Sivistys sirpaleina

Vieressä istuja ihmetteli hieman ennen kuutta, miksei ole tämän enempää osallistujia. Esitin omana arvionani että lumisade vie enemmän matka-aikaa kuin tulijat ovat osanneet etukäteen ajatella. Näin oli, ihmiset tulivat kun ehtivät. Minna-Riitta Luukka avasi ohjelman: Mikään inhimillinen ei ole ollut Mikkelin Akatemialle vierasta näiden 10 vuoden kuluessa. Kullakin kerralla katsellaan samaa teemaa eri alojen ja eri ihmisten näkökulmista.

Sivistys voi olla matalaa tai korkeaa, syvää tai huteraa tai se voi puuttua kokonaan. Sivistys on Etelä-Savon lahja Suomen kielelle. Reinhold von Becker on sivistys-sanan kangasniemeläinen isä. Becker oli Turun Viikkosanomien toimittaja ja käytti sanaa sivistys kirjoituksessaan 1820. Kaarle Aksel Gottlund  Juvalta toimi sanan juurruttajana. Alkuvaiheessa sana kytkettiin siloteltuihin tapoihin ja käytökseen. Kulttuuri-yhteys syntyi kun Lönnrot ajatteli ”olkoot kaikki sivistystä”.

Ilkka Niiniluoto sisällytti esitykseensä määritelmän:

Sivistys on inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista.

Hän käsitteli itseisarvoja ja välinearvoja sekä sivistystä pääomana. Esimerkiksi taideteoksella on esteettinen arvo ja kaupallinen arvo taidemarkkinoilla. Sivistyksellisiä oikeuksia ovat mm. sananvapaus, uskonnonvapaus, oikeus opetukseen, oikeus työhön. ”Sivistysprosessi muodostaa sen mikä ihmisessä on ihmistä” eli nykyinen elinikäisen oppimisen ajatus on oikeastaan peräisin jo Snellmanilta.

Periytyykö sivistys?
Mosaiikki-ihmiseksi esitelty Katriina Järvinen aloitti toteamalla, että yhteiskuntaluokalla on edelleenkin väliä. Amerikkalainen kysyy tapaamaltaan uudelta henkilöltä mitä tämä ansaitsee, ruotsalainen haluaa tietää mitä toinen tekee ja suomalaisen mielenkiinto suuntautuu kysymään, mikä koulutus sinulla on. Ylempiin luokkiin kuuluvat vanhemmat avustavat koululaisiaan, etsivät erilaisia vaihtoehtoja. Alemmissa yhteiskuntaluokissa tavoitellaan vain sitä mikä on mahdollista saavuttaa. Työväenluokkaiset pojat kärsivät kouluallergiasta, eivät halua kuluttaa takapuoltaan, kun koulu on tylsää. Koulutuksen sieto on parempaa, kun koti kannustaa. Yleisökysymys kirvoitti häntä toteamaan:

”Aiemmin isän asenne ratkaisi. Nykyisin äidin asenne ratkaisee miten lapset pärjäävät, erityisesti tytöt. Ongelma on poikien tippumisessa.”

Esteettinen kokemus kulttuurisiltana
Tieteen ja taiteen yhteiselo samassa persoonassa todettiin Soile Yli-Mäyrystä, joka aloitti:

Taiteilijakin voi lähteä tyhjältä pöydältä, riittää matkalippu maailmalle. Piti elää ja nähdä elämää ennen kuin päädyin väittelemään. Äidinkieleni oli viittomakieli, visuaalinen lähtökohta. Kaikki lähti Oskar Kokoschkan taideteoksesta: 15-vuotias kuortanelaistyttö halusi Keski-Eurooppaan. Olen hyvä virsien simultaanitulkki. Teimme vekselin jotta sain menolipun Itävaltaan. Kun joku asia sytyttää, syntyy intohimo, joka kantaa. Näyttelytoimintani alkoi Saksassa. Toimin myös viittomakielen opettajana ja tulkkina. Nollauduin taiteilijana 80-luvulla. Jäin yksin omien taulujeni kanssa. Kokemuksen sosiaaliset dimensiot ovat yksilöllinen, kulttuurisidonnainen, kulttuurirajat ylittävä ja yhdistävä kokemus. Tutkimukseni aloituspaikka oli Shanghain taidemuseo.   Tutkimusta on tehty Kiinan ohella maissa: Suomi, USA, Brasilia, Taiwan, Japani, Intia, Israel, Argentiina, Saksa/Sveitsi. Luen ihmistä sanojen välistä; sanat ovat valehtelemista varten. Olen käynyt akatemian kotona, en osaa kiinaa tai japania mutta luen ilmeitä. Kyselylomakkeissa käytettiin 9 kieltä ja tutkimus toteutettiin aikavälillä 1997-2005.

Teos valmistuu, kun se kohtaa ihmisen. Kiinan pitkä historia näkyy heidän vastauksissaan. Kiinalainen näkee taulussa yhteiskunnallisuutta, kun suomalainen puolestaan kertoo siitä tarinan. Suomalaiset ovat hyvin skeptisiä, eivät ole nähneet töitä ovat vain lukeneet lehdistä juttuja. Kiinassa näkevät vain töitä, eivät tiedä mitään taustoja. Japanilaiset kadehtivat myönteisesti, kuinka joku osaa noin.  Intuitiivisen oman polun löytäminen on taitelijan tehtävä. Jos en olisi mennyt rikki ja löytänyt omaa intuitiotani niin en olisi Aasiassa pärjännyt. Siellä kaikki perustuu intuitioon. Meidän kulttuuri on irtautunut omasta itsestään. Myyttinen pohja on ollut Suomessa vieras. Itse löysin sen 80-luvulla. Valtiotieteellisen ja oman taiteen välillä on kitka. Tuli syntyy kitkasta. Joki löytää uomansa. Jos on intohimo, se löytää muotonsa. Assosiaatioketjut ovat kiinnostavia, niitä tukevat ne maakohtaiset erot. Kaivon pohjalle näkyy valo. Ei niin syvää kaivoa löydy ettei valo näy.

Mihin vie sivistyksen pitkä tie?
Emeritus professori Aarre Heino oli saanut sen hieman epäkiitollisen Akatemian viimeisen alustuksen pidettäväkseen. Hän kertoi päätyneensä fingerpoint –esitykseen power pointin sijaan koska hän näin toimien voi poimia esityksestään tiettyjä kohtia ja hyppiä yli ne joita aiemmat esiintyjät ovat jo riittävästi käsitelleet. Kun meiltä lapsena haluttiin hyvää käytöstä, sanottiin ”olkaa ihmisiksi”. Poliitikot puhuvat sivistysvaltion säilyttämisestä. Se tuntuu arvokkaalta. Meitä hallitaan puhumalla, nykyään mielikuvilla. Sydämen sivistyksessä on mukana elämänkokemusta, empatiaa. Jos mietityttää voiko jotain tehdä vai ei, niin parempi sitten ”ei”. Osaa katsoa eteensä. Etiketti on pikku etiikkaa. Kun verkostoidutaan, tarvitaan etikettiä.  Baabelin kielten sekoitus pienenee, kansoja ja kieliä katoaa. Yrityksissä on fuusioitumisen trendi. Yhden mukaistumista monilla eri tavoilla on myös trendi.

Yleisökysymykseen Heino kertoi käyttävänsä Facebookia lastenlasten seuraamiseen. Nämä käyttävät puhelinta musiikin kuunteluun ja kellona, eivät vastaa sähköpostiin. Välineeksi jää siis Facebook.

…muistiinmerkitsi Kirsti joka paljastaa että samaan viikonloppuun ajoittui myös Tutkimus ja tiedonhaku –jaksoni Sähköinen asiointi ja arkistointi YAMK-ryhmälle