Uusia eväitä tiedonhankinnan opetukseen ja ohjaukseen – kokemuksia opettajan pedagogisista opinnoista

Valmistuin keväällä 2020 Haaga-Helian ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Minkälaisia eväitä opettajan pedagogiset opinnot tarjosivat tiedonhankinnan opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen? Kehityinkö itse asiantuntijasta opettajaksi? Kannattiko opiskelu?

Tiedonhankinnan opetus on kuulunut työtehtäviini Turun ammattikorkeakoulun kirjastossa jo pitkään. Olen aina ollut kiinnostunut opetuksesta ja ohjauksesta, joten pedagogiset opinnot tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta oman osaamisen kehittämiseen. Opettajakorkeakoulun ovet eivät ensi yrittämällä auenneet, mutta lopulta pääsin opiskelemaan Haaga-Helian ammatilliseen opettajakorkeakouluun ja suoritin opinnot (60 op) työn ohessa 2019–2020.

Opiskelin verkkoryhmässä, mutta vuoteen mahtui myös muutama lähipäivä Pasilassa sekä tietysti yhteisiä tapaamisia verkossa. Opinnot suoritettiin pääosin pienissä, noin neljän hengen moniammatillisissa vertaisryhmissä. Vertaisryhmätyöskentely oli minulle uusi toimintamuoto, mutta osoittautui antoisaksi ja monipuoliseksi: ryhmän jokainen jäsen toi oman kokemuksensa ja ammattitaitonsa yhteisesti hyödynnettäväksi. Yksi koulutuksen kulmakivi, vertaisoppiminen, toteutui siis pienryhmätyöskentelyssä hienosti.

“We start with the end in mind”

Koulutuksen ensimmäisestä päivästä lähtien katse suunnattiin siihen, mitä koulutuksen jälkeen on osattava. Koulutusta luonnehditaankin ”osaamisperustaiseksi kehittymisohjelmaksi”: lähtökohtana on opettajan ammattitaitovaatimukset ja osaamisen kriteerit, joihin omaa osaamista peilataan. Aluksi tunnistettiin jo olemassa oleva osaamisen, jonka jälkeen jokaiselle laadittiin henkilökohtainen kehittymissuunnitelman puuttuvan osaamisen hankkimiseksi. Käytännössä visuaaliset osaamismerkit ohjasivat osaamisen hankkimista ja osoittamista (suorittamani osaamismerkit ja niiden kriteerit löytyvät Open Badge Passport -palvelusta). Keskeinen osa prosessia oli oman työskentelyn dokumentointi ja reflektointi.

Koulutuksen kaikille opiskelijoille yhteisiä teemoja olivat mm. oppiminen, ohjaaminen, arviointi, opettajan työn etiikka sekä digitalisaation tuomat muutokset opettajan työhön. Opinnoissa rakennettiin ammattikasvatuksen tietopohjaa (teoriat, käsitteet) kirjallisuuden ja erilaisten tehtävien avulla. Käytännön osaamista kerrytettiin opetusharjoittelussa. Pääsimme myös seuraamaan muiden vetämiä opetus- ja ohjaustilanteita eri oppilaitoksiin. Vertaisryhmän kehittämistehtävissä puolestaan tutkimme erilaisia ammatilliseen koulutukseen liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä.

Oman opetusharjoitteluni suoritin Turun AMK:n kirjastossa osana tavanomaisia työtehtäviäni. Harjoitteluun sisältyi tiedonhankinnan ohjausta yksilöille ja ryhmille, tiedonhankinnan lähiopetusta sekä tiedonhankinnan verkkokurssi, jossa toimin opettajana. 

Koulutuksen ydin: oppimisen muotoilu

Yksi opettajakoulutuksen keskeisistä sisällöistä liittyi oppimisen muotoilun menetelmiin ja työkaluihin. Oppimisen muotoilussa (vert. opetuksen suunnittelu) huomio kiinnitetään opetuksen sijasta oppimiseen ja oppijaan: tavoitteena on kehittää opiskelijalähtöisiä oppimiskokonaisuuksia tai -prosesseja. 

Oppimisen muotoilun kokonaisuuteen kuului mm. osaamistavoitteiden määrittely, opintokokonaisuuden teemat ja sisällöt sekä opetusmenetelmien, arviointimenetelmien ja käytettävien työkalujen valinta. Koulutuksessa saimme hyvät eväät kaikkiin oppimisen muotoilun osa-alueisiin. Uudet opit ja työkalut oli tarkoitus ottaa käyttöön opetusharjoitteluun kuuluvien opetustilanteiden ja -kokonaisuuksien suunnittelussa. Seuraavassa kaksi esimerkkiä siitä, millä tavalla oppimisen muotoilun työkalut konkretisoituivat omassa opetusharjoittelussani.

Esimerkki 1: Oppimistilanteen käsikirjoitus ja oppimisen verbit

Jokaisesta opetusharjoitteluun kuuluvasta opetustunnista tai -kokonaisuudesta oli laadittava tarkka suunnitelma eli oppimistilanteen käsikirjoitus (kuva 2), jossa opetusta koskevat tavoitteet, työtavat ja menetelmät kirjataan auki. Käsikirjoituksen laatiminen itsessään oli hyödyllistä, mutta erityisesti pidin oppimisen verbit -tarkastelunäkökulmasta, jossa huomio kiinnitetään opiskelijan toimintaan. Mitä opiskelija tekee opetustunnin aikana oppiakseen? Onko opiskelijan toiminta passiivista tekemistä (esimerkiksi kuuntelua, katselua) vai toimiiko opiskelija aktiivisesti (keskustelee, kokeilee, perustelee...)? Vaikka opetustunnin sisältö olisi vaihteleva, voi oppimisen verbien tarkastelu paljastaa, että opiskelijalta ei kuitenkaan vaadita aktiivisia ”oppimisen tekoja”.

Opetusharjoitteluissa yleisenä ohjenuorana oli, että kuuntelua, katselua tai muuta passiivista tekemistä voi olla enintään 15–20 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen opiskelijan toiminnan tulee muuttua aktiiviseksi. Jokaiselle opetustunnille oli siis kehitettävä vähintään yksi tai kaksi opiskelijoita aktivoivaa tehtävää tai tapahtumaa.

Esimerkki 2: Aiheeseen virittäytyminen

Tärkeä osa yksittäisen oppimistilanteen muotoilua on orientaatio eli aiheeseen virittäytyminen. Opetusharjoittelussa oli siis kiinnitettävä erityistä huomioita opetustuntien aloitukseen ja pohdittava, miten opiskelijat saa parhaiten motivoitumaan ja virittäytymään päivän aiheeseen.  

Opetusharjoitteluni aikana kokeilin useita erilaisia virittäytymistehtäviä, joista osa osoittautui toimiviksi ja osa puolestaan vaatii jatkopohdintaa. Opinnäytetyövaiheessa olevalle YAMK-ryhmälle toimi hyvin tunnin aluksi suoritettava lyhyt tehtävä, jossa opiskelijat keskustelivat vieruskaverin kanssa muutaman minuutin ajan siitä, mikä opinnäytetyöhön liittyvässä tiedonhaussa on ollut haastavinta ja mihin kysymyksiin he haluaisivat saada vastaukset opetustunnin aikana. Opiskelijat kirjasivat haasteet ja kysymykset post-it -lapuille, joiden sisältö käytiin vielä yhdessä keskustellen läpi. Aktiviteetti toimi kyseiselle ryhmälle erinomaisesti, koska opiskelijat olivat jo tehneet itsenäisesti opinnäytetöihinsä liittyviä tiedonhakuja. Positiivista oli, että tehtävä lisäsi selvästi vuorovaikutusta opetuksessa ja ohjasi opetustunnin sisältöjä opiskelijalähtöiseen suuntaan: tunnilla keskityttiin erityisesti opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin ja haasteisiin.

Jutun kansikuvana (kuva 1) on viitteidenhallintaan keskittyvällä opetustunnilla käyttämäni aloituskuva, joka toimi nopeana orientaation ja motivaation välineenä opetustunnin alussa. Sopivaa aloituskuvaa ei löytynyt valmiina, joten kuvan on piirtänyt tilaustyönä työtoverini Turun AMK:n kirjastosta.

Digityökaluja opetuksen tueksi

Opettajakoulutuksessa hyödynnettiin runsaasti erilaisia digityökaluja: tutuiksi tulivat esimerkiksi Flinga, Mentimeter, Trello, Tricider, Miro, Lino, Padlet ja Flipgrid. Työkalujen kirjo oli tarkoituksellisesti laaja, jotta tutustuisimme jo opettajaopintojen aikana erilaisiaan työkaluihin ja hyödyntäisimme niitä myöhemmin omassa opetuksessa.  

Visailuja ja sanapilviä Mentimeterillä

Kokeilin opetusharjoittelussani muutamaan minulle uutta digisovellusta. Erityisesti Mentimenter-työkalu osoittautui toimivaksi mm. Boolen operaattorien ja muiden tiedonhaun tekniikoiden opetuksessa sekä palautteen keräämisessä. Mentimeterillä voi tehdä esimerkiksi äänestyksiä, kilpailuja tai sanapilviä. Työkalu on mielestäni helppokäyttöinen, mutta valitettavasti ilmaisversiolla ei voi tehdä kovin pitkiä esityksiä tai kilpailuja.

Suunnittelin Mentimeterin avulla visailun tiedonhaun tekniikoista (kuva 3), johon opiskelijat osallistuivat omilla kännyköillään. Palautetta opetuksesta puolestaan keräsin sovelluksen sanapilvi-toiminnolla. Mentimeter-visailu oli mukana useissa opetussessiossa ja opiskelijat lähtivät joka kerta visailuun mukaan innokkaasti. Pelillinen ja vuorovaikutuksellinen elementti selkeästi toimi osana tiedonhankinnan opetusta, joten Mentimeter-työkalu jää omaan ”opetustyökalupakkiini” vakiovarusteeksi.

Kannattiko urakoida?

Opintojen suorittaminen työn ohessa oli kova urakka, mutta kannatti. Opinnoista jäi takataskuun paitsi digisovelluksia, opetuksen suunnittelun työkaluja ja opetusmenetelmiä, myös uusia ideoita tiedonhankinnan opetukseen sekä rohkeutta kokeilla jotakin uutta. Ymmärsin myös, että uusien ideoiden ja kokeilujen ei välttämättä tarvitse olla kovin suuria, eikä opetusta tarvitse kokonaan uudistaa yhdellä kerralla. Oikea asenne on tärkeä: jos jokin menetelmä tai lähestymistapa ei toimi, seuraavaksi voi kokeilla jotakin muuta. 

Opettajakoulutuksen yhtenä tavoitteena on kasvattaa asiatuntijoista pedagogisesti ajattelevia opettajia. Pedagogisen ajattelun perustaa luotiin opintojen alusta lähtien esimerkiksi tutkimalla omia toimintatapoja ja ajattelumalleja. Opettajan käsitykset mm. oppimisesta ja tiedosta vaikuttavat siihen, minkälaisia ratkaisuja hän tekee opetus- ja ohjaustilanteissa. Tavoitteena työskentelyssä olikin omien käsitysten ja niissä tapahtuvien muutosten tiedostaminen, jotta ratkaisujen ja toiminnan perusteleminen tulee mahdolliseksi. Identiteettityön merkitys kirkastui pikkuhiljaa opintojen edetessä ja lopulta pidän sen merkityksen oivaltamista yhtenä koulutuksen merkittävimmistä anneista.