|
Burnout yhdistetään yleensä terveydenhoitoalan ja papiston ongelmiin. Janette S. Caputo on kirjoittanut erinomaisen ja selkeän kirjan kirjastonhoitajien stressistä ja burnoutista, jota Ritva Piispanen referoi kirjoituksessaan.
1960-luvun lopulla alettiin kiinnittää huomiota menestyviin, nopeasti nouseviin nuoriin johtajiin, jotka taantuivat kroonisen väsymyksen uhreiksi ja joissa ilmeni drastisia asenteiden muutoksia, suorituskyvyn alenemista ja jopa "toimistoparanoiaa". Näiden nuorten johtajien kokema burnout on yhden määritelmän mukaan monitahoinen emotionaalisen, fyysisen ja mentaalisen uupumuksen tila, jonka aiheuttaa stressi. Se ilmenee mm. silloin kun auttamisammattien harjoittajat kokevat pitkäaikaista sitoutumista muihin ihmisiin emotionaalisesti vaativissa tilanteissa.
Kun kolme erilaista uupumuksen tyyppiä esiintyy yhtäaikaa, voidaan puhua burnoutista. Emotionaalinen uupumus, burnout -ilmiön sydän, ilmenee kun henkilöstä tulee emotionaalisesti ylisitoutunut, hän alkaa venyttää äärimmilleen henkilökohtaisia voimavarojaan ja hän tuntee hautautuvansa muiden ihmisten emotionaalisten vaatimusten alle. Se voi ilmetä apatiana, avuttomuutena, toivottomuutena, tyhjyytenä, kroonisena tyytymättömyytenä ja kyynisyytenä sekä voimattomuuden ja ansaanjoutumisen tunteena. Fyysinen uupumus tarkoittaa jatkuvaa väsymystä, vaikeutta nousta aamulla ylös tai unettomuutta sekä pysyvää jännittyneisyyden tilaa. Henkilö tuntee olevansa tyhjiin imetty ja hyväksikäytetty, eikä hänellä ole voimaa kohdata yhtään uutta ihmistä tai uutta päivää. Mentaalinen uupumus tarkoittaa heikentynyttä huomio-, keskittymis- ja ongelmienratkaisukykyä sekä huonontunutta muistia. Henkilöllä on kielteisiä asenteita itseään ja muita ihmisiä kohtaan ja hän tuntee olevansa riittämätön, kehno ja kyvytön.
Mikä aiheuttaa burnoutia kirjastossa?
Burnoutin syitä ovat mm. työympäristö, henkilökohtaiset tai demografiset syyt. Kirjastossa työympäristöperäisiä syitä voivat olla mm.
- Ammatillisen autonomian puute. Jos henkilö ei tunne voivansa kontrolloida sitä mitä tekee, jos hänelle kerrotaan tarkkaan mitä on tehtävä ja jos hän ei voi vaikuttaa päätöksentekoon, on vaara lähellä.
- Odotukset. Yleisönpalvelussa kirjastonhoitajalta odotetaan, että hän on ystävällinen, kärsivällinen, huolehtiva ja kunnioittava. Hänen tulee piilottaa kiukku, turhautuminen ja kärsimättömyys. Hänen on vastattava kysymyksiin nopeasti, tehokkaasti ja kaikenkattavasti ja hänen on oltava avulias.
- Roolikonfliktit. Rooleissa voi esiintyä konflikteja joko yksilön soveltuvuuden ja työn välillä tai sitten henkilön omien arvojen ja työn vaatimusten välillä. Jos henkilöllä on enemmän kuin yksi esimies, voi vaatimuksissa ja tehtävien priorisoinnissa tulla ongelmia. Mikäli organisaatiossa ei ole turvallista paikkaa, jossa voi purkaa kielteisiä tunteitaan tai turvallista henkilöä, jonka kanssa voi puhua ongelmistaan, voi työskentely vaikeutua.
- Roolien hämäryys eli epäselvyydet siitä, mitä työssä odotetaan ja mikä on vastuu. Tämä on osoittautunut burnoutin pääaiheuttajaksi. Kun yksilön päämäärät ja organisaation tavoitteet, työn rajat ja vastuun määrä ovat epäselviä tai kun johdon ohjeet ovat epäselviä, voi tuloksena olla krooninen stressi. Myös nopeat tekniset muutokset ja taloudelliset supistukset saattavat olla burnoutin taustalla.
- Työn loppuun saattamisen hämärtyminen yleisönpalvelussa. Myös saavutusten mittaamisen heikkous on yhtenä taustasyynä; määrää kyllä mitataan mutta ei laatua.
- Riittämätön myönteinen palaute, joka lienee Suomessa tuttu asia. Pomo ei kiitä, kollegat eivät huomaa ja asiakkaat pitävät hyvää palvelua itsestäänselvyytenä.
- Se, että kirjaston toimintoihin ei pääse vaikuttamaan. Yleisönpalvelussa oleva toteuttaa päättäjien politiikkaa tai menetelmiä, mutta ei voi vaikuttaa niiden suunnitteluun.
- Riittämättömät resurssit. Kirjastossa ei ole avustavaa henkilökuntaa, aikaa, rahaa tai aineistoa. Henkilö kokee ristiriitana sen, mitä pitäisi tehdä ja mitä voi tehdä. Liika työ ei vielä aiheuta burnoutia, vaan sen aiheuttaa jatkuva kiireen ja aikataulun pettämisen tunne.
- Fyysisen ympäristön puutteet kuten kurja ilmastointi, huono valaistus, liika melu, yksityisyyden puute, jatkuvat keskeytykset, epämukavat tuolit ja kehnot taukopaikat kruunaavat työperäiset burnout -tekijät.
Henkilökohtaisina syitä ovat mm.:
- Täydellisyyden tarve, mikä on eri asia kuin tarve tehdä työnsä hyvin. Jos yrittää tehdä 100 prosenttista tulosta 100 prosenttia ajasta, on uupumus lähellä.
- Ylisitoutuneisuus, mikä on lähellä täydellisyyteen pyrkimystä. Täydellisyysvaatimus, kyvyttömyys sanoa ei ja kilpailu kertovat henkilöstä, joka ylittää resurssinsa saavuttaakseen saavuttamattoman standardin, miellyttääkseen muita tai lyödäkseen muiden saavutukset.
- Yksisilmäisyys. Jos työ on ainoa asia ihmisen elämässä siten, että jokainen epäonnistuminen on kestämätön.
- Henkilökohtaisen tuen puute. Eristyneet ja vetäytyvät henkilöt ovat taipuvaisia burnoutiin. Perhe, lapset ja hyvät ystävät auttavat.
Tutkimukset osoittavat, että burnoutia ilmenee eniten niissä, jotka astuvat auttamisammatteihin täynnä korkeita ihanteita ja suurta innostusta. Ja mitä epärealistisemmat odotukset, sitä varmemmin burnout iskee.
Demografiset syyt, joita ovat mm.
- Ikä. Nuoremmat työntekijät katkeavat helpommin kuin vanhemmat, elämää ja työelämää kokeneet henkilöt.
- Koulutus. Mitä vähemmän koulutusta sitä helpommalla pääsee.
- Kokopäivätyö. Kokopäiväisessä työssä käyvistä kirjastonhoitajista 23-25 prosenttia on kokenut burnoutin; osapäivätyötä tekevistä 4-14 prosenttia.
Sukupuoli ei ole merkittävä syy burnoutin ilmenemisessä. Naiset tosin kasvatetaan edelleenkin muiden tarpeille sensitiivisiksi eikä heitä kannusteta pyrkimään asemaan, jossa heidän tarpeensa otettaisiin huomioon. Kirjastoissa työskentelevistä kärsivät pahiten neuvojat. Asiakkaiden asenteet vaihtelevat säälistä kateuteen; työn arvoa ei myöskään ymmärretä.
Mitä sitten voi tehdä?
Koska ihmiset ovat ainutkertaisia, ei ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita burnoutin varalta. Stressinhallintatekniikat, joiden avulla uupumisesta voi selvitä, sisältävät seitsemän kriteeriä:
1) tilanteen tosiasiat on aktiivisesti tutkittava
2) on kyettävä kestämään tunteiden tietoinen tajuaminen
3) on haettava muilta apua eikä koettava sitä häpeälliseksi
4) ongelma on jaettava hallittavissa oleviin osiin
5) oireet on tunnettava
6) on tajuttava mitä itse voi kontrolloida ja mikä on mahdotonta ja
7) henkilöllä on oltava tarpeeksi itseluottamusta ja luottamusta muihin.
Stressiongelmaisia voidaan auttaa 1. poistamalla syy, 2. vähentämällä sitä tai 3. hyväksymällä se, ettei tilannetta voi muuttaa, vaan pitää yrittää muuttua itse. Stressitekijöitä voidaan poistaa myös vaihtamalla työtä. Caputo kuitenkin varoittaa, että jos lähtee työpaikastaan epätoivoisena, paineet mitä ilmeisimmin jatkuvat. Työtehtäviä voi pyrkiä muuttamaan tai vähentämään.
Miten arvokas on minun kylläni?
Stressiä voidaan vähentää asettamalla realistisia tavoitteita abstraktien ihanteiden sijaan. Jokaisen pitäisikin pyrkiä olemaan assertiivinen ja pitämään puolensa; olisi opittava sanomaan ei. Jos tämä on vaikeaa, pitää kysy itseltään: jos en koskaan sano ei, miten arvokas on minun kylläni?
Stressiä voi vähentää myös erilaisilla rentoutumistekniikoilla. Caputo neuvoo myös pitämään 90 sekunnin tauon aina silloin kun pinna alkaa kiristyä tai sopimaan tapaamisesta itsensä kanssa. Caputo suosittelee rakentamaan tukisysteemeitä niistä kollegoista, joille voi puhua työongelmista tai joiden kanssa voi vaikkapa nauraa niille. Caputo neuvoo voittamaan ystäviä, eikä kilpailemaan kollegoitten kanssa.
Jokaisen tulisi pitää hyvää huolta itsestään myös emotionaalisesti. Caputo opastaa ottamaan asiat vähemmän henkilökohtaisesti ja olemaan assertiivinen. Ongelmista pitäisi löytää aina myönteiset puolet ja pohtia sitä, mitä ongelmista voi oppia. Terveen näkökulman rakentaminen on oleellista; onhan maailma epätäydellinen ja elämä on usein epäoikeudenmukaista. On myös tärkeää, että vapaa-aika on vapaata aikaa. Töitä ei saa viedä kotiin ja lomat on vietettävä ajallaan.
Burnoutista paraneminen on hidasta
Burnoutin parannuskeinot eivät ole nopeita. Parantuminen edellyttää työtä (juuri sitä, mitä burnout -uhrit vähiten haluavat) ja energiaa (mitä heillä kaikkein vähiten on). Kirjastojen johtajat voivat tehdä paljon estääkseen työtovereitaan palamasta loppuun. Johtajuus, joka tarjoaa emotionaalista tukea, selkeän hallinnollisen rakenteen ja avointa informaatiota, on tärkeää. Täsmälliset säännöt ja suunnitelmat, joihin liittyy mahdollisuus olla riippumattomia ja jotka mahdollsitavat osallistumisen päätöksentekoon vähentävät potentiaalista burnoutia. Työtehtäviä voidaan samoin rikastuttaa, muuntaa ja kierrättää. Myönteinen palaute olisi aina muistettava.
Caputo tähdentää, että burnout ei ole loppu vaan alku; sen avulla voi oppia tuntemaan itsensä paremmin, virkistyä ja tehdä elämästään nautittavamman. Stressi ei siis aina ole vahingollista. Se on usein väistämätön, mutta se voi olla avuksi.
Ritva Piispanen
|