|
Kirjasto- ja tietopalvelut hakevat rooliaan ammattikorkeakouluissa. Usein ne on mielletty pelkäksi tukipalveluksi, ei osaksi oppimis- ja opetusprosessia. Viidensillä ammattikorkeakoulukirjastopäivillä 21.5.2001 Kuopiossa Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori Pauli Niemelä käsitteli puheessaan kysymystä näin:
"Kirjastojen tärkeänä tehtävänä on olla kiinteässä yhteydessä oppimiseen. Kirjasto ja siihen liittyvät tietopalvelut eivät ole vain tukipalvelu - kuten joskus luonnehditaan, vaan olennainen ja välttämätön osa laajasti ymmärrettyä ammattikorkeakoulun pedagogista prosessia, johon myös tutkiminen ja kehittäminen kytkeytyvät. Tässä mielessä kirjastolla on tärkeä sekä pedagogisen että tutkimis- ja kehittämisresurssin asema."
Rehtori Niemelän puhetta ja muuta kirjastopäiviin liittyvää käsittelee kirjastonjohtaja Marja Widenius tarkemmin tässä lehdessä. Pauli Niemelän kannanotossa on esitetty ydinkysymys kirjasto- ja tietopalvelujen roolista. Tukipalvelu on sekin tarpeen, tukee ja auttaa oppijaa ja opetusta. Mutta pedagogisen prosessin olennaiseksi ja välttämättömäksi osaksi ymmärtäminen on vielä enemmän; kirjasto- ja tietopalvelut ovat ammattikorkeakoulun keskeisessä prosessissa mukana. Se edellyttää vuorovaikutusta, osallistumista ja tiivistä yhteistyötä prosessin muiden toimijoiden kanssa.
Opetussuunnitelmien laadinnassa tulee pohtia, mikä on tiedonhankinnan ja tietopalveluihin tutustuttamisen osuus. Mikä on opetus- mikä kirjastoväen osuutta, vai onko mahdollista tehdä siinäkin työnjakoa ja ennen kaikkea hedelmällistä yhteistyötä? Tietopalvelujen osuudeksi ei riitä, että uudet opiskelijat ensimmäisillä viikoilla käyvät kirjastossa ja saavat lyhyen yleisesittelyn. Opinnäytetyövaiheessa yleensä tutustutaan kirjastoon jo tarkemmin. Mutta miten olisi, jos jokaisen opintojakson/kurssin alkaessa kerrottaisiin opiskelijalle, mistä eri lähteistä hänellä on mahdollisuus hankkia tietoa ja otettaisiin tietolähteiden laaja valikoima kirjoineen, lehtineen ja monipuolisine verkkoaineistoineen asteittain opetuksen käyttöön? Koti- ja ulkomaiset aineistot tulisivat opiskelijalle tutuiksi, ja hän käyttäisi niitä referaateissaan, raporteissaan ja muissa harjoitteissaan. Opinnäytetyön tekijä olisi silloin jo työtä aloittaessaan hyvin perillä lähteistä. Yleensä opinnäytetyön tekijä laatii lähdeluettelonsa, mutta siihen yhteyteen voisi pyytää myös kuvauksen hänen tekemistään tiedonhauista ja niiden tuloksista. Se edellyttää opinnäytetyön ohjaajalta, että hän on itse perehtynyt aineistoihin tai viimeistään opiskelijansa rinnalla niihin perehtyy.
Tiedonhankinnan opetukseen on eri puolilla Suomea tehty hyviä verkkoaineistoja. Siinä työssä jos missä on opetus- ja kirjastoväen yhteistyön paikka ja yhteistyössä aineistoja on syntynyt. Opiskelijan itsenäinen tiedonhankinta on olennainen osa hänen oppimisprosessiaan, jota kirjaston ja kaiken opetuksen on tuettava. Palvelemme elinkeinoelämän tiedonhankintatarpeita ehkä parhaiten niin, että koulutamme eri alojen työpaikkoihin lähtevistä opiskelijoista tiedonhankinnan tuntevia ja osaavia ihmisiä.
Kiitos Pauli Niemelälle hyvistä ajatuksista! Toivottavasti yhä useampi hänen tavallaan oivaltaa, että kirjasto- ja tietopalvelut ovat osa ammattikorkeakoulujen pedagogista prosessia ja näin ollen myös osa opetusta, oppimista, tutkimista ja kehittämistä. Myös virtuaaliammattikorkeakoulun prosesseja kehitettäessä tämä olisi syytä ottaa huomioon.
Anja Tsokkinen, Kreodin päätoimittaja, kirjasto- ja informaatiopalvelujen johtaja, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu, anja.tsokkinen@pspt.fi
|