Yhteistyötä yli rajojen – hankematkalla Mosambikissa

Kun työssä on mahdollisuus johonkin uuteen ja erilaiseen, siihen kannattaa useimmiten tarttua. Savoniassa kirjasto pyydettiin mukaan suomalaisten ja mosambikilaisten Future Health Hub -koulutusyhteistyöprojektiin (1.8.2023 - 31.12.2025). Kyseessä on Opetushallituksen rahoittama Team Finland Knowledge -ohjelman hanke. Terveysalan informaatikkona minä olin kirjastostamme se onnekas, joka pääsi mukaan. Tänä keväänä oli aika matkustaa paikan päälle Mosambikiin.

Matkan taustaa

Savonian kirjasto osallistuu Savonia-amk:n ja mosambikilaisen Instituto Superior de Ciências de Saúden (ISCISA) Future Health Hub (FHH) -hankkeeseen, jossa kehitetään monikulttuurista, työelämälähtöistä toimintamallia terveysalan opiskelijoiden opiskeluun ja kansainvälisiin vaihtoihin. Sen avulla molempien korkeakoulujen opiskelijat pystyvät tekemään omiin opetussuunnitelmiinsa kuuluvia opintojaan yhteisissä projekteissa. Toimeksiannot näihin projekteihin saadaan ympäröivän yhteisön käytännön tarpeista. Yleisteemaksi on kuitenkin valittu family coaching. Tavoitteena on luoda fyysinen toimintaympäristö molempiin korkeakouluihin sekä virtuaalinen oppimisalusta opiskelijoiden tarpeisiin.

Hankkeen työskentelymenetelmänä käytetään palvelumuotoilua. Se mahdollistaa alhaalta ylöspäin -lähestymistavan ja osallistaa toimijat oppimisprosessin suunnitteluun. Yhteistyö tehostuu, kun kaikkien osallistujien tarpeet, toiveet ja odotukset otetaan huomioon. Tähän mennessä olemme kokoontuneet muutaman kerran verkossa, yleensä neljä tuntia kerrallaan, ja yhden viikon ajan Kuopiossa myös kasvokkain, kun Mosambikista saapui syyslukukaudella paukkupakkasten keskelle viisi vierasta. Nyt oli vastavierailun aika. Meitä savonialaisia lähti hankkeen tiimoilta viikoksi 16 matkaan neljän hengen porukka.

Kirjaston mukana ololla hankkeessa halutaan osaltaan varmistaa, että Savonian ja ISCISA:n opiskelijat käyttävät näyttöön perustuvaa toimintatapaa (Evidence-Based Practice, EBP) projekteissaan. Tavoitteena on lisätä opiskelijoiden ymmärrystä luotettavista tiedonlähteistä ammatillisen kehittymisen näkökulmasta ja kehittää heidän avointen oppimateriaalien ja muun vapaasti saatavilla olevan laadukkaan aineiston tiedonhakutaitojaan. Tämän osaamisen kehittämisen tukeminen on hankkeessa kirjaston työtä. Ohjausta tarjotaan myös hankkeen työntekijöille.

Oppimateriaalia Eduniaan

Ennen matkaa kokosin tietoa näyttöön perustuvuudesta, avoimuudesta, tiedonhausta yleensä ja käyttökelpoisista aineistoista Eduniaan luotuun kurssiympäristöön. Tarkoitus on pitää osio hyvinkin napakkana ja vähän kuormittavana, mutta riittävänä käytännön projektien tukipakettina. Osuuteni onnistumisen kannalta aivan keskeistä tulee olemaan tiedonhaun onnistunut sitominen opiskelijoiden perhevalmennusteemaisiin projekteihin.

Tämänhetkisen sisällön koostin itse, sillä ennen matkaa minulla ei ollut kyselyistä huolimatta tiedonhaun kontaktihenkilöä ISCISAssa. Juuri ennen reissua Savoniassa vaihdossa oleva mosambikilainen opiskelija oli kuitenkin kertonut projektipäälliköllemme heidän tiedonhaun opetuksestaan. Näin vyyhti lähti purkautumaan. Opetus ei ole ISCISAssa kirjaston kontolla vaan tutkimuspalveluiden työtä.

Tiedonhaun opetus ISCISAssa

Tapasin tutkimusmenetelmäopettaja Helion heti alkuviikosta työpajassamme, ja yhteinen kieli löytyi heti. Tutkimusmenetelmäkurssi sisältää ISCISAssa noin neljä tuntia tiedonhaun opetusta. Savoniassakin tiedonhaun koulutus on sosiaali- ja terveysalalla osa tutkimusmenetelmäopetusta. ISCISAssa tietokantoihin edetään kotisivuilta löytyvän linkkilistan kautta. Jotain tuttua listalta löytyy, mutta meillä käytössä olevia lisensoituja tietokantoja ei niinkään. Sen sijaan Mosambikissa erittäin tärkeä laadukkaan tiedon lähde on laaja terveysalan kokoelma HINARI, joka on monissa kehittyvissä maissa ilmainen, vaikkakin organisaatiokohtainen palvelu. Se sisältää aineistoja meillekin tutuilta välittäjiltä, esimerkiksi Elsevieriltä ja Wileyltä. Varsinaisen tiedonhaun opetuksen lisäksi ISCISAn menetelmäkurssilla harjoitellaan muun muassa Zoteron käyttöä.

Opettaja kertoi, että heillä on suuria haasteita saada opiskelijat käyttämään englanninkielistä aineistoa. Kuulosti tutulta, vaikka tilanne on viime vuosina omassa työssäni muuttunut selvästi parempaan suuntaan. Mosambikilaisilla on toki etenkin suuren Brasilian vuoksi tarjolla suhteellisen paljon aineistoa portugaliksi.

Juttelimme myös plagioinnista. Opettaja kyseli, miten meillä asiaa torjutaan, ja mietti Turnitinin hankintaa. Haasteena oli hinta. Puhuimme myös opinnäytetyökäytännöistä. ISCISAssa töitä ei vielä tallennettu verkkoon. Ymmärsin, että alusta puuttui. Niinpä esittelin pintapuolisesi Theseusta ja ajatusta monen organisaation yhteisestä ratkaisusta.

Hankkeemme näkökulmasta oli tarpeellista saada tietää toisen organisaation käytännöistä, vaikka tekemisen päävastuu on minulla. Kontaktihenkilöltä voi aina myös kysyä, ovatko esimerkiksi sisällöt käyttökelpoisia heidän näkökulmastaan, ja saada muutenkin vinkkejä toteutukseen.

Kirjastoissa on eroja

ISCISAssa on myös perinteinen, fyysinen kirjasto. Kirjastotyöntekijä osallistui välillä myös hankesessioihimme, mutta keskustelu oli hieman haastavaa, sillä tarvitsimme tulkkaajaa. Asioita saatiin kuitenkin käytyä läpi.

Paikan päällä kirjastossa konkretisoitui, miten erilaisissa todellisuuksissa elämme kirjastotyöntekijöinä. ISCISAn kirjastossa oli paikalla neljä työntekijää palvelupisteellä ja 4000 niteen kokoelmat olivat heidän takanaan. Painetut kirjat olivat edelleen keskiössä. Kirjaston käyttäjät eivät päässeet itse etsimään kirjoja, vaan he ilmoittivat virkailijoille kiinnostuksen kohteensa tai tietyn nimekkeen, ja virkailija toi heille kirjat. Asiakkailla ei ollut siis käytössä kirjastotietokantaa itsenäiseen selailuun. Kirjoja lainattiin paperilapuilla opiskelijoille kahdeksi ja henkilökunnalle kolmeksi vuorokaudeksi. Erikoista oli se, että nämä paperilappulainat kirjattiin kuitenkin koneelle, niin että virkailijat pystyivät näkemään näytöltä, montako kappaletta esimerkiksi tiettyä kurssikirjaa oli lainassa, montako paikalla.

Palvelupisteen edessä oli muutama pöytä, joita opiskelijat saattoivat käyttää. Osalla tilassa työskennelleistä oli mukanaan omat kannettavansa. Tyypillistä oli kuulemma, että oma kone hankitaan vasta opinnäytetyövaiheessa. Puhelimet ovat siten todella tärkeitä opiskelijoille.

Kirjaston takaosassa oli vielä pieni tietokonehuone, johon päästettiin pyynnöstä sisään. Tila oli siinä mielessä tärkeä, että siellä oli varma nettiyhteys. Kysyin, voivatko opiskelijat käyttää huonetta palveluajan ulkopuolella. Tämä ei ollut mahdollista, mutta henkilökunta oli paikalla 7:30 – 19:30, joten aukioloajat olivat pitkät. Lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus käyttää Maputon muita kirjastoja.

ISCISAn kampus

Tutustuimme viikon aikana jonkin verran ISCISAn kampuksen tiloihin yleisemminkin. Opiskelijoita on noin 2700, mihin nähden tilat eivät ole suuret. Suunnitteilla oli kokonaan uusi kampus, jonka toteutuminen oli kuulemamme mukaan todennäköistä.

Kiersimme muun muassa eri henkilöstöryhmien työtiloissa ja kuulimme, että etätöitä tehtiin jo täälläkin. Esihenkilöiden tiloja lukuun ottamatta huoneissa työskenteli monta työntekijää. Työhuoneiden lisäksi pyörähdimme muun muassa laboratorioluokassa ja esittäytymässä ensimmäisen vuosikurssin sairaanhoitajaopiskelijoille. Opiskelijat innostuivat kovasti kuullessaan, että heistäkin jonkun olisi ehkä mahdollista lähteä myöhemmin vaihtoon Suomeen. Seula on tiukka, vain priimuksilla on tähän mahdollisuus. Korostimme myös englannin kielen osaamisen välttämättömyyttä, jos haluaa vaihtoon. Toivottavasti tämä motivoi kielen opiskeluun.

Kampuksella tapasimme myös Savonian parhaillaan vaihdossa olleita, pian harjoittelunsa päättäviä terveydenhoitajaopiskelijoita. He ja pari paikallista opiskelijaa kertoivat kokemuksistaan muun muassa harjoitteluunsa kuuluneesta perhevalmennuksesta.

Hanketyöskentelyymme käytimme kampuksella sinänsä toimivaa luokkatilaa, jonka verkkoyhteydet kuitenkin takkusivat varsinkin aluksi. Tämä verotti tietenkin muuta työaikaa. Post it -lapuilla työskentely toimii kuitenkin aina, joten pärjäsimme. Oman osuuteni esittelyssä viikon puolivälissä yhteydet toimivat jo moitteettomasti, tosin verkkoon mentiin opettajan puhelimen kautta. Koska yhteyksissä on varmasti haasteita muulloinkin, on hyvä, jos opiskelijoiden käyttämät e-aineistot ovat ladattavissa silloin, kun siihen on tilaisuus.

Perjantai – hieman erilainen työpäivä

Maanantaista torstaihin työskentelimme konkreettisesti oman hankkeemme parissa, mutta perjantai alkoi osallistumisella ISCISAn lukukauden avajaisiin yliopiston auditoriossa. Ohjelmassa oli puheita ja esitelmä, laulua ja tanssia. Kielitaitoni ei riittänyt puheiden ymmärtämiseen, mutta etenkin toisen vuoden hoitajaopiskelijoiden tanssi oli mukavaa katsottavaa. Yleisön eläytyminen rytmikkääseen tanssiin oli hieman äänekkäämpää kuin koto-Suomessa, mikä oli mahtavaa. Televisioonkin kuulemma pääsimme, sillä seuraavana aamuna hotellimme tarjoilija oli maininnut asiasta yhdelle matkakumppaneistani.

Avajaisten jälkeen vierailimme Suomen suurlähetystössä. Siellä haluttiin kuulla hankkeistamme (Savonialla on toinenkin hanke ISCISAn kanssa). Lähetystön taholta meille esiteltiin koulutustoimintaa, jossa se on mukana. Yhteistyö lähetystön kanssa on tärkeää siinäkin mielessä, että opiskelijavaihtoon puolin ja toisin liittyy monenlaisia asioita, joissa lähetystö auttaa. Koulutusasioiden läpikäynnin lisäksi meille kerrottiin Maputon turvallisuustilanteesta – oppi oli, että sinisilmäinen ei kannata olla, mutta tietyt asiat huomioon ottaen pärjää kyllä. Näinhän se on tietenkin joka paikassa.

Lähetystövierailun jälkeen ajoimme takaisin ISCISAan, mistä lähdimme isomman seurueen kanssa juhlalounaalle Maputon lahden toiselle puolelle. Lounaalla vierähtikin sitten aikaa aika paljon enemmän kuin tavallisena työpäivänä kotona. Ruoka oli erinomaista ja ympäristö rannalla todella mukava.

Vapaapäivä eteläisessä Mosambikissa

Ainoa vapaapäivämme oli lauantai, ja silloin meitä ajelutettiin ympäri eteläistä Mosambikia. Maa on suuri ja kilometrejä kertyy helposti. Päätie etelään on nopea ja hyvässä kunnossa, mutta onneksi pääsimme myös syrjemmäs näkemään erilaista Mosambikia. Meille esiteltiin muun muassa Maputon vesihuollolle tärkeää patoa, jossa vettä juoksutettiin parhaillaan. Padon lähellä on kuulemma paljon krokotiileja, mutta emme nähneet yhtäkään. Tosin pysyttelimme turvallisesti autossa.

Koska emme olleet varsinaisella safarilla, villieläinten näkeminen matkalla oli tuurin kauppaa. Antilooppeja näimme kuitenkin useampaan otteeseen, ja kirahvikin osui matkan varrelle. Norsuista varoittavia liikennemerkkejä oli useampi, mutta yhtään elefanttia emme nähneet.

Kuuden tunnin ajon jälkeen saavuimme Intian valtameren rannalle Punta do Ouroon. Tämä oli kohde, jota olin odottanut eniten vapaapäivältä. Aurinko paistoi ja vesi oli ainakin suomalaisille tarpeeksi lämmintä, vaikka talvea kohti oltiinkin eteläisellä pallonpuoliskolla menossa. Aallot olivat sen verran voimakkaat, että uiminen oli ennemminkin niiden mukana kaatuilua, mutta mukavaa oli. Enää ei ollut pahin turistisesonki, joten rannalla oli runsaasti tilaa ja syömäänkin mahtui mainiosti. Muutaman tunnin rannalla olon jälkeen ajoimme sitten illan hämärtyessä takaisin Maputoon.

Lopuksi

Viikko Mosambikissa oli kaiken kaikkiaan mieleenpainuva, etenkin itselleni jo ympäristön kannalta – en ollut ennen käynyt Afrikassa. Maputossa pysyttelimme pienehköllä alueella ja asuimme neljän tähden hotellissa, joten kuva kaupungista jäi väistämättä yksipuoliseksi, vaikka kävelimmekin jonkin verran ympäriinsä. Elämänrytmi on etelässä erilainen, eikä kaikki mene aina suunnitellusti, mutta asiat järjestyvät silti. Mieleeni jäi etenkin ihmisten ystävällisyys. ISCISAlaiset esimerkiksi hakivat meidät autolla joka päivä hotellilta kampukselle, vaikka matka oli käveltävissä eikä taksikyytikään olisi tullut kalliiksi.

Oli mukava tavata myös Savonian vaihto-opiskelijat, jotka paikan päällä pidempään olleina tunsivat jo paikallista kulttuuria. Kampustapaamisen lisäksi kävimme heidän kanssaan syömässä ja ostoksilla Feiran käsitöitä ja taidetta myyvällä, värikkäällä markkina-alueella. Opiskelijoilla olivat tinkimistaidot hyvin hallussa, joten heidän avullaan säästin myös jokusen meticalin.

Työn kannalta tärkein asia on, että saimme hankkeen toimintamallin yleislinjoiltaan valmiiksi Mosambikissa. Seuraavaksi edessä on sen vieminen käytäntöön. Oman osuuteni kannalta ratkaisevaa on, kuinka hyvin ohjaukseni kytkeminen opiskelijoiden käytännön projekteihin toteutuu. Tavoite on tietenkin myös, että opiskelijoiden hankkeessa kehittyvät tiedonhakutaidot hyödyttäisivät heitä valmistumisen jälkeenkin laadukkaan, vapaasti käytettävissä olevan aineiston etsimisessä.