Sain e-kirjan auki!

Sain e-kirjan auki!
Opettajan kommentti sai minut kokeilemaan e-kirjan avaamista ja lukemisesta älypuhelimella. Helpolta vaikuttava asia sai sykkeen nousemaan ja ahdistuskin iski, mutta herätti myös ajatuksia, pitäisikö älykännykkä tuoda mukaan tiedonhaun opetukseen.

Sain e-kirjan auki!
- Olisi niin hyvä lukea e-kirjoja kännykällä junassa, kun silloin on sitä aikaa. Mutta eihän siitä mitään tule, kun verkko häviää koko ajan. Kirja pitäisi saada ladattua, opettaja tuskaili.

- Mutta saahan ne ladattua! Testaan vielä omalla puhelimellani, että varmasti toimii ilman nettiyhteyttäkin, lupasin opettajalle. Olin aiemmin puhunut toisen informaatikon kanssa, miten tärkeää olisi saada opettajat käyttämään oppimateriaalina e-aineistoja. Tunsin, että nyt olisi tilaisuus vaikuttaa.

Luetko paperilta vai kännykän ruudulta?
(Pöytä)tietokoneella e-kirja on auennut helposti. Joskus asiakkaan kanssa etsitään painiketta, josta kirja avautuu palvelun tarjoajan sivulta tai neuvotaan asentamaan kotitietokoneeseen erillinen lukuohjelma. Tiedonhaun opetuksissa ja asiakaspalvelussa esittelemme e-kirjan helppoutta aina tilaisuuden tullen.

- Tästä vaan klik, niin kirja on auki. Eikä tarvitse välittää kirjaston aukioloajoista.

Vielä kuulee opiskelijoiden sanovan asiakaspalvelussa, etteivät halua lukea kirjaa e-kirjana, jos on vaihtoehto. Mutta älykännykät tuovat e-kirjan niin lähelle opiskelijaa, että muutosta tulee tapahtumaan. Älykännykät ovat jo nyt pienellä tavalla muuttaneet opiskelijoiden asiointia. He eivät enää lue lapulta kirjan nimeä virkailijalle vaan kännykän ruudulta. Tai kännykän ruutu tyrkätään asiakaspalvelijalle luettavaksi. Enää ei niin usein tarvitse paperilapuilta ihmetellä epäselvällä käsialalla kirjoitettua lyhennelmää kirjan nimestä ja kirjailijasta, joka on Pearson, Parson tai ainakin alkoi P:llä. Kännykän ruudulla on pätkä sähköpostista, opsin kirjaluettelo tai oma löytö tietokannasta selvästi luettavissa. Kunnes ruutu pimenee ja alkaa laitteen eloon täpsyttely.

Kummalla äly, käyttäjällä vai kännykällä?
Parin päivän kuluttua aloin testata e-kirjan avaamista älyllisellä työkännykälläni. Kirjastolaisille hankittiin varta vasten älypuhelimet, jotta osaisimme itse käyttää kirjaston omia verkkopalveluja kännykällä ja myös neuvoa asiakkaita edes alkuun mobiililaitteen kanssa.

Älypuhelin on ollut käytössäni puolitoista vuotta, mutta soittamisen lisäksi en ollut kuin lukenut sähköpostiani kännykällä. Töissä pöytätietokone on aina vieressä. Kännykän muiden ominaisuuksien harjoittelu oli jäänyt "hamaan tulevaisuuteen”.

Mutta nyt tuli tarve ja into testata kännykkää. Kirjaston sivu aukesi kännykän näytölle hyvin, kuten myös kirjastotietokannan mobiiliversio. E-kirjakin löytyi hyvin, vain pientä ähräystä sormien osumisessa oikean kirjaimen kohdalle. Sitten alkoi alamäki. E-kirja ei auennut. Ei ollut lukuohjelmaa, jota e-kirjat tarvitsi. Tätähän me aina asiakaspalvelussa ensimmäisenä ehdotamme ratkaisuksi avautumisongelmaan. E-kirjan lainaussivulla näkyi hyvin ohjeet lukuohjelman lataukseen. Kysytään, mikä laitteeni on: Mac vai Windows tietokone, iPad tai iPhone, Android-laite vai muut sähkökirjan lukijat. Vaikea kysymys, mutta poissulkemisella päädyin Androidiin. 

Googlasin kuitenkin vielä oikean vastauksen, jotta aloittaisin kysymykseni edes oikealla termillä atk-suunnittelijamme luona.

- Joo, teet vaan Adobe tunnukset ja lataat sen lukuohjelman. Sen voi tehdä vain itse henkilökohtaisesti, atk-suunnittelija totesi.

En halunnut tehdä taas uusia tunnuksia, en antaa email-osoitetta maailmalle, mutta palasin työpisteeseeni ja aloin tehdä tunnuksia. Sama ohje löytyi myös palvelun tarjoajan sivuilta, mutta silti se atk-suunnittelijamme sanomana oli uskottavampi. En räjäyttäisi kännykkääni, jos asentaisin siihen jotakin.

Adobe-tunnusten teko meni vielä hyvin. Sitten ohjeistetaan asentamaan Bluefire Reader Google Play-kaupasta. Sinnekin löysin. Sellainen oli ollut kännykässäni koko ajan, en vain ollut sitä noteerannut. Mitä minä nyt ostaisin työkännykkääni? Sitten aloin innostumaan. Kaupasta saisi myös ilmaisia sovelluksia, pelejä, musiikkia… Selaillessani tarjontaa nauroin ääneen, kun löysin maksullisen sovelluksen lähestyvistä zombien äänistä. Juoksulenkki vauhdittuisi varmasti mölinän kuuluessa nappikuulokkeista.

Sitten huomasin Kirjat -kohdan ja totta kai näpäytin siitä, kirjan lukuohjelmaahan olen lataamassa.

Missä olen ja mitä tein?
Eksyin kännykän ruudulle. Alkoi ahdistamaan. Missä minä nyt olen, mitä pitää painaa, ostinko jo kirjoja vai mitä?

Hengittelin. Istuin tuolilla edelleen enkä ollut naputellut luottokortin numeroani mihinkään. Olo oli silti epävarma. Peruutin sinne, missä olin vielä ollut kärryillä eli ohjeisiin e-kirjapalvelun tarjoajan sivuille. Siellä oli myös lukuohjelman kuvake, jota klikkaamalla homma hoitui. Tunsin itseni aika hölmöksi, kun myöhemmin huomasin Play-kaupan yläosassa suurennuslasi-kuvakkeen ohjelmien hakemiseen

Vielä meni noin kymmenen minuuttia. Kännykkäni innostui samaan aikaan päivittämään kaiken maailman ohjelmia ja taas hätäilin, olinko ostanut jotain. Mutta ei, siinä vain päivittyivät ne, jotka olivat koko ajan olleet puhelimessani, siellä jossain.

Vihdoin painoin e-kirjan Lainaa-painiketta. Kirja latautui lukuohjelmaan. Otin nettiyhteyden pois ja testasin. Toimi! Ja näkyi ruudulla ihan luettavassa koossa.

Netti päälle. Uusi kokeilu toisen palveluntarjoajan e-kirjalla, jota varten ei tarvinnut erillistä lukuohjelmaa. Lataus. Odotin kärsivällisesti enkä painellut mitään. Minnehän se lataus meni, kun mitään ei tapahtunut? Toinen testi eri selaimella avasi tallennetun kirjan heti. Tällä kertaa opin, että nettiyhteys piti olla vielä silloin päällä, kun kirjan avasi näytölle.

”Ne vain lataa sovelluksia”
Työtietokoneella on tottunut siihen, että tarvittavat ohjelmat ovat. Niitä ei tarvitse asennella. Asiakas ei aina ole samassa tilanteessa. Ainakin nyt tiedän, miltä tuntuu, kun helposti avattava e-kirja ei olekaan niin helposti avattavissa. Tuleviin tiedonhaun opetuksiin voisi ottaa älykännykän jollakin lailla huomioon. Kuitenkin niin, että ilman älykännykkääkin voi harjoituksia tehdä.

Kotona pohdin miehelleni suurta saavutustani uuden sovellutuksen lataamisessa älykännykkääni.

- Mitenkähän nuoret tämän osaa?

- Voi kuule, ne osaa, se on niin arkipäivää.