Työhyvinvointia liikunnasta

Näinä jatkuvien yt-neuvottelujen ja rajujen rakenteellisten muutosten aikoina on entistä tärkeämpää pitää itsestään ja jaksamisestaan hyvää huolta. Erilaiset  työhyvinvointia edistävät kampanjat - kuten KirjastoMOVE ja Iloa elämään - innostavat parhaimmillaan säännöllisen liikunnan piiriin ja lujittavat yhteisöllisyyttä.  Karelia-amk:n kirjaston työntekijät kertovat liikuntaharrastuksistaan ja siitä mikä heitä motivoi liikkumaan.


Iloa elämään –toiminta työhyvinvointia edistämässä
Iloa elämään -toiminta käynnistyi Karelia-amk:ssa helmikuussa 2013. Iloa elämään –toimintamalli on lähtöisin Saimaan ammattikorkeakoulusta ja sen  tavoitteena on terveyden edistäminen ja yhteisöllisyyden kehittäminen. Näihin tavoitteisiin pyritään pääsemään eri toimintatapojen kautta. Toiminta sisältää niin fyysistä kuin psykologistakin hyvinvointia tukevaa toimintaa. Liikunnan lisäksi tarjolla on mm. kulttuuriin ja käden taitoihin liittyviä kursseja ja tapahtumia. Tapahtumat ovat koko henkilöstölle avoimia ja niiden monipuolisuudella pyritään tarjoamaan jokaiselle jotakin ja kannustamaan esimerkiksi uuden harrastuksen löytämiseen.

Iloa elämään -toiminta aloitettiin kävelykampanjalla, jonka tavoitteena oli kävellä maailman ympäri 80 päivässä. Kampanjan tavoite saavutettiin ja  Karelia-amk:n henkilöstö käveli yhteensä 42 439 km. Lisäksi Karelia-amk voitti kävelykisassa Saimaan amk:n, joka oli haastanut Karelian kävelykisaan.

Kävelykampajan jälkeen Iloa elämää –toiminnan puitteissa on järjestetty monipuolisesti mm. liikuntaan, kulttuuriin ja käsitöihin liittyviä tapahtumia ja kursseja. Kirjaston henkilöstö on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana.

Liikunnallista toimintaa ovat olleet mm. juoksukoulu, suksien voitelukurssi, avantouinti, ja vaelluspäivä Kolin maisemissa. Käsitöitä on harrastettu neulekerhossa ja kranssikurssilla, opeteltu autonhuoltoa, pidetty taimienvaihtotoria ja fengshui-teemailtaa, Kulttuurinnälkäisille on järjestetty mm. museovierailu, kaupunkikävely ja vapaalippuja ranskalaisen elokuvan viikolle.  Tulevana keväänä on luvassa mm. kokkausilta venäläisissä tunnelmissa, avantouintia, lautapeli-ilta, hiihtotekniikkakurssi ja sauvakävelyopastusta.

Leena Väyrynen kävelee, vesijuoksee ja käy kuntosalilla
Harrastan kävelyä, vesijuoksua ja käyn kuntosalilla säännöllisesti. Kävely on minulle mieleinen harrastus, jota on helppo harrastaa. Kävely parantaa kuntoa ja piristää ja samalla pääsen nauttimaan hapesta ja luonnosta. Se on todellinen matalan kynnyksen harrastus – eihän siihen periaatteessa tarvita kuin sopivat kengät ja säähän sopiva vaatetus. Kuntosalilla käynti taas lisää lihasvoimaa ja toimii minulla todellisena ajatusten nollaajana. Vesijuoksu puolestaan on nivelystävällinen ja tehokas laji, jossa aika ja kalorit kuluvat huomaamatta. Käyn vesijuoksemassa ystäväni kanssa, jolloin tulee vaihdettua kuulumiset ja harrastettua liikuntaa samalla.

Koska olen astmaatikko, niin liikunta on todella tärkeä omahoidon väline. Hyväkuntoisena on helpompi hengittää. Mutta toisaalta täytyy muistaa se, että esimerkiksi flunssan aikaan ei pidä urheilla ja tervehtymisen jälkeen aloitan liikunnan harrastamisen rauhallisesti ja kevyesti. Siitepölyaikaan ulkoiluni on vähäistä allergian vuoksi – silloin harrastukseni painottuvat enemmän sisätiloissa harrastettaviin lajeihin eli käyn useammin uimahallissa tai kuntosalilla. Mutta allergia ja astma eivät estä liikkumasta vaan juuri niitten vuoksi säännöllinen liikunta on entistä tärkeämpää.

Jos en harrastaisi näitä liikuntalajeja, niin todennäköisimmin kärsisin useammin niska- ja hartiakivuista. Myös jännetupentulehdus ja selkäkivut voisivat vaivata, koska työhön sisältyy paljon päätetyöskentelyä ja istumista. Kaikki harrastamani lajit parantavat työkykyäni niin lihaskunnon kohenemisen kautta kuin myös vähentämällä mahdollisia stressioireita ja antamalla hyvänolon tunnetta pidemmäksikin aikaa. Liikunta myös parantaa unta ja auttaa minua painonhallinnassa.

Ari Koskela pyöräilee työmatkat vuoden ympäri
Ari Koskela, 53 v.: Kuntoliikunta on ollut tärkeä osa elämääni juniori-iästä pitäen, ja hikiliikuntaa olen harrastanut muutamia kertoja viikossa. Pallopelit, etenkin puulaakitason jalkapallo, squash ja sähly, sekä pyörä- ja juoksulenkkeily hallitsivat liikunta-aikataulua viime vuosiin saakka. Palloilut jäivät pois pelikavereiden paikkakunnalta muuton ja lopettamisten vuoksi, eikä uusiin porukkoihin ole enää tullut hakeuduttua.

Nykyään kotipoliittiset voimat, joita ovat vaimo, 3-vuotias tytär ja kotityöt, ovat sanelleet  merkittävimmäksi liikuntaharrasteeksi työmatka- ja hyötyajopyöräilyn, neljä tuntia ja n. 80 km viikossa. 12 vuotta sitten tein päätöksen pyöräillä (useimmat) työmatkat, koska vaimo pitemmän työmatkan takia tarvitsi perheen ainoaa autoa enemmän ja koska pyöräily on bussilla kulkemista halvempaa. Lisäksi pyöräiltävä työmatka, n. 8 km yhteen suuntaan, ei tuntunut liian pitkältä. Liikuntatarve tyydyttyy, ja merkitystä on silläkin, että pyöräillen matka suuntaansa ei kestä kuin 10 minuuttia pitempään kuin autolla. Panokseni kevään 2013 KirjastoMOVE –joukkueessamme taisikin olla lastenvaunukävelyn ja kotitöiden ohella noin tuhat pyöräiltyä kilometriä.

Liikunta on toiminut ensinnäkin harmaitten arkiajatusten puhdistajana, varsinkin pallopelejä pelatessa huomio on vain pallon ja toisten pelaajien liikkeessä. Pyöräily puolestaan sallii hetken omien ajatusten versoilulle. Säännölliseen liikkumiseen tottuneena keho tuntuu vaativan annoksensa liikuttamista, sen huomaa etenkin, kun pakolliseen paussiin joutuneena alkaa kaivata jonkinmoista ruumiin rääkkäystä, jotta saisi rentoutuneemman olon. Jo pelkästään ajatus odottavasta liikuntatuokiosta piristää päivää jo ennakkoon. Liikunta on tärkeä osa yrityksessä hallita painoa, ja on mukavaa, kun huomaa jaksavansa puuhailla kaikenlaista. Ehkäpä jonkinmoinen lihas- ja yleiskunto on auttanut siinä, ettei vielä ole tullut liikuntavammoja kummempia vaivoja ja kremppoja. Lisäksi joukkuelajeissa pelailu on rikastuttanut sosiaalista elämää, mikä on auttanut kiinnittymään uusiin ympäristöihin. Joukkueet koostuvat samanhenkisestä porukasta, ja yhteistä tekemistä on keksitty kentän ulkopuolellakin.

Kirsi Mononen pyöräilee tai kävelee työmatkat joka päivä
Kolmen kilometrin työmatka taittuu säässä kuin säässä kesällä pyöräillen ja talvella kävellen. Matkan varrella on reilun puolen kilometrin mittainen Pielisjoen ylitys Suvantosiltaa pitkin, joten tuulisella sillalla kerrospukeutuminen on valttia ja pakkassäällä naparetki tulee koettua ihan kotikaupungissa. Työmatkani ei ole kovin pitkä moneen kollegaan verrattuna, mutta pakollinen työmatkaliikunta lisää intoa liikkua myös vapaa-ajalla. Varsinkin pimeällä syystalvella työpäivän jälkeen on vaikea innostaa itsensä lähtemään lenkille tai kuntosalille.

Työmatkalla liikuntaa tulee luonnostaan, ja kotimatkalla on helppo kiertää ylimääräinen lenkki pakolliseen kotimatkaan verrattuna. Joensuussa on hyvät pyörätiet ja pyöräreittejä löytyy, joten työmatkapyöräily innosti harrastamaan lajia myös vapaa-aikana. Työpäivän jälkeen kotimatkalla ehtii myös nollaamaan päivän tapahtumia ja työasioita, joten niitä ei tarvitse murehtia enää kotona.

Jaana Lahtinen pyöräilee työmatkat säällä kuin säällä
Työmatkapyöräily on elämäntapaköyhäilijän trendikästä spinningiä. Joukkoliikenne on myös kannatettava asia, mutta uusimmat pöpöt päivittyvät paremmin ruuhkabussissa kuin yksinäisellä polkijalla. Toki pukeutuminen sään mukaan ja turvallisuus on tärkeää, eli tyylikkyydestä tinkien päivittäispukeutumiseeni kuuluvat toppa-asut tai gore-texit, muhkea kaulaliina, pyöräilykypärä ja vedenpitävät jalkineet.

Keväällä  2013 me Karelia-ammattikorkeakoulun kirjastolaiset voitimme KirjastoMOVE-kampanjan. Kampanjan puitteissa päivittäistä liikuntaa muistiin kirjatessa konkretisoitui, miten iso merkitys on työmatka- ja muulla arkiliikunnalla: usein päivän ainoiksi merkinnöikseni jäivät kuuden kilometrin edestakainen pyöräily ja koiran lenkitys. Tosin liikuntasuoritusten muistiin kirjaaminen sai aikaan silmänpalvontaa: tulipa leikkimielisen kilpailuvietin innostamana juostua muutama hikilenkkikin. Vanhaa joogaharrastustakin tekee taas mieli viritellä, kun arjen aikataulut muuttuvat joustavammiksi jälkikasvun vartuttua: kuntoilusta leppoisa jooga ei käy, mutta auttaa rentoutumaan ja pitää sekä mielen että kehon joustavampana.

Jaana Rummukainen aloitti aktiivisen liikuntaharrastuksen vuosi sitten ja löysi lajikseen suunnistuksen
Aloitin aktiivisen liikunnan harrastamisen noin vuosi sitten – kiitos Iloa elämään - ja KirjastoMOVE-kampanjoiden. Alku ei ollut kovin helppo: Lähiladun 4 kilometrin kiertäminen oli tuskien taival, sukset lipsuivat ja henki ei kulkenut. Parin hiihtolenkin jälkeen tuli parin viikon pakkolepo, kun reisi kipeytyi. Siihen se liikkuminen olisi varmaan jäänytkin, ellei olisi ollut näitä kampanjoita, joihin tuli ilmoittauduttua: joukkueen puolesta oli tehtävä kaikki mahdollinen, askeleita ja merkintöjä kerättävä.

Kevään tultua kunto oli kohonnut ja liikuntakärpänen puraissut sen verran, että vaikka ”kampanjaliikuntapakko” loppui, piti liikkeelle päästä. Etsin itselleni sopivaa lajia ja oikeastaan vähän sattumalta päädyin suunnistusrasteille.

Yksin en ole metsään uskaltautunut, vaan houkuttelin mukaan ystäväni, jonka kanssa olimme aina olleet koulun liikuntatunneilla ”ne kaksi viimeistä”, ainakin mitä juoksemiseen tulee. Aloitimme turvallisesti lastenrasteilta, käytännössä ilman minkäänlaista lajituntemusta. Kokemuksen ja tiedon karttuessa olemme etsineet lastenrastien lisäksi hiukan vaativampia kunto-, talvi- sekä sprinttirasteja, ja ainakin toistaiseksi osanneet reissultamme takaisin. Opastusta olemme saaneet seuratovereiltamme, erityisesti nuorilta.

Täytyy tunnustaa, että taidan olla vähän hurahtanut suunnistukseen. Se on monella tapaa huippulaji: ei tarvita kalliita varusteita, kuntorasteille osallistuminen on edullista ja helppoa, ja kenties mikä tärkeintä, laji on erittäin haastava, mutta kuitenkin kaikille löytyy sopivia ratavaihtoehtoja oman taitotason ja kunnon mukaan. Ennen kaikkea suunnistus on älylajii: ajatuksen on oltava koko ajan mukana tai putoaa kartalta. Yhtään työ- tai muutakaan asiaa ei mahdu päähän, kun miettii, minkä kuusen juurella on. Kisoja seuratessaan on saanut huomata, että virheitä sattuu huipuillekin. Maalissa on ollut usein syytä hämmästellä, miten ihmeessä päädyttiin sinne minne päädyttiin. Jälkipuinti on tärkeää ja sitä tehdään porukalla, virheitä tehneitä lohdutellaan ja nappisuorituksista yritetään oppia. Suunnistajat ovat melko sosiaalista porukkaa, uusia tuttavuuksia on tullut paljon.

Kari Tiainen käy uimassa, hiihtää perinteistä ja soutaa saarien ympäri
Rakkaimmat liikuntalajini ovat uinti, hiihto, kävely, pyöräily ja soutaminen. Olen harrastanut kuntouintia säännöllisesti jo yli kolmekymmentä vuotta. Kävin jopa aikuisille tarkoitetun uintitekniikkakoulun, koska halusin kehittyä uimarina. Minulla on aina työmatkoilla mukana uimahousut ja –lasit, ja käyn uimahalleissa uimassa aina kun aikataulut sen sallivat. Liikun paljon ulkona ympäri vuoden säällä kuin säällä. Talvella hiihdän ja olen perinteisen hiihdon ystävä. Samoilen metsissä, kävelen (myös päivittäiset työmatkat) ja joskus juoksenkin. Kesällä viihdyn pitkiä aikoja mökillä. Siellä päivät alkavat aina aamu-uinnilla, sen jälkeen soudan pari tuntia ja puuhastelen ulkona. Ulkona liikkumiseen kuuluvat olennaisesti raikas ilma, luontokokemus ja hiljaisuus.

Säännöllinen liikunta ylläpitää fyysistä kuntoa ja virkistää mielen. Varsinkin ulkona liikkuessa ajatukset järjestyvät uudelleen ja monet ideat työstyvät kuin itsestään.  Olen osallistunut liikuntaa edistäviin kampanjoihin innokkaasti. Erilaiset kampanjat ovat innoittaneet minua kokeilemaan mm. uusia lajeja. Viime keväänä kävin juoksukoulun, joka oli osa Iloa elämään –toimintaa. Haaveenani on, että joskus osallistun johonkin juoksutapahtumaan. Viime vuoden KirjastoMOVE –kampanjan aikana hiihdin yli viisisataa kilometriä.

Kirjoittajat: Kari Tiainen, Kaisa Varis, Leenä Väyrynen, Ari Koskela, Kirsi Mononen, Jaana Lahtinen ja Jaana Rummukainen