Vuosi nuoruudestani – eli Erään Yksilön muistelmia hänen ensimmäisestä vuodestaan kirjastotätinä

Koska tyypillisempi lähestymistapa olisi tutustua yhden melko tyypillisen työpäivän tapahtumiin, tuli tavoitteet asettaa heti korkeammalle ja pyrkiä luomaan katselemusta taaksepäin kokonaisen (tai hieman ylikin) vuoden ajalta, joka on samalla toiminut ensimmäisenä vuotenani täysipäiväisenä ja (-päisenä?) kirjastotätinä. Tämän kirjoitelman taustalla piilee toive siitä, että näin tekstimuotoisena kirjoittajan itsekin olisi helpompi jäsentää hieman sitä, mitä vuoden aikana on ehtinyt tapahtumaan ja mihin tästä tulisi jatkaa. Mahdollisille lukijoille tarjottakoon tämän myötä kipinää omien tekemisten hetkelliseen muisteluun joulukiireiden keskellä tai vähintäänkin osittaista kurkistusikkunaa siihen, miten jossain toisaalla asiat ovat joskus pyörineet. 

Tarinamme alkaa kaukaiselta 2013 vuoden syyskuulta, jolloin kirjoittaja itse oli vielä suhteellisen vetreä ja periaatteessa nuorehko, kuuden koiran, parin kissan ja yhden käärmeen isähahmo. Alan koulutuksen hankkimisesta oli ehtinyt kulua noin kolme vuotta, eli joitain oppeja olisi pitänyt olla vielä lähes tuoreessa muistissa. Aiempaa työkokemusta tieteellisistä kirjastoista ei kuitenkaan ollut.  Kirjasto, jonka asukiksi pääsin, on rannikkokaupungissa sijaitseva ammattikorkeakoulukirjasto, joka itsessään elää samassa rakennuksessa paikallisen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kanssa. Henkilöstölukumäärältään kyseinen kirjasto on pienehkö, ja jossa kertoja yksistään muodosti hieman laskutavasta riippuen joko neljännes- tai viidesosan koko vahvuudesta.
Syksyn ajalta muistikuvat ovat jo hieman hämäriä. Aika kulki eteenpäin ilon ja hämmennyksen sekoituksessa. Vanhoja sähköposteja selatessani huomasin, että kymmenennen työpäivän kohdalla olen saanut ensimmäisen tiedon siitä, että Finna tekee tuloaan ja meidänkin tulisi valmistautua siihen. Tämä tarkoitti suunnittelutyön alkua ja sen yhteydessä ratkaisujen hakemista sen toteuttamiseksi. Selvitystyötä, siis. Samalla kertojan tuli perehtyä omaan toimenkuvaansa, eli hänen tuli haalia parhaansa mukaan lankoja käsiinsä varsinkin luetteloinnin sekä aineistohankinnan osalta. Lehtihankinnat tuottivat hieman odotettua enemmän työtä, koska osa lehdistä oli hankittu eri reittejä pitkin, eikä jokaisesta lehdestä löytynyt ajantasaista dokumentointia esimerkiksi tilauksien tyypeistä tai niiden kestoista.
Talvi saapui, ja edelleenkin uskaltaisin väittää, että yksi tunnelmallisimmista tilanteista on se hetki, kun aamun pimeinä tunteina saa saapua ensimmäisten saapuvien työntekijöiden joukossa vielä nukkuvaan, pääosin jouluvaloilla valaistuun kirjastoon. Hiippailla hyllyttämässä hämärässä, kun ympäröivistä ikkunoista näkyy vain hiljakseen satavaa lunta.

Jälkikäteen muistellen joulun alla eniten kiirettä, tai ainakin päänvaivaa, tuotti kirjastomme Facebook-joulukalenterin luukkujen täyttäminen. Hämmentävän jahkailuttavaa niinkin pieneksi asiaksi, jonka seurauksena siitä tietenkin päätettiin tehdä jokavuotinen perinne. Samaan aikakauteen sisältyi myös ensiaskeleet Finnan toteuttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti ainakin muutamia seminaareja ja koulutustilaisuuksia, joihin tuli osallistuttua osin etäisesti (sanan kaikissa merkityksissä) ja osin fyysisen läsnäolon saattelemana. Tämän myötä hallitsevaksi tunteeksi jäi siltikin olo, että kyseessä on palvelu, joka olisi laitettava betatestaukseen mahdollisimman ripeästi tyylillä: ”tulipa toteutettua”. Käytännössä konkreettisen työn alkusysäyksen saaminen tuntui lipsuvan jatkuvasti vain kauemmaksi.

Tässä vaiheessa kirjoitusprosessia sitä huomaa itsekin, että erään teeman ympärillehän vuosi on pitkälti rakentunut, ja se teema muistuttaa kovin Finnan synkeää varjoa. Synkkä varjo on ehkä turhan negatiivisesti sävytetty kielikuva, koska kevään aikaan saimme jo luotua Finnan ensimmäiset, tarkasti rajatut ja rujot testinäkymät, jotta pääsisimme testaamaan alkeellisten hakujen toimivuutta sekä hakutulosten näkymiä esimerkiksi asiakaspalvelun ohessa. Mutta tätä yksittäistä lipsahdusta lukuun ottamatta Finna -projektimme ei edes kevään edetessä saanut kaipaamaansa kasvuenergiaa. Eloisuuteen liittyen lopputalvelta tai alkukeväältä on kuitenkin jäänyt hyvin mieleen kirjastoMOVE –kisailu. Kuinka pienestä sitä innostuukaan tahkoamaan heiaheiaan merkintöjä lähes maanisin oirein. Lepoa tuntui silti kertyvän liikaa, eikä vielä kärkisijoja muistaakseni kutiteltu. Toivottavasti vastaavaa saadaan toteutettua myös tulevana vuonna!

Vanhoja muistelmia selatessani, törmäsin myös mainintaan, että aivan alkukeväästä otimme suunnitelmiimme kirjastokortin uudistamisen. Tällöin pallottelimme ideoilla kortin ulkoasuun sekä kuvitukseen liittyen, kunnes muutaman ’ihan kiva’ –leiman saaneen viritelmän jälkeen tämä(kin) upotettiin takaisin tynnyreihin kypsymään. Tarinankerronnallisiin vapauksiin vedoten voidaan olettaa, että korttipohdinnat korvattiin perehtymällä e-aineistojen esiintuomiseen liittyviin ongelmiin, jonka yhteydessä päätimme lähteä myös tutkimaan, että mitä kaikkea qr-koodeista voisikaan saada irti. Tämän suhteen pohdiskelu jatkuu edelleen, edeten ennalta arvaamattomasti mystisin sykäyksin, ilmeten yleensä ties miten, ties missä. Esimerkiksi lainausautomaatillamme voi lainata nykyään ilman kirjastokorttia qr-koodin avulla.
Suomen talven tapaan, myös kesä saapui tässä tapauksessa täysin yllättäen, tuoden mukanaan kesälomat, kesätyöläinen ja näiden aiheuttaman lisätehtävät toimintojen pyörittämiseksi vajaamiehityksestä huolimatta. En tiedä, että saattoiko sitä varsinaiseksi kesäksi kutsua, mutta ainakin ajankohdallisesti nimitys täsmännee vuodenaikaan. Tämä tarkoitti sitä, että muutaman kuukauden ajan saattoi luetteloida kiireettä kertyneet kasat pois tieltä ja sen ohessa keskittyä harjoittelemaan kokoelmanhoitoa myös poistojen ja varastokirjojen osalta. Tällöin ajatukset ja suunnitelmat saivat rauhassa jalostua syksyä odottaen, jolloin esimerkiksi Finnan kanssa pitäisi päästä töihin täydellä voimalla ja nopeudella.
Kesän hiljaiselosta päällimmäisiksi muistoiksi jäivät AMK-kirjastopäivät Helsingissä, kesäloma, joka vietettiin vaelluksella Islannissa sekä kesän loppupuolella saapunut seitsemäs koira laumaa täydentämään. 

Ensimmäinen vuosi tuli täyteen aivan yllättäen sattuen samalla lähes päivälleen yhteen kirjaston 15-vuotissyntymäpäivien kanssa. Erinäisten syiden ja niiden seurausten johtamana Finna viettää edelleen laatuaikaa vain ajatustemme tasolla. Finnan sijaan LibGuides veti mielenkiintoamme puoleensa niin paljon, että hammasrattaisto sen toteuttamiseksi nytkähti vauhdilla liikkeelle, eikä toteutuminen ole jumiutunut vain ajatusten tasolle. Samalla loppusyksyn aikana ammattikorkeakoulumme kuvallinen ilmiasu sai uudistusta, jonka yhteydessä keväältä tai kesältä muhimaan jäänyt kirjastokortin uudistaminen toteutuikin kuin itsestään.

Eräänlaisena yhteenvetona todettakoon, että vuosi on kulkenut aivan uskomattomalla vauhdilla ja menneitä tapahtumia miettiessä ei voi välttyä ajatukselta, ettei tässä juuri mitään ole ehtinyt tapahtuakaan. On vain pidetty kiinni ja pyritty roikkumaan mukana. Pitkään vaivannut hämmennyksen ja harjoittelijana olemisen tunne on myös hiljalleen jäänyt taka-alalle. Asiat tuntuvat jo omilta. Lehtihankinnan solmut ja salaisuudet ovat myös hiljalleen selviytyneet, kun kyvyt ilmeisen arkaaisten taulukoiden tulkitsemisessa lisääntyivät. Sulosanoja säästelläkseni voitaneen päätös asettaa hyvin kliseisin sanoin, eli tästä on hyvä jatkaa?

Tomi Virtanen
tietopalvelusihteeri
Centria-kirjasto