Tie kirjastoammattilaiseksi - töitä Metropoliassa ja opiskelua Keudassa

14.06.2020

Kuva 1. Harjoittelija ja Metropolian kirjaston rintamerkki. Kuva: Mihaela Laitinen.

Kaksi vuotta sitten otimme Metropolian kirjastoon Keudan kautta harjoittelijan. Teimme Keudan kanssa koulutussopimuksen, jossa sitouduimme opiskelijan kouluttamiseen kahden vuoden ajan. Opiskelija teki käytännön työtehtäviä kirjastossa ja opiskeli samalla teoriaa Keudassa. Näin hän suoritti Tieto- ja kirjastopalveluiden ammattitutkinnon. Kyseessä ei ollut oppisopimuskoulutus, opiskelija ei ollut työsuhteessa eikä hänelle maksettu palkkaa.

Tässä artikkelissa harjoittelija Mihaela Laitinen ja työnohjaajana toiminut Kaisu Sallasmaa kertovat kokemuksiaan koulutuksesta esittämällä toisilleen kysymyksiä.

Opiskelijan kokemuksia / Mihaela

Kaisu: Kerro itsestäsi.

Mihaela: Olen Mihaela Laitinen, olen romanialainen ja olen asunut Suomessa 9 vuotta. Tulin Suomeen henkilökohtaisista syistä. Ennen Keudaa olin töissä ja suoritin myös useita kursseja. Sitten muutaman vuoden kuluttua sain Suomen kansalaisuuden. Valitsin tämän nimenomaisen kurssin, koska se oli tarkoitettu maahanmuuttajille ja se oli ainoa aihe, joka kiinnitti huomioni. Tarkoituksenani oli parantaa suomen kielen taitoja ja mahdollisesti vaihtaa alaa. Olen aikaisemmin tehnyt töitä tietotekniikan alalla.

Kaisu: Miten harjoittelu Metropoliassa sujui?

Mihaela: Pidän sitä onnistuneena. Sain uusia ystäviä, sain lisää itseluottamusta ja opin lisää tiimissä työskentelyn tärkeydestä. Tärkeintä - lisäsin uuden tutkinnon akateemiseen taustaani, joka voi avata ovia ja auttaa etenemään urallani.

Kaisu: Millainen työ- ja opiskeluviikko sinulla oli?

Mihaela: Koulutus oli ”opiskelua työpaikalla”. Se tarkoitti, että keskityttiin pikemminkin harjoitteluun kuin teoriaan. Koulutus sisälsi neljä moduulia. Kaksi pakollista: asiakaspalvelu ja sisältöpalvelut sekä kaksi valinnaista, joista minä valitsin kokoelmatyön ja tapahtumatuotannon. Jokainen moduuli koostui teoriaosasta, joka pidettiin Keudan tiloissa Keravalla ja käytännöllisestä osasta Metropolian kirjastossa.

Normaali viikko koostui neljän päivän harjoittelusta kirjastossa, ellei teoriakursseja ollut käynnissä. Jos ne olivat, niin kaksi päivää harjoittelua kirjastossa ja kaksi päivää koulussa. Perjantait olivat yleensä aina itseopiskelupäiviä.

Kaisu: Millainen luokka sinulla oli Keudassa?

Mihaela: Kurssi oli tarkoitettu maahanmuuttajille (alussa vaadittiin vähintään suomen kielen B1-taso) ja opiskelukaverit olivat Senegalista, Yhdysvalloista, Skotlannista ja Ranskasta. Kurssin aikana liityimme muihin suomalaisten ryhmiin, riippuen siitä, mitkä moduulit valitsimme. Tunnit pidettiin vain suomeksi. Se oli välillä haastavaa. Suomen kielen tunteja oli aluksi kerran kuukaudessa ja koulutuksen loppupuolella harvemmin.

Kaisu: Mikä on ollut harjoittelun huippuhetki?

Mihaela: Sain kokemusta alalta, josta todella nautin. Nyt etsin uutta urapolkua kirjastossa. En ollut koskaan ennen työskennellyt kasvokkain asiakkaiden kanssa. Harjoittelun aikana tajusin, että nautin työskentelystä sellaisessa ympäristössä.

Kuva 2: Mihaela pitämässä kirjastoinfoa vaihto-opiskelijoille syksyllä 2019. Kuva: Kaisu Sallasmaa.

Kaisu: Jokainen moduuli päättyi näyttöön, jossa opiskelija osoittaa ammattitaitonsa. Millainen asiakaspalvelun näyttö oli?

Mihaela: Näyttö sujui hyvin. Halusin välttää ylimääräistä painetta tai stressiä, niinpä ajattelin näytön aikana, että kyseessä on normaali työvuoro asiakaspalvelussa. Näytön aikana yksikään asiakaskäynti ei aiheuttanut ongelmia, joten koin onnistuneeni.

Asiakkaiden kysymykset olivat enimmäkseen rutiininomaisia. Palvelin asiakkaita englanniksi ja suomeksi. Oli muutama tapaus, joissa kyllä tiesin mitä tehdä, mutta päätin silti pyytää ohjaajalta vahvistusta. Esim. voiko asiakas lainata muistitikkuja vahtimestarilta tai mikä on oikea polku työtilanvarauksen tekemiseen. Uskon, että onnistuin vastaamaan asiakkaille melko nopeasti kirjaston sanastoa käyttämällä, käytin selkeitä selityksiä ja olin kohtelias. Yritin olla proaktiivinen tarjoamalla apua ennen kuin minulta kysyttiin, kun näytti selvältä, että asiakkaat tarvitsevat apua.

Kaisu: Onko sinulla jokin asiakaspalvelun kokemus, josta haluat kertoa?

Mihaela: Minulla ei ole erityistä tilannetta mielessä. En ole koskaan aiemmin työskennellyt kasvotusten asiakaspalveluympäristössä. Nyt saatuani kokemusta tiedän enemmän. Siis se, mitä tiesin teoriassa, pätee myös käytännössä. Asiakaspalvelu vaatii kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta, kykyä kommunikoida selkeästi ja käyttää positiivista kieltä. Lisäksi tarvitaan kykyä käsitellä yllätyksiä ja ehkä jopa jotain näyttelijän taitoja, sillä saatat joutua pitämään iloista ilmettä, vaikka sisälläsi myllää jokin muu möly.

Työnohjaajan kokemuksia / Kaisu

Mihaela: Kerro itsestäsi.

Kaisu: Olen Kaisu Sallasmaa. Toimin informaatikkona ja tiimivastaavana Myyrmäen ja Karamalmin kampuksilla. Olen ollut harjoittelijoiden työnohjaajana jo vuosia yhdessä työkavereideni kanssa. Meillä on ollut yhteensä kymmenen harjoittelijaa. Osa on ollut lyhytaikaisia harjoittelijoita, joiden päätavoitteena on ollut tutustua suomalaiseen työelämään ja oppia suomen kieltä. Osa taas on ollut pidempiaikaisia kirjastoalan harjoittelijoita.

Mihaela: Miten harjoittelu sujui?

Kaisu: Harjoittelu sujui hyvin. Tosin kahden vuoden aikana sattui kaksi isoa ja ennakoimatonta muutosta: ensin kirjaston muutto ja sitten siirtyminen etätyöhön. Näiden lisäksi tuli vielä uuden kirjastojärjestelmän käyttöönotto. Harjoittelun kannalta nämä muutokset näkyivät konkreettisesti siten, että jouduimme suunnittelemaan kaikki näytöt moneen kertaan. Aina tuli jotain! Näissä muutoksissa meidän molempien ja myös tiimin stressinsietokyky tuli punnittua. Positiivista oli se, että harjoittelun aikana sait nähdä ja kokea miten kirjastossa toimitaan muutostilanteissa. Sait todellisen kuvan työelämästä. Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelemme.

Mihaela: Millaista työnohjaus oli?

Kaisu: Työnohjaustyö on tiimityötä ja se onnistuu parhaiten yhdessä tekemällä. Kaikki kirjaston työntekijät osallistuivat perehdytykseen. Käytimme yhteistä taulukkoa, johon oli merkittynä jokaisen omat ja erilaiset perehdytysvastuut. Keudan moduulit ja kotitehtävät tukivat hyvin työssä oppimista. Lisäksi me pidimme kahdestaan säännöllisesti palavereita, joissa keskustelimme ja sovimme työtehtävistä.

Myös me kirjaston työntekijät opimme uutta näiden kahden vuoden aikana. Keudan tehtävien kautta pääsimme osaksi harjoittelijan oppimista. Kun vastasimme harjoittelijan kysymyksiin, niin myös me jouduimme tarkastelemaan omaa tapaamme tehdä työtä. Asioita oli pakko taustoittaa eli selittää miksi se tehdään tietyllä tavalla. Kukaan ei kehitä omaa osaamistaan tyhjiössä, vaan toisten kanssa keskustellen.

Kuva 3. Työpaikalla oppimisen hyvät käytännöt voidaan jakaa kolmeen osaan. Opiskelija osallistuu työntekoon, on osa työyhteisöä ja saa ohjausta. Lähde: https://ohjaan.fi/tyopaikalla-oppimisen-hyvat-kaytannot/

Mihaela: Yhteensä näyttöjä oli kolme. Millaisia kokemuksia ne olivat sinulle?

Kaisu: Näytössä on aina paikalla harjoittelija ja työnohjaaja. Ne pidetään ennalta sovittuna ajankohtana ja opiskelija suunnittelee työtehtävät, joita hän tekee näytössä. Jokaisen näytön jälkeen on aina näytön arviointi, jossa mukana on Keudan opettaja.

Asiakaspalvelun ja sisältöpalveluiden näytöt pidettiin samaan aikaan. Olin kahtena päivänä mukana asiakaspalvelussa seuraamassa sinun työntekoasi. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Enpä ole koskaan ennen seurannut työkaverin asiakaskohtaamisia näin tarkasti!

Kokoelmatyön ja tapahtumatuotannon näytöt oli pakko pitää etänä. Erityisesti tapahtuman tuottaminen aiheutti etenkin sinulle päänvaivaa ja paljon työtä. Suunnitelma toisensa jälkeen kariutui, koska jouduimme keskelle koronan aiheuttamaa poikkeustilaa. Lopulta kutsuit kaikki kirjaston työntekijät mukaan “Sounds like fun” -etätapahtumaan, jonka järjestit Zoomin välityksellä.

Mihaela: Jäikö jokin hetki mieleesi harjoittelusta?

Kaisu: Yksi huippuhetki oli, kun lähetit koko tiimille korona-ajan melskeessä sähköpostiviestin. Myös me, sinun tukijoukkosi olimme tästä iloisia! “Tänään olen suorittanut kaikki Keudan tehtävät hyväksytysti. Kun asiat asettuvat taas raiteilleen, juhlimme suklaalla!”

Mihaela: Miltä tuntui työskennellä kaikilla mahdollisilla kulttuurieroavaisuuksilla varustetun työkaverin kanssa?

Kaisu: Mietin vastausta useampana päivänä. Löysin vain yhden kulttuurieron sinun ja meidän kirjastomme työntekijöiden väliltä. Meille suomi on äidinkieli ja sinulle suomen kieli on yksi monista osaamistasi vieraista kielistä. Lopulta kahden vuoden kuluessa tämäkin eroavaisuus jäi taka-alalle, kun kielitaitosi parani koko ajan. Haluan siteerata Leena Lahtea (2014): “Ihmisissä on paljon enemmän samanlaista kuin erilaista. Sen samanlaisuuden varaan on hyvä rakentaa.”

Mihaela: Luuletko, että tämä työ sopii persoonallisuudelleni?

Kaisu: Kirjasto- ja tietopalvelutyö sopii sinulle! Olet järjestelmällinen ja osaat työskennellä itsenäisesti. Osaat kysyä oma-aloitteisesti asioista, jotka ovat sinulle uusia. Se on erittäin hyvä taito ja tärkeää. Olet ollut joustavasti mukana asiakaspalvelussa: tiskillä, chatissä ja puhelimessa sekä hyvin monissa muissa kirjaston töissä. Suosittelen, että lähdet kirjastoalan urapolulle!

Kaiken kaikkiaan tämä kahden vuoden työssäoppimisen jakso on ollut positiivinen kokemus sekä opiskelijalle että ohjaajalle. Rohkaisemme muitakin AMK-kirjastoja tähän toimintaan, jos innokkaita oppijoita on tarjolla.