Vaasan KINE-päivillä puhuttiin vaikuttamisesta

Kirjastonjohtajien neuvottelupäivät järjestettiin 11.–12.10.2018 Vaasassa. Päivien teemana oli Pitchaa ja lobbaa – vaikuta ja näy!

Kirjastoalan ammattilaiset tarvitsevat uusia taitoja ja keinoja markkinoida kirjastoja ja vaikuttaa kirjastojen rooliin ja olemassaoloon yhteiskunnassa, joka elää 24/7.  Tämän teeman ympärille oli Vaasassa onnistuttu kokoamaan todella monipuolinen ja mielenkiintoinen ohjelma.

Someta ja lobbaa!

Päivien keynote-puheenvuoron piti  Mari K. Niemi. Hänen mukaansa sosiaalinen media on asiantuntijaviestinnässä vielä alikäytetty vaikuttamisen väline, joka tarjoaisi paljon mahdollisuuksia varsinkin strategisesti ja suunnitellusti käytettynä. Asiantuntijan kannattaa hengata somessa, koska on tärkeää tulla tutuksi ja kerryttää luottamuspääomaa.  Johtaja, joka osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, tunnetaan. Tuttua kuunnellaan ja häneen luotetaan!

Somessa kannattaa olla myös siksi, että siten pysyy kartalla sidosryhmien ajattelusta ja voi avata heille oman organisaationsa luonnetta, työn sisältöä ja tavoitteita. Päättäjät eivät voi ymmärtää alan tarpeita, jos niistä ei heille kerrota.  Niemen mukaan vaikuttamisen sidosryhmät ovat erityisesti Twitterissä, jossa aktiivisuus saattaa johtaa vaikkapa uutisjuttuun. Niemen mukaan uhkien pelossa ei kannattaisi menettää somen tarjoamia etuja. Some voi olla myös ystävällinen, rakentava ja kannustava väline. ”Ole tietoisesti itse hyvä tyyppi, muista omat ja organisaatiosi arvot!”

Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki kertoi puheenvuorossaan vaikuttamisesta EU:ssa. Hänkin korosti, että päätöksentekijät tarvitsevat tietoa päätöksiensä tueksi, joten lobbausta tarvitaan. Lobbaus voi olla hyvää (esimerkiksi kohtaamiset) tai huonoa (esimerkiksi sähköpostipommitus). Jäätteenmäki korosti hissipuheiden merkitystä vaikuttamisessa. Europarlamentin täysistunnoissa sanottava on pitänyt oppia sanomaan tiiviisti, koska puheaika on hyvin rajoitettu. Puheen lyhyys ei kuitenkaan oikeuta ilkeilyyn. ”30 sekunnin puheenvuorossakin ehtii lausua kiitokset.”

Tunteet peliin!

Rauha Maarno ja Ville Vaarne antoivat ohjeita siihen, kuinka kirjastot saavat uusia ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Maarnon mukaan tunteet puhuttelevat ihmisiä ja tarttuvat, joten kannattaa välittää eteenpäin positiivista kertomusta kirjastosta. Hänkin korosti, että kirjastoammattilaisten tehtävä on kertoa päättäjille kirjastosta, mutta se pitää tehdä ymmärrettävästi. Vaikuttamiseen ja lobbaamiseen käytettävä tieto on erilaista, ´ylätason´, tietoa kuin kirjaston arjessa käytettävä, yksityiskohtiin menevä tieto. Maarno oli vakuuttunut siitä, että kun jostain alkaa puhua, se alkaa ennen pitkää toteutua. ”Sanat muuttavat maailmaa!”

Vaarnen mukaan someviestintä on kustannustehokasta, koska se tavoittaa paljon ihmisiä lähes nollabudjetilla. Hänen mukaansa neutraalius ja varovaisuus eivät toimi somessa, vaan kirjaston on tuotava kirjaston arvot esiin ja oltava aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija.  Arvoja voi tuoda esiin somessa esimerkiksi huumorin, meemien tai julkkisten avulla. Someen pitää tuottaa sisältöä ja tarinoita, jotka herättävät tunteen. Jos et voi tehdä itse, jaa eteenpäin muiden tekemää sisältöä sitä kommentoiden. ”Ihmiset haluavat näyttää rakkautensa kirjastoille somessa - jos  siellä olisi sisältöä johon reagoida!”

Katri-Liis Vainio piti sähäkän esityksen äänenkäytöstä vallankäytön välineenä. Vakuuttavalle äänenkäytölle on ominaista selvä artikulaatio, vaihteleva puhetempo ja puhekorkeus, tauotus, voimakas, vahva, ´hymyilevä´, pehmeänsävyinen ääni. Äänenkäyttö ei ole vakuuttavaa, jos puherytmi on liian nopea tai hidas, puheessa ei ole taukoja, äänensävy on liian korkea, kimakka tai tiukka, jos ääni on teennäisen matala, liian voimakas tai huutava, tai jos lauseiden loput häviävät. ”Tunteet saavat kuulua puheessa!”

Tämän esityksen aikana yleisö pääsi harjoittelemaan oman nimensä sanomista vakuuttavasti. Muistattehan, että jokainen tavu sanasta, se viimeinenkin, haluaa elää ja tulla kuulluksi!

Susanna Kultalahti kertoi sukupolvien eroista työelämästä. Y-sukupolvi on kokenut 1990-luvun laman ja työelämän epävarmuuden, ja maailman katastrofit ovat tulleet heitä lähelle television ja internetin välityksellä jo lapsuudesta asti. Tästä johtuu, että työ ei määritä y-sukupolven elämää, vaan tämä sukupolvi kokee ´muun elämän´, perheen, ystävät, harrastukset tärkeämmäksi kuin työn ja tekee töitä elääkseen eikä päinvastoin. Esimiehen näkökulmasta huomionarvoista on, että Y-sukupolvi näkee esimiehen personal trainerina, valmentajana, ja odottaa tältä siksi myös epävirallisia kohtaamisia ja aikaa.

Somevastarintaa ja kummitusjuttuja

Somehehkutuksen keskelle hieman eriävän näkemyksen toi historioitsija Teemu Keskisarja, joka pohti puheenvuorossaan, miten suomalaisella sivistyksellä menee. Hänen mukaansa englannin kielen ylivalta ja ´kansainvälistymiskiima´ näivettävät suomen kieltä ja sivistystä. Hän oli sitä mieltä, että Internet tylsistää ja laiskistaa suomalaiset, joten Internet on tuhottava. ”Somevastarintalaiset eivät uskalla tulla ulos kaapista!”, heitti Keskisarja pilke silmäkulmassaan.  Hän ei kertomansa mukaan ole somessa, eikä aio sinne mennäkään. Kun tapaa ihmisiä kasvotusten, ei törmää vihapuheeseen. Esityksensä lopuksi Keskisarja kyllä totesi teesejään hieman pehmentäen, että internetin lisäksi vihollinen lukemiselle saattaa olla myös vapaa-ajankäytön monimuotoistuminen. (Konkreettisena ehdotuksena kirjailijoiden toimeentulon parantamiseksi hän ehdotti vapaaehtoisen tippijärjestelmän kehittämistä kirjastojen lainauskorvauksiin.)

Puheenvuorojen ja esitysten seuraamisen lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus vierailla Vaasan kaupunginkirjastossa, Tiedekirjasto Tritoniassa tai Wärtsilässä, tutustua näytteilleasettajien ja yhteistyökumppaneiden ständeihin ja piipahtaa palvelumuotoiluklinikalla, jossa palvelumuotoilijat Anni Hapuoja ja Piritta Hannonen vastasivat kirjaston kehittämiseen liittyviin kysymyksiin.

Iltaa vietettiin meren rannalla ravintola Strampenissa. Tarjolla oli illallisen lisäksi kummitustarinoita. Saattaa olla, että ainakin herkimmät Sokos Hotel Royal Vaasassa majoittuneet joutuivat odottamaan unen tuloa hieman pidempään… Onneksi White Lady pysytteli pois ainakin allekirjoittaneen huoneesta.

Katja Kettunen, Oamk