Suomi toisena kielenä – tiedonhankinta kolmantena

LAB-ammattikorkeakoulussa tiedonhankinnan opetus on osa kaikkien alojen opiskelijoiden opintoihin kuuluvaa Asiantuntijan viestintätaidot -opintojaksoa. Suomi toisena kielenä -opiskelijat opiskelevat Asiantuntijan viestintätaidot -opintokokonaisuuden vastaavalla tavalla. Maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin valmentavaan koulutukseen tilataan myös tiedonhankinnan opetusta.

Tässä artikkelissa kerromme, miten tiedonhankinnan opetus toteutettiin suomi toisena kielenä -ryhmille ja mitä asioita opetuksessa on hyvä ottaa huomioon. Esittelemme myös omakohtaisen kokemuksen pohjalta nousseita tiedonhankinnan opetuksen kehittämisideoita suomi toisena kielenä -opiskelijoille.

Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan suomesta toisena kielenä

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärä (S2) on tarkoitettu niille opiskelijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame tai joilla muutoin on monikielinen tausta. Suomi toisena kielenä on siten eri asia kuin suomi vieraana kielenä. Huomattavaa on myös, ettei kyse ole tuki- tai erityisopetuksesta. Opiskelijat ovat pitkälti maahanmuuttajia mutta myös vaikkapa paluumuuttajia. (Opetushallitus 2022a)

Korkeakoulutukseen hyväksytyillä tai siihen valmentautuvilla opiskelijoilla on tavoitteena B1-B2-taitotasojen mukainen S2-kielen osaaminen.  B1-taitotaso tarkoittaa sujuvaa peruskielitaitoa puhumisessa, kuullun ymmärtämisessä, luetun ymmärtämisessä ja kirjoittamisessa. Tämä merkitsee selviytymistä arkielämässä. B2-taitotason omaava opiskelija selviytyy monipuolisissa vuorovaikutustilanteissa ja voi heittäytyä itselle uuteen ja ennakoimattomaan. (Opetushallitus 2022b) Esimerkiksi Campusonline.fi tarjoaa opintojaksoa Korkeakouluopinnot ja suomi toisena kielenä 3 (B2). LAB-ammattikorkeakoulun Korkeakouluopinnot ja suomi toisena kielenä -opintosuunnitelmiin (taitotasot B1-B2, 5 op kukin) osana Korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta maahanmuuttajille -opintoja lukuvuonna 2021-2022 voi tutustua LABin opinto-oppaassa.

Korkeakoulut ovat yhä kansainvälisempiä. Kampuksilla on myös entistä enemmän tutkintoon tähtääviä maahanmuuttajaopiskelijoita. Olisikin suotavaa, että korkeakoulujen henkilöstö, niin opettajat, ohjaajat kuin tukipalveluiden asiantuntijatkin perehtyisivät vieraisiin kulttuureihin. Me kehitimme monikulttuurisuusosaamistamme osallistumalla LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston henkilöstölle vuosittain järjestettävälle Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen työssäni -lyhytkurssille. Kulttuurista monimuotoisuutta käsittelevät lyhytkurssit tarjoavat hyödyllistä taustatietoa ja työkaluja niin pitkäkestoisen opetuksen kuin kertaluonteisenkin tiedonhankinnan luennon toteutukseen.

Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioinen työssäni -kurssi tukee selkokielen käyttöä

Syksyllä 2021 toteutetulla kahden opintopisteen laajuisella lyhytkurssilla yhtenä keskeisenä aiheena oli selkokieli ja sen käyttö. Kurssilla käsiteltiin myös selkokielen ja selkeän kielen eroja. Selkokielen ja selkeän kielen ero ei ole välttämättä tuttu kaikille.

”Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi” (Selkokeskus 2022a). "Selkeä kieli on ymmärrettävää yleiskieltä, joka ei sisällä erikoista sanastoa” (Saavutettavasti.fi 2022). 

Selkokieltä ja yleiskieltä verratessa voidaan todeta, että selkokieli on vielä helpompaa kuin yleiskieli tai selkeä yleiskieli (Selkokeskus 2022a). Selkokeskuksen sivuilta löytyy hyödyllistä tietoa selkokielen käytöstä: miten puhut ja kirjoitat selkokieltä ja miten esim. selkokuva asemoidaan tekstin joukkoon verkkosivustolla tai videossa (Selkokeskus 2022a). Ohjeita selkokielen käyttöön opetuksessa ja vinkkejä erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin on myös saatavilla Selkokeskuksen sivuilla.

Jos haluaa selvittää, onko joku asiateksti selkokieltä vai ei, voi hyödyntää selkokielen mittaria. Mittari sisältää 96 kriteeriä jaettuna neljään alaotsikkoon: teksti kokonaisuutena, sanat, kielen rakenteet sekä ulkoasu ja kuvitus. (Selkokeskus 2022b) 

Tiedonhankinnan opetus osana viestintätaitoja

Tiedonhankinnan opetus on LAB-ammattikorkeakoulussa osa kaikkien alojen opiskelijoiden opintoihin kuuluvaa Asiantuntijan viestintätaidot -opintojaksoa. Asiantuntijan viestintätaidot toteutetaan myös suomi toisena kielenä -opintokokonaisuudessa. Tiedonhankinnan opetus toteutetaan tunnin kestävänä lähi- tai etäluentona. Painopiste Covid-19-pandemian aikana on ollut etäluennoissa. Asiantuntijan viestintätaidot -opintojakson opettaja tilaa kirjastolta tiedonhankinnan luennon. Jos kyse on tiedonhankinnasta suomi toisena kielenä -ryhmälle, saamme opettajalta yleisen kuvauksen ryhmän opiskelijoista, opintojakson tehtävistä ja tavoitteista. Tyypillinen tehtävä on asiantuntija-artikkelin kirjoittaminen, jota varten opiskelijat etsivät esimerkiksi ammatillisia ja tutkimusartikkeleita tiedonlähteiksi.

Toinen koulutus, johon suomi toisena kielenä -ryhmälle tilataan tiedonhankinnan opetusta, on Korkeakouluopintoihin valmentava koulutus maahanmuuttajille (30 op). Opintojen yksi keskeinen tavoite on, että opiskelijat osaavat laatia korkeakouluopinnoissa ja työelämässä tarvittavia tekstejä ja hyödyntää englanninkielistä materiaalia. Tiedonhankinnan luennossa pyrimme antamaan välineitä ja ymmärrystä siitä, mitä tiedonhankinnan hakupalveluja LAB-ammattikorkeakoulussa hyödynnetään ja miten arvioidaan saatuja hakutuloksia. (LAB-ammattikorkeakoulu 2022) Näissä kahdessa eri opintojaksoihin liittyvissä tiedonhankinnan luennoissa sisältö on hyvin samantyyppinen. Ryhmän taitotaso ja opiskelijoiden opiskelema ala vaikuttaa sisällön laajuuteen ja luennon sisältöön, kuten esiteltävien tietokantojen valintaan ja hakuesimerkkeihin.

Käytännön toteutus

Syksyn 2021 ja kevään 2022 tiedonhankinnan lähi- ja etäopetukset suomi toisena kielenä ryhmille toteutettiin pariopetuksena. Vuorottelimme esitysdiojen kanssa eikä kiveen hakattuja vuorosanoja ollut. Pyrimme luomaan avoimen ja vähemmän muodollisen ilmapiirin, jossa olisi helppo kysyä ja kommentoida. Toinen meistä puhui ja toinen huomioi opiskelijoiden toimintaa kuten mahdollisia kommentteja ja kysymyksiä. 

Etäluennossa opiskelijat kirjoittivat kysymykset yleensä chattiin, mutta jokunen opiskelija avasi myös mikrofonin.  Kysymykset saattoivat liittyä muihinkin aiheisiin kuin tiedonhankintaan. Olimme luennon alussa kannustaneet opiskelijoita kysymään rohkeasti. Joillekin ryhmille oli puoli tuntia enemmän aikaa, mikä näkyi siinä, että ehdimme varautua spontaaneihin kysymyksiin paremmin.

Tiedonhankinnan opetusta tilanneet opettajat olivat vaihtelevasti läsnä luennoilla – oli luento sitten etänä tai paikan päällä. Opettajan läsnäolo aktivoi opiskelijoita ja sai heidät tulemaan ajoissa paikalle. Luennon alussa opettaja vielä toisti kirjoitettavaan artikkeliin liittyvän tehtävänannon. Näin saimme varmistuksen siitä, että opiskelijat ymmärsivät tiedonhankinnan tavoitteen.

Omia huomioita ja kehittämisideoita jatkoa ajatellen

Kulttuurisen monimuotoisuuden kurssilta jäi erityisesti mieleen, että liiallinen selkokielen käyttäminen saattaa olla myös loukkaavaa. Oma puhe olisikin hyvä sopeuttaa vastaanottajien taitotasoon kuulostelemalla sanoman ymmärtämistä ja huomioimalla opiskelijoiden reaktioita, myös sanatonta viestintää. Tiedonhankinnan opettajana niin etä- kuin lähiopetuksissa läsnäolon intensiteetti onkin korostunut. Opetusryhmän antama spontaani palaute on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti etäopetuksessa korostuvat äänenpainot ja -sävyt sekä puherytmi.

Kun käytämme opetuksessa selkokieltä, pyrimme pitämään lauseet lyhyinä ja noudattamaan suoraa sanajärjestystä. Vältämme myös passiivin käyttöä ja jätämme pois kielikuvat. Yleiskielellä voidaan sanoa esimerkiksi, että ilma on kuin morsian, mutta selkokielellä sanotaan, että on kaunis sää. Lisäksi lyhenteiden avaaminen on hyvä muistaa, esim. = esimerkiksi ja ts. = toisin sanoen.  Hyödynnämme toistoja ja asioiden kertomista monella vaihtoehtoisella tavalla. Sanallistamme tekemisemme - kerromme koko ajan mitä teemme tai mitä näytämme näytöllä. Suomi toisena kielenä opetuksissa vähemmän asiaa on enemmän, keskitytään siis pääasioihin. 

Tulevia opetuksia silmällä pitäen yhtenä kehittämiskohteenamme voisikin olla luennon liian täyteen ahdetusta asiapitoisuudesta poisoppiminen. Ihanteellista olisi, jos luentoja olisi kaksi, jolloin aiheita voisi olla enemmän ja ne voisi jakaa sopiviin osiin. Tällöin myös edellisen luennon pääasioiden lyhyt kertaus olisi mahdollista. Lisäksi olisi aikaa käyttää erilaisia aktivointimenetelmiä kuten Zoomin poll-äänestyksiä sekä erilaisia visailuja tai videoita. Nämä rytmittäisivät luontevasti luentotyyppistä opetusta.

Kulttuurisen monimuotoisuuden kurssilta opimme myös, että englanninkielisten sanojen käyttäminen on suotavaa opettaessamme tiedonhankintaa Suomi toisena kielenä -ryhmille. Opiskelijoista lähes kaikki osaavat ainakin jonkin verran englantia. Siten suomenkielinen termi voi avautua paremmin, kun se toistetaan myös englanniksi. Tieteen ja tutkimuksen kielihän on pitkälti englanti. Näin englannin kielen käyttö on perusteltua myös maahanmuuttajataustaisille ryhmille suomen kielellä tapahtuvassa tiedonhankinnan opetuksessa.

Keskeinen ja kenties vaikeinkin asia on rauhallisen puhetempon ylläpito. Innostuessa oma luontainen nopeampi puherytmi saa helposti vallan. Kokemus auttaa varmasti jatkossa säilyttämään rauhallisen puherytmin paremmin. Pariopetuksen etuja on toisen puherytmin ja sanavalintojen ehkä tiedostamatonkin seuraaminen. Tämä mahdollistaa mm. oman puherytmin joustavan vaihtelun ja asioiden toisin kertomisen, joka selventää kollegan esille tuomaa aihetta. Pieni jutustelunomainen sanojen vaihto luennoitsijoiden kesken luennon aikana luo myös kevyempää, epämuodollista ilmapiiriä.

Olisi hyvä, että pariopettajilla olisi sama käsitys joustavuudesta ja siitä, että opetusta voidaan muuttaa tilanteen mukaan, nopeastikin. Se helpottaa opetuksen etenemistä ja sujuvuutta. Omien vahvuuksien ja heikkouksien pohtiminen parin kanssa ja itsekseen ennen tämäntyyppisten ryhmien opetustilanteita ja niiden jälkeen, on hyvin hedelmällistä. Tällöin voi luottaa siihen, että paridynamiikka opetustilanteissa toimii. 

Valmiit opetusmateriaalit on hyvä käydä aina läpi ennen luentoa ja muokata niitä niin kuin itse ne ymmärtää eli omaan suuhun sopiviksi. Materiaaleissa on tärkeä ottaa huomioon saavutettavuus. Se tarkoittaa mm. sitä, että kieli on hyvää suomea ja ulkoasu selkeä. Saman aiheen tekstin jako useammalle dialle lisää ilmavuutta myös riviväleissä eikä tekstiä näin tule liikaa yhteen diaan. Edellä mainitut asiat kannattaa huomioida siksikin, koska materiaali tallennetaan Moodleen opiskelijoiden jatkokäyttöön.

Tiedonhankinnan luentoja seuranneet viestinnän opettajat ovat antaneet opetuksista myönteistä palautetta. He ovat kokeneet luennot hyödyllisiksi ja havainnollisiksi. Heidän mielestään opiskelijat ovat saaneet erinomaista apua artikkelinsa kirjoittamiseen ja myös he itse ovat oppineet uutta. On ymmärrettävää, ettei selkokielen käyttö ole ihan helppoa. Puhetempoamme ja asioiden konkretisointia opettajat pitivät kuitenkin hyvinä – luentoa oli helppo seurata ja asiat esitetty selkeästi. 

Opiskelijoilta emme pyytäneet varsinaista palautetta.  Opiskelijoiden esittämät kysymykset luennon lopussa kertoivat mielestämme onnistumisesta mielenkiinnon herättämisessä. Paikan päällä toteutetuilla luennoilla muutama opiskelija tuli vielä luennon jälkeen innostuneena näyttämään löytämäänsä tutkimusartikkelia. Näistä opiskelijoiden onnistumisista jäi hyvä mieli ja koimme itsekin onnistuneemme.

Luennon muuttaminen työpajatyyppisemmäksi saattaisi olla oppimisen kannalta vielä parempi vaihtoehto. Myös palautteen systemaattinen kerääminen voisi antaa uusia ideoita suomi toisena kielenä -opiskelijoiden tiedonhankinnan opetuksen toteuttamiseen.