Tekemisen meininkiä, kokoelmien kuokkimista ja bongaavia lehmiä: kansainvälisen vaihdon kolme näkökulmaa

Hyödynsimme syyslomaviikon tutustumalla HAMK:n yhteistyöoppilaitokseen Skotlannissa. Päätavoitteena oli tutustua kollegoihin ja oppilaitoksen toimintaan, mutta toisena lähes yhtä tärkeänä tavoitteena oli saada ideoita kirjaston tilasuunnittelun tueksi. Siksi yhdeksi vierailukohteeksi valittiinkin Edinburghin yliopiston kirjasto, jossa tehtiin merkittävä tilojen uudistus tilat vain muutama vuosi sitten.

Tilat tukemaan tekemistä

Hämeen ammattikorkeakoulun pääkampukselle tullaan rakentamaan nykyisten kahden rakennuksen väliin niin sanottu nivelosa, johon myös kirjasto tulee sijoittumaan. Rakennussuunnittelu on juuri nyt menossa, joten yksi kv-matkan tavoitteista oli myös tilojen katsominen sillä silmällä, että mitä siellä olisi meidän opittavissa niin hyvinä kuin huonoina ratkaisuinakin.

Edinburghin yliopiston kirjaston mittaluokka on huikea – noin 28.000 m² (https://www.youtube.com/watch?v=0MGv2v1voiM). Vuonna 2013 päättyneen seitsemän vuotta kestäneen remontin aikana pääkirjastossa on tehty merkittäviä muutoksia. Mutta jo nyt pari vuotta remontin jälkeen isäntämme kirjaston varajohtaja Stuart Lewis kertoi kirjaston tavoitteista seuraavan remontin/isomman muutoksen suhteen. Joten tilojen osaltakin vain muutostarve näyttää tänä aikana olevan pysyvää. 

Tutustumiskierroksemme aikaan Edinburghin yliopiston pääkirjastossa oli paljon asiakkaita paikalla. Isäntämme kertoi, että tyypillisesti talo täyttyy asiakkaista aamupäivän aikana siten, että iltapäivällä opiskelijoilla on jo vaikeuksia löytää vapaita työskentelypaikkoja. Pääkirjastossa on erityyppisiä työskentely- ja oleilupaikkoja. On hiljaisia ja rauhallisia tiloja ja on erilaisia ryhmätyötiloja. Mitä ylemmäs rakennuksessa mentiin sitä hiljaisempaan työskentelyyn tilat on tarkoitettu. (http://www.ed.ac.uk/information-services/students/study-space/library-study-space)

Edinburghin yliopiston kirjastossa on mainiota ryhmätyöskentelytiloja. Eritoten ihastuimme heille suunnitellun ryhmätyökalusteeseen (Study pod). Ryhmätyötilat ovat muodoltaan ovaalin puolikkaita, joiden tila erotetaan muusta tilasta kaarella mattalasi/muovi seinäkkeellä. Podeissa on työasemat, isot näytöt ja valkotaulut.  Kirjaston ensimmäisen kerroksen ”neljännesnurkkauksessa” on 18 ”Study pod”ia ja toisessa kerroksessa niitä on vielä 12 lisää (http://www.ed.ac.uk/information-services/students/study-space/group-space).  

Kaikki ryhmätyötilat olivat lähestulkoon täynnä jo aamupäivällä. Ryhmätilojen vieressä olevat nojatuoliryhmätkin olivat myös lähestulkoon täynnä. Kokolaittamatosta huolimatta taustaäänen taso oli suhteellisen korkea. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka olisiko peräti juuri siksi, opiskelijaryhmät työskentelivät siellä erittäin intensiivisesti. Ilmassa oli suorastaan käsin kosketeltava tekemisen meininki. Tilanne vahvisti kokemusta, että intensiivistä ryhmätyötä tehdessään ihmiset eivät häiriinny ympäristön häiriötekijöistä. Tunnettu asiahan on, että ihmiset työskentelevät keskittymistä vaativien töiden kanssa hiljaisten tilojen lisäksi myös meluisissa tiloissa kuten esimerkiksi kahviloissa.

Edinburghin yliopiston pääkirjastossa taisi olla suurin piirtein kaksi kirjastolaisten työhuonetta. Toinen, jossa tehtiin aineistoihin välittömästi liittyvät tehtävät, ja toinen, jossa olivat ”kaikki muut”. Molemmat näyttivät Suomessa huonossa maineessa olevilta avokonttoreilta, mutta sillä erotuksella, että työtilojen yhteydessä oli erilaisia ryhmätyötiloja henkilökunnalla. Siellä oli sekä ihan perinteistä kiinteillä seinillä erotettuja että kalusteilla toteutettuja ryhmätyötiloja.  Suomessa nyt pinnalla olevat vyöhykkeiset työtilat ilman nimettyjä henkilökohtaisia työpisteitä eivät (vielä) olleet todellisuutta Edinburghin yliopiston pääkirjastossa. 

Yksin mielenkiintoinen yksityiskohta on lattiamateriaalit. Suomessa taitaa olla viimeksi seitsemänkymmentäluvulla käytetty kokolattiamattoja julkisissa tiloissa. Brittein saarilla kokolattiamatot ovat hyvin yleisiä julkisissa tiloissa kuten kirjastoissa. Suomen yliopistokiinteistöjen rakennuttamassa Hervannan Kampusareenassa on kokolattiamatto. Sen johdosta tilojen taustahäly on miellyttävän hiljainen. Nähtäväksi jää alkaako uusien kokolattiamattomateriaalien myötä uusi käyttöbuumi myös Suomessa.

Vierailulla tiloista saa monia ideoita, mutta niiden soveltaminen omaan kontekstiin on ihan toinen haaste. HAMKin pääkirjaston uudet tilat tullevat olemaan paljon pienemmät kuin Edinburghin yliopiston pääkirjaston talon yksi kerros. Samoin monet uudet kirjastohankkeet, joista alan sisällä puhutaan, ovat tyypillisesti isojen yliopistojen isoja hankkeita kuten Kaisa-talo Helsingissä tai Kampusareena Tampereella. Haaste tulee siinä, kun samaa joustavuutta ja monipuolisuutta halutaankin tarjota huomattavan paljon pienemmässä mittakaavassa. Skaalataanko kaikkea vain alaspäin lukumäärissä ja neliössä vai milloin pitää alkaa poisvalitsemaan jotain tilatyyppejä. Kysymys ei ole triviaali, vaan todellinen haaste, jonka parissa HAMKissa nyt sekä kirjaston että opetustilojen osalta työskennellään.

Puutarha-alan kokoelmaa kuokkimassa

Kokoelman lähempään tutkiskeluun tarjoutui mahdollisuus Scotland"s Rural College:n (SRUC:n) Edinburghin kampuksen kirjastossa. Erityisen tarkan silmäilyn kohteena oli puutarhatalouden ja siihen läheisesti liittyvien aiheiden hyllyluokkia. Vaikka ennakkoaavistus aineiston samankaltaisuudesta oli jo olemassa, oli yhtäläisyys silti yllättävää. Kuin olisi oman kirjaston hyllyjen välissä kulkenut. Keskustelu kirjastonhoitaja Rachel Atkinsin kanssa vain vahvisti samankaltaisuuden vaikutelmaa. Tärkeimpien kurssikirjojen joukosta löytyivät samat Hartmann & Kesterit ja Taiz & Zeigerit kuin meilläkin. Kokoelma näytti melko vanhalta ja jaetuiksi tuli myös lievä ärtymys siitä, ettei vanhoja kirjoja pääse koskaan poistamaan, sillä niitä luetaan yhä edelleen. Yhteistä oli myös, jos ei kriittinen, niin ainakin hyvin harkitseva suhtautuminen amerikkalaisen alan kirjallisuuden hankintaan.

Eroavaisuuksiakin kokoelmien välillä oli. SRUC:n kokoelma näytti olevan selkeästi englanninkielinen ja kotimainen, kun meillä aineiston hankinnassa katsotaan myös muihin Pohjoismaihin ja esimerkiksi Saksaan. SRUC:n opiskelijat joutuvat pärjäämään niukemmilla printtikirjojen kappalemäärillä, mutta toisaalta heillä on käytössään laajempi e-kirjojen valikoima ja useampia e-kirjapalveluita kuin meillä. Tuntumaksi jäi, ettei hankinta ja kokoelmatyö puutarha-alan parissa ole kovinkaan erilaista Suomessa ja Skotlannissa. Suurempia eroja saattaa löytyä oman ammattikorkeakoulun sisältä eri koulutusalojen väliltä.

Kirjaston kissat ja bongaavat lehmät

Viestinnän näkökulmasta vierailukohteemme eivät olisi voineet erota toisistaan enempää. SRUC:n kirjastossa ei ole erillistä viestintävastaavaa, vaan tiedotukseen ja markkinointiin osallistuu koko kirjaston henkilökunta. Edinburghin yliopiston kirjastossa viestintää ja markkinointia hoitaa oma asiantunteva tiimi. Yhteistä kirjastoille oli maskotin käyttö kirjaston verkkomarkkinoinnissa.

SRUC:n Daisy-Moo Cow oli tullut meille tutuksi kirjaston oppaiden kautta, joissa Daisy muistuttaa heti pääsivulla kirjastokortin hankkimisen tärkeydestä. Daisy on myös erittäin aktiivinen toimija kampuksilla, kuten FB-sivuilta selviää: Daisy mm. bongaa lintuja, metsästää Halloween-karkkeja ja vierailee oppitunneilla. Kirjaston johtaja Elaine Muir kertoi, että opiskelijat ovat ottaneet Daisyn omakseen. Myös somessa Daisy saa enemmän kommentteja ja tykkäämisiä kuin kirjaston muut viestit.

Edinburghin yliopiston kirjastolla on ollut onnea maskotin kanssa: paikallinen kissa adoptoi heidät.  Library cat on aktiivinen ja persoonallinen somettaja, joka ottaa rohkeasti kantaa paikallisiin asioihin.  Tätä kirjoittaessa kirjastokissalla on jo reilut 12 tuhatta tykkääjää.