Paperittoman yhteiskunnan puolestapuhujana tunnettu Frederick Wilfrid Lancaster esitti jo varhain 1980-luvulla väitteen, että elektroninen julkaiseminen tulee lähivuosina syrjäyttämään traditionaalisen painetun julkaisemisen. Hänen mukaansa yhteiskunta oli lopullisesti siirtymässä paperin ja graafisen viestinnän valtakaudelta elektronisen kommunikaation aikaan. Hän kritisoi erityisesti paperille painettuja tieteellisiä lehtiä väittäen, että ne palvelevat ainoastaan artikkelien kirjoittajia eivätkä suinkaan lukijoita. Lancaster uskoi tuolloin, että painetun tieteellisen lehden merkitys julkaisukanavana hiipuu nopeasti ja siitä tulee ainoastaan arkistoissa pölyttyvä muisto menneiltä vuosisadoilta. Nykyisin tiedetään varmuudella, ettei Lancasterin ennakoima paperiton yhteiskunta ole toteutunut. Tietotekniikan kehityksen ja erityisesti Internetin yleistymisen myötä muutokset yhteiskunnassa ovat monessa suhteessa kuitenkin edenneet Lancasterin ennustusten mukaisesti. Tämä kehityskulku ei ole välttämättä ollut pelkästään hyväksi ja Lancaster itsekin totesi 1999 eräässä puheenvuorossaan:
"Muutoksen ja siirtymisen kohti paperitonta yhteiskuntaa todella alettua, olen tullut vähemmän ja vähemmän innostuneeksi kehityksestä ja seuraamuksista ja muuttunut vihamieliseksi niitä kohtaan... Ehkäpä kaikkein haitallisin seuraus tekniikan kehittymisestä on yhteiskunnassa tapahtuva epäinhimmillisyyden lisääntyminen. Valitettavasti liian monet kirjastonhoitajat ovat tulleet täydellisesti ja kritiikittömästi uusien tekniikoiden sokaisemiksi. Valitettavasti monet kirjastonhoitajat näyttävät pitävän itsestään selvyytenä, että mitä enemmän (elektronisten) lähteiden käyttömahdollisuuksia on, sitä parempiin tiedonhakutuloksiin päästään. Olen huomannut merkittävää palvelualttiuden huononemista kirjastonhoitajien keskuudessa ja uskon, että tekniikan ylikorostaminen on pääasiallisena syynä tähän palvelutason ja palvelualttiuden laskuun."
Lancasterin ajatukset herättivät minutkin pohtimaan sitä, että olemmeko me kirjastoammattilaiset joutuneet liiaksi elektronisten aineistojen lumoihin. Ovathan mm. elektroniset tieteelliset aikakauslehdet FinElib-hankkeen myötä tulleet kirjastopiireissä kaikille tutuiksi ja hyvin tärkeiksi. Kehitys on ollut todella nopeata, sillä ensimmäisen FinElib-palvelun, Academic Pressin elektronisten lehtien käyttöön otosta, on kulunut vasta kolme vuotta. Käytettävissämme on nyt yli 3000 kansainvälistä tieteellistä lehteä ja noin 80 viitetietokantaa sekä sanakirjoja, tietosanakirjoja ja lakiaineistoja.
Miten asiakaskuntamme eli opiskelijat ja henkilökunta suhtautuvat kehitykseen? Ottavatko he varauksettomasti elektroniset lehdet työvälineikseen? Koska aihetta ei ole maassamme juurikaan tutkittu tai selvitetty, olen paneutunut tekeillä olevassa lisensiaatintutkimusessani aiheeseen, johon artikkelini perustuu.
Paperimuotoinen vs. elektroninen formaatti?
Painetussa muodossa julkaistavalla lehdellä on pitkät perinteet ja kiistattomasti vakiintunut sekä arvostettu asema tiedeyhteisöissä. Tämä perustuu moniin paperisen julkaisumuodon hyödyllisiksi koettuihin ominaisuuksiin. Aikakauslehden paperisen julkaisumuodon käyttöä edistäviä ja tukevia "hyviä" ominaisuuksia ovat mm.:
-käytettävyys, luettavuus, siirrettävyys ja kosketeltavuus
-omistusoikeuden ja alkuperän tunnistettavuus
-copyright-asioiden hallittavuus
-vertaisarvioinnin (peer review) luotettavuus
-arkistoinnin ja säilytyksen takaama tiedon säilymisen varmuus.
Myös painetussa muodossa julkaistavilla lehdillä on ominaisuuksia, joiden vuoksi niitä voidaan kritisoida. Käyttöä vähentäviä ja rajoittavia "huonoja" ominaisuuksia ovat mm.:
-arkistoinnin ja varastoimisen tilavaatimukset ja kalleus
-käytön rajoittuminen kirjastoihin
-käytön riippuvuus kirjastojen aukioloajoista
-käsittelyn työvoimavaltaisuus ja kalleus
-katoamisongelmat ja hävikin valvonnan vaikeudet.
Elektronisessa muodossa julkaistun lehden on yleistyäkseen kyettävä tavallaan heikentämään painetun lehden nykyistä vakaata asemaa. Tämä voinee tapahtua ainoastaan elektronisen julkaisumuodon ominaisuuksien kautta. Elektronisen julkaisumuodon on kyettävä osoittamaan "ylivertaisuutensa" saadakseen todellista jalansijaa painetun lehden rinnalla.
Elektronisella aivan kuten paperimuotoisellakin julkaisumuodolla on erityispiirteitä, joiden perusteella sitä voidaan suosia sekä kritisoida. Elektronisen lehden käyttöä edistäviä ja tukevia "hyviä" ominaisuuksia ovat mm.:
-ajasta ja paikasta riippumaton käytön mahdollisuus
-tavoitettavuus verkosta, hakukoneet ja hyperlinkit sekä sisällysluetteloiden selattavuus
-saatavuus ja nopeus, ei edellytä aikaa vievää postitusta
-ei varastointia, ei tilantarvetta
-ei häviämisongelmia
-ei edellytä työvoimavaltaista käsittelyä ja järjestyksenpitoa.
Elektronisen lehden käyttöä vähentäviä ja rajoittavia "huonoja" ominaisuuksia ovat puolestaan mm.:
-kustannustekijät; painetun lehden tilaajalle tarjotaan usein "ilmainen" elektroninen versio, mutta todelliset kustannukset nousevat kuitenkin asteittain
-omistusoikeudelliset tekijät; mitä ostamme ja mitä saamme ja kuinka pitkäksi aikaa?
-lisenssineuvottelujen monimutkaisuus; käyttöoikeudet erilaisia yksittäisillä käyttäjillä ja kirjastoilla
-elektronisten formaattien eroavaisuudet; käytettävyyteen liittyvät vaikeudet
-tietotekniikkaan liittyvät korkeat vaatimukset; ongelmat yksilötasolla käyttäjien keskuudessa
-tietotekniikaan liittyvät tekniset käytön ongelmat; verkon hitaus, yhteyksien "tökkiminen"
-palveluiden käytön monimutkaisuus; ei yhtenäistä käyttöliittymää ainakaan toistaiseksi
-copyright-asioiden vaikea hallittavuus
-vertaisarvioinnin antaman luotettavuuden puuttuminen; autenttisuuteen ei luoteta, arvostus alhainen
-alkuperän todentamisen vaikeus; URL-osoitteiden vaihtuvuus
Tekniikan opiskelijat käyttävät vähän e-lehtiä
Lisensiaatintyöni kohdejoukkona on noin 200 viime keväänä opintonsa päätökseen saanutta diplomi-insinööriä ja insinööriä, joiden elektronisten tieteellisten aikakauslehtien tuntemusta, arvostusta ja käyttöä olen tutkinut. Aineiston hankin sekä lomakekyselyllä että tutkimalla opinnäytteiden lähdeluetteloita. Tutkimukseni tulokset eivät ole yleispäteviä, mutta ne antavat kuitenkin yleiskuvaa e-lehtien käytöstä tutkimusta tehtäessä. Tutkimukseni on luonteeltaan tietoverkkojen käyttötutkimusta, joskin se - tekemäni lähdeviitetarkastelun puitteissa - sijoittuu informaatiotutkimuksen kentässä myös bibliometriikan (informetriikan) alueelle.
Tuloksista voi tehdä sen johtopäätöksen, että elektronisten lähteiden käyttö diplomi- ja opinnäytetöiden lähteinä on toistaiseksi ollut vähäistä. Ei myöskään FinElibin tarjonnan kautta käytössä olleiden elektronisten lehtien käyttö diplomi- ja opinnäytetöiden lähteinä ole yleistä. Tutkimukseni tulokset vahvistavat myös sitä käsitystä, että miehet ovat naisia aktiivisempia elektronisten lähteiden ja Internetin käyttäjiä. Naiset tosin käyttävät vieraskielistä kirjallisuutta lähdemateriaalina miehiä huomattavasti enemmän, jos huomioidaan myös painettu kirjallisuus. Opetushenkilöstön merkitys lähteiden valinnassa - niin painettujen kuin elektronistenkin osalta - näyttää olevan hyvin vähäistä. Kirjasto ja Internet ovat sen sijaan keskeisiä.
Tärkeimmät valintakriteerit, joiden perusteella opiskelijat hankkivat lähteitä diplomi- ja opinnäytetöiden tausta-aineistoksi, ovat julkaisun asiasisältö, luotettavuus ja ajantasaisuus. Sen sijaan originaalilähteen tavoitettavuus ei ole niin tärkeä tekijä.
Vaikuttaa siltä, että tekniikan alan opiskelijat eivät tunne kovin hyvin elektronisia tieteellisiä aikakauslehtiä. Tietämättömyys uuden julkaisumuodon tarjoamista mahdollisuuksista korostuu opiskelijoiden monissa kommenteissa. Elektronisten lehtien käytön aloittamisen kynnys on monilla melko korkea. Korkeakouluissa saatua aihepiirin opetusta ja neuvontaa pidetään myös yksimielisesti riittämättömänä ja huonotasoisena.
Näkemys siitä, että elektronisia tieteellisiä aikakauslehtiä tai elektronisessa muodossa julkaistua tieteellistä artikkelia ei arvosteta yhtä korkealle kuin vastaavaa painettua lehteä tai artikkelia, sai vahvistusta. Opiskelijoiden kommenteista nousi esille, ettei tiede- ja ammattikorkeakoulujen henkilöstö varauksetta seiso uuden julkaisumuodon takana.
Opiskelijoiden käytössä on sekä tiede- että ammattikorkeakouluissa korkeatasoiset ja suurelta osin nykypäivän tarpeita vastaavat atk-laitteet ja tekniset valmiudet. Myös opiskelijoiden käyttöön tarkoitettujen elektronisten aikakauslehtien käyttömahdollisuudet sekä paperikopioiden tulostusmahdollisuudet ovat korkeata tasoa. Vaikka tekniset valmiudet elektronisten lehtien käytölle ovat tiede- ja ammattikorkeakouluissa riittävän hyvät, koettiin näyttöruudulta lukeminen työlääksi sekä inhottavaksi ja sitä ilmiselvästi vieroksutaan.
Alustavien tulosten mukaan elektronisten tieteellisten aikakauslehtien yleistymisen tiellä onkin vielä paljon esteitä; niin käyttäjien asenteissa kuin käytön mahdollistavissa tekniikoissakin. Muutos paperisesta aikakauslehdestä elektroniseen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Elektroninen aikakauslehti ei ehkä koskaan tule kokonaan korvaamaan paperista lehteä tieteellisten artikkelien julkaisufoorumina.
Esa Lempiäinen, dipl.ins., informaatikko, Satakunnan ammattikorkeakoulu, lempiain@tp.spt.fi
Lähteet:
Anderson, I. W. 1999. To bind not to bind: pros cons of maintaining paper periodicals in the library´s collection. Information Outlook 3 (1999) : 11, s. 24-28.
Ekholm, K. 1989. Elektroninen julkaiseminen - kirjan kilpailija. Teoksessa: Kai Ekholm, Irmeli Hovi, Kari Lång, Aatto J. Repo & Timo Siivonen. Kirja 2000. Helsinki: Gaudeamus. 170 sivua.
Kansallinen elektroninen kirjasto - FinElib [online]. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2000 a [viitattu 02.05.2000]. Saatavissa: http://hul.helsinki.fi/fineib.
Kytömäki. P. 2000. Tieteellisten kirjastojen verkottuminen. Teoksessa: Ari Haasio ja Juha Piukkula (toim.). Verkostoituvat kirjastot. Helsinki. BTJ Kirjastopalvelu.151 sivua.
Lancaster, F.W. 1978. Toward paperless information systems. NewYork: Academic Press. 179 sivua.
Lancaster, F.W. 1985. The paperless society revisited. American Libraries 16 (1985) : 8, s. 553-555.
Lancaster, F.W. 1999. Afterword. Library Trends 47 (1999) : 4, s. 806-809.
Lempiäinen, E.. 2000. Tieteellinen aikakauslehti muutosten kourissa: yleistyykö elektroninen tieteellinen aikakauslehti? Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu (Sarja A Tutkimukset 2000:2). 68 sivua.
Puukko, O. 1998. Academic Pressin elektroniset lehdet käytössä puoli vuotta: käyttäjien kokemuksia. Signum 31 (1998) : 1, s. 12-14.