Vain muutos on pysyvää: Metropolian kirjaston muutoksia ja muuttoja

Tuttu ajatus muutoksen pysyvyydestä kosketti Metropolia ammattikorkeakoulun yhteisöä todella konkreettisesti keväällä 2019, kun yksi sen toimipisteistä suljettiin yllättäen.

Tämä monialainen ammattikorkeakoulu syntyi vuonna 2008 Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun ja Helsingin ammattikorkeakoulun yhdistyessä. Toiminta oli vakiintumaan päin, kun uusia muutoksia alkoi ropista. Tehtiin päätös yli kymmenen toimipisteen karsimisesta neljäksi. Samaan aikaan käynnistettiin uuden päärakennuksen suunnittelu Helsingin Myllypuroon. Vantaalle, Espooseen ja Helsinkiin jäävien kolmen toimipisteen ilmettä oli tarkoitus piristää lisätiloilla ja uudella sisustuksella. 

Tämä kaikki merkitsi myös Metropolian kirjastoille paljon ylimääräistä työtä. Neliöitä ja hyllymetrejä piti laskea,   varastotilaa hankkia ja miettiä henkilöstön työnjakoa uudessa tilanteessa. Suunnittelun lisäksi tarjolla oli runsaasti vanhanaikaista, ruumiillista työtä: lukemattomia (?) kirjoja piti poistaa, papereita hävittää, hyllyjä purkaa, huonekaluja myydä ja lahjoittaa. Pakkaamista, siivousta ja kuljetuksia tuntui riittävän loputtomasti. Kahdessa yksikössä havaitut sisäilmaongelmat vaativat varasuunnitelmien käyttöönottoa ja muuttivat aikatauluja. Joulun alla 2018 kuitenkin vaikutti, että suurimmasta urakasta oli selvitty. Edessä piti olla enää uuden päärakennuksen lopullinen käyttöönotto ja viimeisten kirjojen viimeinen muutto.

Yllätys kevään kynnyksellä

 Mutta toisin kävi. Juuri ennen vuoden 2019 talvilomaa Espoon kaupunki ilmoitti sulkevansa Metropolian Leppävaarassa sijaitsevan yksikön. Syy oli rakennuksen huono kunto. Sitä oli seurattu usean vuoden ajan, mutta ennen vuodenvaihdetta mitään hälyttävää ei ollut tiedossa. Ensimmäistä järkytystä seurasi nopeasti toinen: rakennusta ei korjattaisi, vaan se purettaisiin kokonaan. Väistötilojen etsintä ja Leppävaaran yksikön toiminnan siirtäminen muihin  Metropolian tiloihin aloitettaisiin heti. Evakon pituus ja päämäärä olivat epäselviä, niin kuin asian luonteeseen sopii.   Arvaamattomassa maailmassa muutos tavoittaa niin rakennukset, järjestelmät kuin ihmisetkin. Varoitusvalotkaan eivät aina vilku.   
 

 Eli jälleen oltiin uuden edessä. Taas oli tarvetta varastolle, muuttolaatikoille ja työkavereiden avulle. Luopumista joutuivat opettelemaan nekin, jotka olivat tähän asti siltä säästyneet. Vaikeinta muutoksessa lienee ollut entisen työporukan hajoaminen. Ehkä ei kovin kauas, mutta kuitenkin toisiin ympyröihin. Toimiva, viihtyisä yhteisö ei rakennu hetkessä vaan vaatii tavoitteen lisäksi myös ajan tuomaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

 Metropolian nykyisen toimintakulttuuriin yksi piirre on yhteiset työtilat. Ei ole omia huoneita, vaan erilaisia yhteisiä tiloja, joista aamuisin etsitään omaan työskentelyyn sopiva. Joustava ratkaisu säästää tilaa, mutta tässä mallissa nopeat kyllä syövät hitaat. Aikaisin työpaikalle saapuville on enemmän valinnanvaraa. Eli aikainen lintu löytää madon tai tässä tapauksessa hyvän työpisteen.

Kaikkiaan tapahtumien kulku on ravistellut terveellisesti rutiineihin tottunutta, pitkänlinjan kirjastolaista. Jotain uutta voi oppia työuran loppupuolellakin, jos sille antaa mahdollisuuden. Mieluummin tietysti vapaaehtoisesti.    

Tietoa kirjoittajasta:
Virpi Kulmala, tietopalvelusihteeri
Metropolia