää yleensä tiedon siitä missä mennään politiikassa, yhteiskunnan kehityksessä, Euroopan integraatiossa, lasten kasvatuksessa tai vaikka rakkauden uusissa tulkinnoissa. Kirjasto on paljon laajemmin aikansa peili, kuin pystyy olemaan vaikkapa teatteri.
Ja aivan oma, korvaamaton, tehtävänsä kirjastolla on koululaisten, opiskelijoiden ja tutkijoiden tiedonlähteenä ja tiedonhankkijana. Kemissä tätä sarkaa on kaupunginkirjaston ohella ansiokkaasti kyntänyt Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjasto.
Toivottavasti taivaassakin on kirjasto
Ehkä minun on turha kertoa juuri teille mikä kirjasto on. Halusin kuitenkin tämän sanoa, koska oma suhteeni kirjastoon on hyvin tunteenomainen juontaen lapsuudesta ja jatkuen varmaankin hamaan vanhuuden höperyyteen. Toivottavasti taivaassakin on kirjasto - tai siellä toisessa paikassa, kumpaan nyt satun pääsemään.
Toivottavasti sielläkin - siis ylhäällä ja alhaalla - kirjasto on maksuton peruspalvelu. Kirjasto on ainakin Suomen kansan korkean sivistystason kulmakivi ja maksuton kirjasto edustaa kunnallisdemokratiaa ja kuntalaisten tasa-arvoa kauneimmillaan.
Tämän rakkaudentunnustuksen jälkeen lienee helppo uskoa, että olen erityisen tyytyväinen saadessani kutsua teidät Barentsin alueen kirjastoihmiset kotikaupunkiini Kemiin kahden vuoden kuluttua vuonna 2003.
Monet Teistä ovat käyneet Kemissä, mutta sallinette minun kuitenkin muutamalla sanalla kertoa minkälaisen Kemin haluaisin Teidän kohtaavan; minkälaiseen Kemiin haluaisin Teidät houkutella.
Kymmeniä vuosia sitten, jo ennen minunkin syntymääni, kansakoulun maantiedon oppikirjassa kuvattiin Kemiä yhdellä lauseella seuraavasti: "Kemi on pieni kaupunki pohjoisessa, jossa luonto on karua ja ihmiset yksinkertaisia". Voin vakuuttaa Teille, että luonto ei ole karua.
Haluan kiteyttää Kemin kolmeen sanaan: työ, meri, kulttuuri. Mutta lisään kuitenkin heti luetteloon neljännen sanan: talvi.
Työ kertoo siitä, että kaupungissamme tehdään paperia, selluloosaa, sahatavaraa. Tänään puuhailemme myös bittien kanssa Digipoliksessa.
Meri tekee meistä Lapin logistisen keskuksen ja kalavesien haltijan.
Kulttuuri, kulttuuri ei ketään paranna, mutta kyllä se terveitä pinnalla pitää. Siksi meille ovat aina olleet tärkeitä oma kaupunginteatteri, kaupunginorkesteri ja tietysti ja aivan erityisesti kaupunginkirjasto.
Ja se neljäs, talvi. Se on tehnyt meistä tunnetun. Oikeastaan ei itse talvi, vaan talven tuotteet valtava LumiLinna ja turistijäänmurtaja Sampo. Ensi talvena rakennamme jo seitsemännen linnan ja odotamme sinne 200000 vierasta.
Kansainvälisyys on vallitseva ajattelutapa globalisaation maailmassa. Kunnat ovat tänään hyvin aktiivisia luodessaan suhteita ja verkkoja toisiin kuntiin tai alueisiin ympäri maailmaa. Vanha ystävyyskuntatoiminta on laajentunut ja syventynyt uusille aloille. Tämä konferenssi on yksi tapa harjoittaa kansainvälistä yhteistyötä.
Olen hyvin iloinen siitä, että Te liikutte - perinteiseen pohjoiseen tapaan - sujuvasti yli rajojen, myös yli Euroopan Unionin rajojen. Se on tärkeä pieni osanen ns. pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Se on tärkeää siksi, että rajojen madaltuessa ja ihmisten liikkuessa yhä enemmän, kirjastoilta ja kirjastohenkilökunnalta vaaditaan aivan uutta osaamista ja uusia lähestymistapoja. Teille tämä ei varmaankaan ole ongelma. Se on haaste ja te pystytte siihen vastaamaan.
Hyvät Ystävät
Ottakaapa nyt kalenterinne esiin ja kirjoittakaa vuodelle 2003, elokuun 25.-27. päivien kohdalle: Kemi, The Barents Libraries Conference. Me kemiläiset, kaupunginkirjaston ja ammattikorkeakoulun kirjaston väki, lupaamme pitää teitä vierainamme kultahansikkain, järjestää teille mielenkiintoisen ja opettavaisen konferenssiohjelman, tietysti jännittävän iltaohjelman. Ja atriat - no, se näkee, joka on taistelukentällä elokuussa 2003.
Hyvät ystävät, punainen matto odottaa tuloanne.
Jorma Virtanen, apulaiskaupunginjohtaja, Kemin kaupunki, jorma.virtanen@kemi.fi
|