Strangers are strangers until they meet – Erasmusvaihdossa Leeuwardenissa

Porvoo Campuksen hallinto- ja tukipalvelujen kuuden hengen ryhmä pääsi tutustumaan NHL Stendeniin 9.3.–13.3.2020 – juuri ennen kuin korona synkensi maailman. Kahvikoneita vilisevän kampuksen keskeltä löytyi kutsuvia lukutuoleja, ihania sopukoita ja tuttua kirjastolaisten hiljaista osaamista.

Lähtötunnelmia

Oli mahtavaa vihdoinkin päästä vaihtoon. Uuteen American Tourister -matkalaukkuuni, joka oli äitienpäivälahja etukäteen, oli pakattu vaatteita pidempääkin oleskelua varten. Upouudet prässihousut oli viikattu mukaan, vaikka tiesinkin rennosta työpukeutumisesta. Ehkä ilmassa oli hivenen turhamaisuutta – ei sitä joka päivä reissuun lähdetä! En todellakaan halunnut näyttää ”maalaiselta”. Tunsin myös itseni onnekkaaksi, koska omassa työssäni ei usein ole mahdollista matkustaa ulkomaille. Mielessäni oli nostalginen Voyager-konferenssi Chicagossa 17 vuotta sitten. Perheestäni oli huvittavaa, koska ennen matkaa en halunnut katsoa yhdessä telkkarista Lentoturmatutkinta -dokumenttisarjaa. Mitä outoa siinä on, että en halunnut miettiä, ovatko kapteeni ja perämies varmasti nukkuneet riittävät yöunet ja että onhan heillä takana riittävästi lentotunteja?

”Start of the day with coffee”

Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi NHL Stendeniin, Haaga-Helian yhteistyökouluun. Esittelimme itsemme ja kerroimme, mitä teemme työksemme. Olin tehnyt 15 dian Powerpoint -esityksen, mutta päätin olla avaamatta läppäriä, kun kukaan meistä ei sitä käyttänyt. Minua jännitti tosi paljon englanniksi puhuminen, joten niistä dioista olisi voinut olla apua. Meille esiteltiin koulun toimintaa ja päivän päätteeksi teimme kampuskierroksen. En voinut olla huomaamatta, kuinka opiskelijat ja henkilökunta lipittivät kahvia koko ajan.  Joka paikassa oli kahviautomaatteja. I prefer Pepsi Max! Ahmin kierroksella kampuksen tiloja silmilläni. Ihanan rohkeita värejä: oranssia, keltaista, vihreää. Leeuwarden [lue: Luuwarden] on iso opiskelijakaupunki, jossa pörrää yli 20 000 opiskelijaa. Sen rinnalla meidän tuhannen opiskelijan Porvoo Campuksemme tuntui pikkuriikkiseltä ja polkupyöriäkin meillä on aika paljon vähemmän…

Meille kerrottiin, että Alankomaissa NHL Stendenillä on kuusi toimipistettä. Sen lisäksi on myös kampuksia Etelä-Afrikassa, Qatarissa, Indonesiassa ja Thaimaassa. Minusta opintopisteet Etelä-Afrikassa Wildlife Managementin parissa tai Mindfulnesss Leadership Balilla kuulostivat ihanan eksoottisilta. Miten saisimme omat opinto-ohjelmamme ja kurssimme kuulostamaan jännittäviltä? Pitäisikö kirjastoomme asentaa lentosimulaattori? Turvaohjeena voisi olla vaikkapa GoogleScholarin hakuohjeet tai “Miten käytät HHFinnaa?”. “Fly with the Library Crew” vai “Welcome to the Temptation Library”.

Job shadowing

Informaatikko Brigette Lee esitteli minulle koulun kirjastoa. Ennen varjostuskeikalle lähtöämme meidän kv-koordinaattorimme esitteli minut ja kehui vuolaasti Haaga-Helian kirjastoa ja meidän palvelujamme. Ilmeisesti julkinen kehuminen kirjasto-organisaation ulkopuolelta on paikallisille harvinaista herkkua, sillä Brigette ihmetteli sitä myöhemmin vielä työkavereilleenkin. Keskustelun lomassa kävi ilmi, että Alankomaissa kirjastotyötä ei arvosteta samalla mittapuulla kuin Suomessa. Leeuwardenissa oli yhdistetty kaksi koulua, ja rivien välistä olin tulkitsevani, että yhteistyö hakisi vielä muotojaan. Opettajat ja kirjaston väki kuuluivat vähän kuin kahteen eri kastiin. Alankomaiden kirjastoissa työskentelee jatkuvasti myös paljon vapaaehtoisia, joilla ei ollut lainkaan kirjastoalan koulutusta. En tiedä, maksetaanko heille palkkaa vai onko kirjastotyö heille vain yksi tapa viettää vapaa-aikaa. Kerroin, että Suomessa arvostetaan kirjastoja ja kirjastotyötä erittäin paljon jokaisella kirjastosektorilla. Brigette kysyikin lopuksi nauraen: "Onko teillä avoimia työpaikkoja?"

Ulkomailla joskus on parempi pitää suunsa kiinni. Sellainen hetki tuli vastaan, kun yritin selittää meidän Kirjastotäti-, Yölainaan- ja Hyllytyshullu- t-paitoja… Huonolla kielitaidolla vitsien kertominen oli tuskallisen noloa mutta samalla yllättävän hauskaa.

Hymyilevä lehmä ja kalteva torni

Isännät tarjosivat meille päivällisen ravintolassa, jonka nimi oli ”De Lachende Koe”. Etukäteen mietitytti, että miten minulta sujuisi englanninkielinen small talk. Onneksi seuraan säännöllisesti Urheiluruutua, joten juttua riitti Teemu Pukista Ajaxissa pelanneeseen Jari Litmaseen. Pyöräily ja luistelu olivat myös helppoja puheenaiheita eli ei tarvinnut puhua koko ajan säästä ja koronasta. Valitsin ruokalistalta lohta ja jälkiruuaksi paikallisen herkun: lämmin vohveli kermavaahdolla ja suklaakastikkeella. En kehdannut sanoa tarjoilijalle, että minun annokseeni saa lorauttaa extramäärän suklaakastiketta. Ravintolan ruoka oli parempi bisnes kuin ravintolan seinillä myytävänä olleet lehmätaulut!

Ei tarvinnut matkustaa Pisaan, sillä matkakohteestamme löytyi oma kalteva torni nimeltään De Oldehove. Kellotorni oli lähes 40 metriä korkea ja sijaitsi kaupungin keskiaikaisessa keskustassa. Valitettavasti torni oli kiinni tähän aikaan vuodesta. Kanavaristeilylle sää oli liian kylmä ja jätimme väliin myös museot, vaikka Leeuwarden-Friesland oli saanut Euroopan kulttuurikaupungin tittelin vuonna 2018. Kaupungissa olikin kaksi erittäin tunnettua museota: kulttuurin ystävien Fries Museum ja keramiikkamuseo Princessehof. Minulla ei ole mitään museoita vastaan, mutta sinä päivänä sää oli kuin morsian - tosin tuulinen sellainen.

Päätimme siksi mieluummin kävellä kaupungilla ja etsiä meille suositeltuja ostoskatuja. Sain tehtyä tärkeitä tuliaisostoksia ja löysin jopa pienoismallikaupan. Juuri ennen matkalle lähtöä olin imuroidessani hajottanut poikani koottavan lentokoneen, ja luvannut ostaa toisen koneen tilalle. Googletapa, jos et satu tietämään, miltä näyttää Revellin Airbus A321Neo! Lentokentällä sorruin vielä ostamaan Ajaxin futispaidan ja KLM MD11 –lentokoneen. Niinpä päivärahat oli tuhlattu etukäteen.

Vankilassa kirjastossa

Yleensä liikuimme porukalla yhdessä, mutta tein myös omatoimisen seikkailun – minnekäs muualle kuin kirjastoon! Houkuttelevasta tarjouksesta huolimatta matkakumppanini kieltäytyivät kohteliaasti kirjastokäynnistä. Tosi outoa, kirjastohan oli sentään valittu Alankomaiden parhaaksi vuonna 2019… Aamulla työkaverini neuvoi minua asentamaan kännykkääni Maps.Me -sovelluksen. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että minua ei vie perille mikään sovellus - ei Google Maps eikä mikään muukaan. Vanha mottoni “Se tulee vastaan enemmin tai myöhemmin” ei aina ole hyvä periaate, vaikka askeleita tykkäisikin kerätä. Löysin kirjaston melko hyvin ilman sitäkin, mutta ehkä en tullut ihan suorinta reittiä takaisin hotelliin. En tarvinnut edes Suomen suurlähetystön yhteystietoja, jotka olivat olleet varmuuden vuoksi mukana käsilaukussa.

Leeuwardenissa kirjasto oli onnistuttu rakentamaan upeasti vanhaan vankilaan. Ei sitä joka päivä pääse vankilassa käymään! Blokhuispoort osoittautui rakennuskompleksiksi, joka oli erikoinen sekoitus luovuutta, liikemiehiä, pop-up käsityöliikkeitä ja viehkeä “vankila”kirjasto dbieb. Ennen Haaga-Heliaan siirtymistä olin työskennellyt aiemmin kunnankirjastossa ja ehkä juuri siksi oli kiva vierailla paikallisessa yleisessä kirjastossa. Työhöni oli kuulunut ja kuuluu nykyisinkin esillepano. "Ai, tuollaiset hyllyopasteet, heilurit, genre-merkinnät. Kerrankin isotekstisille kirjoille riittävän isot selkätarrat. Onpa jännät esittelytelineet.".

Menoks sanoi Annie Lennox

Mitä jäi käteen? Suosittelen ehdottomasti lähtemään kansainväliselle viikolle tai mihin tahansa vaihtoon. Luulen, että en olisi lähtenyt vaihtoon yksin. Porukassa oli helppo olla ja ryhmästä sai henkistä tukea. Ennen seuraavaa ulkomaankomennusta harjoittelen viikon peilin edessä poseeraamista valokuvausta varten sekä käännän aivoistani englanninkielisen käyttöjärjestelmän päälle.

Uskon, että saimme markkinoitua Suomen kirjastolaitosta ja amk-kirjastoja uudella tavalla. He odottivat tiedonhakuun erikoistunutta informaatikkoa, mutta saivatkin rallienglantia puhuvan tietopalveluassistentin. Saatan vähän loukkaantua, jos seuraavalle kansainväliselle viikolle kirjastoomme ei tule ryntäystä. Meillä on Koha, Tuudo, mielettömän hienot LibGuides -sivut, hulvattomat Pop up -tapahtumat. Teemme hienoa 3AMK-yhteistyötä, joista NHL Stenden voisi ottaa opiksi. Emäntämme Moniek Dijkema kehui, että suomalaisilla ja hollantilaisilla on samankaltainen työkulttuuri. Heilläkin arvostetaan täsmällisyyttä ja luotettavuutta, noudatetaan aikatauluja ja tehdään työt, jotka on sovittu. Suomalaisten kanssa tehdään mielellään yhteistyötä.

Matkalla kotiin olimme miettineet, että mitä kivaa vapaa-ajan ohjelmaa voisimme vastavuoroisesti tarjota Erasmus-vaihtoon tuleville? Rakastuin heti ajatukseen "Pieni suuri suklaakierros". Kukapa ei rakasta suklaata? Kuka voi rehellisesti väittää, että olisi etätyöskentelyn aikana vähentänyt suklaan syöntiä? Kiintiö ei ole vielä täynnä!

Leeuwarden-kirjastojen luovuutta kuvaa esite, joka on höystetty Albert Einsteinin viisailla sanoilla: “The only thing that you absolutely have to know, is the location of the library.” Maailma on täynnä kirjastoja – isoja ja pieniä – ne eivät katoa mihinkään vaan odottavat löytäjäänsä - sinua.