Verkostot vesille

Kukaan ei ole täydellinen, ja jos joku on, niin en ainakaan minä. Paljonkin on, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Olisi pitänyt käyttää verkostoja enemmän. Niillehän tulee käyttöä, kun on ensin yrittänyt ratkaista ongelmaansa Googlen avulla, kavereilta kyselemällä tai oman organisaation asiantuntijoita vaivaamalla.

On nimittäin niin, ettei oma ongelma olekaan niin ainutlaatuinen kuin sitä monesti luulee. Muistan tilanteen, jossa työkaveri oli keksinyt nopean ja näppärän tavan tehdä työnsä. Kysyin että eikö hänen kannattaisi ja pitäisi opettaa se tapa myös muille samaa työtä tekeville. Keksijä oli hiljaa. Muutaman ajan kuluttua kysyin uudestaan. Keksijä vaikeni.

En edes ryhtynyt enempää ongelmaa ratkomaan, vaan ajattelin, että minkäs teet jos hän ei asiasta suostu keskustelemaan. Minun olisi pitänyt. Kyse ei ollut ollenkaan poikkeuksellisen puhumattomasta työkaverista. Oikeanlaisilla verkostoilla olisin löytänyt ratkaisun. Ratkaisun siihen miten muissa organisaatioissa palkitaan tällainen työn kehittämisinnovaatio tai erityissuoritus. Niitä löytyy.

Onnistunut esimerkki verkostoitumisesta tulee seuraavassa. Olin illanvietossa ja pysähdyin juttelemaan tuttavani kanssa. Kohta hänen piti lähteä muualle ja jäin juttelemaan hänen puolisonsa kanssa ja meillä oli oikein mukava juttuhetki. Nyt arvaatte väärin. Tarina jatkuu vasta muutaman viikon päästä. Oltiin harkitsemassa erään palvelun ostamista ulkoa. Google ei auttanut, ei kaverit eikä kukaan kehysorganisaatiossa tiennyt mitään siitä. Pyysin firmasta referenssiluettelon. Sitä läpikäydessäni huomasin, että listalta löytyy taho, jonka kanssa oli juuri tullut vietettyä kiva juttuhetki.

Soitin hänelle ja kysyin, että muistaako hän tapaamisemme. Hän sanoi ei-muistavansa, mutta ei se kumpaakaan meitä häirinnyt vaan sovimme yhteisestä lounaasta hänen työpaikkansa ruokalassa. Sain häneltä ajankohtaisen kuvauksen palvelun toimivuudesta paikkakunnallamme. Ja mikä tärkeintä, pystyin esittämään kysymyksiä meille tärkeistä piirteistå ja sain tietoa myös tuotteen miinuspuolista.

Vastikään kuulin tapauksesta, jossa pitkään ulkomailla asuneella henkilöllä oli ollut vaikeuksia saada kotimaahan palattuaan työpaikkaa. Yhdeksi syyksi oli mainittu, ettei hänellä ole täällä verkostoja. Niinpä.

Eli kaikkien työtätekevien on syytä kehittää verkostojaan ja varsinkin käyttää niitä sellaisissakin tilanteissa, joissa ei uskoisi vastauksen löytyvän. Aina on joku, jolla on tiedossa ratkaisu. Ja on verkostoilla vielä sekin bonuspuoli, että saa joskus iloita päästessään ratkaisemaan jonkun toisen ongelmaa.

Kirjoittaja: Pirkko Pietiläinen, Kreodin ensimmäinen päätoimittaja ja Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston ensimmäinen johtaja.