Saavutettavaa opetusta UDL-viitekehyksen avulla

Informaatiolukutaidon opetus on keskeinen työtehtävämme kirjastoissa. Olisi tärkeä tarkastella opetuskäytänteitämme näkökulmasta, joka huomio monenlaiset oppijat. Universal Design for Learning (UDL) on työkalu, jonka avulla opetustamme voi parantaa.

Opetus on yksi ammattikorkeakoulukirjastojen keskeinen työtehtävä. Sen tavoitteena on edistää informaatiolukutaitoa, kirjaston tietoresurssien käyttöä ja antaa eväitä opiskelijoille työelämän tietoympäristöjä varten. Opiskelijoiden tiedonhakutavat ovat muuttuneet ja jokaisella on oma oppimistyyli. Opiskelijalla voi olla lukemisesteitä. Korkeakoulukirjaston tietoympäristö on monille täysin uusi, muuttunut aiemmista opinnoista tai otettava paremmin haltuun opintojen edetessä. Kuinka hyvin kirjaston informaatiolukutaidon opetus tukee nykyopiskelijoita, jotta he osaavat toimia opintojen aikana tietoympäristössä itseohjautuvasti? 

Universal Design for Learning

Universal Design for Learning (UDL) on kokonaisvaltainen viitekehys opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Siinä huomioidaan opiskelijoiden moninaisuus ja varmistetaan yhdenvertainen mahdollisuus menestyä opinnoissa.  CAST (Center for Applied Special Technology) kehitti UDL-viitekehyksen siirtämällä ajatuksen esteettömästä fyysisestä ympäristöstä oppimisympäristöön. Tavoitteena on, että oppiminen muotoillaan esteettömäksi. UDL:n mukaan oppimisen esteet eivät ole yksilössä vaan ympäristössä, joka ei mahdollista oppimista. UDL-viitekehys sopii sekä luokka- että verkko-opetukseen. UDL:n ytimessä on vaihtoehtojen tarjoaminen sekä kognitiivinen ja muu saavutettavuus.  

UDL koostuu kolmesta neurotieteeseen perustuvasta periaatteesta, joiden alla on yhdeksän käytännön ohjetta. Nämä sisältävät 31 keinoa viitekehyksen soveltamiseen käytännössä. 

Periaatteet ovat:

1. Miksi oppia? Aktivoidaan tunteisiin ja mielentilaan liittyvää aivoverkostoa, jolloin opiskelija motivoituu ja sitoutuu oppimiseen. (Engagement)

2. Mitä oppia? Aktivoidaan tunnistavaa aivoverkostoa ja esitetään opittava aines eri tavoin, jotta se tukee kaikkien oppimista. (Representation)

3. Kuinka oppia? Aktivoidaan strateginen aivoverkosto ja tarjotaan monimuotoisia toimintatapoja ja tapoja osoittaa osaamista. (Action & Expression)

Alla oleva taulukko tiivistää UDL:n englanninkielisen viitekehyksen vuodelta 2018 (Puttonen 2023). Viitekehys on kokonaisuudessaan CASTin sivuilla. 

Universal Design for Learning Guidelines (CAST 2018) 

Miten tämä liittyy kirjastoon?

Lukija voi nyt ajatella, että mielenkiintoista, mutta miten UDL liittyy kirjaston antamaan informaatiolukutaidon opetukseen tai ohjaukseen? Kirjastoissa rakennetaan opintoja verkkoalustoille ja opetetaan ryhmiä. Helposti sovellettavan UDL:n avulla tätä opetusta voi kehittää, jotta se on saavutettava kaikille. Tutkimusten mukaan UDL:n elementtien sisällyttäminen opetukseen lisää opiskelijoiden sitoutumista ja tyytyväisyyttä. Oleellista on tarjota valinnan mahdollisuus ja joustavuus. (Puttonen 2023; Hays & Handler 2020.) Helppokäyttöinen ja käyttäjäystävällinen oppimisympäristö tukee kaikkia opiskelijoita. UDL:n avulla toteutetaan samalla lainsäädännön edellyttämää saavutettavan oppimateriaalin tekemistä.  Seuraavassa esitetään kuinka UDL:ää voi kokeilla informaatiolukutaidon opetuksessa. UDL:ää voi soveltaa myös sekä yhden kerran opetuskerran tilanteisiin että pidempiin opintokokonaisuuksiin. 

Opiskelijat tarvitsevat motivaatiota

Selkeä osaamistavoite ja tieto opetuksen kulusta lisäävät motivaatiota ja sitoutumista informaatiolukutaidon opetuksessakin. On tärkeä auttaa opiskelijoita orientoitumaan opetukseen kertomalla näistä asioista. Esimerkiksi ennen tunnin mittaista kertaopetusta voi materiaalia (kuten PowerPoint-esitys, tunnin runko, muu lisämateriaali) tallentaa ryhmälle ennakkoon hyödynnettäväksi esimerkiksi GoogleDriveen. Ladattavan materiaalin on hyvä olla käytössä myös opetuskerran jälkeen. Luokkaopetuksessa voi tarjota halukkaille tulostetun PowerPointin. Vastaavasti verkkokurssin alkuun voi lisätä tervetuloa viestin, moduuleiden alkuun esittelyvideon sisällöstä, keskeiset käsitteet selityksineen ja oppimistavoitteet. Opiskelijat saavat enemmän irti lyhyestä opetuskerrasta, kun heille rakentuu ennakkoon käsitys aiheesta ja materiaaliin pystyy palamaan. 

Mahdollisuus reflektoida omaa oppimista lisää motivaatiota. Reflektointiin on tarjolla erilaisia sovelluksia, kuten luokkaopetukseen Kahoot tai verkkokursseille upotetut interaktiiviset tehtävät. Sekä oppitunnin että verkko-opetuksen rytmittäminen vahvistavat oppimista. Opiskelijat tarvitsevat aikaa reflektoida ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä, jotta edellä opittu painuu mieleen paremmin. Motivointia herättää myös opiskelijaa lähellä olevien esimerkkien sisällyttäminen opetukseen. (Peter & Clement 2020; Hays & Handler 2020.) 

Tue itseohjautuvuutta ja vuorovaikutusta

Opiskelijat työskentelevät paljon etänä, joten kirjastojen on löydettävä tapoja tukea itseohjautuvuutta verkossa. Opittavan asia pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin ja edellä mainittu interaktiivinen tapa arvioida omaa osaamista tukee itseohjautuvuutta. Opiskelijoiden tulisi kokea, että voivat kontrolloida omaa oppimisprosessiaan. (Lewitzky & Weaver 2021.)

Monet opiskelijat kokevat turhautumista etenkin opinnäytetyön tiedonhankinnan aikana. Hays & Handler (2020) kokeilivat verkkokurssilla keskustelupalstaa, johon opiskelijat saivat viikoittain kertoa missä vaiheessa heidän tiedonhakuprosessinsa on. Heille oli esitelty Carol Kuhlthaun tiedonhankintaprosessin vaiheet ja niihin liittyvät tunnetilat. Tavoitteena oli vertaistuki ja niin sanotun kirjastojännityksen (library anxiety) vähentäminen. Vaikka keskustelu ei olisi mahdollista, Kuhlthaun tiedonhakuprosessin voi esitellä esimerkiksi ennen opinnäytetyöpajaa tai verkkokurssilla. 

Vuorovaikutus ja vertaisoppiminen ovat tärkeitä.  Esimerkiksi kun tunnin lopussa kysytään ”Onko kysyttävää, jäikö jokin asia epäselväksi?”, suullisen esittämisen vaihtoehtona opiskelija voisi lähettää sovelluksella kysymyksen nimettömänä. (Peter & Clement 2020.)  Vuorovaikutus opiskelijoiden kesken on tärkeä osa oppimista. Jos opetuskertoja on enemmän kuin yksi, tunnille tai verkkokurssille on helppo sisällyttää tapoja vuorovaikutukseen. Myös yhden kerran luokkaopetukseen voi sisällyttää esimerkiksi lyhyen pohdintatehtävän, jotka tehdään pareittain. Ohjaaja voi lopuksi kertoa miten häneltä voi halutessa kysyä myöhemmin lisää. Käytännössä harvat kysyvät, mutta oleellista on tarjota mahdollisuus vuorovaikutukseen. 

Ole selkeä ja huolehdi saavutettavuudesta

Kognitiivinen saavutettavuus tarkoittaa, että verkkopalvelu tai opetusmateriaali on sellaista, että sitä on mahdollisimman helppo käyttää ja tieto on helposti ymmärrettävää. Oppiminen edellyttää ymmärtämistä, ymmärtäminen puolestaan selkeää kieltä. (Kärpänen 2023.) Kuinka selkeää yleiskieltä verkkomateriaalimme, PowerPointimme tai esityksemme ovat? Opiskelijoille kirjastolaisten oma arkiterminologia on vierasta. Selkeä kieli, pitkien tekstien välttäminen ja keskeisten asioiden korostaminen varmistavat asioiden ymmärtämistä. Selkeys kuuluu myös esityksen tai verkkokurssin rakenteeseen, jonka pitää olla looginen sekä helposti hahmotettava. Saavutettavat fontit, riittävät värikontrastit, teknisesti oikea otsikointi ja linkkien nimeäminen ovat selkeyttä ja saavutettavuutta. (Webb & Hoover 2015.)

Kun tieto esitetään monimuotoisesti, mahdollisimman monen on helppo omaksua opittava asia. Monimuotoisuus tukee saavutettavuutta, jota edellytetään saavutettavuuslainsäädännön perusteella. Monimuotoisuudesta ja saavutettavuudesta arkinen esimerkki on tekstitetty video.  Vastaavasti jos esimerkiksi ohjeet kerrotaan audiona, rinnalla on oltava sama tieto tekstimuotoisena. 

Visuaalisuus tuo monimuotoisuutta. Infograafit ja kaaviot tukevat kokonaisuuksien hahmottamista ja niitä voi esittää tunnilla tai verkkomateriaalissa, esimerkkeinä infograafi  lähdeviittauksesta tai kuvien käytöstä. Voisimme käyttää oppimateriaaleissa kaavioita, taulukoita, kuvia ja symboleita opittavan asian ymmärtämisen tukena.  Tähän kuuluvat verkossa olevat saavutettavat Office-tiedostot, videon tekstitys, ja edellä mainitut linkkien nimeäminen, värikontrastit ja fontit sekä vaihtoehtoiset kuvaukset kuville ja verkkokurssin selkeä ja looginen rakenne. (Puttonen 2020.) 

Lopuksi

Meidän tulisi tarkastella kriittisesti miten oma informaatiolukutaidon opetuksemme toteutuu luokassa, verkossa ja itsenäisesti tehtävillä verkkokursseilla. Tarjoammeko vaihtoehtoja, varmistammeko moninaisten oppijoiden oppimisen, vastaammeko nykyopiskelijoiden odotuksiin ja antaako opetus onnistumisen kokemuksia ja valmiuksia itseohjautuvuuteen? Tarkastelun näkökulmana voisi olla saavutettavuus, henkilökohtaisuus, kokemuksellisuus ja käytettävyys (Lewitzky & Weaver 2021). UDL on toimiva työväline, koska viitekehyksestä voi ottaa itselle sopivia paloja ja kokeilla niitä omassa opetuksessa. Kun jokin tapa on todettu hyväksi ja se on vakiintunut omaan opetukseen, voi kokeilla seuraavaa. UDL ei ole lineaarista vaan kehämuotoista kehittämistä. Oman oppimisen muotoilu johtaa parhaimmillaan oppimiskokemuksiin, jotka jäävät opiskelijoille myönteisinä ja motivoivina mieleen.