Tietoammattilaiset tiedon moninaisuuden äärellä – STKS seminaari Helsingissä 15.11.

Suomen tieteellisen kirjastoseuran (STKS) informaatiolukutaitoryhmän järjestämän seminaarin teemana oli tänä vuonna informaatioympäristön muutos, tiedon ymmärrys ja käsitteleminen. Teeman äärelle Arcadaan kerääntyi nelisenkymmentä osallistujaa yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastoista. Päivän esitysten materiaalit ovat saatavilla STKS:n sivuilla. 

Tietoa on, onko ymmärrystä?

Seminaari alkoi Åbo Akademin Hilda Ruokolaisen keynote-puheenvuorolla ”Tiedon moninaisuus, saavutettavuus ja ymmärrettävyys: tietoammattilaiset ja hyvän kohtaamisen taidot”.  Ruokolainen nosti esiin tiedon moninaisuuden kolmijaon, jossa disinformaatio on tahallisesti harhaanjohtavaa tietoa, misinformaatio on tahatonta virheellistä tietoa ja malinformaatio todenmukaista tietoa, jota käytetään tahallisen vahingollisesti. Valetiedon torjumiseen onkin jo kehitelty monia työkaluja ja listauksia, jotka ovat sinällään hyödyllisiä, mutta joissa ei riittävästi oteta huomioon tiedon ja sen käsittelyn moninaisuutta. Tiedon havainnoimiseen vaikuttaa muun muassa vireystila ja tiedon arviointia tehdään usein erilaisten normien ja käsitysten läpi. Esimerkiksi oman lähipiirin vaikutus tiedon hyväksyttävyyteen on suuri. Tiedon tilanne- ja kontekstisidonnaisuudesta kertoo myös se, että luennolla esimerkkinä käytetty yhteydenotto kolmeen eri juristiin voi tuottaa kolme erilaista vastausta samaan kysymykseen. Tämä johtuu toisistaan poikkeavista laintulkinnoista. 

Seuraavaksi Ruokolainen käsitteli tiedon saatavuutta, saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Se, että tieto on päivitetty verkkosivuille ei vielä tee siitä kaikille saatavilla olevaa tai ymmärrettävää, vaikka näin erityisesti viranomaiskontekstissa ajatellaankin. Miten varmistetaan, että tieto on ymmärretty tarkoitetulla tavalla? Tiedon moninaisuus, saavutettavuus ja ymmärrys korostuvat, kun samaa tietoa tarvitsevat ja käyttävät eri taustoista olevat ja eri tilanteissa elävät ihmiset. Tietoa pitäisi miettiä tarvitsijan näkökulmasta, sillä usein organisaatiolähtöisyys voi monimutkaistaa tietoa tarpeettomasti. 

Miten sitten tietoasiantuntija voi navigoida tässä moninaisessa maailmassa? On tärkeää huomioida tiedon ja sen käyttäjien moninaisuus, ennakoida tiedon tarpeita sekä räätälöidä ja kuratoida tietoa. On tärkeää panostaa kohtaamisiin, tunnistaa osaaminen ja vaalia ymmärrystä. Tietoa tulee välittää myös silloin, kun se on epämiellyttävää tai vastaanottajan vaikea hyväksyä. Parhaiten tieto välittyy kiireettömissä kohtaamisissa.

Tekoälyyn kaivataan ohjeita, koulutusta ja vinkkejä käyttöön

Ensimmäisessä Best practice -sessiossa kuultiin kaksi esitystä. Ensimmäisessä Leena Tonttila Turun yliopistosta sekä Tanja Vienonen ja Henri Aho Turun ammattikorkeakoulusta kertoivat kirjastojen yhteisestä tekoälyklubista. Klubissa on pohdittu yhdessä molemmille kirjastoille tarpeellista tekoälyohjeistusta sekä tekoälyn sisällyttämistä kirjaston tarjoamiin opetuksiin. Tekoälyn käyttö tiedonhankintaprosessissa ja yleisimpien osaamistarpeiden tunnistaminen ovat olleet keskustelujen keskiössä. Samalla on pyritty laajempaan ymmärrykseen tekoälyn hyödyistä ja haitoista sen sijaan, että aika olisi käytetty pelkästään tekoälytyökalujen käytön ohjeistuksen miettimiseen.

Aiheena tekoäly on laaja ja ohjeistukselle on tarvetta. Klubin keskusteluissa on sivuttu muun muassa tekijänoikeutta ja lisensoitujen aineistojen käyttöä, tekoälyyn viittaamista, tekoälyn vinoumia sekä ihmisten olettamuksia tekoälyn auktoriteetista tai objektiivisuudesta. Tekoälyyn liittyviä osaamistarpeita tunnistettiin neljä: tekoälyn luonne (miten toimii, mitä sovelluksia), tekoälyn käyttö (tarpeet, mahdollisuudet), toimijuus (tekoäly vai tukiäly) ja tekoälyn vastuullinen käyttö.
 
Kantavaksi teemaksi nousi erityisesti toimijuus, sillä tekoälyä voi käyttää joko passiivisesti (esimerkiksi pelkkänä vastausautomaattina) tai aktiivisesti. Aktiivisessa roolissa käyttäjä tiedostaa tekoälyn rajoitukset ja näin ollen pystyy tekemään tekoälyn käyttöön liittyviä valintoja tietoisesti ja harkiten, eikä ainoastaan sovelluksen ohjaamana. Tekoälyklubilaisten tavoitteena on luoda avoin oppimateriaali Avointen oppimateriaalien kirjastoon tukemaan opiskelijoita tekoälysovellusten vastuullisessa käytössä myös tulevaisuudessa.

Toisessa esityksessä Helsingin yliopiston Katri Larmo esitteli Helsingin yliopiston kirjaston järjestämiä tekoälykoulutuksia ja niiden sisältöä. Tyypillisesti koulutuksissa käydään läpi yliopiston linjaukset ja yliopiston kautta käytössä olevat tekoälypalvelut, ja pääpaino on hakudemoissa. Myös tietoturva ja linjaukset ulkopuolisten palvelujen käytöstä ovat sisältyvät koulutuksiin. Koulutuksista saatu palaute on ollut positiivista, ja koulutuksia jatketaan ensi vuonna myös englanniksi. Kirjasto haluaa osoittaa olevansa ajan hermolla oleva kumppani tekoälyasioissa ja pitävänsä myös asiakkaat ajan tasalla. 

Tiedonhankinnan ja datanhallinnan oppimateriaaleja ja kursseja

Iltapäivän toisessa Best practice -sessiossa keskityttiin tiedonhankintaan. Mari Hietala ja Sanna Kujala Helsingin yliopistosta kertoivat Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä laatimasta terveystieteiden avointen aineistojen oppimateriaalista, joka on saatavilla Avointen oppimateriaalien kirjastossa: https://urn.fi/urn:nbn:fi:oerfi-202409_00028115_2. Oppimateriaali koostuu johdantomateriaalista ja pelistä.

Materiaalin laatimiseen innoitti halu tuoda esille tutkittuun tietoon perustuvia avoimia lääke- ja terveystieteiden aineistoja ja samalla oppia itse lisää avointen oppimateriaalien julkaisuprosessista. Tavoitteena oli laatia helposti lähestyttävä ja motivoiva oppimateriaali, joten johdantomateriaalin lisäksi laadittiin avoimiin aineistoihin liittyvä peli. Peli on toteutettu ThingLink-alustalla, ja siinä on ratkottavana kolme avoimen verkon tiedonhankinnan pulmaa, joita voi ratkoa yksityishenkilön, journalistin tai terveysalan ammattilaisen näkökulmista. ThingLink-alustan monipuoliset ominaisuudet kuten 360:n asteen virtuaalihuoneet, ohjatut kierrokset sekä kysymysten upottaminen virtuaaliympäristöön vahvistavat pelillisyyttä. Samalla alusta tukee mainiosti saavutettavuutta ja antaa virtuaaliympäristöistä tekstivastineet eri kielillä.

Seuraavaksi Itä-Suomen yliopiston Manna Satama ja Minna Rahnasto-Rilla esittelivät Itä-Suomen yliopistossa järjestettyä kurssia “Mastering the research data”, jolla yhdisteltiin menetelmä- ja metodiosaamista aineistonhallintaan. Kurssin tavoitteena oli, että osallistujat oppivat tunnistamaan oman aineistonsa erityispiirteet sekä perehtyvät datanhallinnan käytänteisiin. Kurssin aikana he tutustuivat aineistonhallintasuunnitelman laatimiseen ja oppivat soveltamaan avoimen tieteen periaatteita omassa tutkimuksessaan. Kurssia suunnittelevien kirjastolaisten näkökulmasta yksi tärkeistä tavoitteista oli lisätä yhteistä ymmärrystä tutkimusaineistoista, aineistonhallinnasta ja hyvistä käytänteistä. Lisäksi pyrittiin ohjekielen selkiyttämiseen ja opiskelijoiden tukemiseen tutkijanuran alkuvaiheessa. Myös oman opetuksen ja osaamisen kehittäminen sekä yhteyksien luominen tutkijoihin oli tärkeää.

Lähiopetuksena järjestetyn kurssin toteutuksessa avainasemassa olivat asiantuntijat, sillä luentoja pidettiin monelta eri alalta. Myös keskustelua syntyi kurssilla paljon. Opiskelijapalautteen mukaan ymmärrys datanhallinnan eroista eri tieteenalojen välillä syveni, ja opiskelijat kokivat näkökulmiensa laajentuneen. Opiskelijoiden ohella kirjastolaisetkin oppivat paljon sekä ulkopuolisilta luennoitsijoilta että toinen toisiltaan, ja samalla syntyi tärkeitä kontakteja tutkijoihin. Kurssin järjestämisestä on tulossa käsikirja Avointen oppimateriaalien kirjastoon.

Best practice -osion viimeisinä esiintyjinä Kirsi Mononen ja Henri Aho esittelivät Turun ammattikorkeakoulun kirjaston järjestämän Tiedonhankinnan perusteet -kurssin yhteisiä arviointiperusteita.  Kurssi on yhden opintopisteen laajuinen ja vuonna 2023 kurssilla suoritettiin yhteensä 1750 opintopistettä. Informaatikot kehittävät kurssia yhdessä ja selkiyttävät tarvittaessa arviointikriteerejä tai tehtävänantoa. Yhteiset arviointikriteerit on laadittu jo tutkintosäännönkin takia, mutta ne myös helpottavat ja nopeuttavat arviointia sekä edistävät opiskelijoiden tasa-arvoa, yhdenmukaisuutta ja oikeusturvaa. Noin puolet kurssin tehtävistä on automaattisesti arvioitavia ja toinen puoli informaatikon tarkistamia. Jokaisella tehtävällä on tavoitteet ja arviointikriteerit. 

Kurssin kehittämiskohteeksi Mononen ja Aho mainitsivat opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien huomioinnin, sillä esimerkiksi oppimisvaikeudet tai puutteet kielitaidossa voivat hankaloittaa kurssin suorittamista. Kokemusten mukaan myös tehtävien monivaiheisuus on ollut haastavaa osalle opiskelijoista, sillä täydet pisteet saa vain kaikkiin kohtiin vastaamalla. Huolimaton tehtävänannon lukeminen on siis kostautunut helposti. 

Mitä kirjaston tarjoamasta opetuksesta jää pois ja mitä tulee tilalle?

Iltapäivän ryhmätyöosuudessa ajatukset siirrettiin jo vuoteen 2030. Tarkoituksena oli pohtia, mitkä asiat kirjaston tarjoamasta opetuksesta ovat jo jääneet historiaan ja millaisia uusia asioita niiden tilalle on tullut. Keskustelu oli kaikissa ryhmissä vilkasta ja moni ryhmä oli valmis jättämään käyttöliittymien teknisen opetuksen ja hakutekniikkaosaamisen Boolen operaattoreineen jo taakseen. Sen sijaan lähteiden arvioinnin merkityksen arveltiin kasvavan, samoin kuin tekoälyn eettisen käytön tukemisen tiedonhaussa.

Ryhmätöiden tuloksista voimme lukea laajemmin koosteartikkelista, jonka STKS:n informaatiolukutaitoryhmä kirjoittaa ja julkaisee myöhemmin Signumissa. 

Uusia ajatuksia kotiinviemisiksi

Etäkoulutusten ja -seminaarien vastapainoksi oli mukava kokoontua kasvokkain, vaihtaa kuulumisia tuttujen kollegoiden kanssa ja tutustua uusiin. Kahvitauot sujuivatkin rupatellessa ja omatoiminen tutustuminen Arcadan kirjastoonkin onnistui seminaaripäivän aikana. Päivä oli kokonaisuudessaan antoisa ja ajatuksia herättävä, ja oli kiinnostavaa peilata kollegoilta kuultuja kokemuksia oman kirjaston arkeen.

Tietoasiantuntijan roolia kohtaan tuntuu kohdistuvan koko ajan uusia odotuksia ja verrattain lyhyessä ajassa olemme edenneet perinteisestä kirjastonkäytön opetuksesta koko ajan edemmäs. Työsarkaan voi kuulua kaikkea aina avoimen verkon aineistoista ja tekoälytiedonhankinnasta aineistonhallintaosaamiseen ja datalukutaitoon. Samalla tietoasiantuntijan tulisi huomioida yhä heterogeenisempi opiskelijajoukko erilaisine tarpeineen ja valmiuksineen, sekä kuratoida tarjolla olevasta valtavasta tietomassasta juuri tarpeeseen vastaava annos tietoa. Vaatimuslista on pitkä, muttei tietoasiantuntijalle kuitenkaan täysin vieras. Kyllähän arkeen kuuluu jo nytkin erilaisten oppaiden ja materiaalien laatimista, ohjaamista sekä ryhmissä että henkilökohtaisesti, ja yhteydenpitoa niin opiskelijoihin kuin henkilökuntaankin.

Toisaalta tärkeitä ovat myös pehmeät taidot ja kohtaamiset, joissa opiskelija tai henkilökunnan jäsen tulee kuulluksi ja ymmärrys lisääntyy puolin ja toisin. Lisääntyvien vaatimusten keskellä haasteeksi nousee usein ajankäyttö, sillä kukaan ei pysty ottamaan jatkuvasti lisää tehtäviä ilman, että jotain jää pois. Esimerkiksi henkilökohtaiset tiedonhankinnan ohjaukset ovat olleet monessa kirjastossa tarkastelun alla ja asiakaspalveluaikoja on leikattu. Kohtaamisille jää siis väkisinkin vähemmän aikaa tai ne muuttavat muotoaan.

Kuten tekoälyä käytettäessä, resurssien armoilla olemisen sijaan on mahdollista valita myös aktiivinen rooli, joka mahdollistaa tiedostettujen ja harkittujen valintojen tekemisen. Kysymys kuuluukin, mikä on jatkossa sitä kirjastossa toimivan tietoammattilaisen arvokkainta osaamista, jota haluamme asiakkaillemme välittää?