Tekeekö välitön avoin julkaiseminen rinnakkaistallentamisen ja julkaisuarkistot tarpeettomiksi?

Springer Naturen toimitusjohtaja Frank Vrancken Peeters väittää, että rinnakkaistallentamisen ja julkaisuarkistojen aika on ohi. Hänen mukaansa APC-maksuihin perustuva kultaisen tien avoin julkaiseminen on useassa mielessä ylivertainen ratkaisu rinnakkaistallentamiseen verrattuna. Katsotaan pitävätkö Peetersin esittämät väitteet paikkansa.

Kun cOAlition S -yhteisöön kuuluvien kustantajien ja muiden organisaatioiden vetämä Plan S astui nyt vuoden 2021 alusta voimaan kaikella kattavuudellaan, on odotettavaa, että suora avoin julkaiseminen ja myös avoimen julkaisemisen mahdollistavat kansalliset transformatiiviset sopimukset kustantajien kanssa yleistyvät vauhdilla. Kun suora avoin julkaiseminen kaappaa valta-aseman tieteellisen julkaisemisen muotona, käyvätkö rinnakkaistallentamisen kautta tieteen avoimuutta tähän asti kannatelleet julkaisuarkistot tarpeettomiksi?

Jos asiaa kysyy suurten kansainvälisten tiedekustantajien edustajilta, vastaus lienee aika selvä: Avoimen julkaiseminen kultainen tie on ajanut rinnakkaistallentamisen ja julkaisuarkistojen ohitse. Tätä mieltä on ainakin Springer Naturen toimitusjohtaja Frank Vrancken Peeters, joka esitteli näkemyksiään vastikään Academic Publishing in Europe 2021 -konferenssissa.

Peetersin esitelmän sisällöistä raportoi Publishing Perspectives -lehden päätoimittaja Porter Anderson artikkelissaan ”Springer Nature CEO Vrancken Peeters: Case for Gold Open Access”. Peetersin näkemykset kirvoittivat heti tuoreeltaan COARin (Confederation of Open Access Repositories) johtajan Kathleen Sheererin kirjoittamaan vastineen ”Don’t believe the hype: repositories are critical for ensuring equity, inclusion and sustainability in the transition to open access”, jossa hän puolustaa julkaisuarkistoja ja rinnakkaistallentamista ja kritisoi voimakkaasti Peetersin näkemyksiä.

Sheererin mielestä Peetersin esitelmä muuttuu suorastaan ironiseksi, kun ajatellaan APE2021-konferenssin ja myös Peetersin oman esitelmän teemoja luottamus, avoimuus ja läpinäkyvyys, sillä huolimatta mainituista teemoista, Peeters sortuu omassa esitelmässään selkeisiin ja tahallisiin virhetulkintoihin rinnakkaistallentamisen asemasta ja merkityksestä. Sheerer näkee, että syynä tähän tahalliseen asioiden vääristelyyn voi olla ainoastaan suurten kustantajien pelko taloudellisten voittojen menetyksestä, nyt kun yhä suurempi joukko tutkimuksen rahoittajista vaatii välitöntä julkaisujen avoimuutta johtotähtenään juuri voimaan astunut Plan S.

Peetersin näkemykset perustuvat hänen esittämäänsä seitsemään ”kultaisen” avoimuuden ylivertaisuutta korostavaan väitteeseen. Pyrin seuraavassa osoittamaan, kuinka Peetersin väittämät ovat joko vääriä tai väärin/yksipuolisesti tulkittuja. Peetersin esitelmässään käyttämä, väittämät sisältävä taulukko löytyy Andersonin artikkelista.

1.  Vain Gold OA -artikkeli on välittömästi avoin.
   Väärin. Esimerkiksi Plan S:n myötä yhä suurempi joukko tutkimusartikkeleiden käsikirjoitusversioista voidaan avata välittömästi julkaisuarkistossa. Plan S:n Rights Retention Strategy tähtää siihen, että tutkimusjulkaisujen käsikirjoitusversiot lisensioidaan CC BY -lisenssillä jo ennen arvioitavaksi lähettämistä.
    
2.  Vain Gold OA -artikkeli on julkaisun lopullinen versio.
   Väärin/yksipuolisesti tulkittu. Maailmasta löytyy lukuisia kustantajia, jotka sallivat lopullisen kustantajaversion rinnakkaistallentamisen julkaisuarkistoon. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että tieteenalasta riippuen, hyväksytyn käsikirjoitusversion (ja jopa pre print -version) ja lopullisen julkaistun version väliset erot ovat todella pieniä. Katso esimerkiksi myös Sheererin mainitsema Klein et. al. (2018)
    
3. Helppo löydettävyys kustantajan palvelusta, muun relevantin aineiston ohella.
   Väärin. Julkaisuarkistoihin talletetut artikkelit ovat erittäin hyvin ja helposti löydettävissä hakukoneilla ja ne on indeksoitu useisiin tietoaineistoja ympäri maailmaa kerääviin tietokantoihin, kuten Google Scholar, Unpaywall, OpenAIRE ja CORE. Lisäksi useat julkaisuarkistot ovat jo nyt niin suuria, että muun relevantin aineiston löytäminen on niistäkin erittäin helppoa.
    
4. Vain kustantajan julkaisemaa artikkelia voi päivittää ja korjata ja julkaisun tietuetta päivitetään ja ylläpidetään pysyvästi.
   Väärin. Myös julkaisuarkistoissa tiedostoja ja tietueita päivitetään uusilla tiedostoversioilla ja tiedoilla jatkuvasti. Myös linkityksestä kustantajan vaihtuviin versioihin huolehditaan. Suurin osa julkaisuarkistoista on myös huolehtinut aineistojen pitkäaikaissäilytyksestä.
   APC-maksuihin perustuva toiminta ei ole tae lehden toiminnan pysyvyydelle eikä aineistojen jatkuvalle saatavuudelle. Kirjoitusmaksujen varassa toimivia lehtiä häviää maailmasta aivan kuten muitakin lehtiä. Katso esimerkiksi Laakso et. al. (2020)
    
5. Vain kustantajien palveluissa ja Gold OA-artikkeleissa käytetään avoimia lisenssejä, kuten CC BY.
   Väärin. Myös rinnakkaistallenteiden yhteydessä käytetään yhä useammin, kustantajan niin salliessa, CC-lisenssejä tai muita avoimia lisenssejä. Plan S edellyttää rinnakkaistallenteiden yhteydessä CC BY-lisenssin käyttöä.
    
6. Vain kustantajan palvelussa julkaisut voidaan linkittää siihen liittyvään avoimeen dataan sekä hyödyntää avointa metriikkaa.
   Väärin. Julkaisuarkistoissa julkaisuihin liittyvät datasetit voidaan linkittää aivan samalla tavalla ja hyödyntää hyvin monipuolista metriikkaa ja altmetriikkaa.
    
7. APC-maksut ja transformatiiviset sopimukset takaavat kestävän ja tasa-arvoisen muutoksen kohti avointa julkaisukulttuuria.
   Väärin tulkittu. APC-maksuihin ja erityisesti kansallisiin transformatiivisiin sopimuksiin perustuva tieteellisen julkaisemisen rahoitus ei ole tasa-arvoisella ja kestävällä pohjalla. Maailman köyhemmät maat ja niistä tulevat tutkijat joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan, kun heillä ei ole mahdollisuutta enää julkaista kalliita julkaisumaksuja vaativissa lehdissä. Esimerkiksi Latinalaisen Amerikan erittäin laajalle levinnyt avoimen julkaisemisen kulttuuri pohjautuu lähes puhtaasti tutkimusorganisaatioiden ylläpitämiin maksuttomiin open access -lehtiin ja kansallisiin julkaisuarkistoverkostoihin.

Avoimen julkaisemisen kehittymiselle ja edistymiselle on tärkeää erilaisten polkujen kirjo. Avoimien julkaisufoorumien ja niihin liittyvien erilaisten rahoitusratkaisujen kehittämisen pitää kulkea käsi kädessä myös julkaisuarkistoihin pohjautuvan innovoinnin rinnalla. Vain erilaisten ratkaisujen yhtäaikainen pohtiminen voi luoda jotain oikeasti uutta. Verkkojulkaisualustojen ja julkaisuarkistojen teknologinen kehitys voi avata täysin uudenlaisia ratkaisuja avoimen julkaisemisen kehittymiselle.

Avoimen julkaisemisen kehittymiselle on erittäin tärkeää, ettemme anna suurten kansainvälisten kustantajien sanella kehittymiseen liittyviä ratkaisuja. Ei teknologisia eikä taloudellisia.

Suomessa on toimiva ja riittävän laaja julkaisuarkistoverkosto, jolla on rinnakkaistallentamisen lisäksi useita muita suomalaiselle tutkimus- ja opetustoiminnalle elintärkeitä toimintoja. Eikä rinnakkaistallentamisen suosio Suomessa näytä ainakaan laskevan lähiaikoina. Ennakkotiedot vuoden 2020 julkaisujen osalta näyttäisi vain nostavan rinnakkaistallentamisen merkitystä suomalaisen tutkimustiedon avaajana.

Ainakin osaa suomalaisista julkaisuarkistoista myös kehitetään jatkuvasti. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen yhteinen Theseus-julkaisuarkisto on saamassa taas tänä vuonna uusia ominaisuuksia, joista varmasti tulemme kuulemaan lisää myöhemmin. Lisäksi Theseuksen sisältämien dokumenttien määrä ylittää tänä vuonna 200 000 rajapyykin. Se on jo merkittävä saavutus kansainvälisestikin. 

Suomalaisen tutkimusinfrastruktuurin keskeisenä osana myös julkaisuarkistoverkostoa on jatkuvasti kehitettävä. On huolehdittava siitä, että paikalliset julkaisuarkistot pysyvät teknisessä kehityksessä mukana, ja toisaalta kansallisten palvelujen tulee olla kansainvälisestikin huippuluokkaa. Uudet innovaatiot syntyvät vain aktiivisesti kehittämällä ja se koskee koko avoimen tieteen kenttää.