Yrityselämä ja tulevaisuus

Suomen Senaatin Tampereella 16.8.2014 järjestämässä talousseminaarissa aiheena oli tänä vuonna talouden tulevaisuus. Seminaarin alustajina ja kysymyksiin vastaajina toimivat Matti Apunen EVAsta, kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen, SAK:ta edustava Matti Tukiainen ja Suomen yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna. Sen verran asiantunteva ja edustava oli joukkue, että seuraavan päivän Aamulehti kuvasi tapausta koko sivun artikkelilla. Seminaarin puheenjohtaja esitti avauskysymyksen: Millaisen yrityselämän Suomi tarvitsee tulevaisuudessa?

Yrittämisen hengestä
Matti Apunen piti ensimmäisen puheenvuoron aiheenaan yrittämisen henki. Hän pohjasi esityksenä EVA:n julkaisuun Tästä Suomi elää. Apusen mukaan Suomessa tarvitaan niitä, jotka tunnustavat tosiasiat ja seisovat omilla jaloillaan, ymmärtävät globalisaation ja luovan tuhon. Samalla tarvitaan järjestelmä, jonka pohja on terve. Tällä hetkellä uusi työ syntyy nontradeable –puolelle, kuten esimerkiksi parturi-kampaamot.  Kuitenkin Suomessa 130 isoa yritystä työllistää enemmän kuin 300 000 pientä yritystä eli pk-yritysten työllistämisvaikutus ei ole järin suuri.

Miksi sitten niin monet suomalaiset yritykset ovat tyyppiä mies ja MAC? Miksi meille syntyy niin vähän uusia vähänkään suurempia yrityksiä? Esimerkiksi Saksassa on eri tilanne. Me emme saa yhtä pientä asuinaluetta valmiiksi siinä ajassa missä korealaiset rakentavat 100 000 asukkaan high tech -kaupungin. Työn siirtäminen pois Suomesta on väliasema. Seuraava asema on, että tuotetaan automaattisesti.  Samaan aikaan ideoiden arvo on nykymaailmassa mittaamaton. Digitaalisessa maailmassa monistaminen onnistuu sen jälkeen, kun idea on keksitty.

Johtajalla on valtava merkitys. Ei ole väärin maksaa isoa palkkaa, koska johtajan päätösvalta on laaja. Jotta olisimme kilpailukykyisiä Aasian kanssa, Apusen mukaan tarvitaan seuraavan yhtälön mukaiset taidot: MIT + Harvard + MTV + Madison Avenue. Nyky-Suomessa korostuu koulutus, mutta kolmas taito ontuu ja neljäs on täysin rempallaan. Työ ja tuotanto ovat tulevaisuudessa siellä missä on loppukäyttäjä. Suomelle tämä voi olla hyvä tai huono, riippuu miten nähdään tilanne.

Talouden haasteet ja Länsi-Euroopan lyhin työviikko
Arto Satonen aloitti puheenvuoronsa Suomen talouden haasteista kysymällä, onko meillä varaa tehdä Länsi-Euroopan lyhintä työviikkoa. Onko meillä inhimillisesti ja taloudellisesti varaa passiiviseen sosiaaliturvaan? Onko yksilön vastuu riittävällä tasolla? Palkkoja ei voida alentaa koska nykyisinkin on vaikea elää, mutta työaikaa voidaan pidentää. Erityisesti julkisella sektorilla on helppo lisätä viikkotunteja. Onko meillä varaa menettää tuotannollisia työpaikkoja ja uskoa palveluviennin kasvun korvaavan ne?  Olemmeko valmiita ryhtiliikkeeseen, jos se pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan?

Satonen valotti nykytilaa konkreettisella esimerkillä: Avoinna oleva sikalatyöntekijän paikka ei kiinnostanut yhtään suomalaista mutta 30 ukrainalaista otti yhteyttä MOL:n sivulla olleen ilmoituksen perusteella ja ensimmäinen yhteydenotto tuli niin nopeasti ettei ilmoituksen jättänyt isäntä ehtinyt pois tietokoneensa äärestä. Ilmoituksen palkkatarjous oli hieman TESiä parempi.

Mistä talouskasvua ja työllisyyttä?
Matti Tukiaisen ajatus rakentui lähtökohdasta: Suomi tarvitsee talouskasvua ja työllisyyttä. Tarvitaan siis yrityksiä jotka työllistävät ihmisiä ja yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset yritystoiminnalle. SAK:n näkemys hyvästä työelämästä on julkaistu syyskuun alussa http://www.sak.fi/aineistot/tutkimukset/muut-tutkimukset/hyva-tyo-2014-09-03 . Asian ulottuvuuksia ovat toimeentulo ja turvallisuus, työnteon sujuminen. Edelliseen liittyy oleellisesti työntekijän toiveiden huomioonottaminen ja terveelliset työajat ja jälkimmäistä kuvatkoon hyvä johtaminen.

Mikko Simolinnan näkemys oli se, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa tuotannosta syntyy laajoissa yritysverkostoissa, ”ravintoketjussa”. Pk-yritysten merkitys arvoketjuissa korostuu. Globalisaatio ja teknologinen kehitys lisäävät yrittäjyyden merkitystä. Teollisuus-Suomesta palvelu-Suomeen, tuotanto-Suomesta myynti-Suomeen, suuryritys-Suomesta yrittäjä-Suomeen käyvät siirtymät jatkossa. Paluuta vanhaan ei ole!  Aidosti kilpaillussa taloudessa työn ja yrittäjyyden raja hämärtyy, samoin työn ja vapaa-ajan välinen raja.

Mielenkiintoista paneelikeskustelua
1. Intohimo ja palkkaus
Avauspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin paneelikeskusteluun. Seminaarin puheenjohtaja avasi paneelin kysymyksellä intohimosta. Apunen arvioi, että intohimoinen ihminen menee mihin vaan, mutta intohimoon liittyy myös ahneus: teen enemmän kuin itse tarvitsen. Palkan pitää olla suoritusperustainen: Ihmisiä motivoi yrityksen menestys, ei mikään muu. Tukiaisen mukaan palkan on oltava kohtuullinen, sellainen että sillä tulee toimeen. On hyvä että jotkut ovat niin ahneita että ryhtyvät yrittäjiksi. Jokainen veroja maksava on hyvä asia ja eduskunnassa osataan siirrellä rahaa sitä tarvitseville. Työn mielekkyys on katsojan silmissä.

2. Ylisäätely
Apunen arvioi, että ylisääntely on meille ominaista, sääntelemme itsemme hengiltä. Satonen kertoi esimerkin itänaapurista: olympiakisoja varten rakennettiin paljon ja osa rakennuksista tuli suolle niin että ensin piti kuivattaa suo jotta rakentaminen sujui. Suomessa ei saada siinä ajassa edes suon kuivattamislupaa, missä naapurissa oli rakennukset saatu valmiiksi. Simolinnan näkemys oli että kahden prosentin vähemmistön vaatimuksista säädetään regulaatiot ja se kaksi prosenttia ei koskaan noudata määräyksiä, mutta ne loput 98% tottelevat ja kärsivät.

3. Tarve yritysstrategialle Suomessa
Senaatin puheenjohtaja Tapio Somppi esitti kysymyksen: Onko Suomella selkeää yritysstrategiaa? Apunen vastasi Sompille vastakysymyksellä: kenen se pitäisi tehdä? Valtio ei voi valita voittajia eikä valtio-omistus tuo mitään lisäarvoa yrittäjyyteen. Kansa makuuttaa rahaa laiskana, pitää patjan alla, rahaa sijoitetaan korkeintaan seiniin, kun sen sijaan pitäisi rakastaa ihmisen työtä. Simolinna kommentoi, että kotitalousvähennyksen käyttö työllistämisessä on ollut horjuvaa, strategia on puuttunut. ”Kieltämättä on ollut tempoilevaa”, myönsi Satonen.

Suomi on kilpailukykyinen maa erilaisilla mittareilla, mutta silti iso osa alihankkijoista on lähtenyt maasta. Kilpailukykyisyys ei siis riitä. Tarvitaan porkkanaa, ei keppiä, jotta yrittäjä haluaa kasvattaa yritystään. Satosen mukaan yleinen ilmapiiri vaikuttaa tilanteeseen, viime vuosina rahoitus on kiristynyt ja tuonut ongelmia. Lainsäädännössä nähdään yrittäjän iso rooli.

4. Työmotivaatio ja johtaminen
Miten nykynuoret motivoituvat työn tekoon? Tukiainen vastasi, että yrittäminen vaatii tiettyä kanttia jota ei kaikilla ole. Työmotivaatio liittyy johtamiseen, miten ihminen kokee, voiko hän vaikuttaa siihen mitä tekee. On olemassa nuoria joilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä työnteko on. Onko se perheistä johtuvaa, voiko sen sysätä kouluille? Simolinna arvioi, että jokaiselle pitää olla paikka, jos ei koulunkäynti kiinnosta niin annetaan mahdollisuus edetä oppisopimusteitse. Pk-yrittäjä luo työpaikan, jokainen on avaintyöntekijä, ei ole varaa ottaa yhtään sellaista joka ei sovi tiimiin.

Tero J. Kauppinen halusi panelisteilta vastauksen siitä, kuinka paljon johtamisella on vaikutusta lopputulokseen. Piilotyöpaikkoja on valtavasti, yrittäjä työskentelee yksin oman terveytensä kustannuksella. On olemassa potentiaalia synnyttää työpaikkoja. Apusen mukaan jäykkyys on suurin ongelma. Tuloerot tulevat kasvamaan, globalisaatio huolehtii siitä. Satonen arvioi, että kansalaispalkka ei ole ratkaisu. Johtaminen on osa kokonaisuutta ja ratkaisevaa hyvän hengen luomisessa. Simolinna tiivisti monen panelistin ajatuksia: ”Meillä on asenteissa vikaa. Huonolla johtamisella pienikin yritys voidaan munata. Yrittäminen ei sovi kaikille.” Jos työntekijä ei halua sopia paikallisesti niin sitten mennään TESin mukaan. Yrittäjä pitää huolen omasta maineestaan nykymediakentässä. Kauppisen vastasi omaan kysymykseensä: Ei ole olemassa muutosta ilman johtamista. 51,3% on tutkitusti oikea vastaus.